Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?
14.08.2026 |
Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.
Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne
Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."
Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?
Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.
Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.
Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.
Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.
Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.
Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista
Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.
Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.
Mitä? Siis miten miehen varallisuus sinun työmatka-autoosi liittyy? Jos sinun autosi hajoaa niin sinähän sen korjaamisen maksat.
Kai sinä nyt omat työmatkakulusi itse kustannat, vai subventoiko mies sinun kulujasi sponsoroimalla sinulle auton? Antaako vielä bensa- ja viikkorahaa päälle kuten huollettavalle kuuluu?
Kyllähän molemmat tietenkin parisuhteessa kustantaa yhteisen auton korjaukset ym. kulut.
Ja mitä meidän tapauksessa on, niin minä olen meillä se työssäkäyvä! Minä maksan isomman osan perheen kuluista ja teen myös kaikki kotityöt töitten päälle. Myös saamani perintörahat on käytetty myös miehen tarpeisiin ja menoihin.
Että ihan turhaan siellä pahoitit mielesi siitä, että meillä mies joutuisi antamaan minulle taskurahaa tai huolehtimaan yksin autosta, jolla kuljen töissä, joka on myös miehen etu.
Meidän parisuhteessa ei ole ikinä ollut sinun ja minun rahat tai sinun ja minun menot. Kaikki on sovussa jaettu ja maksettu, mitä kulloinkin kukin on pystytty.
Sinä ilmeisesti pidät tiukasti kiinni siitä, että maksatte "parisuhteessa" vain omat menonne. Onko teillä jääkaapissakin omat hyllyt..?
Kyllä, kriisitilanteet, sairaudet, työttömyydet poislukien pidän kiinni siitä että molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin 50/50 ja hoitavat omat henk.koht. kulunsa itse.
Molemmilla on oma auto joka maksetaan itse, asuminen/ruoka/muu yhteinen maksetaan yhteiseltä taloustililtä jolle molemmat laittavat saman verran rahaa.
Näin minusta toimii kahden tasavertaisen aikuisen suhde. Kumpikaan ei lokittele toisen siivellä.
En näe parisuhteena sellaista liittoa, jossa tiukasti mennään fifty-fifty periaatteella ja puhutaan lokkeilusta.
Tuo on lähinnä kahden ihmisen yhdessä asumista järkisyillä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."
Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?
Ikäänkuin pihiys olisi jokin synti, tai "tunnevamma", kuten tässä joku mainitsi. Osa ihmisistä ovat luonnostaan pihejä, tai saaneet siihen mallin kotikasvatuksesta. Parempi asia pihiys on kuin rahojen törsääminen turhuuteen.
Minut on kasvattanut yh-äiti 80/90-luvulla. Valmistuminen osui mukavasti 90-luvun lamaan.
Jostain syystä ole huolellinen sen suhteen mitä ostan. Tarvitsenko sitä, hinta/laatu. Joskus oli sanonta "köyhällä ei ole varaa halpaan" ja se pitää edelleen paikkansa. Mielummin ostan laadukkaan Kenwoodin kuin kodinkoneen joka hajoaa vuoden päästä. Ja niin, olenko siis pihi jos huolehdin että minulla on puskuria? En tiedä tarkkaan puolisoni puskurin määrää, mutta sitäkin olisi paras löytyä.
Ah, epärehellisyys, tuo vakaan suhteen pohja ja kulmakivi.
Mun mies eli sellasen lapsuuden.
Mihinkään ei ollut rahaa, halvinta ruokaa. Vaatteista kauhea poru kun kasvoi ja piti uusia ostaa. Isä jauhoi kuinka paljon rahaa on mennyt lapsiin ja menee.
Pimitti avioerossa kun erosivat lasten ollessa 30+
Kuoli viime kesänä. Ukolla oli jo naimisiin mennessä 500 000mk.
Silti vaimo maksoi talon lainan lyhennykset, kaikki kulut, ruuat ja vaatteet. Autokulut jne Äiti oli aina ihan rikki väsymyksestä ja stressistä.
Kuollessa oli miljoona per lapsi (4kpl) perintöä.
Mies käy terapiassa läpi kurjaa lapsuuttaan ja vihaa edesmennyttä isäänsä niin että hyvä kun henki kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies eli sellasen lapsuuden.
