Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä
Suostuimme, koska anoppi sanoi että hänelle olisi niin tärkeää päästä järjestämään syntymäpäivää. Ulkopuolisia vieraita ei tullut.
Lapsella oli yksi toive synttäreitä varten: hän halusi toivomaansa tietynlaiseen kakkuun lempisuklaataan (keskihintainen merkki). Kakku oli tarkoitus tehdä lapsen kanssa yhdessä ja lupasimme että voisimme tuoda raaka-aineet mukanamme. Anoppi kuitenkin ilmoitti ettei ole tarvetta, hän on parhaillaan kaupassa ja on tarvittavat raaka-aineet jo ehtinyt kerätä.
Miten sitten kävi? Anoppi oli lapsen toivoman suklaan sijasta ostanut halvinta mahdollista suklaata. Kakku ei sitten maistunut yhtään siltä mitä lapsi oli toivonut. Anoppi oli kuitenkin kovin tyytyväinen, että sai tässäkin asiassa säästettyä euron tai kaksi.
Tiesin että anoppi on säästäväinen, mutta yleensä lastenlasten kohdalla ei ole tällaiseen kaikesta pihistelyyn lähdetty. Mies pahoitti asiasta mielensä, kun hänelle tulivat lapsuusmuistot mieleen.
Mielestäni ei ole kohtuullista, että lapselta kysellään ensin toiveet kakkua varten ja sitten ne totaalisesti jätetään huomiotta, kun jokin muu suklaa onkin hiukan halvempi.
Mikäli anoppi on tiukilla, olisimme mielellämme tuoneet raaka-aineet mukanamme, jotta lapsi varmasti saa toivomansa kakun, kun se ei mikään ökykallis itsetehtynä olisi ollut vaikka siihen olisi käyttänyt lapsen lenpisuklaata.
Toki tästä otetaan nyt opiksi ja jos anopin kanssa vielä joskus yhdessä leivotaan, tuomme raaka-aineet / valmiit leivonnaiset sinne mukanamme.
Mitä sinä tästä ajattelet? Saako toimia niin, että ensin kysyy toiveita ja sitten alkaa pihistellä sen sijaan, että sanoisi suoran ettei toiveen toteuttaminen onnistu. Silloin olisimme voineet tehdä kakun joko itse tai ostaa jostain valmiina.
Kommentit (823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Tässähän on nyt puhuttu jo ihan muista vaatimuksista joita lapsiperheet sukulaisilleen esittää.
Kuten? Että ohi ajaessaan hakee pari rullaa tapettia, jotka on saapuneet. Löytyvät nimellä kassalta? Ei pitäisi olla kovin paha rasti.
Mieletöntä luksusta että isovanhempaa käytetään kuriiripalveluna!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.
Sinusta syntymäpäivänä on kohtuutonta toivoa, että lapsen kakkuun olisi käytetty lapsen lempisuklaata? 200 grammaa sitä saa hintaan 4 euroa ellei hae tarjouksesta halvemmalla.
Minkä minä sun anopille mahdan? Vaikka joka päivä jouluun asti kerrot meille että kakku oli väärin tehty?
Miksi sinä olet täällä soittamassa suutasi lapsiperheiden korkeasta elintasosta? Olet koko ketjun ajan yrittänyt lapsen vaatimatonta toivetta vääntää joksikin totaaliöveriksi kuun ja tähtien tavoitteluksi. En käsitä miksi. Jokin sinulla on ilmeisesti hätänä.
Tässähän on nyt puhuttu jo ihan muista vaatimuksista joita lapsiperheet sukulaisilleen esittää.
Kuten? Että ohi ajaessaan hakee pari rullaa tapettia, jotka on saapuneet. Löytyvät nimellä kassalta? Ei pitäisi olla kovin paha rasti.
Mieletöntä luksusta että isovanhempaa käytetään kuriiripalveluna!
Miksi kaikkeen pitää löytää inhottava hyväksikäyttönäkökulma. Eikö ihmiset tee enää toisilleen palveluksia? Puolin ja toisin?
Mahtaako vaan toimia toisinpäin kun isovanhempi tarvitsisi apua, kun ei enää jaksa aikuisia lapsiaan passata ja hyyssätä.
Alkaa täällä sen maailman vonkuminen kun nyt on nin inha ja raskas vanhus joka pyytelee tuomaan maitoa ja ei tiedä muten silmälääkäriin pääsisi.
