Lue keskustelun säännöt.
Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
12.08.2026 |
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (634)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne vanhemmat ole ne joiden kuuluu huolehtia lasten toiveista ja tarpeista.
Nyt vaan isovanhempien ja kummien pitäisi kantaa vastuu lapsen tavaravuorista.
Itse olen antanut vain rahaa. Eipähän tämä nalkutus ainakaan minua koske.
Tietysti vanhempien vastuulla. Mutta miksi sitten mummo rahtaa kauhean kasan tavaraa, jota kuka ei halua saati tarvitse? Kun kuitenkin ensin on kysynyt toiveita?
Miksi mummostasi rähjäät täällä?
Miten miehenne, lasten isät, kestävät tuon nalkutuksen?
Kumman osapuolen vanhempien vieressä yleensä asutte, miehen vai vaimon, joiden kotona päivittäin käydään kaappeja katsomassa tai kahvilla tai maalia tuomassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian voi nähdä monella tavalla ja siitä voi tehdä monta eri johtopäätöstä.
Ehkä anoppi vain on saita tai ajattelematon.
Tai ehkä hän kaupassa huomasi ettei rahat riitäkään kaikkeen muttei kehdannut mainita asiasta.
Jos synttärit muuten sujuivat hyvin niin tuskinpa anoppi ilkeyttään sitä kakkua ns. pilasi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan anopin menetys tämä, ei ole lähtenyt mielistelemään lapsenlastaan vaikka näinkin olisi voinut tehdä. Vaikka vetää överiksikin ja ns. "ostaa" suosio ja tehdä vaikka jättikakku hänen lapsenlapsensa suosikkisuklaastaan ja tulla sitä kautta ns. "maailman parhaaksi mummoksi".
Tokihan on hyödyllistä joskus osoittaa, että vähempäänkin voi tyytyä ja kaikkea ei tehdä kalliisti, mutta kuulostaa tää sun anopin toiminta aika erikoiselta, ihan kuin olisi tahallaan näyttänyt sinulle ja lapselle, että hän tekee mitä huvittaa ja sitä kautta provosoi. En tykkäisi minäkään.
Mutta kuten sanoin, hänen menetyksensä myös. Hänelle voi jotenkin osoittaa, että tepä teette kotona lapselle toiset herkkusynttärit ja ehkä teette jatkossakin, koska synttärit on kerran vuodessa. Ehkäpä jopa kutsutte anopin synttäreille syömään tätä lapsen herkkukakkua ja oikein korostatte sitä :D
Miksi jättikakku, ellei ole tosi paljon vieraita? Kyllä se normaalikin riittää!
Miksi ei voi edes syntymäpäivänä toteuttaa sitä, mitä on luvannut? Miksi valita synttärit tilanteeksi näpäyttää, että halvin suklaa kelpaa tuollaiselle mitättömälle kersalle?
Ilmeisesti Suomessa asioita tehdään pelkästään sen takia kun sen koetaan olevan vastenmielinen velvollisuus, ei niinkään omaksi tai muiden iloksi.
Vaikea kuvitella millainen henkilö antaa vuosikymmeniä Lidnthin suklaita jollekin vaivaantumatta koskaan kysymään mitä lahjan saaja tästä lahjasta pitää.
Jos hyväkäytöksiseltä ihmiseltä kysytään hän vastaa kiitos, se oli mieluinen.
Jos palstan miniöiltä kysytään tulee haukkumaryöppy. Mikään ei kelpaa. Ovat kuin anoppinsa.
Miksi sinä et halua antaa saajalle mieluisia lahjoja? Menee kuittailun puolelle antaa vuosikymmeniä suklaata henkilölle joka on sille allerginen.
Mistäs tuon allergian repäisit, ei kai suklaan makuvivahdein erikoistuntijat voi olla suklaa-alkergisia?
