HS Lukijan mielipide: Opiskelija-asuntojen tulisi olla soluasuntoja eikä yksiöitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa voisi miettiä, olisiko elämä ollut yhtä ihanaa jos kämppiksinä olisi ollut pari ulkomaalaista ja sekakäyttäjä, ja kotona olisi rampannut epämääräisiä kavereita ja säätöjä ja silloin tällöin joku varsinainen asukas olisi vuokrannut salaa oman huoneensa jollekin tuntemattomalle. Papalla on myös täysi vapaus muuttaa kavereiden kanssa soluasuntoon jos se on niin kivaa.

Turha tänne mitään ääriesimerkkejä on ottaa. On papan nuoruudessakin varmasti tapahtunut kauheuksia, mutta soluasuminen on kuitenkin aivan normaali asumismuoto ja yleensä onnistuu ihmisiltä, joilla on joustavuutta ja resilienssiä, elämässä tarvittavia ominaisuuksia.

Papan nuoruudessa ei taatusti ole ollut huumeiden (viihde)käyttöä siinä mittakaavassa kuin nykyään. Papan nuoruudessa ei myöskään ole ollut riesana esimerkiksi perinneruokiaan kokkailevaa intialaista kämppistä.

Miksi tuo mielipiteen kirjoittaja ei itse asu nyt soluasunnossa, kerta se on niin viihtyisää ja mukavaa?

Kyllä se jossain soluasunnossa 60-luvulla oli ihan erilaista kuin nykypäivänä, kun kaikilla on netti ja kamerat 24/7. Kiusaaminen hyvinkin yleistä, niin myös salakuvaaminen ja muunlainen häiriköinti.

Mielestäni tuon mielipiteen kirjoittajan pitäisi itse muuttaa asumaan soluasuntoon joidenkin kodittomien nistien kanssa. Katotaan miten pitkään mielipide pysyy tuollaisena.

Mielestäni soluasuniminen on ihan ok. Mutta soluasumista ehdottelevat henkilöt tulisi itse asua soluasunnoissa, eikä vaatia muita sitä tekemään.

Tuokin kirjoittaja varmasti vanhetessaaon on täysin ok sen kanssa, että muuttaa vanhana asumaan soluasuntoon 5 muun tuntemattoman kanssa, jotka saattavat sitten sotkea ja huutaa randomisti? Luulen, että yhtäkkiä se ääni kellossa muuttuukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa voisi miettiä, olisiko elämä ollut yhtä ihanaa jos kämppiksinä olisi ollut pari ulkomaalaista ja sekakäyttäjä, ja kotona olisi rampannut epämääräisiä kavereita ja säätöjä ja silloin tällöin joku varsinainen asukas olisi vuokrannut salaa oman huoneensa jollekin tuntemattomalle. Papalla on myös täysi vapaus muuttaa kavereiden kanssa soluasuntoon jos se on niin kivaa.

Turha tänne mitään ääriesimerkkejä on ottaa. On papan nuoruudessakin varmasti tapahtunut kauheuksia, mutta soluasuminen on kuitenkin aivan normaali asumismuoto ja yleensä onnistuu ihmisiltä, joilla on joustavuutta ja resilienssiä, elämässä tarvittavia ominaisuuksia.

Papan nuoruudessa ei taatusti ole ollut huumeiden (viihde)käyttöä siinä mittakaavassa kuin nykyään. Papan nuoruudessa ei myöskään ole ollut riesana esimerkiksi perinneruokiaan kokkailevaa intialaista kämppistä.

Vaikka joitain ongelmia oli niin kuin jokaisessa ajanjaksossa niin nuoria myös 50 luvulla tapakasvatettiin ja oli ihan käytöskoulujakin sitä varten, harva varasti suoraan toisten omaisuutta vaan kunnioitettiin enemmän toisen omaisuutta ja yksityisyyttä, eipä ollut bassoja tai kajareita, enkä usko että biletettiin harva se viikko, Suomihan eli 50 luvulla pula ajan jälkeistä aikaa jolloin kaikesta oli vähän puutetta ja rahaa niukasti. 

