Onko sinusta ok pimittää suhteessa isot säästöt?
Ajattele tilanne, että itse olet pieni/keskituoinen, perustatte perheen, hankitte asunnon, maksatte kaikki puoliksi. Ei paljoa varaa mihinkään ylimääräiseen, elelette suht vaatimattomasti. Ei matkoja, halpa auto. Lapsetkaan ei voi harrastaa mitään kallista.
Sitten selviää, että miehellä onkin iso perintö tms jemmassa, metsää josta tuloja jne
Olet koko ajan maksanut pienistä tuloistasi puolet kaikkeen. Olisiko huijattu olo? (mies ei ole halunnut naimisiin)
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.
Salaisesti? Miksi tämä aihe on niin monille tabu, miksi ei voi keskustella aiheesta omaisuus?
Ei se ole tabu. Siitä ei vaan ole tarvetta keskustella.
Itselleni parisuhde on sitä, että puhutaan myös hyvin monista tarpeettomistakin asioista :D
en tykkäisi. Sitä paitsi, miksi isä ei haluaisi sijoittaa omiin lapsiinsa?
Raha-asiat eivät varsinaisesti ole kuin oma asia, kunnes rahaa käytetään yhteisen talouden hoitoon. Jos pimittämisestä ei seuraa toiselle taloudellista taakkaa, ei omaisuudestaan ole välttämätöntä kertoa puolisolleen. Valehtelu eri asia, jos tällä saa puolison kustantamaan kaiken.
"Sitä paitsi, miksi isä ei haluaisi sijoittaa omiin lapsiinsa?"
Sehän on se oikea syy miksi hän sen rahan salaa. Tietää itsekin että se on väärin ja noloa.
"Raha-asiat eivät varsinaisesti ole kuin oma asia, kunnes rahaa käytetään yhteisen talouden hoitoon. Jos pimittämisestä ei seuraa toiselle taloudellista taakkaa, ei omaisuudestaan ole välttämätöntä kertoa puolisolleen."
Kyllä minusta puolisosta pitää tietää oleelliset asiat jotta tietää millaisen ihmisen kanssa yleensä on naimisissa eikä tule mitään suuria yllätyksiä. Hankala ymmärtää miksi normaalissa toimivassa avioliitossa pitäisi erikseen jättää kertomatta huomattavat rahavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."
Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?
Olen eri. Minusta lapsilla ja puolisolla ei ole mitään oikeutta vaatia rahojani itselleen. Jos hassaisin kaiken mitä tulee, en olisi varakas. Säästän nimenomaan yhteisen turvallisuutemme eteen, pahan päivän varalle. En salli elintasomme nousevan niin korkeaksi, että kaikki menee mitä tulee.
Jos sanon että meillä ei ole kalliiseen harrastukseen varaa, sen tiedon täytyy riittää. Ei ole relevanttia, meneekö harrastuksen suuruinen maksu säästöihin sen sijaan.
Ei tainnut olla kyse siitä, että kukaan haluaisi "vaatia" itselleen rahoja.
Ihmiset näämmä ajattelevat hyvin eri tavoin näistä asioista. Meillä nimenomaan menee kaikki mitä tulee (palkat on melko isot), jo aikuisten lasten asioista ei olla tingitty ja näin ollaan pärjätty hienosti tähän asti. Tosin talo on maksettu ja reissuja tehdään tiheästi, eka on taloudellinen turva (hyvältä paikalta eli menee kaupaksi) ja jälkimmäisistä voi säästää, jos jotain kummaa tapahtuisi. Vanhemmiltakin perintöä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies eli sellasen lapsuuden.
Mihinkään ei ollut rahaa, halvinta ruokaa. Vaatteista kauhea poru kun kasvoi ja piti uusia ostaa. Isä jauhoi kuinka paljon rahaa on mennyt lapsiin ja menee.
Pimitti avioerossa kun erosivat lasten ollessa 30+
Kuoli viime kesänä. Ukolla oli jo naimisiin mennessä 500 000mk.
