Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (640)
eli ihminen jolla on joku sairaus ettei voi saada lapsia , hänen elämä on automaattisesti sun mielestä "tyhjää"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas säälittää nämä eläkeläismummelit, jotka hoitaa päivät lähinnä aikuisten lastensa lapsia ja koiria. Entäs sitten kun se lapsenlapsi täyttää 13 ja sanoo ettei enää mummon luokse tulo kiinnosta. Teetkö ap itsarin sitten?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkee muuta tyhjän täyttöä saa olla paitsi EI LAPSIA. Tyhjääkin saa säännöllisesti olla ja kaikki ärsykkeet poissa. 😊
Jep jep. Mutta pääasia on, että lapseton on oikeassa.
Jokainen voi olla hetkelliseti kyllästynyt elämäänsä, oli lapsia tai ei. Se että sinun tuntematon tuttavasi on jossain keskustelussa ilmaissut tyytymättömyyttään johonkin asiaan, ei tarkoita että hän olisi katkera tai onneton. Herää nyt T oikeasti. Olet väärässä!
Vierailija kirjoitti:
Minua taas säälittää nämä eläkeläismummelit, jotka hoitaa päivät lähinnä aikuisten lastensa lapsia ja koiria. Entäs sitten kun se lapsenlapsi täyttää 13 ja sanoo ettei enää mummon luokse tulo kiinnosta. Teetkö ap itsarin sitten?
Kyllä moni tykkää lapsista ja koirista. Miksi suhtaudut siihen noin vihamielisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
No voi ottaa vaikka 5 kissaa. Miau mau
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
Eiks tuossa iässä just lapset lähde omilleensa?
AP on näitä tyyppejä, jotka hylkäsivät kaverinsa kun tuli lapsia, ja kuvittelee, ettei kenellekään muullakaan ole kavereita.
Meillä on iso kaveriporukka (tosin muutamalla lapsia, jotka ovat muuttaneet muualle), eipä ole yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
Mutta osalla on sekä lapsia että muuta elämänsisältöä, toisilla taas vain sitä muuta. En nyt ihan ymmärrä tätä vihamielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
Älä unohda kiikkustuolia ja kävelykeppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämä olisi tyhjää ilman perhettä ja lähisukua. Mutta myös ilman ystäviä.
Olen huono ystävystymään joten perhe on mulle sosiaalisesti tosi tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkee muuta tyhjän täyttöä saa olla paitsi EI LAPSIA. Tyhjääkin saa säännöllisesti olla ja kaikki ärsykkeet poissa. 😊
En ymmärrä kommenttiasi. Suurin osa lapsettomista sitä tahattomasti eli olisi niitä joskus halunnut mutta ei saanut. Sitäkö nyt pitää pilkata? Normaali ihminen ei vaan jää murehtimaan ikuisesti. Se etten saanut 30v lapsia, ei määritä elämääni enää kuuskymppisenä. Enkä osaa enää kaivata lapsia, joita ei ole koskaan ollut. Ei sellaista osaa kaivata mitä ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle selvisi aika varhaisessa vaiheessa, että en voi saada lapsia. Onko elämäni siis ollut katkeraa ja tyhjää siitä saakka? Vai olisinko sittenkin saattanut sopeutua tilanteeseen ja hankkia muuta sisältöä elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
Eiks tuossa iässä just lapset lähde omilleensa?
Niin, yleensä tuossa vaiheessa omat lapset lähtevät yliopistoon tms. Lapsenlapsia saa vielä odotella 10 vuotta. Sen takia näitä tyhjän pesän itkijöitä on, kun mitään muita ihmissuhteita ei ole pidetty yllä ja yhtäkkiä ei ole ketään.
Sitten kuvitellaan, että ne, jotka eivät tehneet lapsia, ovat aina yksin, vaikka heillä juuri niitä ihmissuhteita ja tekemistä riittää.
Emme me voi arvottaa muiden ihmisten elämää tyhjäksi tai täydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tietenkin. Onhan lapset ja lapsenlapset ainoa mahdollinen elämänsisältö yli 50-vuotiaille....
Mutta osalla on sekä lapsia että muuta elämänsisältöä, toisilla taas vain sitä muuta. En nyt ihan ymmärrä tätä vihamielisyyttä.
Jotkut ovat kautta ketjun olleet sitä mieltä että vain lapset ja lastenlapset tuovat elämään sisältöä ja merkityksen ja sen että on saavuttanut jotain, muu ei merkitse mitään ellei ole joku Tove Jansson tai vastaava joka on jättänyt historiaan jäljen, tavalliset lapsettomat ovat yksinäisiä ja onnettomia., pelkkiä työssäkäyviä veronmaksajia ilman ainuttakaan ystävää ja lopuksi vielä saavat dementian.
Onko ihme jos on hiukan vihamielisiä kommentteja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle selvisi aika varhaisessa vaiheessa, että en voi saada lapsia. Onko elämäni siis ollut katkeraa ja tyhjää siitä saakka? Vai olisinko sittenkin saattanut sopeutua tilanteeseen ja hankkia muuta sisältöä elämääni?
Ei aloituksen mukaan. Se muuttuu tai tajuat sen vähän yli 50-vuotiaana. En tiedä mistä lapselliset sen tietävät kun eivät tiedä lapsettomat paljon vanhemmat kuin 50 itsekään mutta noin se kuulemma on.
pehmentääkö lastensaanti osan vanhemmista pään/aiheuttaako todellisuudentajun hämärtymistä?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on aika paljon omasta asenteesta kiinni miten tyhjäksi kokee elämänsä. Itselläni on perhe, mutta silti kokenut aina, että elämä on aika tyhjää, vaikka arvostankin perhettäni. Olisin vain halunnut löytää sen "oman jutun", tehdä uraa tai jollain tavalla toteuttaa itseäni. Ehkä siihen tarjoutuu mahdollisuus, kun olen yli 50 ja lapset lähteneet omille poluilleen.
Että en kyllä säälisi muita ihmisiä omista lähtökohdista.