Mulla olleet kans 1 hyvä kokemus ja 3 huonoa. Ei toi soluasuminen ole ketään varten, jos kämppis onkin ihan ok ja mukava mutta seinänaapurit ei niin ei sekään paljon lohduta. Justiinsa tuota bilemöykkää ja bassonjumputusta sai kuunnella lähes joka arki ilta ja viikonloppu. Menin mielummin narsisti vanhempien luokse viikonloppuisin kuin se että vietin taas unettomia öitä soluasunnossa, narsisti vanhemmat antoi sentään nukkua vaikka muuten tekivät elämästä haastavaa. 

Yleensähän sitä ihminen haluaa jälkipolvilleen parempaa kuin itsellä oli. En ainakaan itse muistele soluasumista lämmöllä. Ekalla kämppiksellä poikaystävä käytännössä asui meidän asunnossa. Tosi kivaa aamulla kiireessä kun vessa aina varattuna. Möykkäsivät myös iltamyöhään ja järjestivät myös usein bileitä.

Toinen kämppikseni taas oli kunnon törkimys. Pöntössä jarruraidat, tiskit pitkiinsä, ei vienyt roskia. Kerran tulin suihkusta pelkkä pyyhe päällä, kun luulin olevani yksin. Siellä hän oli iso kööri poikia seuranaan. Tosi kivaa ujolle tytölle.

Vierailija kirjoitti:

Muutti soluasuntoon vuonna 1955!! 😆 Maailma on ehkä pikkasen muuttunut 50-luvulta arvon boomeeri 😂

Eihän tuo edes ole boomeri vaan sitäkin vanhempi. Joku hiljaisen sukupolven edustaja. 

Solussa eläminen voi nykyäänkin olla valinta eikä suinkaan aina kurjaa. Parin kaverin kanssa saa huomattavasti enemmän asumismukavuutta ympärilleen kuin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa voisi miettiä, olisiko elämä ollut yhtä ihanaa jos kämppiksinä olisi ollut pari ulkomaalaista ja sekakäyttäjä, ja kotona olisi rampannut epämääräisiä kavereita ja säätöjä ja silloin tällöin joku varsinainen asukas olisi vuokrannut salaa oman huoneensa jollekin tuntemattomalle. Papalla on myös täysi vapaus muuttaa kavereiden kanssa soluasuntoon jos se on niin kivaa.

Turha tänne mitään ääriesimerkkejä on ottaa. On papan nuoruudessakin varmasti tapahtunut kauheuksia, mutta soluasuminen on kuitenkin aivan normaali asumismuoto ja yleensä onnistuu ihmisiltä, joilla on joustavuutta ja resilienssiä, elämässä tarvittavia ominaisuuksia.

Ihmisellä, joka ei osaa solussa tai muiden kanssa elää, on ongelmia. Sillä ole mitään väliä ketä hänen elämässään on tai missä jän asuu. Tärkeintä on päästä valittamaan ja purkamaan ra sis tisia ajatuksiaan ja pahaa oloaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla olleet kans 1 hyvä kokemus ja 3 huonoa. Ei toi soluasuminen ole ketään varten, jos kämppis onkin ihan ok ja mukava mutta seinänaapurit ei niin ei sekään paljon lohduta. Justiinsa tuota bilemöykkää ja bassonjumputusta sai kuunnella lähes joka arki ilta ja viikonloppu. Menin mielummin narsisti vanhempien luokse viikonloppuisin kuin se että vietin taas unettomia öitä soluasunnossa, narsisti vanhemmat antoi sentään nukkua vaikka muuten tekivät elämästä haastavaa. 

Eli vain omakotitalo kelpaa opiskelijalle? Tai sitten se yksiö talosta, jossa naapurit saat valita. Ja mielellään siis parilla sadalla ydinkeskustasta. 