Saattaisin itse tuossa tilanteessa leipoa lähiaikoina kakun toivotulla tavalla perheen kesken syötäväksi
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako vaan toimia toisinpäin kun isovanhempi tarvitsisi apua, kun ei enää jaksa aikuisia lapsiaan passata ja hyyssätä.
Alkaa täällä sen maailman vonkuminen kun nyt on nin inha ja raskas vanhus joka pyytelee tuomaan maitoa ja ei tiedä muten silmälääkäriin pääsisi.
En tiedä miten muut toimii, mutta kyllä mä autan vanhempiani tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako vaan toimia toisinpäin kun isovanhempi tarvitsisi apua, kun ei enää jaksa aikuisia lapsiaan passata ja hyyssätä.
Alkaa täällä sen maailman vonkuminen kun nyt on nin inha ja raskas vanhus joka pyytelee tuomaan maitoa ja ei tiedä muten silmälääkäriin pääsisi.
En tiedä miten muut toimii, mutta kyllä mä autan vanhempiani tarvittaessa.
Minä en. He eivät ole auttaneet minuakaan kun on ollut hätä ja auttaminen ei olisi paljon vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako vaan toimia toisinpäin kun isovanhempi tarvitsisi apua, kun ei enää jaksa aikuisia lapsiaan passata ja hyyssätä.
Alkaa täällä sen maailman vonkuminen kun nyt on nin inha ja raskas vanhus joka pyytelee tuomaan maitoa ja ei tiedä muten silmälääkäriin pääsisi.
En tiedä miten muut toimii, mutta kyllä mä autan vanhempiani tarvittaessa.
Minä en. He eivät ole auttaneet minuakaan kun on ollut hätä ja auttaminen ei olisi paljon vaatinut.
Ymmärrettävää tuossa tapauksessa.
Ei meilläkään täydellistä ole mun vanhempien kanssa, mutta apua olen saanut.
Pyysin isovanhemmiltani joululahjaksi lankoja kaulahuiviin. Olin pyytänyt ihan tarkasti tiettyä merkkiä ja tiettyjä värejä.
No, he ostivat aivan väärää merkkiä. Perusteluna oli: "Tämä Seitsemän Veljestä on paljon mukavampi neuloa kuin se toinen." Paitsi että en siedä Seitsemän Veljeksen kutinaa – sen karheus saa ihoni jopa ihottumalle.
Väritkin olivat aivan väärät, vieläpä inhokkivärejäni. Ensin he olivat rehvastelleet, että tuntevat minut niin hyvin, ettei väärää väriä olisi kuulemma edes mahdollista ostaa. Kun naamani sitten valahti lahjan avatessani, he ilmeisesti tajusivat valinneensa juuri inhokkivärini. Sitä ei tietenkään myönnetty, vaan selitys käännettiin lennosta toisinpäin: "Meidän mielestämme tämä väri näyttäisi sinulla paljon paremmalta."
Lopulta lahjoitin langat eteenpäin enkä tehnyt niillä mitään.
Ja taas kerran kyse ei oikeastaan ollut niistä langoista. Olin nimenomaan kertonut, mitä haluan, ja vieläpä miksi. He päättivät silti ostaa jotain aivan muuta, koska heidän mielestään heidän versionsa oli parempi.
Vierailija kirjoitti:
Pyysin isovanhemmiltani joululahjaksi lankoja kaulahuiviin. Olin pyytänyt ihan tarkasti tiettyä merkkiä ja tiettyjä värejä.
No, he ostivat aivan väärää merkkiä. Perusteluna oli: "Tämä Seitsemän Veljestä on paljon mukavampi neuloa kuin se toinen." Paitsi että en siedä Seitsemän Veljeksen kutinaa – sen karheus saa ihoni jopa ihottumalle.
Väritkin olivat aivan väärät, vieläpä inhokkivärejäni. Ensin he olivat rehvastelleet, että tuntevat minut niin hyvin, ettei väärää väriä olisi kuulemma edes mahdollista ostaa. Kun naamani sitten valahti lahjan avatessani, he ilmeisesti tajusivat valinneensa juuri inhokkivärini. Sitä ei tietenkään myönnetty, vaan selitys käännettiin lennosta toisinpäin: "Meidän mielestämme tämä väri näyttäisi sinulla paljon paremmalta."
Lopulta lahjoitin langat eteenpäin enkä tehnyt niillä mitään.
Ja taas kerran kyse ei oikeastaan ollut niistä langoista. Olin nimenomaan kertonut, mitä haluan, ja vieläpä miksi. He päättivät silti ostaa jotain aivan muuta, koska heidän mielestään heidän versionsa oli parempi.