Silti vaimo maksoi talon lainan lyhennykset, kaikki kulut, ruuat ja vaatteet. Autokulut jne Äiti oli aina ihan rikki väsymyksestä ja stressistä.
Kuollessa oli miljoona per lapsi (4kpl) perintöä.
Mies käy terapiassa läpi kurjaa lapsuuttaan ja vihaa edesmennyttä isäänsä niin että hyvä kun henki kulkee.
Tämä.
Ylenmääräinen pihiys kielii usein luonneviasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa."
Lapsilla ja puolisolla on kuitenkin oikeus tietää onko harrastuksen epäämisen syynä oikea rahojen puute vai vain piheys. Vai eikö sinusta?
Ikäänkuin pihiys olisi jokin synti, tai "tunnevamma", kuten tässä joku mainitsi. Osa ihmisistä ovat luonnostaan pihejä, tai saaneet siihen mallin kotikasvatuksesta. Parempi asia pihiys on kuin rahojen törsääminen turhuuteen.
Minut on kasvattanut yh-äiti 80/90-luvulla. Valmistuminen osui mukavasti 90-luvun lamaan.
Jostain syystä ole huolellinen sen suhteen mitä ostan. Tarvitsenko sitä, hinta/laatu. Joskus oli sanonta "köyhällä ei ole varaa halpaan" ja se pitää edelleen paikkansa. Mielummin ostan laadukkaan Kenwoodin kuin kodinkoneen joka hajoaa vuoden päästä. Ja niin, olenko siis pihi jos huolehdin että minulla on puskuria? En tiedä tarkkaan puolisoni puskurin määrää, mutta sitäkin olisi paras löytyä.
Jos se pullea puskuri on tärkeämpi asia kuin lastesi hyvinvointi, niin kyllä, olet turhan pihi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.
Salaisesti? Miksi tämä aihe on niin monille tabu, miksi ei voi keskustella aiheesta omaisuus?
Ei se ole tabu. Siitä ei vaan ole tarvetta keskustella.
Itselleni parisuhde on sitä, että puhutaan myös hyvin monista tarpeettomistakin asioista :D
Kaikin mokomin, mutta se ei poista sitä, että rahasta puhuminen on tosi alaluokkaistaja mautonta.
Paras ratkaisu on se, että ei mene naimisiin tai muuta yhteen kenenkään kanssa. Kun maksaa itse omat laskunsa ja säästää omat jemmarahansa, ei tarvitse huolehtia kieroilevien miesten rahanpimityksistä, tai että joutuisi miehen kuppaamaksi.
Vierailija kirjoitti:
En maksa vaimoni humpuukkeja vaikka onkin niihin varaa. Enkä myöskään poikani. Tämä kolmio missä asutaan kelpaa hyvin. Jos kertoisin omaisuudestani, vaimo haluaisi muuttaa kalliiseen omakotitaloon.
Meillä on myös kaksi kesämökkiä. Mummonmökki itikkasaaressa ja oma "mökkini" omalla saarellani. En ole kertonut perheelle omasta mökistäni, koska se on laadukkaampi kuin kotimme.
Oi miten ihanalta ihmiseltä kuulostat :D Kaikenlaisia negatiivisia mörrinkäisiä se maa päällään kantaakin...
Mistä näitä lompakkoloisia oikein sikiää? Aina ollaan toisten lompakolla. "Sun rahat on meidän yhteisiä rahoja, mun rahat on mun rahoja, kun sä oot mies ja mä oon vaan nainen."
Ei puolison rahat mun rahoja oo ja päinvastoin. En jaksaisi alkaa sekoittaa rakkaus- ja raha-asioita. Omat hankinnat saa olla just niin kalliita tai halpoja kuin on kunhan pystytään elämään niin että ei tarvii koko ajan puhua rahasta. Pitäisin siis ne asiat erillään. Jos haluaisin joskus asua yhteisessä omassa kodissa niin selkeintähän se on niin että omistusosuudet jakautuu sen mukaan mitä asuntolainasta on maksanut. N30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, mies on itse säästänyt tai saanut perinnön johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
Se ei ollut pointti. Vaan se, eikö lapsilla ole oikeutta isänsä varoihin esim. harrastuksen muodossa.