Kuuntele nyt vähän itseäsi 😆 Ei ole enää tottakaan että kehtaa valittaa toisten nuorten elämästä ja muiden äänistä. 

itsellä ei oo älyttömän hyviä kokemuksia soluasumisesta, kolme eri kämppistä on ollut.. yksi asutti poikaystäväänsä siellä, joka ei jättänyt vessaa kovinkaan kivaan kuntoon ja öisin katsoivat leffoja tyyliin täysillä... vaikka sanoin asiasta. kerran olivat jättäneet ulko-oven apposen auki ja yhden kerran oli hellanlevyt täysillä, kun olivat siis poissa kotoa itse.. heräsin ja ihmettelin kun on ovet auki ja kuka vaan olisi voinut tulla sisään... toinen solukaveri ei muuten ottanut hermoille niin paljon, mutta sai ajoittain huutoitkukohtauksia.. siis oikein ulisi kun itki ja paiskoi tavaroita omassa huoneessaan.. pistin korvatulpat, mutta kyllähän se rasitti, enkä rehellisesti jaksanut mennä hänen huoliaan kanssaan vatvomaan. yksi kämppis oli ihan ok tyyppi ja hänen kanssa meni ihan hyvin.. välillä vähän pelotti kun poltteli kynttilöitä ja suitsukkeita (pahan hajuisia) ja jotenkin jännitin, että muistaako sammutella niitä jäljiltään.. muuten ihan ok. selvisin niistäkin ajoista, mutta en kovin mielellään eläisi niitä uudelleen, koska sain nukuttua vähän heikosti ja välillä opiskelu kotona kärsi, kun oli niin kova meteli. että sinänsä ymmärrän kyllä yksin asumista kaipaavia. yhdessä paikassa mulla oli sellainen, että oli vain yhteiskeittiö. eli oma huone ja oma wc ja sit yhteiskeittiö käytävässä. äänieristyskin toimi aika hyvin. sellaisia voisi rakentaa enemmän, uskon, että monelle se olisi helpompi rasti, käydä vaan se iltapala vääntämässä porukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa voisi miettiä, olisiko elämä ollut yhtä ihanaa jos kämppiksinä olisi ollut pari ulkomaalaista ja sekakäyttäjä, ja kotona olisi rampannut epämääräisiä kavereita ja säätöjä ja silloin tällöin joku varsinainen asukas olisi vuokrannut salaa oman huoneensa jollekin tuntemattomalle. Papalla on myös täysi vapaus muuttaa kavereiden kanssa soluasuntoon jos se on niin kivaa.

Turha tänne mitään ääriesimerkkejä on ottaa. On papan nuoruudessakin varmasti tapahtunut kauheuksia, mutta soluasuminen on kuitenkin aivan normaali asumismuoto ja yleensä onnistuu ihmisiltä, joilla on joustavuutta ja resilienssiä, elämässä tarvittavia ominaisuuksia.

Papan nuoruudessa ei taatusti ole ollut huumeiden (viihde)käyttöä siinä mittakaavassa kuin nykyään. Papan nuoruudessa ei myöskään ole ollut riesana esimerkiksi perinneruokiaan kokkailevaa intialaista kämppistä.

Vaikka joitain ongelmia oli niin kuin jokaisessa ajanjaksossa niin nuoria myös 50 luvulla tapakasvatettiin ja oli ihan käytöskoulujakin sitä varten, harva varasti suoraan toisten omaisuutta vaan kunnioitettiin enemmän toisen omaisuutta ja yksityisyyttä, eipä ollut bassoja tai kajareita, enkä usko että biletettiin harva se viikko, Suomihan eli 50 luvulla pula ajan jälkeistä aikaa jolloin kaikesta oli vähän puutetta ja rahaa niukasti. 

Täällä puhutaan ilmeisesti 2000-luvulla opiskelleista "pappoina".