Miksi haluat käyttää rahaa ostamalla jotakin, mistä ei välttämättä ole saajalle iloa? Oletko pettynyt omiin lahjoihisi ja kierrätät vahinkoa eteenpäin?
Enhän hyvä ihminen sinulle ole ostamassa yhtään mitään vaan perheille joissa tiedän sitä suklaata jouluna pidettävän esillä.
Miksi et siis yritä selvittää onko lahja heille mieluinen? Miksi annat yhtään mitään, jos mukana ei ole mitään ajatusta saajan ilahduttamisesta? Koetko että jotain on pakko antaa ja näin passiivis-aggressiivisesti osoitat asiasta mieltäsi?
Nyt on verensokerit alhaalla kun lähdet säveltämään ihan taas mielikuvitusjuttuja omasta päästäsi.
Etkös sinä kirjoittanut ettei ole mitään väliä vaikka lahjan saaja ei lahjasta välittäisi, sinä et ala mitään selvitellä?
Tämä on vain hämmentävä keskustelu, koska olen kuvitellut että yleensä lahjoja halutaan antaa sen takia että halutaan niiden saajan olevan itselle tärkeä ja hänen halutaan ilahtuvan.
En ole koskaan antanut mitään kenellekään sillä ajatuksella, että pohtikoon lahjan saaja minne nämäkin kamat saa lykättyä. Laitan vähän lisää painetta kyselemällä että onhan se muumimukipidike tullut teillä käyttöön, (vaikkette tosiaan niitä mukeja taida kerätä). Ajatus on tärkein...
Mä niin vihaan tuota ajatus on tärkein... niin, viet päiväysvanhaa Juhlamokkaa ihmiselle, joja ei edes juo kahvia. Mikä se ajatus on tuossa? Tai joka joulu viet hyasintin astmaatikolle ja suutut kun kukka viedään suoraan ulos?
Joo, huteja voi tulla. Mutta jos oikeasti haluaa ilahduttaa, niin hudeista ottaa opikseen.
Tuota "ajatus on tärkein"-fraasia käytetään silloin kun on tarkoitus sanoa etten oikeasti ajatellut lahjan saajan ilahduttamista hetkeäkään, mutta jotain annan nyt siksi kun koen että näin on pakko toimia.
Ei pidä huolia kuin täsmälahjoja, heittää tuojan kanssa niskatakamusotteella ulos.
Ja alle satasen tilauslahjallakaan turha oottaa kupillista ees lidlin halpakahvia.
Anoppi taas on ilkeä ja kiittämätön jos ei lankea polvilleen kolmen euron hyasintista ja Marie-keksipaketista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan anopin menetys tämä, ei ole lähtenyt mielistelemään lapsenlastaan vaikka näinkin olisi voinut tehdä. Vaikka vetää överiksikin ja ns. "ostaa" suosio ja tehdä vaikka jättikakku hänen lapsenlapsensa suosikkisuklaastaan ja tulla sitä kautta ns. "maailman parhaaksi mummoksi".
Tokihan on hyödyllistä joskus osoittaa, että vähempäänkin voi tyytyä ja kaikkea ei tehdä kalliisti, mutta kuulostaa tää sun anopin toiminta aika erikoiselta, ihan kuin olisi tahallaan näyttänyt sinulle ja lapselle, että hän tekee mitä huvittaa ja sitä kautta provosoi. En tykkäisi minäkään.
Mutta kuten sanoin, hänen menetyksensä myös. Hänelle voi jotenkin osoittaa, että tepä teette kotona lapselle toiset herkkusynttärit ja ehkä teette jatkossakin, koska synttärit on kerran vuodessa. Ehkäpä jopa kutsutte anopin synttäreille syömään tätä lapsen herkkukakkua ja oikein korostatte sitä :D
Miksi jättikakku, ellei ole tosi paljon vieraita? Kyllä se normaalikin riittää!