Mihinkään ei ollut rahaa, halvinta ruokaa. Vaatteista kauhea poru kun kasvoi ja piti uusia ostaa. Isä jauhoi kuinka paljon rahaa on mennyt lapsiin ja menee.
Pimitti avioerossa kun erosivat lasten ollessa 30+
Kuoli viime kesänä. Ukolla oli jo naimisiin mennessä 500 000mk.
Silti vaimo maksoi talon lainan lyhennykset, kaikki kulut, ruuat ja vaatteet. Autokulut jne Äiti oli aina ihan rikki väsymyksestä ja stressistä.
Kuollessa oli miljoona per lapsi (4kpl) perintöä.
Mies käy terapiassa läpi kurjaa lapsuuttaan ja vihaa edesmennyttä isäänsä niin että hyvä kun henki kulkee.
Itse tunsin vanhemman pariskunnan (jo edesmenneitä), jossa mies vaati, että vaimon pitää olla kotiäitinä.
Mies sitten istui rahojen päällä ja määräsi, mitä ruokaa ostettiin (halvinta tietysti) ja mitä mukavuuksia kotona on. Esim.pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit piti pestä käsin.
Itse ajeli uudella autolla, sen piti olla aina parasta.
Elämä oli vaatimatonta ja ankeaakin ja vaimolta meni myös raataessaan terveys ja itsetunto.
No, rahat meni sitten perintönä lapsille, hyvä heille. Mutta sääliksi kävi tuota naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
iltasanomat on ajan hermoilla! https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000012200573.html
linkissä puhutaan varallisuudesta, yhteisistä rahoista, elatusvelvollisuudesta jne..
Mutta huom!, lain mukaan "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen." Yhteinen talous on muutakin kuin rahaliikenne, joten ei voi olettaa voivansa olla liitossa vapaamatkustajana, koska toisella on "parempi kyky" elättää. Yhteisten kulujen jakaminen tulojen suhteessa ei sekään saa kannatusta kuin naisjuristeilta, miesjuristit yleensä muistuttavat, että yhteisiksin lasketuissa kuluissa on usein sellaisia menoeriä, joita heikommintienaava aiheuttaa, mutta paremmintienaava joutuu maksamaan.
Eikä mikään laki vaadi käyttämään omia säästöjä perheen täysin valinnaisiin hauskanpitomenoihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies eli sellasen lapsuuden.
Mihinkään ei ollut rahaa, halvinta ruokaa. Vaatteista kauhea poru kun kasvoi ja piti uusia ostaa. Isä jauhoi kuinka paljon rahaa on mennyt lapsiin ja menee.
Pimitti avioerossa kun erosivat lasten ollessa 30+
Kuoli viime kesänä. Ukolla oli jo naimisiin mennessä 500 000mk.
Silti vaimo maksoi talon lainan lyhennykset, kaikki kulut, ruuat ja vaatteet. Autokulut jne Äiti oli aina ihan rikki väsymyksestä ja stressistä.
Kuollessa oli miljoona per lapsi (4kpl) perintöä.
Mies käy terapiassa läpi kurjaa lapsuuttaan ja vihaa edesmennyttä isäänsä niin että hyvä kun henki kulkee.
Itse tunsin vanhemman pariskunnan (jo edesmenneitä), jossa mies vaati, että vaimon pitää olla kotiäitinä.
Mies sitten istui rahojen päällä ja määräsi, mitä ruokaa ostettiin (halvinta tietysti) ja mitä mukavuuksia kotona on. Esim.pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit piti pestä käsin.
Itse ajeli uudella autolla, sen piti olla aina parasta.
Elämä oli vaatimatonta ja ankeaakin ja vaimolta meni myös raataessaan terveys ja itsetunto.
No, rahat meni sitten perintönä lapsille, hyvä heille. Mutta sääliksi kävi tuota naista.
Naisella oli koska tahansa vapaus lopettaa tuo liitto, mutta hän ei sitä tehnyt, joten vika oli vain ja ainoastaan miehessä? Puoliso voi vaatia kaikenlaista, mutta kaikkeen ei ole pakko suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten aloituksessa on määritelty pimittäjä mieheksi?
Aivan hyvin tilanne voidaan kuvitella myös naisen kohdalle.
Itseasiassa monet mimmit mitä tiedän tuntuu olevan jopa tarkempia tästä että on omat rahat omassa fikassa verrattuna miehiin jotka velvollisuudentunteeseen opetettuna käyttää omaisuuttaan perheen hyväksi
M44
Ja mitä mieltä palstan miesasiamiehet olisivat tilanteesta, jossa sukupuolet olisi toisin päin?
