Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton

Ei tuo pidä paikkaansa. Olen päälle 50 ja lapseton enkä ole yhtään katkera mistään vaan hirveän onnellinen, vähään tyytyväinen ihminen. Minusta nuo äidit, joilla jo aikuiset lapset, on paljon äkäisempiä ja katkerampia kuin minä. Odotetaan niitä lapsenlapsia käymään, mutta kun ei ne halua tulla teini-iässä. Sitten valitetaan suu mutrulla ja kiukutellaan tuolla kaikille.

Usein tuntuu että meissä lapsettomissa on säilynyt jotenkin sellainen lapsenmielisyys ja leikkisyys paremmin eikä asioita oteta niin hirveän vakavasti. Ei tässä iässä enää osaa niitä lapsia kaivatakaan. Olen oikein onnellinen näin. Toki minulla on ollut lemmikkejä jo vuosikymmeniä eli on joku jota rakastaa.  Ei mitään valittamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne. 

Luulet vaan, mutta et koskaan voi tietää miten paljon oma perhe, omat lapset ja lapsenlapset antaa elämään rakkautta ja iloa. 

Kyllä ainakin omat lapsettomat sedät/tädit/enot sai elämäänsä iloa sisarustensa lapsista ja kun nämä lapset olivat aikuisia, huolehtivat ja kävivät pitämässä seura näille yksin elävillekin.  Ja nytkin oma lapseton sisar saa paljon iloa elämäänsä meidän sisarusten lapsista. Käy heidän kanssaan matkoilla, elokuvissa, syömässä ulkona ja viettää juhlapäiviä heidän kanssaan. 

Perintörahat silmissä...😂

Elämä on muutenkin tyhjää ilman Jeesusta olit yksin tai vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne. 

Luulet vaan, mutta et koskaan voi tietää miten paljon oma perhe, omat lapset ja lapsenlapset antaa elämään rakkautta ja iloa. 

Kyllä ainakin omat lapsettomat sedät/tädit/enot sai elämäänsä iloa sisarustensa lapsista ja kun nämä lapset olivat aikuisia, huolehtivat ja kävivät pitämässä seura näille yksin elävillekin.  Ja nytkin oma lapseton sisar saa paljon iloa elämäänsä meidän sisarusten lapsista. Käy heidän kanssaan matkoilla, elokuvissa, syömässä ulkona ja viettää juhlapäiviä heidän kanssaan. 

Etkä sinä vo tietää miten ihanaa ja täyttä elämä voi olla lapsettomana ja miten paljon voi iloita monesta sellaisesta asiasta mstä lapsellinen ei voi iloita, jos olet menyt lisääntymään. Eämässä on sellainen jännä taika, että jokainen voi aidosti olla täysin onnellinen juuri sellaisessa elämässään minkä hän on itselleen luonut. On turha vertailla omaa elämää toisen elämään tai alkaa harhailemaan omien ajatustensa kanssa, että tuolla ei voi olla täyttä ja onnelistä elämää, koska häneltä puuttuu se ja se. Ihmisen elämä on täysi ja onnellinen, silloin kun hän itse niin kokee. jos joku kokee elävänsä sellaista elämää lapsettomana, niin sitten se on niin. Jos joku kokee voivansa elää sellaista vain lapsellisena, niin sitten se on niin. Se on täysin subjektiivinen kokemus. 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa, joita kaipasin jo pikkulapsena enemmän kuin oli "normaalia", kuulemma. Jos vain ei tarvitsisi käydä töissä, viettäisin kaiken aikani omassa seurassani. Ympärillä säntäilevät ja meluavat lapset olisivat silkka painajainen.

Minä aloin nyt vanhoilla päivillä lämmitellä vanhoja ystävyyssuhteita. Enkä ole katkeroituvaa tyyppiä muutenkaan. Ihan siitä jatkettiin mihin nuorena tyttönä jäätiin. Uusia ystävyyssuhteita on tosiaan vaikempi luoda ja taitaa teillä äideillä olla samanlaisia ennakkoluuloja meitä lapsettomia kohtaan kuin ap:lla. Osa meistä on ihan ok tyyppejä lapsettomuudesta huolimatta eikä ollenkaan vihaisia mistään.

