Anoppi halusi että lapsenlapsen synttärit juhlitaan siellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin rasittava tapa. Mistä ihmeestä se johtuu? Oma äitini tekee tuota ns. sooloilua niin paljon että en anna tämän enää hoitaa mitään puolestani. Vähän aikaa sitten minulta meni rikki yhden harrastusvälineen osa ja tarvitsin uuden yhdestä kaupasta. Satuin mainitsemaan tästä äidille, tämä olikin juuri menossa lähiaikoina kaupunkiin missä tuo kauppa oli ja vaati saada käydä ostamassa tuon asian. Vaati ja vaati, annoin periksi. Kun on muutenkin menossa.

Annoin tarkat ohjeet että osta tämä tällainen tuote, jos sitä ei ole, älä osta mitään, ja jos olet epävarma siitä onko se oikea laita viestiä, soita tai kysy myyjältä. Jos sitä ei ole, älä osta mitään. ÄLÄ osta eri versiota, se on turha ja aiheuttaa minulle vain palautusrumban.

Mitään ei kuulunut joten oletin että ostos onnistui. Soitin äidille sen jälkeen kun tämä oli käynyt tuolla kaupungissa. "No kun minä kävin vilkaisemassa siellä ja ei siinä varmaan ollut sitä mitä halusit, niin mä ostin kato tällasen melkeen samanlaisen, eiks tää nyt käy kun oli kato halvempikin..."

Sinä tiedät mistä puhutaan. Ei kai tällaisten ihmisten kanssa auta kuin pitää kontakti mahdollisimman minimissä. Jos joku kuvittelee joka tilanteessa olevansa se henkilö joka aina parhaiten tietää miten toimia, niin ei tällainen ihminen muutu. Hän vain sitten toistuvasti päätyy ihmettelemään miksi muut nostavat hänen mielestään metelin turhasta, kun hän mielestään niin erinomaisesti on asioita hoitanut.

Miksi aikuiset missään asiassa käyttää äitejään ja isiään juoksutyttöinä. Tässäkin keskustelussa useampi tarina, käskin isää ostamaan ja toi väärän jne.

Mun lapset oli itsenäisimmällään 20  - 40-vuotiaina, ei puhetta että olisi apu kelvannut. Nyt taas tajuavat ettei vanhalla ihmisellä itseään passuuteta vaan päinvastoin.

Koska usein se vanhempi TARJOUTUU auttamaan. Oletko sitten sitä mieltä että vaikkapa 60v täyttäneen ei vain yksinkertaisesti annettaisi enää hoitaa mitään mitä tämä tarjoutuu tekemään? Sori, olet jo niin vanha ettei luoteta siihen että osaat tuoda maitoa kaupasta, ostat kuitenkin piimää tai kuohukermaa.

Usein tämä piirre on myös muuten ollut näissä ihmisissä aina, omakin äitini on ollut tuollainen sinne päin tekijä niin pitkään kuin muistan. Ei tuo opeta muuta kuin lapsuudesta asti sen, että toiveillasi ei ole merkitystä ja että muihin ihmisiin ei voi luottaa.

Miksi aikuinen ihminen laittaisi äitinsä/isänsä 60 v  ostamaan maitoa kaupasta? 

Ymmärrän jos on sairas eikä puolisoa eikä ees teiniä joka kykenisi sen maidon kipaisemaan.

Huoh. Väännetään rautalangasta. Kuvittele seuraava keskustelu, kun joku on kylässä vanhemmillaan.

60v äiti: hei minäpäs kipaisen kaupassa. Tarvitsetteko jotain?

30v lapsi: ei tarvita, haetaan omat tavarat itse.

60 äiti: no höpsistä, minä voin hakea kun nyt kerran lähikauppaan olen menossa!

30 v lapsi: ei kiitos, haetaan itse omat maidot kohta.

