Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään.. 

Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.

 Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen. 

Kuinka untamo ihmisen täytyy olla, että suoltaa näppikseltään teksiä, jossa elämän merkitys kiteytyy lapsen synnyttämiseen. Moni lapseton voi saada aikaan elämässään monta merkityksellistä asiaa.

Jo pelkästään tekoäly kertoo asiasta, että ei edes itse tarvitse päätään vaivata: "Monet ihmiskunnan historian vaikutusvaltaimmista ja muistetuimmista henkilöistä olivat lapsettomia. Heidän perintönsä elää sukupolvelta toiselle:Jane Austen – Kirjailija, joka muutti maailmankirjallisuutta. Florence Nightingale – Nykyaikaisen sairaonhoidon perustaja. Rosa Parks – Kansalaisoikeusliikkeen ikoni. Isaac Newton – Fysiikan ja matematiikan uranuurtaja. Tove Jansson – Kirjailija ja taiteilija, jonka luomukset ilahduttavat miljoonia lapsia ja aikuisia ympäri maailmaa. Merkityksellisyys on loppujen lopuksi sitä, että tuntee itsensä tarpeelliseksi, toteuttaa omia arvojaan ja kohtelee muita hyvin. Oma perintö voi olla geenien sijaan rakkautta, tietoa, taidetta tai tekoja, jotka tekevät maailmasta paremman paikan."

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pehmentääkö lastensaanti osan vanhemmista pään/aiheuttaako todellisuudentajun hämärtymistä?

se ajatus siitä että elämä jatkuu vaikka oma loppuu. eikä se ole mitään hämärtymistä, kun ei lisäänny tää maailma näyttää ittee varten tehdyltä

Onpa outo ajatus. Huolimatta siitä että olemme lapsettomia, ymmärrämme kyllä, että maailma jatkaa radallaan myös meidän jälkeemme. Ja minusta jopa tuntuu, että moni lapseton välittää tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista tällä pallolla enemmän kuin perheelliset.

Mikään ei olisi kauheampaa kuin lapsenlapset sotkemassa asuntoani!

Vierailija kirjoitti:

Jäin tahallani lapsettomaksi ja olen ylpeä siitä. Teoreettiset lapseni ovat näin pelastuneet Riikka Purran ja Petteri Orpon äärioikeistolaiselta köyhiä vainoavalta ja riistävältä Suomelta. Suomi kuihtukoot sen petoksen tähden joka kansallemme tehtiin.

ei niitä tehdä orpoja tai purria varten. sun lapses saatto olla se john connor joka korjais suomen politiikan. 

Lapsille parasta olisi omaan elämäänsä tyytyväiset vanhemmat jotka eivät kritisoi ja hauku muita ja joilla on elämässänsä muutakin kuin lapset. Jotka ymmärtävät antaa lasten tehdä ikiomia valintoja oman elämänsä suhteen. Tukevat, kannustavat, rakastavat ja ohjaavat mutta eivät kahlitse eivätkä sido.

Kerronpa ap. lle, jos ei mielikuvitus itsellä riitä, mitä sisältöä elämässä voi olla muuta kuin lapsenlapset yli 60-ikäisenä: taiteen tekeminen, kulttiuuriharrastukset, matkustelu (kyllä jaksan) , lemmikkieläimet, harvat ja hyvät ystävät, metsäretket, hyvä ruoka ja juomat, hiljaisuus, meditaatio, mielenrauha ja maailmanmenon seuraaminen. Ja paljon muuta. 

Työssäkin vielä käyn ja tapaan paljon ihmisiä. 

Kun joku on tyytymätön elämäänsä niin ei syy ole automaattisesti lapsettomuus tai yksinäisyys. Ihan yhtä hyvin seura voi tehdä onnettomaksi kuin yksinäisyys. Väitän että suurin syy mieIenterveysongelmiin Suomessa on huonot ihmissuhteet, ei yksinäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis. 

Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne. 

Päivät yksin? Päivällä mä olen töissä ja illalla puolisoni ja/tai ystävieni kanssa. Lomalla matkustelen ja tapaan ystäviä, perhettä ja sukulaisia.

Koko elämä on ollut aikaa tehdä, mitä huvittaa. 