 Toki sitä yksityisyyttä ja yksinoloa osaa jo arvostaa, eli ihan viikottaista tapailua en kenenkään kanssa halua.  Mutta tyytyväinen olen elämääni ja ikää on pian  60v. Lapsia en ole kaivannut kuin alle 40v biologisen kellon tikittäessä ja olen tänään ihan sinut sen kanssa ettei niitä ole. En osaisikaan järjestellä jouluja ja muuta kuten te äidit teette aikuisille lapsillenne. Minulla on oikein hyvä näin.  En kadehdi sinulta ap yhtään mitään. Sen voin luvata.

Samanlaista elämäni on ollut jo 20 vuotta, joten en ymmärrä miksi se tulisi yllätyksenä viisikymppisenä

M43

Miksi viisikymppisenä pitäisi etsiä uusia kavereita? Eikö itselläsi ole yhtään vaikka lapsuuden kavereita tai kavereita opiskeluajoilta? Mistähän johtuu.

Mistä ihmeestä sinä tiedät millaista muiden elämä on? Suurin osa tuntemistani ”lapsellisesta” ovat tuossa iässä eronneita, raihnaisia ja väsyneitä. Nuoruus jäi elämättä, sanoo moni. Kotileikki nuorena meni kaiken edelle. 

Aivan olennaista on pitää kiinni omasta hyvinvoinnista ja ammatillisesta kehittymisestä. 

En nyt kyllä ymmärrä sinun ajattelutapaasi ja kuvitelmiasi siitä minkälaista se muiden ja lapsettomien elämä mielestäsi oikein on. Jos ei niitä lapsia ole koskaan halunnut niin ei se kyllä myöhemminkään yhtään harmita, päinvastoin. Miten se voi olla teille lapsellisille niin vaikea ymmärtää että toisten elämä ja onnellisuus ei ole lapsista kiinni? Jos sinulle se lapsien hankkiminen on tärkeätä ja tuo elämääsi sen tarvittavan sisällön niin asia selvä mutta koeta nyt ymmärtää että se ei ole kaikille tässä elämässä tärkeä tai merkityksellinen asia.

Jos lapseton ei varauksetta osoita ihailua lapsekasta kohtaan, vedetään kateuskortti esiin! :D

Ihan ihmeellinen aloitus. Miksi jotenkin mystisesti viisikymppisenä alkaisi yksinäinen elämä? Mihin ne kaikki ystävät, läheiset, sukulaiset, kummilapset, serkut ja muut katoaa siinä vaiheessa? Eikö sinun elämässäsi ole muita ihmisiä kuin lapsenlapset?

Ei mulla oo koskaan ollut ystäviä. Yksinäinen nuori olen ollut ja aikuinen,

parisuhteeseen aloin 30+ iässä. Hänen kanssa vanhuuteen jos pysymme molemmat elossa. 

On yksinkertaisen ihmisen tapa ajatella, että oma tapa on se ainoa oikea. Osa meistä on elämän varrella oppinut jo nauttimaan yksinolosta. Sinä elät lastesi ja lastenlastesi kautta ja selvästi sinulle elämässä on tärkeintä muut ihmiset. Ymmärrän, että joillekin on vaikea ymmärtää muunlaista elämää kuin itsellä.  Sinä et viihdy yksin. Voit huonosti jos sukulaiset tai kaverit ei tule käymään. Joku toinen viihtyy erakkona yksin paremmin. 

