HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä

Vierailija kirjoitti:

"On nuorissa huipputyyppejäkin, tunnen monia, mutta kieltämättä mietityttää, että onko keskimääräinen opiskelija-aines jotenkin pehmennyt vai mikä on mennyt pieleen, kun ollaan yleisesti niin herkkiä ja mitään ei kestetä? "

 

Minulla on kaksi korkeakoulussa opiskelevaa lasta enkä kyllä jaa käsitystäsi. Päinvastoin, nykyiset opiskelijat elävät monin tavoin kovemassa ja vaativammassa maailmassa kuin minä aikanani. Ensin on opiselupaikoista valtava kilpailu ja on pakko käydä valmennnuskurssit ja lukea kuukausia jotta pääsee jonnekin sisälle joskus. Sitten alkaa heti kilpa harjoitelupaikoista joihin on kaikkiin vähintään sata hakijaa. Samaan aikaan kerrotaan miten tekoäly vie kohta viimeisetkin työt ja erityisesti ne aloitustason paikat. Sitten ilmastonmuutos, sota Euroopassa ja kovenevat konservatiiviset arvot yhteiskunnassa. Tulevaisuus näyttää vähintänkin epävarmalta ja eläkkeelle pääseee ehkä 80-vuotiaana jos pääsee.

En tiedä olisinkin itse kestänyt olla opiskelija samanlaisessa maailmassa kuin nykyinen on. Oma opiskeluaikani tuntuu joltain kaukaiselta utopistiselta hattaralta jossa opiskeltiin ilman huolia niin kauan kuin huvitti. Kesällä mentiin jonnekin hanttihommiin pariksi kuukaudeksi rahan takia eikä ajateltu että pitää saada CV hiottua kuntoon jo opiskeluaikana että saa joskus töitä.

Asiallisia pointteja tuossakin, vaikka en ole samaa mieltä valmennuskurssien välttämättömyydestä tai harjoittelu- tai työpaikkojen saamisen vaikeudesta, toki talouden vire ei juuri nyt ole positiivinen ja paikat ovat tiukemmassa kuin nousukaudella. Lähipiiristä/suvusta mennään lääkikseen ja kauppikseen ym. eikä tunnu olevan mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Armeijan jälkeen se soluasuminen onkin selvä parannus asumisoloihin ja parempaan on aina helpompi tottua."

 

Ja sitten seuraava askel on se yksiö.

Mutta jos löytyy rahaa kaksioon tai kolmioon, niin silti pitää hankkia yksiö?

Vierailija kirjoitti:

"On nuorissa huipputyyppejäkin, tunnen monia, mutta kieltämättä mietityttää, että onko keskimääräinen opiskelija-aines jotenkin pehmennyt vai mikä on mennyt pieleen, kun ollaan yleisesti niin herkkiä ja mitään ei kestetä? "

 

Minulla on kaksi korkeakoulussa opiskelevaa lasta enkä kyllä jaa käsitystäsi. Päinvastoin, nykyiset opiskelijat elävät monin tavoin kovemassa ja vaativammassa maailmassa kuin minä aikanani. Ensin on opiselupaikoista valtava kilpailu ja on pakko käydä valmennnuskurssit ja lukea kuukausia jotta pääsee jonnekin sisälle joskus. Sitten alkaa heti kilpa harjoitelupaikoista joihin on kaikkiin vähintään sata hakijaa. Samaan aikaan kerrotaan miten tekoäly vie kohta viimeisetkin työt ja erityisesti ne aloitustason paikat. Sitten ilmastonmuutos, sota Euroopassa ja kovenevat konservatiiviset arvot yhteiskunnassa. Tulevaisuus näyttää vähintänkin epävarmalta ja eläkkeelle pääseee ehkä 80-vuotiaana jos pääsee.

En tiedä olisinkin itse kestänyt olla opiskelija samanlaisessa maailmassa kuin nykyinen on. Oma opiskeluaikani tuntuu joltain kaukaiselta utopistiselta hattaralta jossa opiskeltiin ilman huolia niin kauan kuin huvitti. Kesällä mentiin jonnekin hanttihommiin pariksi kuukaudeksi rahan takia eikä ajateltu että pitää saada CV hiottua kuntoon jo opiskeluaikana että saa joskus töitä.

