Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?

"Kokeile asua päihdeongelmaisen kanssa.

Tai shoppailuhullun."

Niiden kanssa eläminen on ihan oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.

Salaisesti? Miksi tämä aihe on niin monille tabu, miksi ei voi keskustella aiheesta omaisuus?

Ei se ole tabu. Siitä ei vaan ole tarvetta keskustella.

"Mitä ihmettä? Jos olitte naimisissa ilman avioehtoa eikä puolisollasi ollut lapsia eikä testamenttia, olit lain mukaan puolisosi ainoa perillinen. Miksi annoit hänen omaisuutensa hänen sisaruksilleen?"

Juu, satuahan tuo oli. Varsinkin kun siinä leski joutui vielä pois yhteisestä kodista vaikka leskellä nimenomaan on lain mukaan asumisoikeus yhteisessä kodissa loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."

 

Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?

Olen eri. Minusta lapsilla ja puolisolla ei ole mitään oikeutta vaatia rahojani itselleen. Jos hassaisin kaiken mitä tulee, en olisi varakas. Säästän nimenomaan yhteisen turvallisuutemme eteen, pahan päivän varalle. En salli elintasomme nousevan niin korkeaksi, että kaikki menee mitä tulee. 

Jos sanon että meillä ei ole kalliiseen harrastukseen varaa, sen tiedon täytyy riittää. Ei ole relevanttia, meneekö harrastuksen suuruinen maksu säästöihin sen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."

Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?

Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.

Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.

Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.

 

Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.

 

Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.

Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista

 

Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.

Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.

Mitä? Siis miten miehen varallisuus sinun työmatka-autoosi liittyy? Jos sinun autosi hajoaa niin sinähän sen korjaamisen maksat.

 

Kai sinä nyt omat työmatkakulusi itse kustannat, vai subventoiko mies sinun kulujasi sponsoroimalla sinulle auton? Antaako vielä bensa- ja viikkorahaa päälle kuten huollettavalle kuuluu?

Kyllähän molemmat tietenkin parisuhteessa kustantaa yhteisen auton korjaukset ym. kulut.

Ja mitä meidän tapauksessa on, niin minä olen meillä se työssäkäyvä! Minä maksan isomman osan perheen kuluista ja teen myös kaikki kotityöt töitten päälle. Myös saamani perintörahat on käytetty myös miehen tarpeisiin ja menoihin.

Että ihan turhaan siellä pahoitit mielesi siitä, että meillä mies joutuisi antamaan minulle taskurahaa tai huolehtimaan yksin autosta, jolla kuljen töissä, joka on myös miehen etu.

Meidän parisuhteessa ei ole ikinä ollut sinun ja minun rahat tai sinun ja minun menot. Kaikki on sovussa jaettu ja maksettu, mitä kulloinkin kukin on pystytty.

Sinä ilmeisesti pidät tiukasti kiinni siitä, että maksatte "parisuhteessa" vain omat menonne. Onko teillä jääkaapissakin omat hyllyt..?

Ja lisäys vielä tähän.

Käytit hienoa sivistyssanaa "subventoiko". Kehottaisin opettelemaan mieluummin lukemaan ensin.

Autan vähän. Eli kirjoitin: meillä on vaatimaton auto. En, että minulla on.

Vastailen pätkittäin:

Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. 

Mieskin lienee pieni/keskituloinen. Tietysti maksatte puoliksi koska kotityöt hoidetaan puoliksi.

Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.

Niin, sitä tuo tulotaso yleensä tarkoittaa. Jos haaveilee paremmasta, kannattaa käydä oikeat koulut kunnialla.

Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne

Miten tämä selviää? Ja miten perintö liittyy kumppaniin? Perijän kumppani on usein blokattu kuolleen testamentissa.

Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)

Tietysti nainen maksaa puolet kaikesta. Ei ne kulut muutu vaikka miehellä onkin enemmän varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästöt ei kuulu kumppanille. Mullakin oli perintörahaa. Eksä halusi erota koska jouduin työttömäksi. En kertonut perinnöstä sille koska se kulutti omat rahat turhaan krääsään muutenkin. En ala elättää ketään.