Vakava tunnevamma, jos kokee lapsensa loisiksi.
Ei, lapsilla ei ole oikeutta vanhemman varoihin. Lapsilla on oikeus elatukseen ja harrastukset ei siihen suoraan kuulu. Harrastukset, varsinkin kalliit harrastukset, on ihan vanhemman hyvän tahdon varassa. Ap voi miettiä parisuhteensa arvomaailmaa, haluaako jatkaa vai ei, luottamus on ilmeisesti jo mennyt.
Kysymys kuuluu myös, miksi vanhemmilla ei olisi hyvää tahtoa lasten harrastusten suhteen.
Ja ei, en kehota ketään elämään yli varojen.
No esimerkiksi joku jääkiekkoharrastus on silkkaa ajanhukkaa. Vie rahaa ja lapselta ajan pois opiskelulta. On arvovalinta olla tukematta tällaisia harrastuksia.
Voisiko perusteluna siihen ettei jääkiekkoa aleta olla tuo, mitä sanoit?
En ymmärrä, miksi salailu olis parempi vaihtoehto ihmiselle kuin kunnon argumentointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"on miehellä elämänarvot keturallaan kun ei laiteta rahoja haisemaan."
Tahallasiko ymmärrät väärin, vai etkö oikeasti ymmärrä että tuosta ei ollut kyse?
Asian salaamisen oli se huono juttu. Saa säästää ja olla osakkeita, metsää, mitä tahansa. Mut jos näkee, että asia pitää salata rakkaimmaltaan, niin en ymmärrä arvojaan.
Juuri tämä! Ihan turha sanoa, että raha-asiat ovat omia eikä kuulu toiselle.
Ihan samalla periaatteella sitten voisi pimittää puolisolta vaikka lapsen toisen kanssa, koska se on oma asia. Tai ihan minkä muun asian tahansa. Ja kuinka moni hyväksyisi sitten sellaisen? Tuskin kukaan.
Ja jos perhe elää vaatimattomasti hankkimatta koskaan mitään isompaa ja tämä toinen puoliso on pienituloinen, niin tällä "tietämättään köyhemmällä" voi olla jatkuvasti pieni pelko toimeentulosta esim.sairastumisen varalta tai jos tiedossa on jotain isompaa hankintaa. Toinen sitten elelee stressittömästi tietäen, että varallisuutta on, jos jotain sattuu.
Itselläni on työmatkaa reippaasti ja meillä on vaatimaton auto. Aina on pieni ajatus takaraivossa, että mitäs jos autoon tulee jotain isompaa, millä rahalla korjataan ja millä pääsisin töihin.
Kyllä minä ainakin loukkaantuisin ja luottamus menisi, jos selviäsi, että miehellä olisi ollut koko ajan varallisuutta ja olisi "stressivapaa" tälläisistä seikoista
Eihän se, että puoliso tietää toisen varallisuuden tarkoita aina sitä, että ne varat pitäisi ottaa heti käyttöön, mutta kuten sanoin, kyllä se varallisuuden olemassaolon tiedostaminen lievittää monia rahalla ratkaistavia huolia ja ongelmia.
Aapeen tapauksessakin kyllä tulee eittämättä mieleen, että miehen tarkoitus on ollut turvata vain oma elämänsä.
Mitä? Siis miten miehen varallisuus sinun työmatka-autoosi liittyy? Jos sinun autosi hajoaa niin sinähän sen korjaamisen maksat.
Kai sinä nyt omat työmatkakulusi itse kustannat, vai subventoiko mies sinun kulujasi sponsoroimalla sinulle auton? Antaako vielä bensa- ja viikkorahaa päälle kuten huollettavalle kuuluu?
Kyllähän molemmat tietenkin parisuhteessa kustantaa yhteisen auton korjaukset ym. kulut.
Ja mitä meidän tapauksessa on, niin minä olen meillä se työssäkäyvä! Minä maksan isomman osan perheen kuluista ja teen myös kaikki kotityöt töitten päälle. Myös saamani perintörahat on käytetty myös miehen tarpeisiin ja menoihin.