Miksi ei voi edes syntymäpäivänä toteuttaa sitä, mitä on luvannut? Miksi valita synttärit tilanteeksi näpäyttää, että halvin suklaa kelpaa tuollaiselle mitättömälle kersalle?
Ilmeisesti Suomessa asioita tehdään pelkästään sen takia kun sen koetaan olevan vastenmielinen velvollisuus, ei niinkään omaksi tai muiden iloksi.
Vaikea kuvitella millainen henkilö antaa vuosikymmeniä Lidnthin suklaita jollekin vaivaantumatta koskaan kysymään mitä lahjan saaja tästä lahjasta pitää.
Jos hyväkäytöksiseltä ihmiseltä kysytään hän vastaa kiitos, se oli mieluinen.
Jos palstan miniöiltä kysytään tulee haukkumaryöppy. Mikään ei kelpaa. Ovat kuin anoppinsa.
Miksi sinä et halua antaa saajalle mieluisia lahjoja? Menee kuittailun puolelle antaa vuosikymmeniä suklaata henkilölle joka on sille allerginen.
Mistäs tuon allergian repäisit, ei kai suklaan makuvivahdein erikoistuntijat voi olla suklaa-alkergisia?
Miksi haluat käyttää rahaa ostamalla jotakin, mistä ei välttämättä ole saajalle iloa? Oletko pettynyt omiin lahjoihisi ja kierrätät vahinkoa eteenpäin?
Enhän hyvä ihminen sinulle ole ostamassa yhtään mitään vaan perheille joissa tiedän sitä suklaata jouluna pidettävän esillä.
Miksi et siis yritä selvittää onko lahja heille mieluinen? Miksi annat yhtään mitään, jos mukana ei ole mitään ajatusta saajan ilahduttamisesta? Koetko että jotain on pakko antaa ja näin passiivis-aggressiivisesti osoitat asiasta mieltäsi?
Nyt on verensokerit alhaalla kun lähdet säveltämään ihan taas mielikuvitusjuttuja omasta päästäsi.
Etkös sinä kirjoittanut ettei ole mitään väliä vaikka lahjan saaja ei lahjasta välittäisi, sinä et ala mitään selvitellä?
Tämä on vain hämmentävä keskustelu, koska olen kuvitellut että yleensä lahjoja halutaan antaa sen takia että halutaan niiden saajan olevan itselle tärkeä ja hänen halutaan ilahtuvan.
En ole koskaan antanut mitään kenellekään sillä ajatuksella, että pohtikoon lahjan saaja minne nämäkin kamat saa lykättyä. Laitan vähän lisää painetta kyselemällä että onhan se muumimukipidike tullut teillä käyttöön, (vaikkette tosiaan niitä mukeja taida kerätä). Ajatus on tärkein...
Mä niin vihaan tuota ajatus on tärkein... niin, viet päiväysvanhaa Juhlamokkaa ihmiselle, joja ei edes juo kahvia. Mikä se ajatus on tuossa? Tai joka joulu viet hyasintin astmaatikolle ja suutut kun kukka viedään suoraan ulos?
Joo, huteja voi tulla. Mutta jos oikeasti haluaa ilahduttaa, niin hudeista ottaa opikseen.
Tuota "ajatus on tärkein"-fraasia käytetään silloin kun on tarkoitus sanoa etten oikeasti ajatellut lahjan saajan ilahduttamista hetkeäkään, mutta jotain annan nyt siksi kun koen että näin on pakko toimia.
Ei pidä huolia kuin täsmälahjoja, heittää tuojan kanssa niskatakamusotteella ulos.
Ja alle satasen tilauslahjallakaan turha oottaa kupillista ees lidlin halpakahvia.
Anoppi taas on ilkeä ja kiittämätön jos ei lankea polvilleen kolmen euron hyasintista ja Marie-keksipaketista
Onko elämäsi jotenkin sisällyksetöntä, kun huviksesi provoilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan anopin menetys tämä, ei ole lähtenyt mielistelemään lapsenlastaan vaikka näinkin olisi voinut tehdä. Vaikka vetää överiksikin ja ns. "ostaa" suosio ja tehdä vaikka jättikakku hänen lapsenlapsensa suosikkisuklaastaan ja tulla sitä kautta ns. "maailman parhaaksi mummoksi".