Eli tällaisessa tilanteessa pitäisi mielestäsi A: olla kertomatta äidille että tarvitsee maitoa kaupasta, B: kertoa ja näin ollen "passuuttaa" häntä, vai C: olla kertomatta ja lähteä äidin kotiin tullessa sanomatta mitään itse vielä kauppaan yhden maidon perässä? Siinähän ei olisikaan suuttumisriskiä, kun äitiä pidetään niin höppänänä ettei selviä tehtävästä noutaa yhtä maitoa.

Miksi sinä äidilläsi kylässä käydessä tarvitset omat maidot? Etkö voi ostaa kotiin mennessäsi?

Asun 300km päässä joten kun menen kyseessä on useamman päivän reissu. Eli kun käyn, en viikon aikana voi esimerkiksi kertoa äidilleni mitä tarvitsen kaupasta? Käyn kyllä mielelläni itse kaupassa ja hoidan vaikka koko viikon kauppareissut, mutta mielestäni on ihan normaalia että kun aikuinen ihminen lupaa hoitaa asian X, sieltä ei tule Y:tä tai Z:tä. Kuinka moni katselisi muissa ihmissuhteissaan vähän sinne päin sähläystä? En edes ymmärrä mistä tuo juontuu, jos kaverini vaikkapa pyytää hakemaan leivontakaupasta virheää elintarvikeväriä, en vie tälle kiloa pinkkiä marsipaania. Jos mies pyytää ostamaan Doven tiettyä deodoranttia kaupasta, en hae litraa halpaa partavettä sen tilalle. Mielestäni tällainen on normaalia. Normaalia on sekin että sanotaan suoraan jos ei ehdi, löytänyt sitä asiaa tai jostain muusta syystä sitä asiaa ei voi hoitaa.

Keskustelu menee sivuraiteille ja juuri tällaiseksi ihmeelliseksi jankkaamiseksi ja säädöksi mitä tällaisten ihmisten kanssa aina on.

Luulisi että ihmisiin voi luottaa, mutta pahimmassa tapauksessa ihminen vetää totaalisesti herneet nenään siitä kun joku huomauttaa että vihreä maali on ihan eri asia kuin punainen eikä sille ole käyttöä. 

 

Sen sijaan että sekaannusta pahoiteltaisiin ja tilanne yritettäisiin korjata, uhriudutaan ettei mikään se vain joillekin kelpaa vaikka parhaansa mukaan yrittää olla avuksi.

Tämä onkin jännä. Voisko joku selittää, että miten voi kokea olevansa avuksi, jos tuo pyydetyn punaisen maalin tilalle vihreää? Mun mielestä tuo on suoranaista kettuilua. 

Mä oon perheestä, jossa noin ei toimita. Eikä toimi mun puolisokaan. On kerran jopa lähettänyt kuvan tamponirasiasta, kun halusi varmistaa, että on löytänyt oikean tuotteen.

Voi olla, että osa ihmisistä oikeasti nauttii siitä, kun pääsee aiheuttamaan hämmennystä. Pahimmassa tapauksessa tällainen henkilö vaatii ettei maalia saa vaihtaa, kuitti on hukkunut ja oikeastaan kaikkien pitäisi olla kiitollisia että nyt on mahdollista saada eteisestä kauniimpi kuin aiemmin suunniteltiin, kiitos hänen.

On sellaisia rajattomia ihmisiä. He eivät oikeasti ymmärrä miksi heitä kielletään lapsensa luona kyläilessään availemasta kaappeja ja viemästä mukanaan mielestään kiinnostavia tavaroita. He perustelevat ehkä toimintaansa sillä, että on hyvä kierrättää tms. eivätkä edes huomaa kuinka ahdistuneita heidän lapsensa ovat tällaisen käytöksen takia. Ainoa mikä oikeasti auttaa tähän on lopettaa yhteydenpito.

Kyllä! Meillä tosin ongelma oli se, että kaappeihin ilmestyi tavaraa. Näin jälkikäteen huvittaa, että meiltä edellytettiin ilahtumista ja kiitollisuutta siitä, että meidän kaappeja täytetään turhalla tavaralla.

Tämä on sitä hyvää hyvyyttä.