Teillä oli avioehto tietenkin ja kai exä sen tiesi

Niinpä? Jos ei ole ollut avioehtoa, myös perintö kuuluu osituksen piiriin.

Pernnön jättäjä on voinut sulkea avio-oikeuden pois, silloin ei avioehtoa tarvita erikseen perinnön osalle.

Aika jännä ettei se exä tiennyt miehensä vanhempien kuolleen

Ei kaikilta jää perintöä. 

Vierailija kirjoitti:

"Kokeile asua päihdeongelmaisen kanssa.

Tai shoppailuhullun."

 

Niiden kanssa eläminen on ihan oma valinta.

Ajatella, naaraillako on oikeus valita.

O tempora, o mores!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On ihmisiä, jotka eivät pysty elämään ns. normaalisti, jos he tietävät että jollain on säästöjä. Raha on heidän mielestään tuhlattavaksi ei säästettäväksi. "

 

Väkisinkö he sen rahan vievät vai mikä tässä on ongelma?

Kokeile asua päihdeongelmaisen kanssa.

Tai shoppailuhullun.

 

Sovitaan hei että laitetaan tuolle yhteiselle tilille kumpikin tonni kuukaudessa niin maksetaan sieltä kaikki yhteiset laskut, vuokrat ja vakuutukset. Mitenkäs kun vain toinen laittaa sinne tonnin ja toinen parhaimmillaan muutaman satasen ( ja välillä tyhjentää sieltä omaan käyttöönsä)

Sitten aletaan keskustella erosta.

Siitä vain keskustelemaan. Tuossa vastattiin spermaviemärin olkiukkoon

Vierailija kirjoitti:

En olisi päätynyt tuohon tilanteeseen, mutta jos olisin niin ero. 

 

Sama jos olisi pimitetty joku aiempi lapsi, biseksuaalisuus, rikostuomio, aiempi parisuhde. En jaksa pelleillä kenenkään kanssa johon ei voi luottaa. 

Varsinkin pari- ja panosuhteet. Kyllä miehellä on oikeus tietää kaikista ketuista jotka on käyny kolossa.

Vierailija kirjoitti:

Valehtelu ja pimittämien söisi luottamusta. Mitä muuta hän salaa. Petaako takaporttia erolle

Kyllä, ja luulen, että sillä on jo toinen nainen ja se on nuoruudessaan seisonut vuoristoradssa Linnanmäellä ja vetänyt julkisesti käteen.

Lisäksi miehesi on kuuluisa Ulvilan huppumies, mikäli Anneli Aueriin on uskominen ja hänellä on kuppa huulessa.

Nyt äkkiä sen kanssa naimisiin ja tilit tyhjäksi. Oppipahan siinä sen mitä rehellisyys on.

Totta kai maksat osuutesi oli mies rikas tai ei. Suurimman osan ihmisistä rahankäyttö on leväperäistä tuhlailua. Olisit todennäköisesti tuhlannut miehen säästöt jos olisitte naimisissa. Minusta avioliitto ei tee automaattisesti toisesta elättäjää tai ei pitäisi tehdä. Lapset perivät isänsä aikanaan eli saavat kyllä osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."

Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?

Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.

Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.

Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.

 

Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.

 

Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.

Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista

 

Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.

Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.

Mitä? Siis miten miehen varallisuus sinun työmatka-autoosi liittyy? Jos sinun autosi hajoaa niin sinähän sen korjaamisen maksat.

 

Kai sinä nyt omat työmatkakulusi itse kustannat, vai subventoiko mies sinun kulujasi sponsoroimalla sinulle auton? Antaako vielä bensa- ja viikkorahaa päälle kuten huollettavalle kuuluu?

Kyllähän molemmat tietenkin parisuhteessa kustantaa yhteisen auton korjaukset ym. kulut.

Ja mitä meidän tapauksessa on, niin minä olen meillä se työssäkäyvä! Minä maksan isomman osan perheen kuluista ja teen myös kaikki kotityöt töitten päälle. Myös saamani perintörahat on käytetty myös miehen tarpeisiin ja menoihin.