Tokihan on hyödyllistä joskus osoittaa, että vähempäänkin voi tyytyä ja kaikkea ei tehdä kalliisti, mutta kuulostaa tää sun anopin toiminta aika erikoiselta, ihan kuin olisi tahallaan näyttänyt sinulle ja lapselle, että hän tekee mitä huvittaa ja sitä kautta provosoi. En tykkäisi minäkään.
Mutta kuten sanoin, hänen menetyksensä myös. Hänelle voi jotenkin osoittaa, että tepä teette kotona lapselle toiset herkkusynttärit ja ehkä teette jatkossakin, koska synttärit on kerran vuodessa. Ehkäpä jopa kutsutte anopin synttäreille syömään tätä lapsen herkkukakkua ja oikein korostatte sitä :D
Miksi jättikakku, ellei ole tosi paljon vieraita? Kyllä se normaalikin riittää!
Miksi ei voi edes syntymäpäivänä toteuttaa sitä, mitä on luvannut? Miksi valita synttärit tilanteeksi näpäyttää, että halvin suklaa kelpaa tuollaiselle mitättömälle kersalle?
Ilmeisesti Suomessa asioita tehdään pelkästään sen takia kun sen koetaan olevan vastenmielinen velvollisuus, ei niinkään omaksi tai muiden iloksi.
Vaikea kuvitella millainen henkilö antaa vuosikymmeniä Lidnthin suklaita jollekin vaivaantumatta koskaan kysymään mitä lahjan saaja tästä lahjasta pitää.
Jos hyväkäytöksiseltä ihmiseltä kysytään hän vastaa kiitos, se oli mieluinen.
Jos palstan miniöiltä kysytään tulee haukkumaryöppy. Mikään ei kelpaa. Ovat kuin anoppinsa.
Miksi sinä et halua antaa saajalle mieluisia lahjoja? Menee kuittailun puolelle antaa vuosikymmeniä suklaata henkilölle joka on sille allerginen.
Mistäs tuon allergian repäisit, ei kai suklaan makuvivahdein erikoistuntijat voi olla suklaa-alkergisia?
Miksi haluat käyttää rahaa ostamalla jotakin, mistä ei välttämättä ole saajalle iloa? Oletko pettynyt omiin lahjoihisi ja kierrätät vahinkoa eteenpäin?
Enhän hyvä ihminen sinulle ole ostamassa yhtään mitään vaan perheille joissa tiedän sitä suklaata jouluna pidettävän esillä.
Miksi et siis yritä selvittää onko lahja heille mieluinen? Miksi annat yhtään mitään, jos mukana ei ole mitään ajatusta saajan ilahduttamisesta? Koetko että jotain on pakko antaa ja näin passiivis-aggressiivisesti osoitat asiasta mieltäsi?
Nyt on verensokerit alhaalla kun lähdet säveltämään ihan taas mielikuvitusjuttuja omasta päästäsi.
Etkös sinä kirjoittanut ettei ole mitään väliä vaikka lahjan saaja ei lahjasta välittäisi, sinä et ala mitään selvitellä?
Tämä on vain hämmentävä keskustelu, koska olen kuvitellut että yleensä lahjoja halutaan antaa sen takia että halutaan niiden saajan olevan itselle tärkeä ja hänen halutaan ilahtuvan.
En ole koskaan antanut mitään kenellekään sillä ajatuksella, että pohtikoon lahjan saaja minne nämäkin kamat saa lykättyä. Laitan vähän lisää painetta kyselemällä että onhan se muumimukipidike tullut teillä käyttöön, (vaikkette tosiaan niitä mukeja taida kerätä). Ajatus on tärkein...