Minullakin on ollut tuollainen sukulainen, joka uskoi näkevänsä kaikkia muita paremmin mikä toisille on hyväksi. Eiväthän tällaiset ihmiset sitten edes yritä perehtyä siihen mitä joku muu voisi haluta tai tarvita tai mitä hän ylipäätään ajattelee yhtään mistään. Ilmeisesti kunhan omassa päässä pyörittelee tarpeeksi pitkään mahdollisesti hyvinkin hataralla pohjalla olevia mielikuviaan, alkavat ne tuntua siltä yhdeltä ja ainoalta totuudelta.
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Miten hurveesti te kaikki saatte kalliita vääriä lahjoja? Onneks meidän suvussa ei oke tuota perinnettä. Enkä edes kehtaisi ketän juoksuttaa, hae, etsi vanhemmaksesi.
Viime jouluna tytär pyysi yhtä juttua, kun kysyin, jos sen ostat, lindexillä on. Kudon sulle ne lahjaksi sitten ne sukat. Sovittiin niin että tytär haki nuotremmakseen itse ja paketoi tavaran, laitoin rahan hänen tililleen. Voihan olla että tämänkin kaupungin lindexillä olisi ollut oikee koko jne.
Jouluna sit kyllä vaihdettiin paketit. Eikä mitään muuta, aikuisten kesken. Jokainen ostaa mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysin isovanhemmiltani joululahjaksi lankoja kaulahuiviin. Olin pyytänyt ihan tarkasti tiettyä merkkiä ja tiettyjä värejä.
No, he ostivat aivan väärää merkkiä. Perusteluna oli: "Tämä Seitsemän Veljestä on paljon mukavampi neuloa kuin se toinen." Paitsi että en siedä Seitsemän Veljeksen kutinaa – sen karheus saa ihoni jopa ihottumalle.
Väritkin olivat aivan väärät, vieläpä inhokkivärejäni. Ensin he olivat rehvastelleet, että tuntevat minut niin hyvin, ettei väärää väriä olisi kuulemma edes mahdollista ostaa. Kun naamani sitten valahti lahjan avatessani, he ilmeisesti tajusivat valinneensa juuri inhokkivärini. Sitä ei tietenkään myönnetty, vaan selitys käännettiin lennosta toisinpäin: "Meidän mielestämme tämä väri näyttäisi sinulla paljon paremmalta."
Lopulta lahjoitin langat eteenpäin enkä tehnyt niillä mitään.
Ja taas kerran kyse ei oikeastaan ollut niistä langoista. Olin nimenomaan kertonut, mitä haluan, ja vieläpä miksi. He päättivät silti ostaa jotain aivan muuta, koska heidän mielestään heidän versionsa oli parempi.
Minullakin on ollut tuollainen sukulainen, joka uskoi näkevänsä kaikkia muita paremmin mikä toisille on hyväksi. Eiväthän tällaiset ihmiset sitten edes yritä perehtyä siihen mitä joku muu voisi haluta tai tarvita tai mitä hän ylipäätään ajattelee yhtään mistään. Ilmeisesti kunhan omassa päässä pyörittelee tarpeeksi pitkään mahdollisesti hyvinkin hataralla pohjalla olevia mielikuviaan, alkavat ne tuntua siltä yhdeltä ja ainoalta totuudelta.
Minäkin olen yhteydessä sukulaisiin jne mutta emme tosiaan ole sisarusteni perheiden, omien lasten, serkkujen perheiden, miehen sisarusten kanssa sotkeutuneet ikinä toistemme asioihin tai että jotain kamalaa väärien lahjojen ruljanssia koko ajan. Tai passuuttaneet itseämme.
Noh, me olemme jäyhiä hämäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysin isovanhemmiltani joululahjaksi lankoja kaulahuiviin. Olin pyytänyt ihan tarkasti tiettyä merkkiä ja tiettyjä värejä.
No, he ostivat aivan väärää merkkiä. Perusteluna oli: "Tämä Seitsemän Veljestä on paljon mukavampi neuloa kuin se toinen." Paitsi että en siedä Seitsemän Veljeksen kutinaa – sen karheus saa ihoni jopa ihottumalle.
Väritkin olivat aivan väärät, vieläpä inhokkivärejäni. Ensin he olivat rehvastelleet, että tuntevat minut niin hyvin, ettei väärää väriä olisi kuulemma edes mahdollista ostaa. Kun naamani sitten valahti lahjan avatessani, he ilmeisesti tajusivat valinneensa juuri inhokkivärini. Sitä ei tietenkään myönnetty, vaan selitys käännettiin lennosta toisinpäin: "Meidän mielestämme tämä väri näyttäisi sinulla paljon paremmalta."