Tähänkin auttoi kunnon hajuraon ottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei kelpaa mikään. Jos vie Marabouta ois pitänyt olla Fazeria. Aina päinvastoin. Jos vie Presidenttiä ois pitänyt olla Nordqvistin Amigoa jne.  

Kommunikoikaa! Turha olettaa, kun voi suoraan kysyä mieltymyksistä.

Häälahjalistat vielä käsitän vaikka niissäkään ei yleensä ole mitään pientä ja halpaa.

En kuitenkaan käsitä lahjalistaa taaperoiden syntymäpäiviksi tai yksilöityä joululahjalistaa joulun alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei kelpaa mikään. Jos vie Marabouta ois pitänyt olla Fazeria. Aina päinvastoin. Jos vie Presidenttiä ois pitänyt olla Nordqvistin Amigoa jne.  

Kommunikoikaa! Turha olettaa, kun voi suoraan kysyä mieltymyksistä.

Katos kun anopit ja miniät on samanlaisia. Kaikki on väärin ja ois pitänyt olla just toisin.

Anopit on kahvista yhtä tarkkoja kuin taaperot suklaamerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Anopit on kahvista yhtä tarkkoja kuin taaperot suklaamerkistä.

Jaa. Minun tuntemista anopeista ei edes kukaan juo kahvia. Oma anoppi joi sitä mikä oli tarjouksessa ja niin luulen aika monenkin anopin tekevän. Minäkin olen anoppi neljälle ja juon milloin mitäkin kahvia.  Omat lapset ei juo kukaan kahvia niin epäilen, ettei hekään anopeilleen varmaan kahvia vie .  Itseasiassa minun  miniäkään ei juo kahvia, niin tuskin hänelle tulisi mieleenkään ostaa sitä minullekaan. Ja jos ostaisikin niin joisin pois, olisi se sitten mitä tahansa. Miten pahaa se nyt voisi olla? Tuskin  miniä miettii koko kahviasiaa. Elämässä on niin paljon tärkeämpääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi olevan anopin menetys tämä, ei ole lähtenyt mielistelemään lapsenlastaan vaikka näinkin olisi voinut tehdä. Vaikka vetää överiksikin ja ns. "ostaa" suosio ja tehdä vaikka jättikakku hänen lapsenlapsensa suosikkisuklaastaan ja tulla sitä kautta ns. "maailman parhaaksi mummoksi". 

 

Tokihan on hyödyllistä joskus osoittaa, että vähempäänkin voi tyytyä ja kaikkea ei tehdä kalliisti, mutta kuulostaa tää sun anopin toiminta aika erikoiselta, ihan kuin olisi tahallaan näyttänyt sinulle ja lapselle, että hän tekee mitä huvittaa ja sitä kautta provosoi. En tykkäisi minäkään. 

 

Mutta kuten sanoin, hänen menetyksensä myös. Hänelle voi jotenkin osoittaa, että tepä teette kotona lapselle toiset herkkusynttärit ja ehkä teette jatkossakin, koska synttärit on kerran vuodessa. Ehkäpä jopa kutsutte anopin synttäreille syömään tätä lapsen herkkukakkua ja oikein korostatte sitä :D 

Miksi jättikakku, ellei ole tosi paljon vieraita? Kyllä se normaalikin riittää!

Miksi ei voi edes syntymäpäivänä toteuttaa sitä, mitä on luvannut? Miksi valita synttärit tilanteeksi näpäyttää, että halvin suklaa kelpaa tuollaiselle mitättömälle kersalle?

Ilmeisesti Suomessa asioita tehdään pelkästään sen takia kun sen koetaan olevan vastenmielinen velvollisuus, ei niinkään omaksi tai muiden iloksi.

Vaikea kuvitella millainen henkilö antaa vuosikymmeniä Lidnthin suklaita jollekin vaivaantumatta koskaan kysymään mitä lahjan saaja tästä lahjasta pitää.

Jos hyväkäytöksiseltä ihmiseltä kysytään hän vastaa kiitos, se oli mieluinen.