Mä niin vihaan tuota ajatus on tärkein... niin, viet päiväysvanhaa Juhlamokkaa ihmiselle, joja ei edes juo kahvia. Mikä se ajatus on tuossa? Tai joka joulu viet hyasintin astmaatikolle ja suutut kun kukka viedään suoraan ulos?
Joo, huteja voi tulla. Mutta jos oikeasti haluaa ilahduttaa, niin hudeista ottaa opikseen.
Tuota "ajatus on tärkein"-fraasia käytetään silloin kun on tarkoitus sanoa etten oikeasti ajatellut lahjan saajan ilahduttamista hetkeäkään, mutta jotain annan nyt siksi kun koen että näin on pakko toimia.
Ei pidä huolia kuin täsmälahjoja, heittää tuojan kanssa niskatakamusotteella ulos.
Ja alle satasen tilauslahjallakaan turha oottaa kupillista ees lidlin halpakahvia.
Anoppi taas on ilkeä ja kiittämätön jos ei lankea polvilleen kolmen euron hyasintista ja Marie-keksipaketista
Onko elämäsi jotenkin sisällyksetöntä, kun huviksesi provoilet?
Tuohan oli vain totuus. Noin vauvapalstalla menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Syvällisesti tässä pohdin kuka meistä on aina niin täydellinen, tuo aina just oikeen sopivat ja kalliit lahjat, leipomukset onnistuu, valitsee sanansa ettei vahingossakaan ärsytä, pystyy sukulaisensa naureskelemaan ja heidän virheitään kertaamaan. Ottaa yhteyttä just sopivasti, ei liian harvoin kuitenkaan ettei vaikuta välinpitämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Tässähän on nyt puhuttu jo ihan muista vaatimuksista joita lapsiperheet sukulaisilleen esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Tässähän on nyt puhuttu jo ihan muista vaatimuksista joita lapsiperheet sukulaisilleen esittää.
Mikä kaikki ketjussa on sinusta osoitus lapsiperheiden mielettömän korkeasta elintasosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan anopin menetys tämä, ei ole lähtenyt mielistelemään lapsenlastaan vaikka näinkin olisi voinut tehdä. Vaikka vetää överiksikin ja ns. "ostaa" suosio ja tehdä vaikka jättikakku hänen lapsenlapsensa suosikkisuklaastaan ja tulla sitä kautta ns. "maailman parhaaksi mummoksi".
Tokihan on hyödyllistä joskus osoittaa, että vähempäänkin voi tyytyä ja kaikkea ei tehdä kalliisti, mutta kuulostaa tää sun anopin toiminta aika erikoiselta, ihan kuin olisi tahallaan näyttänyt sinulle ja lapselle, että hän tekee mitä huvittaa ja sitä kautta provosoi. En tykkäisi minäkään.
Mutta kuten sanoin, hänen menetyksensä myös. Hänelle voi jotenkin osoittaa, että tepä teette kotona lapselle toiset herkkusynttärit ja ehkä teette jatkossakin, koska synttärit on kerran vuodessa. Ehkäpä jopa kutsutte anopin synttäreille syömään tätä lapsen herkkukakkua ja oikein korostatte sitä :D
Miksi jättikakku, ellei ole tosi paljon vieraita? Kyllä se normaalikin riittää!
Miksi ei voi edes syntymäpäivänä toteuttaa sitä, mitä on luvannut? Miksi valita synttärit tilanteeksi näpäyttää, että halvin suklaa kelpaa tuollaiselle mitättömälle kersalle?
Ilmeisesti Suomessa asioita tehdään pelkästään sen takia kun sen koetaan olevan vastenmielinen velvollisuus, ei niinkään omaksi tai muiden iloksi.
Vaikea kuvitella millainen henkilö antaa vuosikymmeniä Lidnthin suklaita jollekin vaivaantumatta koskaan kysymään mitä lahjan saaja tästä lahjasta pitää.