Ainakin se elämä on oma eikä roikkumista jonkun toisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

kohta velat herää panikissa selittelemään ja haukkumaan

Minä olen ihan vapaaehtoisesti vela, enkä ole katkeraksi muuttunut vaikka yli 50 olenkin. Pitkissä parisuhteissa kyllä ollut mutta osannut nauttia myös sinkkuna olosta. Muiden ihmisten tehtävä ei ole sinua viihdyttää tai lapsia ja lastenlapsien olla sinun omaishoitaja tai kauppalähetti, elleivät varta vasten itse halua. Jokainen meistä lopulta sairastaa yksin, ei sitä kukaan voi sinulta taikoa pois. Sinkkuus ja lapsettomuus ei automaattisesti tarkoita yksinäistä elämää, asenteestahan se on kiinni. Itse matkustan paljon, harrastan, näen ystäviä jne. Elämä on aivan liian lyhyt johonkin katkeruuteen tuhlaamiseen.

Mun äiti ei oo koskaan nähnyt lapsenlapsiaan, hänen tytär lähti jo 15 vuotta sitten ulkomaille miehen perässä. Minunkin toive on muuttaa ulkomaille Suomesta tulevaisuudesta. Ei kannata elämää ihan lapsien veraan rakentaa kuitenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne. 

Luulet vaan, mutta et koskaan voi tietää miten paljon oma perhe, omat lapset ja lapsenlapset antaa elämään rakkautta ja iloa. 

Kyllä ainakin omat lapsettomat sedät/tädit/enot sai elämäänsä iloa sisarustensa lapsista ja kun nämä lapset olivat aikuisia, huolehtivat ja kävivät pitämässä seura näille yksin elävillekin.  Ja nytkin oma lapseton sisar saa paljon iloa elämäänsä meidän sisarusten lapsista. Käy heidän kanssaan matkoilla, elokuvissa, syömässä ulkona ja viettää juhlapäiviä heidän kanssaan. 

Etkä sinä vo tietää miten ihanaa ja täyttä elämä voi olla lapsettomana ja miten paljon voi iloita monesta sellaisesta asiasta mstä lapsellinen ei voi iloita, jos olet menyt lisääntymään. Eämässä on sellainen jännä taika, että jokainen voi aidosti olla täysin onnellinen juuri sellaisessa elämässään minkä hän on itselleen luonut. On turha vertailla omaa elämää toisen elämään tai alkaa harhailemaan omien ajatustensa kanssa, että tuolla ei voi olla täyttä ja onnelistä elämää, koska häneltä puuttuu se ja se. Ihmisen elämä on täysi ja onnellinen, silloin kun hän itse niin kokee. jos joku kokee elävänsä sellaista elämää lapsettomana, niin sitten se on niin. Jos joku kokee voivansa elää sellaista vain lapsellisena, niin sitten se on niin. Se on täysin subjektiivinen kokemus. 

Itselläni on neljä, jo aikuista, lasta, eikä tulisi pieneen mieleenkään halveerata tai vähätellä yhdenkään lapsettoman elämää. Ystävissäni on myös lapsettomia, enkä ole ikinä, koskaan ajatellut, että heidän elämänsä olisi nyt tai koskaan mitenkään merkityksettömämpää tai huonompaa kuin omani. Hetkittäin olen jopa näinä vuosina ollut kateellinen ("") heidän tosi kivalta näyttävästä ekämästään, kun itse olen ollut sidottuna lapsiini, mutta hei, tämäkin ollut oma valintani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne. 

Luulet vaan, mutta et koskaan voi tietää miten paljon oma perhe, omat lapset ja lapsenlapset antaa elämään rakkautta ja iloa. 

Kyllä ainakin omat lapsettomat sedät/tädit/enot sai elämäänsä iloa sisarustensa lapsista ja kun nämä lapset olivat aikuisia, huolehtivat ja kävivät pitämässä seura näille yksin elävillekin.  Ja nytkin oma lapseton sisar saa paljon iloa elämäänsä meidän sisarusten lapsista. Käy heidän kanssaan matkoilla, elokuvissa, syömässä ulkona ja viettää juhlapäiviä heidän kanssaan. 

Ja maksaa tietenkin myös teidän elättienne matkat, liput, ruuat ja majoitukset. Kätevää.

Miksei vois olla puolisoa? Tuossa iässä vielä mahdollisuus löytääkin vaikka ois sinkku.