Jos palstan  miniöiltä kysytään tulee haukkumaryöppy. Mikään ei kelpaa. Ovat kuin anoppinsa.

Miksi sinä et halua antaa saajalle mieluisia lahjoja? Menee kuittailun puolelle antaa vuosikymmeniä suklaata henkilölle joka on sille allerginen.

Mistäs tuon allergian repäisit, ei kai suklaan makuvivahdein  erikoistuntijat voi olla suklaa-alkergisia?

Miksi haluat käyttää rahaa ostamalla jotakin, mistä ei välttämättä ole saajalle iloa? Oletko pettynyt omiin lahjoihisi ja kierrätät vahinkoa eteenpäin?

Enhän hyvä ihminen sinulle ole ostamassa yhtään mitään vaan perheille joissa tiedän sitä suklaata jouluna pidettävän esillä. 

Miksi et siis yritä selvittää onko lahja heille mieluinen? Miksi annat yhtään mitään, jos mukana ei ole mitään ajatusta saajan ilahduttamisesta? Koetko että jotain on pakko antaa ja näin passiivis-aggressiivisesti osoitat asiasta mieltäsi?

Nyt on verensokerit alhaalla kun lähdet säveltämään ihan taas mielikuvitusjuttuja omasta päästäsi.

Etkös sinä kirjoittanut ettei ole mitään väliä vaikka lahjan saaja ei lahjasta välittäisi, sinä et ala mitään selvitellä?

Tämä on vain hämmentävä keskustelu, koska olen kuvitellut että yleensä lahjoja halutaan antaa sen takia että halutaan niiden saajan olevan itselle tärkeä ja hänen halutaan ilahtuvan.

 

En ole koskaan antanut mitään kenellekään sillä ajatuksella, että pohtikoon lahjan saaja minne nämäkin kamat saa lykättyä. Laitan vähän lisää painetta kyselemällä että onhan se muumimukipidike tullut teillä käyttöön, (vaikkette tosiaan niitä mukeja taida kerätä). Ajatus on tärkein...

Mä niin vihaan tuota ajatus on tärkein... niin, viet päiväysvanhaa Juhlamokkaa ihmiselle, joja ei edes juo kahvia. Mikä se ajatus on tuossa? Tai joka joulu viet hyasintin astmaatikolle ja suutut kun kukka viedään suoraan ulos?

Joo, huteja voi tulla. Mutta jos oikeasti haluaa ilahduttaa, niin hudeista ottaa opikseen. 

Onpas nyt miniäosasto vaativana ja tarkkana. Mutta kaikkihan on aina väärinpäin omi mitenpäin rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei kelpaa mikään. Jos vie Marabouta ois pitänyt olla Fazeria. Aina päinvastoin. Jos vie Presidenttiä ois pitänyt olla Nordqvistin Amigoa jne.  

Kommunikoikaa! Turha olettaa, kun voi suoraan kysyä mieltymyksistä.

Anoppi kysyi, mitä lapsi on toivonut joulupukilta. Kerroin, kun kysyttiin. Lupasi tuoda toiveen. Toikin jotain ihan muuta.

Kun kysyin, että miksi näin, minulle vastattiin tuhahtaen, että ei hän ole mikään josta tilataan lahja. Olin kysymysmerkkinä.

Miksi kysyä toivetta ylipäätään? Miksi luvata ostaa, jos toivetta kysytään lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua?  Miksi sitten suuttuu ja uhriutuu, kun lapsi ei ilahdukaan mummon valinnasta?

Mummoilla vielä yleensä kapselikeittimet ja lattekoneet kun kahvin pitää olla hyvää. Vai miten se menikään?

Vierailija kirjoitti:

Anopit on kahvista yhtä tarkkoja kuin taaperot suklaamerkistä.

Ei mun tuntemat anopit. Juovat, kunhan on lämmintä ja oikean väristä.

Vierailija kirjoitti:

Häälahjalistat vielä käsitän vaikka niissäkään ei yleensä ole mitään pientä ja halpaa.