Kuvitelkaa millainen olisi maailma ja ihmiskunnan historia jos kaikki kautta aikojen olisivat käpertyneet omaan luolaansa ja tehneet lapsia, ketään ei olisi kiinnostanut tutkia asioita, tehdä tiedettä, taidetta kaikissa sen olomuodoissa, matkustella, opiskella..

Ap tekee näitä kiusatakseen. Näitä tulee tasaisin väliajoin. Joku joka ei ole kuin hän, on aina maalituksen kohteena. Ei noin pienellä aivorusinalla ymmärrä, että tällainen aloitus on kiusaamista. 

Hyi olkoon, jos on ihmisiä, joiden ainoa sisältö elämässä ovat omat lapset. Käy sääliksi lapsiparkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsis. 

Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne. 

Päivät yksin? Päivällä mä olen töissä ja illalla puolisoni ja/tai ystävieni kanssa. Lomalla matkustelen ja tapaan ystäviä, perhettä ja sukulaisia.

Mua ihan naurattaa tuo pateettisuus, päivät yksin, vain yksin, niin yksin.. :D

En oikein ymmärrä mistä lapselliset  tietävät että lapsettomat ovat totaalisen yksinäisiä, aina ja kaiken aikaa jos he eivät ole missään tekemisissä lapsettomien kanssa ja niin läheisiä että lapsettomat heille avautuisivat.  Jos he ovat tekemisissä niin eihän lapsettomat silloin yksinyksinyksin ole.

Taitaa nyt olla aloittajan ja muiden fantasiointia koko juttu.

Jaa. minä olen onnellinen vaikka ystäviä on vähän (en someta, siellä niitä ois enempi jos haluis)  eikä ole lapsia. En kaipaa aloittajan kuvaamaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pehmentääkö lastensaanti osan vanhemmista pään/aiheuttaako todellisuudentajun hämärtymistä?

se ajatus siitä että elämä jatkuu vaikka oma loppuu. eikä se ole mitään hämärtymistä, kun ei lisäänny tää maailma näyttää ittee varten tehdyltä

Onpa outo ajatus. Huolimatta siitä että olemme lapsettomia, ymmärrämme kyllä, että maailma jatkaa radallaan myös meidän jälkeemme. Ja minusta jopa tuntuu, että moni lapseton välittää tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista tällä pallolla enemmän kuin perheelliset.

Moni lapsellinen ei välitä kuin omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan, kaikki muut ovat ihan yhdentekeviä. Moni lapseton kantaa sydämessään useita vieraita lapsia ja tekeekin asioiden eteen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin tahallani lapsettomaksi ja olen ylpeä siitä. Teoreettiset lapseni ovat näin pelastuneet Riikka Purran ja Petteri Orpon äärioikeistolaiselta köyhiä vainoavalta ja riistävältä Suomelta. Suomi kuihtukoot sen petoksen tähden joka kansallemme tehtiin.

ei niitä tehdä orpoja tai purria varten. sun lapses saatto olla se john connor joka korjais suomen politiikan. 

Tai lapseni olisi voinut olla seuraava epäempaattinen riikkapurra, joka ei silmäänsä räpäytä nälkiinnyttäessään työttömän. 

Suomi kuihtukoot sen petoksen tähden joka kansallemme tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon, jos on ihmisiä, joiden ainoa sisältö elämässä ovat omat lapset. Käy sääliksi lapsiparkoja.

Se on vanhemmilta erittäin itsekästä. Ja moittivat veloja itsekkäiksi. Absurdia.

Vierailija kirjoitti:

Mihin ne olemassaolovat ystävyyssuhteet noin vain katoaisivat viisikymppisenä?

Porukat alkavat kuolla silloin. Kummit, vanhemmat, muutama työkaveri, perhetuttu, ystävä...

Kuusikymppisenä saa lukea jo entisten luokkakaverienkin kuolinilmoituksia.

Onko vaikea ymmärtää että osa ihmisistä RAKASTAA YKSINOLOA. Iän myötä niin vaan käy. Tunnette kaikki ne eläkeläiset, jotka lähtee kesän alussa yksin mökille ja palaa syksyllä. Se on oma valinta. Ongelma ei ole ihmisten vähyys vaan tungettelevien ihmisten iso määrä. Kysellään koko ajan kaikenlaista ja tuppaudutaan seuraan, vaikka toinen haluaa olla yksin. Sovitaan tapaaminen ja jutellaan sitten, muuten haluan olla rauhassa omissa oloissani. En kaipaa sinua elämääni.  Kiitos.