Lopulta lahjoitin langat eteenpäin enkä tehnyt niillä mitään.
Ja taas kerran kyse ei oikeastaan ollut niistä langoista. Olin nimenomaan kertonut, mitä haluan, ja vieläpä miksi. He päättivät silti ostaa jotain aivan muuta, koska heidän mielestään heidän versionsa oli parempi.
Minullakin on ollut tuollainen sukulainen, joka uskoi näkevänsä kaikkia muita paremmin mikä toisille on hyväksi. Eiväthän tällaiset ihmiset sitten edes yritä perehtyä siihen mitä joku muu voisi haluta tai tarvita tai mitä hän ylipäätään ajattelee yhtään mistään. Ilmeisesti kunhan omassa päässä pyörittelee tarpeeksi pitkään mahdollisesti hyvinkin hataralla pohjalla olevia mielikuviaan, alkavat ne tuntua siltä yhdeltä ja ainoalta totuudelta.
Minäkin olen yhteydessä sukulaisiin jne mutta emme tosiaan ole sisarusteni perheiden, omien lasten, serkkujen perheiden, miehen sisarusten kanssa sotkeutuneet ikinä toistemme asioihin tai että jotain kamalaa väärien lahjojen ruljanssia koko ajan. Tai passuuttaneet itseämme.
Noh, me olemme jäyhiä hämäläisiä.
Hämäläinen henkilö tuossakin oli kyseessä. Itsekeskeisyys ja itseään muita parempana pitäminen ei ole sellainen ilmiö, joka löytyisi vain jostain tietystä maakunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Viime jouluna tytär pyysi yhtä juttua, kun kysyin, jos sen ostat, lindexillä on. Kudon sulle ne lahjaksi sitten ne sukat. Sovittiin niin että tytär haki nuotremmakseen itse ja paketoi tavaran, laitoin rahan hänen tililleen. Voihan olla että tämänkin kaupungin lindexillä olisi ollut oikee koko jne.
Jouluna sit kyllä vaihdettiin paketit. Eikä mitään muuta, aikuisten kesken. Jokainen ostaa mitä tarvitsee.
Ei olisi kyllä minulla pokkaa ehdottaa, että lahjan saaja pakkaa itse oman lahjansa. Miksi sitä siinä tapauksessa edes tarvitsee pakata, jos henkilö itse lahjansa ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten hurveesti te kaikki saatte kalliita vääriä lahjoja? Onneks meidän suvussa ei oke tuota perinnettä. Enkä edes kehtaisi ketän juoksuttaa, hae, etsi vanhemmaksesi.
Mistä vedit tähän sen, että puhe olisi kalliista lahjoista?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole helpompi mennä ja ostaa mitä tarvitsee eikä vanhoilta ihmisiltä pyydellä täsmätuotetta? Minä ainakaan jaksa ees kierrellä kauppoja apuvälineineni.
Ennemmin annan sen rahana.
En itse ikinä olisi kehdannut keneltäkään pyytää tuote x, väri x, .
Mikset kehtaisi, jos sinulta varta vasten joku lahjatoivetta kysyy? Silloinhan kysyjä yleensä haluaa varmistaa että osaa suoraan ostaa mieluisen lahjan eikä turhaan pyöri kaupoissa tunteja raapimassa päätään mitä voisi antaa lahjaksi.
Valmistuin ylioppilaaksi. Iskä kysyi minkä värisen Toyota Aygon ostaisi valmistujaislahjaksi. Sanoin etten millään Toyotalla todellakaan ajaisi. Suuttui niin että en saanut lahjaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin ylioppilaaksi. Iskä kysyi minkä värisen Toyota Aygon ostaisi valmistujaislahjaksi. Sanoin etten millään Toyotalla todellakaan ajaisi. Suuttui niin että en saanut lahjaa ollenkaan.
Minä sain tuoreena ylioppilaana iskältä jonkun Anttilan tarjouskorista bongatun lakanasetin muovipussissa ilman paketointia. Keskituloinen perhe, mutta iskä käytti rahansa yleensä kaljoitteluun.
Kuten? Että ohi ajaessaan hakee pari rullaa tapettia, jotka on saapuneet. Löytyvät nimellä kassalta? Ei pitäisi olla kovin paha rasti.