En kuitenkaan käsitä lahjalistaa taaperoiden syntymäpäiviksi tai yksilöityä joululahjalistaa joulun alla.

Miksipä huomioida taaperon toiveita syntymäpäivänä, kun voi kätevästi antaa kokoelmastaan ylimääräisen Raamatun. Ehkä siitä joskus vielä on lapselle iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopeille ei kelpaa mikään. Jos vie Marabouta ois pitänyt olla Fazeria. Aina päinvastoin. Jos vie Presidenttiä ois pitänyt olla Nordqvistin Amigoa jne.  

Kommunikoikaa! Turha olettaa, kun voi suoraan kysyä mieltymyksistä.

Anoppi kysyi, mitä lapsi on toivonut joulupukilta. Kerroin, kun kysyttiin. Lupasi tuoda toiveen. Toikin jotain ihan muuta.

Kun kysyin, että miksi näin, minulle vastattiin tuhahtaen, että ei hän ole mikään josta tilataan lahja. Olin kysymysmerkkinä.

Miksi kysyä toivetta ylipäätään? Miksi luvata ostaa, jos toivetta kysytään lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua?  Miksi sitten suuttuu ja uhriutuu, kun lapsi ei ilahdukaan mummon valinnasta?

Tätä minäkin ihmettelen. Ehkä niihin toiveisiin suhtaudutaan sitten vain viitteellisenä inspiraation lähteenä. Lapsi toivoo johonkin sarjaan tietynlaista autoa -> Mäkkärin lastenaterian kylkiäisenä vuonna nakki ja kivi saatu auto käy lahjaksi oikein hyvin, kun siitä ensin on puhallettu pölyt pois.

Vierailija kirjoitti:

Häälahjalistat vielä käsitän vaikka niissäkään ei yleensä ole mitään pientä ja halpaa.

En kuitenkaan käsitä lahjalistaa taaperoiden syntymäpäiviksi tai yksilöityä joululahjalistaa joulun alla.

Mitä pahaa on kertoa mitä lapsi toivoo, jos sitä on kysytty? En minä tiedä ketään, joka ihan oma-aloitteisesti lähettelee linkkejä viestillä, että ostapas Ilonalle (6v) luxus ihonhoitosetti, vain 998€.

Eiköhän ne vanhemmat ole ne joiden kuuluu huolehtia lasten toiveista ja tarpeista.

Nyt vaan isovanhempien ja kummien pitäisi kantaa vastuu lapsen tavaravuorista.

Itse olen antanut vain rahaa. Eipähän tämä nalkutus ainakaan minua koske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häälahjalistat vielä käsitän vaikka niissäkään ei yleensä ole mitään pientä ja halpaa.

En kuitenkaan käsitä lahjalistaa taaperoiden syntymäpäiviksi tai yksilöityä joululahjalistaa joulun alla.

Miksipä huomioida taaperon toiveita syntymäpäivänä, kun voi kätevästi antaa kokoelmastaan ylimääräisen Raamatun. Ehkä siitä joskus vielä on lapselle iloa.

Vielä joku retroraamattu vuodelta muutama raamatunkäännös sitten. Ilo lahjasta lienee käsin kosketeltavissa!

Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne vanhemmat ole ne joiden kuuluu huolehtia lasten toiveista ja tarpeista.

Nyt vaan isovanhempien ja kummien pitäisi kantaa vastuu lapsen tavaravuorista.

Itse olen antanut vain rahaa. Eipähän tämä nalkutus ainakaan minua koske.

Tietysti vanhempien vastuulla. Mutta miksi sitten mummo rahtaa kauhean kasan tavaraa, jota kuka ei halua saati tarvitse? Kun kuitenkin ensin on kysynyt toiveita?

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu kuvastaa miten mielettömän korkea on lapsiperheiden elintaso vaikka muka kirjoitellaan lapsiperheköyhyydestä.

Persaukiset avautuu vain Linnanmäen rannekkeiden hinnoista.

Paitsi elintaso, myös vaatimustaso.