Jos ei se avovaimo jeesaisikaan perintörahoillaan arkea, vaan käskisi töihin tai koulunpenkin kautta töihin tienaamaan lisää? Mutta kotityöt teette silti 50/50
Käsi sydämelle. Tuntuisiko Yhtään haljulta? :D
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon nainen joka on hitusen parempituloinen kuin mieheni, joskin hän on jo kuolinpesän osakas ja sitä kautta hänellä enemmän varallisuutta tulossa kuin minulla.
Meillä menee niin, että yhteisiin menoihin laitetaan n. 30% tuloista per kk, lopuilla saa tehdä mitä lystää. Miehellä menee aika lailla kulutukseen ja mukavaan elämään, itsellä sijoituksiin. Ei mielestäni mene niin, että koska osaan elää frugaalimmin, sitten tuhlataan minun säästöjä. Molemmat kyllä ovat tehneet aivan tietoisen arvovalinnan, miten haluaa rahansa käyttää.
Jos tulee perheenä joskus aidosti vaikea paikka, emme mene heti vararikkoon mutta kauaa en myöskään toista elättäisi: kenties silloin, jos oikeasti työkyky menisi. Silloin toki tehtäisi paljon muitakin kompensaatiotoimia ja madallettaisi elintasoa karulla kädellä. Aivan hirvittää katsoa perheitä, joissa toinen vaan jää pois töistä koska huvittaa. Sitten on talousvaikeuksia ja säästöt nopeasti syöty. Yleensä tämä elätti on ikävä kyllä nainen.
En maksa vaimoni humpuukkeja vaikka onkin niihin varaa. Enkä myöskään poikani. Tämä kolmio missä asutaan kelpaa hyvin. Jos kertoisin omaisuudestani, vaimo haluaisi muuttaa kalliiseen omakotitaloon.
Meillä on myös kaksi kesämökkiä. Mummonmökki itikkasaaressa ja oma "mökkini" omalla saarellani. En ole kertonut perheelle omasta mökistäni, koska se on laadukkaampi kuin kotimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei mielestäni mene niin, että koska osaan elää frugaalimmin, sitten tuhlataan minun säästöjä."
Ei kai sitä kukaan ole vaatinut. Mutta jos tietoisesti salaisit mieheltäsi säästösi niin se olisi eri asia.
"En maksa vaimoni humpuukkeja vaikka onkin niihin varaa. Enkä myöskään poikani. Tämä kolmio missä asutaan kelpaa hyvin. Jos kertoisin omaisuudestani, vaimo haluaisi muuttaa kalliiseen omakotitaloon.
Meillä on myös kaksi kesämökkiä. Mummonmökki itikkasaaressa ja oma "mökkini" omalla saarellani. En ole kertonut perheelle omasta mökistäni, koska se on laadukkaampi kuin kotimme. "
Syytät salailun tarpeesta muita vaikka oikeasti on kyse vain siitä että et oikeasti pystyisi perustelemaan riittävän hyvin sitä miksi sinulla on nuo vain itselläsi ja siksi valitset salailun. Tiedät että näyttäisit omaa napaa tuijottavalta saiturilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mies on itse säästänyt tai saanut perinnön johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
Se ei ollut pointti. Vaan se, eikö lapsilla ole oikeutta isänsä varoihin esim. harrastuksen muodossa.
Vakava tunnevamma, jos kokee lapsensa loisiksi.
Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa. Ap voi miettiä parisuhteensa arvomaailmaa, haluaako jatkaa vai ei, luottamus on ilmeisesti jo mennyt.
Kysymys kuuluu myös, miksi vanhemmilla ei olisi hyvää tahtoa lasten harrastusten suhteen.
Ja ei, en kehota ketään elämään yli varojen.
Vierailija kirjoitti:
"Ei mielestäni mene niin, että koska osaan elää frugaalimmin, sitten tuhlataan minun säästöjä."
Ei kai sitä kukaan ole vaatinut. Mutta jos tietoisesti salaisit mieheltäsi säästösi niin se olisi eri asia.