Että ihan turhaan siellä pahoitit mielesi siitä, että meillä mies joutuisi antamaan minulle taskurahaa tai huolehtimaan yksin autosta, jolla kuljen töissä, joka on myös miehen etu.

Meidän parisuhteessa ei ole ikinä ollut sinun ja minun rahat tai sinun ja minun menot. Kaikki on sovussa jaettu ja maksettu, mitä kulloinkin kukin on pystytty.

Sinä ilmeisesti pidät tiukasti kiinni siitä, että maksatte "parisuhteessa" vain omat menonne. Onko teillä jääkaapissakin omat hyllyt..?

Kyllä, kriisitilanteet, sairaudet, työttömyydet poislukien pidän kiinni siitä että molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin 50/50 ja hoitavat omat henk.koht. kulunsa itse.

Molemmilla on oma auto joka maksetaan itse, asuminen/ruoka/muu yhteinen maksetaan yhteiseltä taloustililtä jolle molemmat laittavat saman verran rahaa.

Näin minusta toimii kahden tasavertaisen aikuisen suhde. Kumpikaan ei lokittele toisen siivellä.

"Olen eri. Minusta lapsilla ja puolisolla ei ole mitään oikeutta vaatia rahojani itselleen."

Niin en ole missään sanonut.

"Jos sanon että meillä ei ole kalliiseen harrastukseen varaa, sen tiedon täytyy riittää. Ei ole relevanttia, meneekö harrastuksen suuruinen maksu säästöihin sen sijaan."

Et siis kannata sitä että toimiasi voi arvioida ihan tosiasioiden pohjalta vaan että niitä arvioidaan jopa väärien tietojen pohjalta? Tuntuu että itsekin tiedät tekeväsi jotenkin väärin jos oikeat syyt pitää salata.

Tai sitten et usko että voisit perustella niitä niin hyvin että ne olisivat oikeutettuja avoimesti kerrottuina.

Vierailija kirjoitti:

"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."

 

Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?

Ikäänkuin pihiys olisi jokin synti, tai "tunnevamma", kuten tässä joku mainitsi. Osa ihmisistä ovat luonnostaan pihejä, tai saaneet siihen mallin kotikasvatuksesta. Parempi asia pihiys on kuin rahojen törsääminen turhuuteen.

Vierailija kirjoitti:

No.. Sellaista elämää eletään johon elintaso riittää.  

 

Mutta tuollainen skenaario kertoisi kuitenkin kumppanin olevan hieman erikoinen ns. arvoiltaan ja elintavoiltaan, jos ei ole ns. hyödyntänyt omaisuuttaan nostaakseen omaa ja perheensä elintasoa. Jos siis tiedossa on, että perhe voisi haluta jotain extraakin välillä. Viittaisi periaatteelliseen nuukailuun jos se on pitänyt jopa salassa pitää, jolloin ollaan jo aika usein ns. vaikeita tyyppejä kumppaneina. 

 

Hienoa kuitenkin että kumppanilla olisi selusta turvattuna jos syystä x kakkaa osuu liikaa tuulettimeen. Moni mies ei sitä tee koska periaate on että Perheen eteen pistetään kaikki peliin. Omat ja lainatut. Ja jos korttitalo kaatuu syystä x, menee ihan kaikki. Siis kaikki. Jopa henki. Ei hyvä sekään. 

 

M44

TÄhän vielä

Omalle kohdalleni jos mietin tätä tilannetta, että omaisuutta salannut olisi avovaimoni, niin pitäisi erikoisena, jos avokki ei olisi halunnu vähän sujuvoittaa arkea niissä tilanteissa joissa rahasta on on ollut ns. tiukkaa.

Epäluottamuksen osoitus siinä mielessä, että epäilee minun haluavan osuuteni hänen omaisuudestaan. En Minä niitä tarvitse :D Nään sen omaksi tehtäväkseni hankkia lisää voita leivän päälle jos tarve. 