Että ihan turhaan siellä pahoitit mielesi siitä, että meillä mies joutuisi antamaan minulle taskurahaa tai huolehtimaan yksin autosta, jolla kuljen töissä, joka on myös miehen etu.
Meidän parisuhteessa ei ole ikinä ollut sinun ja minun rahat tai sinun ja minun menot. Kaikki on sovussa jaettu ja maksettu, mitä kulloinkin kukin on pystytty.
Sinä ilmeisesti pidät tiukasti kiinni siitä, että maksatte "parisuhteessa" vain omat menonne. Onko teillä jääkaapissakin omat hyllyt..?
Kyllä, kriisitilanteet, sairaudet, työttömyydet poislukien pidän kiinni siitä että molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin 50/50 ja hoitavat omat henk.koht. kulunsa itse.
Molemmilla on oma auto joka maksetaan itse, asuminen/ruoka/muu yhteinen maksetaan yhteiseltä taloustililtä jolle molemmat laittavat saman verran rahaa.
Näin minusta toimii kahden tasavertaisen aikuisen suhde. Kumpikaan ei lokittele toisen siivellä.
Tämä.
Itse kuljen junalla töihin. Ei tulisi mieleenkään vaatia puolisoa maksamaan puolet mun HSL-lipusta.
Vierailija kirjoitti:
"Sitä paitsi, miksi isä ei haluaisi sijoittaa omiin lapsiinsa?"
Sehän on se oikea syy miksi hän sen rahan salaa. Tietää itsekin että se on väärin ja noloa.
Niin, tietää että lapset eivät todennäköisesti ole hänen biologisia lapsiaan, ja siksi ei halua heihin sijoittaa.
Suomalaiset naiset kun ovat tunnettuja hanakasta pettämisestään.
Mulla on vuosien aikana kertynyt bonareita firman henkilöstörahastoon. Siellä on ihan hyväkin summa jo.
Tosin saan nostettua sieltä rahaa vain kerran vuodessa, mutta jos avokista olisi kiinni, mun pitäis nostaa maksimimäärä sieltä joka vuosi ja kustantaa kaikille lomamatka. Säästäminen ei häneltä onnistu kun hassaa rahansa mielummin autoonsa.
Olenko pihi vai huono vanhempi? Vai molemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitä paitsi, miksi isä ei haluaisi sijoittaa omiin lapsiinsa?"
Sehän on se oikea syy miksi hän sen rahan salaa. Tietää itsekin että se on väärin ja noloa.
Niin, tietää että lapset eivät todennäköisesti ole hänen biologisia lapsiaan, ja siksi ei halua heihin sijoittaa.
Suomalaiset naiset kun ovat tunnettuja hanakasta pettämisestään.
Olen ymmärtänyt että jopa 85% kaikista lapsista suomessa on ns. käenpoikasia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varallisuutta, asuntoja ja kiinteistöjä molemmilla. Ollaan aina vastattu molemmat omista omistuksistamme.
Salaisesti? Miksi tämä aihe on niin monille tabu, miksi ei voi keskustella aiheesta omaisuus?
Ei se ole tabu. Siitä ei vaan ole tarvetta keskustella.
Itselleni parisuhde on sitä, että puhutaan myös hyvin monista tarpeettomistakin asioista :D
Kaikin mokomin, mutta se ei poista sitä, että rahasta puhuminen on tosi alaluokkaistaja mautonta.
Okei, toki teillä Gyggenböögeleille on omat mauttomuus-sääntönne ;)
Meille tavallisille rahasta puhuminen on ihan normaali asia.
"No esimerkiksi joku jääkiekkoharrastus on silkkaa ajanhukkaa. Vie rahaa ja lapselta ajan pois opiskelulta. On arvovalinta olla tukematta tällaisia harrastuksia."
Entäs jos se jääkiekko on juuri se asia joka saa sen lapsen loistamaan ja tuntemaan olevansa hyvä? Sinä päätät että se on turhaa ja pianonsoitto on se jota lapsen pitää harrastaa?