Kun elämässäsi on ollut todella synkkiä ajanjaksoja - oletko koskaan kokenut, että sinua olisi autettu yliluonnollisella tavalla?
Minulla jostain syystä joka kerta kun olen ollut hyvin pimeässä kohdassa elämässäni, niin, että olen ollut todella luovuttaa henkeni, niin ihme on tapahtunut. On tullut paikalle ihminen, joka on avannut minulle täysin uuden elämänsuunnan esimerkisi työn saralla tai ihminen, jonka avulla olenkin pystynyt ponnistamaan sen synkkyyden yli parempaan aikaan. Näissä on aina samantyylinen kuvio:
Pitkään jatkunut kärsimys > synkkä olo ja kuoleman toiveet > hyväksyminen, ettei elämä muutu ja kuoleman suunnitteleminen, irti päästäminen ja kuoleman toiveiden vahvistuminen > auttava taho, joku speciaali ihminen > koko elämä mullistuu uudelleen.
Elämässäni on ollut todella paljon erilaisia vaiheita ja synkkiä ajanjaksoja. Olen yrittänyt päästä pois mutta aina se ratkeaa tavalla, jota en ole osannut odottaa.
Kommentit (45)
Nyt on taas ollut hyvin vaikeaa ja tuntuu, että koko kropasta on voimat poissa. Toivon koko ajan, että pääsisin täältä pois. Olisin täysin valmis siihen. Tuntuu kuitenkin, että vaikka yrittäisin, niin taas sieltä tulee joku, että suprisee, elämäsi onkin vasta alkamassa ja kaikki kääntyy taas ihan ällistyttävään suuntaan. Välillä mietin, että ohjaanko tätä elämää itse edes ollenkaan vai miten helvetissä tämä on ollut niin haastavaa tarpomista ja erikoisia vaiheita aina kerta toisensa jälkeen. -ap
Luin maailmanlaajuisen tietoverkon kautta uutta tietoa punakärpässienistä loppukesänä ja juuri sinä syksynä Amanita Muscariaa oli aivan kaikkialla…
Mitä helvetin huumeita oot oikein vetänyt Kannattas mennä nukkumaan ja selvittää pää !
En ole kokenut. Pyrin muutenkin pysymään realiteeteissa. M52
Vierailija kirjoitti:
Luin maailmanlaajuisen tietoverkon kautta uutta tietoa punakärpässienistä loppukesänä ja juuri sinä syksynä Amanita Muscariaa oli aivan kaikkialla…
Sitä on kyllä ihan joka syksy aivan kaikkialla, koska yleensä jätetään keräämättä.
Echart Tolle sai ensimmäisen valaistumisensa syvimmällä masennuksen hetkellään…. Hän oli siis aluksi kroonisesti masentunut, nyt hän on nykyhetken ihanuutta markkinoiva guru.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan. Olispa. Itse oon joutunut rämpimään kohti valoa.
Aijaa. Outoa. Tai siis en minäkään nyt niin elä, että kaikki tuodaan tarjottimella mutta siis kun olen aivan loppu ja uupunut, valmis lähtemään niin sitten tuleekin jokin niin ihmeellinen muutos, että se herättää minut jatkamaan ja antaa voimaa. Olen kokenut kuitenkin niin sairaita juttuja tässä elämässä heti alusta alkaen, että olen ilmoittanut kyllä, että lähden kyllä mielelläni asap täältä mutta ei se oikein sitten toimikaan niin kuten itse "haluaa" vaan jokin johdatus tuntuu vähän kaikessa aina olevan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin maailmanlaajuisen tietoverkon kautta uutta tietoa punakärpässienistä loppukesänä ja juuri sinä syksynä Amanita Muscariaa oli aivan kaikkialla…
Sitä on kyllä ihan joka syksy aivan kaikkialla, koska yleensä jätetään keräämättä.
Nyt on ollut huono keräilysyksy kun rytmikkäät sateet kellastavat ja limoittavat ja madotkin ehtivät nopeammin….teen kotikonstein siis muskimolia enkä välitä iboteenihapoista.
Olen kokenut samalla tavalla. Olen ollut tilanteessa, josta ei todella tuntunut olevan ulospääsyä ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot oli toinen toistaan huonompia. Ja syvimmän epätoivon hetkellä tapahtui todella odottamaton käänne, joka muutti tilanteen kokonaan
En! Jo lapsena kun jouduin vakavan koulukiusaamisen uhriksi, en saanut mitään apua esimerkiksi Jumalalta, joka unohti minut heitteille niiden petojen armoille. Erosin kirkosta kun tulin aikuiseksi. Kaikki sen jälkeen tapahtunut on vahvistanut että tein oikein.
Kummallisella tavoilla. Mitään yliluonnollista ei niissä ole.
Kyllä on, vakavan sairauden kanssa. Selvisin, ja elämä on ollut henkisesti ihan erilaista ja eritasoista sen jälkeen. Kiitän tästä (jo silloin) edesmennyttä läheistäni, joka minua kävi auttamassa. Ja saa aivan vapaasti pitää hulluna, jos joku ehdottomasti niin haluaa tehdä. Muistakaa sitten pysyä kaukana myös esimerkiksi kvanttifysiikasta, koska sielläkin on asioita ja ilmiöitä, mitä ei voi ymmärtää.
Olisikin
Ehkä silloin olisi jotain elämänhalua vielä jäljellä
Kumpa olisikin... Nyt taas sellainen tunne että tästä umpikujasta ei ole ulospääsyä mutta itse se on taas keksittävä. Enemmän minusta on niin päin että jos kovalla työllä saa rämmittyä kuivalle maalle, heti jos erehtyy huokaisemaan helpotuksesta heitetään välittömästi takaisin sinne koskeen.
En, vaikka menneisyydessäni on tapahtuma, jossa todella mustalla hetkellä pelastuin täpärästi enkä vielä tänä päivänäkään tiedä kuinka se on mahdollista. Jonkun on pitänyt hälyttää minulle apua, mutta en ymmärrä kuka ja miten.
En kuitenkaan ole koskaan osannut ajatella sitä jonain yliluonnollisena tapahtumana. Vain asiana, jota en varmaan koskaan saa selville.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samalla tavalla. Olen ollut tilanteessa, josta ei todella tuntunut olevan ulospääsyä ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot oli toinen toistaan huonompia. Ja syvimmän epätoivon hetkellä tapahtui todella odottamaton käänne, joka muutti tilanteen kokonaan
Olen niin kade ihmisille joille käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut samalla tavalla. Olen ollut tilanteessa, josta ei todella tuntunut olevan ulospääsyä ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot oli toinen toistaan huonompia. Ja syvimmän epätoivon hetkellä tapahtui todella odottamaton käänne, joka muutti tilanteen kokonaan
Se käänne tapahtuu siinä kohtaa, kun ihminen jotenkin "tyhjenee" täysin sen ongelman edessä, ja ikään kuin vahingossa ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sysää egon pois tieltä häiritsemästä. Eikä se välttämättä ikinä onnistu samalla tavalla ilman tuollaista äärimmäistä tilannetta.
Ei koskaan. Olispa. Itse oon joutunut rämpimään kohti valoa.