Monessa suhteessa sitä opiskelua on myös helpotettu. Ylioppilaskirjoituksia ei ole pakko suorittaa yhdellä kertaa lukion kolmannen luokan keväällä ja vain keväällä reputtaneet kävivät vielä syksyn yo-kirjoituksissa. Esimerkiksi 1980-luvulla yliopistotutkinnon ja maisterin tutkinnon välissä ei ollut mitään alempaa tutkintoa, joten valmistuminen edellytti aina gradun tekemistä. Nykyisin haetaan erikseen maisteriopintoihin,  niin että sen edellytyksenä on alempi korkeakoulututkinto. Tuossa vanhassa järjestelmässä opintotukea oli mahdollista saada 7 lukuvuoden ajaksi, mutta opintoraha oli nykyistä pienempi ennen vuotta 1992.

Vierailija kirjoitti:

"Nimenomaan, itse 2000-luvun alun soluasujana heti armeijan jälkeen nautin siitä, että minulla oli oma huone ja oma ovi, jonka sai lukkoon."

 

Ikuisesti toistuva "kun minulle sopi joskus 20 vuotta sitten sen pitää aina olla oikea ratkaisu kaikille ja kaikkina aikoina".

Taidat olla hyvin nuori, jos sinusta 20 vuotta on joku pitkä aika.

Minusta kaikilla tukia saavilla tulisi olla samat säännöt. Esim. tuki 300€/kk ja saa vapaasti valita asuuko solussa vai isommassa. Koskee sekä opiskelijoita että lorvailijoita. 

"Monessa suhteessa sitä opiskelua on myös helpotettu. Ylioppilaskirjoituksia ei ole pakko suorittaa yhdellä kertaa lukion kolmannen luokan keväällä ja vain keväällä reputtaneet kävivät vielä syksyn yo-kirjoituksissa. "

Ylioppilaskirjoitusten painoarvo on vain noussut valtavasti koska valtaosa valitaan niillä hjatko-opintoihin. Ennen ylioppilaspapereilla ei sinällään ollut paljonkaan väliä.

"Esimerkiksi 1980-luvulla yliopistotutkinnon ja maisterin tutkinnon välissä ei ollut mitään alempaa tutkintoa, joten valmistuminen edellytti aina gradun tekemistä. Nykyisin haetaan erikseen maisteriopintoihin,  niin että sen edellytyksenä on alempi korkeakoulututkinto."

Sillä kandin tutkinnolla ei vaan oikein työmarkkinoilla pärjää kun suurin osa on maistereita, moni tuplamaistereita. Kilpailu on nykyään aivan tolkutonta. Ennen moni teki ihan hienon uran vaikka oli "ikiopiskelija".

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikilla tukia saavilla tulisi olla samat säännöt. Esim. tuki 300€/kk ja saa vapaasti valita asuuko solussa vai isommassa. Koskee sekä opiskelijoita että lorvailijoita. 

Ikävä vaan todeta, että tuolla summalla ei nykyään tule toimeen. Mistä ihmeestä teitä turhan huutelijoita oikein sikiää?

"Taidat olla hyvin nuori, jos sinusta 20 vuotta on joku pitkä aika."

Se ei ollut se pointti vaan "mikä kelpasi minulle joskus pitää kelvata aina kaikille ikuisesti" asenteesta. Se on hyvin egoistinen asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No tossa nyt pari. https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000002926122.html"

 

Noissa ei missään sanota että kyse olisi siitä että ei haluta näyttää köyhältä. 

On ihan ymmärrettävää että vilkasta opiskelijaelämää viettävät opoiskelijat haluavat elää lähellä keskustaa eikä jossain lähiössä. Kyse ei ole rikkaalta näyttämisestä.

Samoin jutussa kerrotaan että monella lähiöllä on julkisuudessa huono maine joka heikentää niiden haluttavuutta. No ihan sama toistuu kun aletaan puhua mm. oman lapsen laittamisesta lähikouluun. Äkkiä alkaakin vanhempaakin ihmistä kiinnosta asuinalueiden maine ja sekin on usein sterotyyppinen.