Opiskelijoille pitäisi rakentaa miniyksiöitä ja taloon hyvät yhteistilat yhteisöllisyyttä kaipaaville. Opiskelija-asunnoissa pitäisi esim. voida poiketa nykyistä laajemmin esteettömyysvaatimuksista, mikä lisäisi rakennusalaa ja vähentäisi kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappa voisi miettiä, olisiko elämä ollut yhtä ihanaa jos kämppiksinä olisi ollut pari ulkomaalaista ja sekakäyttäjä, ja kotona olisi rampannut epämääräisiä kavereita ja säätöjä ja silloin tällöin joku varsinainen asukas olisi vuokrannut salaa oman huoneensa jollekin tuntemattomalle. Papalla on myös täysi vapaus muuttaa kavereiden kanssa soluasuntoon jos se on niin kivaa.

Turha tänne mitään ääriesimerkkejä on ottaa. On papan nuoruudessakin varmasti tapahtunut kauheuksia, mutta soluasuminen on kuitenkin aivan normaali asumismuoto ja yleensä onnistuu ihmisiltä, joilla on joustavuutta ja resilienssiä, elämässä tarvittavia ominaisuuksia.

Papan nuoruudessa ei taatusti ole ollut huumeiden (viihde)käyttöä siinä mittakaavassa kuin nykyään. Papan nuoruudessa ei myöskään ole ollut riesana esimerkiksi perinneruokiaan kokkailevaa intialaista kämppistä.

Vaikka joitain ongelmia oli niin kuin jokaisessa ajanjaksossa niin nuoria myös 50 luvulla tapakasvatettiin ja oli ihan käytöskoulujakin sitä varten, harva varasti suoraan toisten omaisuutta vaan kunnioitettiin enemmän toisen omaisuutta ja yksityisyyttä, eipä ollut bassoja tai kajareita, enkä usko että biletettiin harva se viikko, Suomihan eli 50 luvulla pula ajan jälkeistä aikaa jolloin kaikesta oli vähän puutetta ja rahaa niukasti. 

Täällä puhutaan ilmeisesti 2000-luvulla opiskelleista "pappoina".

Hesariin kirjoittanut pappa oli aloittanut opiskelun 1955, eli puhutaan noin 9-kymppisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla olleet kans 1 hyvä kokemus ja 3 huonoa. Ei toi soluasuminen ole ketään varten, jos kämppis onkin ihan ok ja mukava mutta seinänaapurit ei niin ei sekään paljon lohduta. Justiinsa tuota bilemöykkää ja bassonjumputusta sai kuunnella lähes joka arki ilta ja viikonloppu. Menin mielummin narsisti vanhempien luokse viikonloppuisin kuin se että vietin taas unettomia öitä soluasunnossa, narsisti vanhemmat antoi sentään nukkua vaikka muuten tekivät elämästä haastavaa. 

Eli vain omakotitalo kelpaa opiskelijalle? Tai sitten se yksiö talosta, jossa naapurit saat valita. Ja mielellään siis parilla sadalla ydinkeskustasta. 

Kuuntele nyt vähän itseäsi 😆 Ei ole enää tottakaan että kehtaa valittaa toisten nuorten elämästä ja muiden äänistä. 

Kylläpäs taas olkiukkoja heittelit 🤡 no otettu lääke 💊 auttaa, muista niellä veden kera😇😊