Mutta en nyt hirveän järkevänä näkisi sitäkään, että tehdään asioista vaikeampia sen vuoksi, kun halutaan pitää osa toimeentulosta vain ns. patjan alla. Ja meidän skenaariossa lapsetkin on yhteisiä yms

M44

Vierailija kirjoitti:

"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."

 

Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?

Tietysti. Nainenhan on pihi jos ei ota toista työtä ja mahdollista lasten harrastamista.

Muistaa vain ettei töiden teko ole poissa kotitöiden määrästä!

"Näin minusta toimii kahden tasavertaisen aikuisen suhde. Kumpikaan ei lokittele toisen siivellä."

Tasavertaisuus on aika paljon muutaki kuin 50:50 maksuosuus. Jos toisen ihmisen tulot ovat selkeästi toista pienemmät, se pitää silloin avoimesti myöntää että sillä on vaikutuksia. Lokkeilu on sitä että vaatii toista kustantamaan enemmän. Rakkautta taas se että rakastamalleen ihmiselle voi omasta halustaan tarjota asioita joihin hänelle ei olisi muuten varaa. Se ei vie tasavertaisuuttaa mitenkään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, mies on itse säästänyt tai saanut perinnön johon sinulla ei ole mitään oikeutta.

Se ei ollut pointti. Vaan se, eikö lapsilla ole oikeutta isänsä varoihin esim. harrastuksen muodossa.

Vakava tunnevamma, jos kokee lapsensa loisiksi.

Jokainen perhe määrittää itse, miten niitä varoja käytetään. Ei ainakaan tuntemissani varakkaissa perheissä ole lapsilla mitään automaattista oikeutta vanhempiensa rahoihin. Se, mitä harrastetaan ja miten rahoja käytetään, riippuu täysin perheen arvoista.

Tyypillisesti suht varakkaassa perheessä pidetään huoli, että on puskuria. Jotkut hyvätuloiset elävät "kädestä suuhun" ja sekä vanhemmat että lapset harrastavat kalliita harrastuksia. Jotkut taas pitävät harrastuksia vain yhtenä elämän osa-alueena, eikä niihin laiteta kuin murto-osa tuloista.

Jäin tätä miettimään, että perhe päättää... ei todellakaan päätä vaan varojen omistaja. Lapsella varsinkaan ole mitään sananvaltaa, mielipidettä toki voidaan joihinkin asioihin kysyä.

Minä tiedän omat, lapsen ja puolison varat eurolleen, puolisuo tietänee suuruusluokan. Johtuu siitä että hoidan käytännön järjestelyt. Laitan puolison rahaa sellaisiin sijoituksiin joihin hän on antanut hyväksyntänsä. Lapselle sijoitan mihin haluan, koska minä ne varat lapselle annan ei puoliso. Oma esim auton hankinta on täysin omissa käsissäni, itse päätän otanko lainaa, nostanko rahastoja vai siirränkö hankintaa. Koti hankittiin sen mukaan mihin kumpikin katsoi voivansa 50% laittaa ja päädyttiin myös yhteisvastuulliseen lainaan. Sen varmistin että jos minulle jotain tapahtuu, puolisolla on mahdollisuus pitää koti ja mahdollisuus elättää lapsi aikuiseksi, muuten elämänsä on hänen oma vastuunsa.

"Tietysti. Nainenhan on pihi jos ei ota toista työtä ja mahdollista lasten harrastamista."

Näin voi joskus olla. Mutta jotta tiedetään onko se järkevin ratkaisu, pitää ensin tietää onko jotain muita mahdollisia rahanlähteitä. Jos ne on salattu, arvioita ei voi tehdä.

"Muistaa vain ettei töiden teko ole poissa kotitöiden määrästä!"

En ole niin koskaan sanonut. Vaan että parempi palkka ei oikeuta laistamaan kotitöistä. Jos jompi kumpi on merkittävästi enemmän tunteja töissä, tämä tietenkin vaikuttaa kotitöiden määrään.