Mitä ne opiskelijat siellä keskustassa tekevät? Ei opisikelijalla kuulu olla varaa käydä kalliissa baareissa ja yökerhoissa. 

Ja koulun kirjastoon ym. ja sieltä pois pääsee varmaan yleisilläkin sieltä, missä asuu.

Ainakin otaniemen kirjastot (pääkirjasto ja osastojen omat) on kaikki otaniemessä. Jos opiskelija tosiaan asuu korsossa niin ei nuo sen lähempänä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitenkä ne tyypit jotka valittavat soluasumisesta mahtavat pärjätä armeijan kasarmimajoituksessa, jossa yhdessä ja samassa tuvassa voi nukkua 10 entuudestaan tuntematonta miestä? "

 

Harva siellä armeijan majoituksessa erityisesti viihtyy. Se että sen kestää läpi, ei tarkoita että sellaista haluaisia jatkaa omana arkenaan vuosikausia sen jälkeen.

Armeijan jälkeen se soluasuminen onkin selvä parannus asumisoloihin ja parempaan on aina helpompi tottua.

Olihan se hanurista jakaa vuoden ajan tupa 11 tyypin kanssa. Varsinkin kun ei ollut hirveästi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Onneksi opiskelujen ajan sai olla yksiössä/ kaksiossa puolison kanssa.

Eli halutaan ottaa neukkulasta mallia??

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei opiskele enää pelkät nuoret. Minä olen aikuisena opiskelemassa uutta ammattia ja asutaan lapsen kanssa kahdestaan. Ei onnistu soluasumiset. 

Kai sulla,on lapsen kanssa ollut asunto ennen tuota opiskeluakin. Miksi siitä pitäisi luopua😅

Vierailija kirjoitti:

"Taidat olla hyvin nuori, jos sinusta 20 vuotta on joku pitkä aika."

 

Se ei ollut se pointti vaan "mikä kelpasi minulle joskus pitää kelvata aina kaikille ikuisesti" asenteesta. Se on hyvin egoistinen asenne.

No jos se kelpasi normaalina asumismuotona 20 vuotta sitten, jolloin tuntemattomien kanssa solussa asuminen oli Helsingissä normaalia, niin on outoa, että nyt sama ei muka mitenkään onnistuisi.

Hyi! 80-luvulla hoasin asunnot oli kamalia. Kämppis käytti astioita eikä tiskannut, söi ruoat käytti kaikkia tavaroitani mitä oli yhteisessä tilassa. Kerran pakkasella oli teologian opiskelija ottanut lämpimät saappaani. Juopolla oli yövieraita ja mölyä. Ensimmäiset ulkomaalaiset oli suoraan helvetistä.

Nykyään meno olisi moninverroin karmeaa, jopa vaarallista.

Vaikka muut kansat on laumaolioita, kyllä lukurauha pitäisi olla niillä jotka oikeasti opiskelee.

Tovarish, kolhoosi horosooo! 

Vierailija kirjoitti:

Eli halutaan ottaa neukkulasta mallia??

Ei tietenkään, mutta yhteisasuminen ja asuntolat ovat kansainvälisesti aivan normaali ratkaisu opiskelijoiden asuttamiseen. Omaan piikkiin saa toki asua miten pystyy.

Olis kyllä pakko sitten olla yhteensopivat kämppikset. Yksin yksiössä nököttäminen on AINA parempi vaihtoehto kuin ruuat varastavat ja siivouksesta luistavat kämppikset, jotka meluavat öisin ja alkavat niuhottaa niuhottamisesta heti kun jostain joutuu sanomaan. Kaverilla kävi vielä niin että yksi kämppiksistä raahasi kämpille kaikenlaisia huumeveikkoja ja juhlivat sitte koko yön. Yritä siinä sitten opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taidat olla hyvin nuori, jos sinusta 20 vuotta on joku pitkä aika."

 

Se ei ollut se pointti vaan "mikä kelpasi minulle joskus pitää kelvata aina kaikille ikuisesti" asenteesta. Se on hyvin egoistinen asenne.