Jos hyväkäytöksiseltä ihmiseltä kysytään hän vastaa kiitos, se oli mieluinen.
Jos palstan miniöiltä kysytään tulee haukkumaryöppy. Mikään ei kelpaa. Ovat kuin anoppinsa.
Miksi sinä et halua antaa saajalle mieluisia lahjoja? Menee kuittailun puolelle antaa vuosikymmeniä suklaata henkilölle joka on sille allerginen.
Mistäs tuon allergian repäisit, ei kai suklaan makuvivahdein erikoistuntijat voi olla suklaa-alkergisia?
Miksi haluat käyttää rahaa ostamalla jotakin, mistä ei välttämättä ole saajalle iloa? Oletko pettynyt omiin lahjoihisi ja kierrätät vahinkoa eteenpäin?
Enhän hyvä ihminen sinulle ole ostamassa yhtään mitään vaan perheille joissa tiedän sitä suklaata jouluna pidettävän esillä.
Miksi et siis yritä selvittää onko lahja heille mieluinen? Miksi annat yhtään mitään, jos mukana ei ole mitään ajatusta saajan ilahduttamisesta? Koetko että jotain on pakko antaa ja näin passiivis-aggressiivisesti osoitat asiasta mieltäsi?
Nyt on verensokerit alhaalla kun lähdet säveltämään ihan taas mielikuvitusjuttuja omasta päästäsi.
Etkös sinä kirjoittanut ettei ole mitään väliä vaikka lahjan saaja ei lahjasta välittäisi, sinä et ala mitään selvitellä?
Tämä on vain hämmentävä keskustelu, koska olen kuvitellut että yleensä lahjoja halutaan antaa sen takia että halutaan niiden saajan olevan itselle tärkeä ja hänen halutaan ilahtuvan.
En ole koskaan antanut mitään kenellekään sillä ajatuksella, että pohtikoon lahjan saaja minne nämäkin kamat saa lykättyä. Laitan vähän lisää painetta kyselemällä että onhan se muumimukipidike tullut teillä käyttöön, (vaikkette tosiaan niitä mukeja taida kerätä). Ajatus on tärkein...
Mä niin vihaan tuota ajatus on tärkein... niin, viet päiväysvanhaa Juhlamokkaa ihmiselle, joja ei edes juo kahvia. Mikä se ajatus on tuossa? Tai joka joulu viet hyasintin astmaatikolle ja suutut kun kukka viedään suoraan ulos?
Joo, huteja voi tulla. Mutta jos oikeasti haluaa ilahduttaa, niin hudeista ottaa opikseen.
Tuota "ajatus on tärkein"-fraasia käytetään silloin kun on tarkoitus sanoa etten oikeasti ajatellut lahjan saajan ilahduttamista hetkeäkään, mutta jotain annan nyt siksi kun koen että näin on pakko toimia.
Ei pidä huolia kuin täsmälahjoja, heittää tuojan kanssa niskatakamusotteella ulos.
Ja alle satasen tilauslahjallakaan turha oottaa kupillista ees lidlin halpakahvia.
Anoppi taas on ilkeä ja kiittämätön jos ei lankea polvilleen kolmen euron hyasintista ja Marie-keksipaketista
Missä sanotaan, että lahjan pitää olla kallis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Tässähän on nyt puhuttu jo ihan muista vaatimuksista joita lapsiperheet sukulaisilleen esittää.
Mikä kaikki ketjussa on sinusta osoitus lapsiperheiden mielettömän korkeasta elintasosta?
Ilmeisesti riittää se, kun lapsi tunnistaa kakusta, että toiveen mukaista suklaata ei ole käytetty.
Tuota "ajatus on tärkein"-fraasia käytetään silloin kun on tarkoitus sanoa etten oikeasti ajatellut lahjan saajan ilahduttamista hetkeäkään, mutta jotain annan nyt siksi kun koen että näin on pakko toimia.