Miksi hänen pitäisi niistä tietää? Hänellä on yhtäläinen mahdollisuus säästää ja sijoittaa, mutta hän valitsee toisin. Näitä minun säästöjäni ei käytettäisi missään tapauksessa kuluttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mies on itse säästänyt tai saanut perinnön johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
Se ei ollut pointti. Vaan se, eikö lapsilla ole oikeutta isänsä varoihin esim. harrastuksen muodossa.
Vakava tunnevamma, jos kokee lapsensa loisiksi.
Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa. Ap voi miettiä parisuhteensa arvomaailmaa, haluaako jatkaa vai ei, luottamus on ilmeisesti jo mennyt.
Kysymys kuuluu myös, miksi vanhemmilla ei olisi hyvää tahtoa lasten harrastusten suhteen.
Ja ei, en kehota ketään elämään yli varojen.
No esimerkiksi joku jääkiekkoharrastus on silkkaa ajanhukkaa. Vie rahaa ja lapselta ajan pois opiskelulta. On arvovalinta olla tukematta tällaisia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies eli sellasen lapsuuden.
Mihinkään ei ollut rahaa, halvinta ruokaa. Vaatteista kauhea poru kun kasvoi ja piti uusia ostaa. Isä jauhoi kuinka paljon rahaa on mennyt lapsiin ja menee.
Pimitti avioerossa kun erosivat lasten ollessa 30+
Kuoli viime kesänä. Ukolla oli jo naimisiin mennessä 500 000mk.
Silti vaimo maksoi talon lainan lyhennykset, kaikki kulut, ruuat ja vaatteet. Autokulut jne Äiti oli aina ihan rikki väsymyksestä ja stressistä.
Kuollessa oli miljoona per lapsi (4kpl) perintöä.
Mies käy terapiassa läpi kurjaa lapsuuttaan ja vihaa edesmennyttä isäänsä niin että hyvä kun henki kulkee.
Itse tunsin vanhemman pariskunnan (jo edesmenneitä), jossa mies vaati, että vaimon pitää olla kotiäitinä.
Mies sitten istui rahojen päällä ja määräsi, mitä ruokaa ostettiin (halvinta tietysti) ja mitä mukavuuksia kotona on. Esim.pyykkikonetta ei ollut, vaan pyykit piti pestä käsin.
Itse ajeli uudella autolla, sen piti olla aina parasta.
Elämä oli vaatimatonta ja ankeaakin ja vaimolta meni myös raataessaan terveys ja itsetunto.
No, rahat meni sitten perintönä lapsille, hyvä heille. Mutta sääliksi kävi tuota naista.
Naisella oli koska tahansa vapaus lopettaa tuo liitto, mutta hän ei sitä tehnyt, joten vika oli vain ja ainoastaan miehessä? Puoliso voi vaatia kaikenlaista, mutta kaikkeen ei ole pakko suostua.
Kirjoitin vanhemmasta pariskunnasta. Tuo sukupolvi erosi todella harvoin ja liitoissa nainen oli pääsääntöisesti se alistuva osapuoli. Kun ei niitä omia tuloja ja säästöjä ollut, oli lähteminen tehty näin ollen mahdollisimman hankalaksi. Myös kun se itsetunto musertuu, niin vaikea sieltä suosta on omin avuin enää päästä.
"Miksi hänen pitäisi niistä tietää? "
Ihan koska on hankala arvioida sitä millainen puoliso on ihmisenä jos hän salailee asioita. Ja on aika tärkeää tietää millaisen ihmisen kanssa olemme yhdessä.
Nyt puolisosi ei voi varmasti tietää oletko säästäväisesti elävä vai käytö pelaamassa rahasi nettikasinolla. Noissa on aika iso ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.
Salaisesti? Miksi tämä aihe on niin monille tabu, miksi ei voi keskustella aiheesta omaisuus?
Emme ole kiinnostuneita toistemme omaisuudesta. Se olisi noloa. Sitä on ja se tieto riittää.
Se just, että koetaan joku aihe noloksi tarkoittaa, että aihe on tabu.
Miksi tämä on meille suomalaisille niin hankala aihe? Monissa muissa maissa omistuksilla oikein kehutaan, toki erittäin noloa sekin.
Miksi edes olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jolle ei voi kertoa omaisuudestaan. Ja jos kertoo, toinen omin lupineen yllättäen tuhlaa rahat ja myy metsät, etkä pysty tekemään asialle mitään.
Ainakaan ap ei ole miehensä kanssa rahojen takia, kun ei niistä tiennyt