Vierailija kirjoitti:

itsellä ei oo älyttömän hyviä kokemuksia soluasumisesta, kolme eri kämppistä on ollut.. yksi asutti poikaystäväänsä siellä, joka ei jättänyt vessaa kovinkaan kivaan kuntoon ja öisin katsoivat leffoja tyyliin täysillä... vaikka sanoin asiasta. kerran olivat jättäneet ulko-oven apposen auki ja yhden kerran oli hellanlevyt täysillä, kun olivat siis poissa kotoa itse.. heräsin ja ihmettelin kun on ovet auki ja kuka vaan olisi voinut tulla sisään... toinen solukaveri ei muuten ottanut hermoille niin paljon, mutta sai ajoittain huutoitkukohtauksia.. siis oikein ulisi kun itki ja paiskoi tavaroita omassa huoneessaan.. pistin korvatulpat, mutta kyllähän se rasitti, enkä rehellisesti jaksanut mennä hänen huoliaan kanssaan vatvomaan. yksi kämppis oli ihan ok tyyppi ja hänen kanssa meni ihan hyvin.. välillä vähän pelotti kun poltteli kynttilöitä ja suitsukkeita (pahan hajuisia) ja jotenkin jännitin, että muistaako sammutella niitä jäljiltään.. muuten ihan ok. selvisin niistäkin ajoista, mutta en kovin mielellään eläisi niitä uudelleen, koska sain nukuttua vähän heikosti ja välillä opiskelu kotona kärsi, kun oli niin kova meteli. että sinänsä ymmärrän kyllä yksin asumista kaipaavia. yhdessä paikassa mulla oli sellainen, että oli vain yhteiskeittiö. eli oma huone ja oma wc ja sit yhteiskeittiö käytävässä. äänieristyskin toimi aika hyvin. sellaisia voisi rakentaa enemmän, uskon, että monelle se olisi helpompi rasti, käydä vaan se iltapala vääntämässä porukalla. 

Täällä jotkut valittaa kermaperse nuorista jotka haluaa nukkua yönsä rauhassa ja opiskelurauhaa eli opiskelijan elämän tulisi olla mahdollisimman kurjaa näiden mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin vuosia Helsingissä soluasunnoissa ja vihasin jokaista sekuntia. Ei omaa rauhaa kun seinät paperia, talo taynnä vieraita ihmisiä. Vittumaisia ja/tai mieleltään sairaita kämppiksiä. Ulkomaalaisia, sotkuisia, alkoholisteja, nistejä, varkaita. Sijainnit kaupungin huonoissa ja levottomissa paikoissa. Joskus lastentarha alakerrassa ja somaliyhdyskunta yläkerrassa. Ai miten rauhallista käydä töissä, opiskella ja levätä. Mielikuva ah niin mukavasta opiskelijaelämästä on enimmäkseen harhaa. Muutama ystäväkin löytyi mutta oli harvinaista. En usko että koskaan toivun noista vuosista, sain käytännössä PTSD:n. En suosittele kenellekkään 🤮

Tälläistä osa täällä opiskelijoille toivoo että eläisivät mahdollisimman kurjasti

Vierailija kirjoitti:

itsellä ei oo älyttömän hyviä kokemuksia soluasumisesta, kolme eri kämppistä on ollut.. yksi asutti poikaystäväänsä siellä, joka ei jättänyt vessaa kovinkaan kivaan kuntoon ja öisin katsoivat leffoja tyyliin täysillä... vaikka sanoin asiasta. kerran olivat jättäneet ulko-oven apposen auki ja yhden kerran oli hellanlevyt täysillä, kun olivat siis poissa kotoa itse.. heräsin ja ihmettelin kun on ovet auki ja kuka vaan olisi voinut tulla sisään... toinen solukaveri ei muuten ottanut hermoille niin paljon, mutta sai ajoittain huutoitkukohtauksia.. siis oikein ulisi kun itki ja paiskoi tavaroita omassa huoneessaan.. pistin korvatulpat, mutta kyllähän se rasitti, enkä rehellisesti jaksanut mennä hänen huoliaan kanssaan vatvomaan. yksi kämppis oli ihan ok tyyppi ja hänen kanssa meni ihan hyvin.. välillä vähän pelotti kun poltteli kynttilöitä ja suitsukkeita (pahan hajuisia) ja jotenkin jännitin, että muistaako sammutella niitä jäljiltään.. muuten ihan ok. selvisin niistäkin ajoista, mutta en kovin mielellään eläisi niitä uudelleen, koska sain nukuttua vähän heikosti ja välillä opiskelu kotona kärsi, kun oli niin kova meteli. että sinänsä ymmärrän kyllä yksin asumista kaipaavia. yhdessä paikassa mulla oli sellainen, että oli vain yhteiskeittiö. eli oma huone ja oma wc ja sit yhteiskeittiö käytävässä. äänieristyskin toimi aika hyvin. sellaisia voisi rakentaa enemmän, uskon, että monelle se olisi helpompi rasti, käydä vaan se iltapala vääntämässä porukalla. 