No jos se kelpasi normaalina asumismuotona 20 vuotta sitten, jolloin tuntemattomien kanssa solussa asuminen oli Helsingissä normaalia, niin on outoa, että nyt sama ei muka mitenkään onnistuisi.

Johtuisko siitä että 20 vuotta sitten meininki oli hieman erilaista, puhumattakaan 50-luvulla? Ei kukaan ottaisi kotiinsa tuntematonta juoppoa joka ei siivoa jälkiään, rikkoo astiat ja varastaa ruokaa jääkaapista, mutta soluasunnoissa joutuu asumaan sellaisten kanssa jos on huono tuuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Taidat olla hyvin nuori, jos sinusta 20 vuotta on joku pitkä aika."

 

Se ei ollut se pointti vaan "mikä kelpasi minulle joskus pitää kelvata aina kaikille ikuisesti" asenteesta. Se on hyvin egoistinen asenne.

No jos se kelpasi normaalina asumismuotona 20 vuotta sitten, jolloin tuntemattomien kanssa solussa asuminen oli Helsingissä normaalia, niin on outoa, että nyt sama ei muka mitenkään onnistuisi.

Johtuisko siitä että 20 vuotta sitten meininki oli hieman erilaista, puhumattakaan 50-luvulla? Ei kukaan ottaisi kotiinsa tuntematonta juoppoa joka ei siivoa jälkiään, rikkoo astiat ja varastaa ruokaa jääkaapista, mutta soluasunnoissa joutuu asumaan sellaisten kanssa jos on huono tuuri. 

Tuskinpa ne soluasunnot nyt 2000-luvulta ne kauheiksi ovat muuttuneet. Turha heittää jostakin sotien jälkeisestä ajasta, se oli tietysti eri aikaa. Mutta nyt puhutaan nykyajasta ja veronmaksajien maksaman asumisen tasosta ja resurssien riittävyydestä.

t. Itsellänikin alle 20 v siitä, kun asuin soluissa stadissa

Vierailija kirjoitti:

"On nuorissa huipputyyppejäkin, tunnen monia, mutta kieltämättä mietityttää, että onko keskimääräinen opiskelija-aines jotenkin pehmennyt vai mikä on mennyt pieleen, kun ollaan yleisesti niin herkkiä ja mitään ei kestetä? "

 

Minulla on kaksi korkeakoulussa opiskelevaa lasta enkä kyllä jaa käsitystäsi. Päinvastoin, nykyiset opiskelijat elävät monin tavoin kovemassa ja vaativammassa maailmassa kuin minä aikanani. Ensin on opiselupaikoista valtava kilpailu ja on pakko käydä valmennnuskurssit ja lukea kuukausia jotta pääsee jonnekin sisälle joskus. Sitten alkaa heti kilpa harjoitelupaikoista joihin on kaikkiin vähintään sata hakijaa. Samaan aikaan kerrotaan miten tekoäly vie kohta viimeisetkin työt ja erityisesti ne aloitustason paikat. Sitten ilmastonmuutos, sota Euroopassa ja kovenevat konservatiiviset arvot yhteiskunnassa. Tulevaisuus näyttää vähintänkin epävarmalta ja eläkkeelle pääseee ehkä 80-vuotiaana jos pääsee.

En tiedä olisinkin itse kestänyt olla opiskelija samanlaisessa maailmassa kuin nykyinen on. Oma opiskeluaikani tuntuu joltain kaukaiselta utopistiselta hattaralta jossa opiskeltiin ilman huolia niin kauan kuin huvitti. Kesällä mentiin jonnekin hanttihommiin pariksi kuukaudeksi rahan takia eikä ajateltu että pitää saada CV hiottua kuntoon jo opiskeluaikana että saa joskus töitä.

Kyllä 90-luvullakin käytiin valmennuskurssit yliopistoon pyrkiessä. Kilpailu kovaa, kun uutena ylioppilaana ei saanut mitään etua, vaan samoissa pääsykokeissa kävi jotain 10 vuotta vanhempia konkareita.