Sellaista se kuule on kun ei ole varaa muuhun. Eikä tarvitse ollakaan ennenkuin on töissä ja maksaa elämänsä. Siitägän tässä puhutaan, että nykynuoret kuvittelevat olevansa oikeutettuja heti siihen elintasoon, joka oikeasti kuuluu vasta myöhemmin elämään ellei sitten käy töissä opiskelujen ohessa. 

Jos sais valita itse kämppikset niin kyl voisin harkita takas soluasumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsellä ei oo älyttömän hyviä kokemuksia soluasumisesta, kolme eri kämppistä on ollut.. yksi asutti poikaystäväänsä siellä, joka ei jättänyt vessaa kovinkaan kivaan kuntoon ja öisin katsoivat leffoja tyyliin täysillä... vaikka sanoin asiasta. kerran olivat jättäneet ulko-oven apposen auki ja yhden kerran oli hellanlevyt täysillä, kun olivat siis poissa kotoa itse.. heräsin ja ihmettelin kun on ovet auki ja kuka vaan olisi voinut tulla sisään... toinen solukaveri ei muuten ottanut hermoille niin paljon, mutta sai ajoittain huutoitkukohtauksia.. siis oikein ulisi kun itki ja paiskoi tavaroita omassa huoneessaan.. pistin korvatulpat, mutta kyllähän se rasitti, enkä rehellisesti jaksanut mennä hänen huoliaan kanssaan vatvomaan. yksi kämppis oli ihan ok tyyppi ja hänen kanssa meni ihan hyvin.. välillä vähän pelotti kun poltteli kynttilöitä ja suitsukkeita (pahan hajuisia) ja jotenkin jännitin, että muistaako sammutella niitä jäljiltään.. muuten ihan ok. selvisin niistäkin ajoista, mutta en kovin mielellään eläisi niitä uudelleen, koska sain nukuttua vähän heikosti ja välillä opiskelu kotona kärsi, kun oli niin kova meteli. että sinänsä ymmärrän kyllä yksin asumista kaipaavia. yhdessä paikassa mulla oli sellainen, että oli vain yhteiskeittiö. eli oma huone ja oma wc ja sit yhteiskeittiö käytävässä. äänieristyskin toimi aika hyvin. sellaisia voisi rakentaa enemmän, uskon, että monelle se olisi helpompi rasti, käydä vaan se iltapala vääntämässä porukalla. 

Sellaista se kuule on kun ei ole varaa muuhun. Eikä tarvitse ollakaan ennenkuin on töissä ja maksaa elämänsä. Siitägän tässä puhutaan, että nykynuoret kuvittelevat olevansa oikeutettuja heti siihen elintasoon, joka oikeasti kuuluu vasta myöhemmin elämään ellei sitten käy töissä opiskelujen ohessa. 

Joo mutta sitten on aikuisten oikeasti olemassa nuoria jotka haluaa sen takia asua yksin yksiössä koska haluavat opiskelu ja nukkumisrauhan, tämähän ei teille käy jotka haukutte kaikkia nuori kermaperseiksi ja hienostelijoiksi, eli opiskelija joka haluaa nukkua yönsä rauhassa ilman pelkoa arvaamattomasta kämppiksestä leimataa kermaperseeksi, kurjaa sen olla pitää ja syödä vain iänikuisia nuudeleita ja makaronia