Lue keskustelun säännöt.
Olen käynyt treffeillä 64 eri miehen kanssa viimeisen viiden vuoden aikana
08.08.2026 |
Latasin Tinderin ekaa kertaa 5 vuotta sitten, mutta minulla on senkin jälkeen ollut taukoja sen käytössä.
Olen käynyt treffeillä 64 eri miehen kanssa. Heistä 3/4 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään parin kuukauden tapailun jälkeen. Vain neljä lyhyttä tapailusuhdetta muodostunut tänä aikana. Näistä tapailusuhteista vain yhden päätin minä, mutta toisaalta ei se mieskään ollut kovin kiinnostunut minusta.
Ja se 1/4, jolle minä annoin pakit, osa oli ihan hulluja tai sitten ei vaan synkannut riittävästi.
Ja moni noista mun treffikumppaneista on itse kertoneet, että heillä on ollut vaikeuksia saada matchejä ja moni ollut pitkään sinkkuna. Näin ollen tulee mieleen, että ehkä enää nykypäivänä tavallisille miehille ei kelpaa kukaan tavallinen nainen, kun sen naisen pitäisi olla ulkonäöltään missin näköinen ja kokoinen.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa, vaikka vaikuttaa epätodennäköiseltä se löytäminen. Eihän sitä koskaan tiedä.
T. Sinnikäs, naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen hurmaaminen vaatii suht hyvää ulkonäköä (mikään missi ei kuitenkaan tarvitse olla), sekä sosiaalisia taitoja ja flirttailutaitoja.
Kaikilla naisilla ei noita edellytyksiä vaan ole, ikävä kyllä. Tiedän naisia, jotka saavat lähes miehen kuin miehen rakastumaan itseensä jos vaan haluavat. Tiedän myös naisia, jotka eivät kykene viettelemään yhtään ketään, eivät edes kokematonta vanhaa poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli helpompaa. Yhdistys järjesti majallaan illanvieton ja nuorempi polvi avusti eri tehtävissä. Tarkoittaa että minä lukiopoika ja toisen perheen kauppakoulutytär istuimme vierekkäin aulassa myymässä ja rahastamassa lippuja tapahtumaan. Siinä tutustuimme, toki vanhempamme tunsivat toisensa ennestään. Tästä lähti seurustelu käyntiin, kihloihin kun menin armeijaan, naimisiin kun pääsin armeijasta ja avioliitto kestänyt kohta 50 vuotta.
Hehe.
Minun edesmenneellä mummolla, joka oli syntynyt vuonna 1925, oli kolme isoveljeä ja he asuivat pienessä maalaiskylässä ja jokainen veli löysi vaimon samalta kylältä. Silloin piirit oli pienet. Mutta ilmeisesti heillä oli ihan hyvät pitkät avioliitot.
siitä huolimatta geneettinen riemuvoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli helpompaa. Yhdistys järjesti majallaan illanvieton ja nuorempi polvi avusti eri tehtävissä. Tarkoittaa että minä lukiopoika ja toisen perheen kauppakoulutytär istuimme vierekkäin aulassa myymässä ja rahastamassa lippuja tapahtumaan. Siinä tutustuimme, toki vanhempamme tunsivat toisensa ennestään. Tästä lähti seurustelu käyntiin, kihloihin kun menin armeijaan, naimisiin kun pääsin armeijasta ja avioliitto kestänyt kohta 50 vuotta.
Hehe.
Minun edesmenneellä mummolla, joka oli syntynyt vuonna 1925, oli kolme isoveljeä ja he asuivat pienessä maalaiskylässä ja jokainen veli löysi vaimon samalta kylältä. Silloin piirit oli pienet. Mutta ilmeisesti heillä oli ihan hyvät pitkät avioliitot.
Siihen aikaan kumppaninvalintaa tehtiin sillä ajatuksella, että "toi on ihan kiva, se riittää minulle". Nykypäivänä miehillä on ensinnäkin kilometrin mittainen kriteerilista millaisen kumppanin haluavat ja lisäksi heti ensikohtaamisella pitäisi kipinöiden lentää ja mennä jalat alta jne. Sitten kuitenkin valitaan itselle sopimaton kumppani ja suhde jää lyhyeksi.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele lainkaan että sait niin monet pakit
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuosta on jäänyt sinulle käteen? Mitä olisi jäänyt, jos olisit senkin ajan lukenut, liikkunut, käynyt museoissa, nauttinut luonnosta, viettänyt aikaa läheistesi kanssa?
Jos ei ole edes yrittänyt etsiä kumppania, niin voi myöhemmin kaduttaa, että miksi en edes yrittänyt. Ei kukaan tule kotoakaan hakemaan.
Tuonkin ajan olisit voinut käyttää laihduttamiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuosta on jäänyt sinulle käteen? Mitä olisi jäänyt, jos olisit senkin ajan lukenut, liikkunut, käynyt museoissa, nauttinut luonnosta, viettänyt aikaa läheistesi kanssa?
Jos ei ole edes yrittänyt etsiä kumppania, niin voi myöhemmin kaduttaa, että miksi en edes yrittänyt. Ei kukaan tule kotoakaan hakemaan.
Minä uskoin sen valheen että "kyllä se oikea tulee vastaan aikanaan".
Eipä tullut. Ja nyt olen lapseton sinkku, enkä enää voi saada lapsia. En kadu mitään niin paljon kuin sitä, että en aikanaan yrittänyt enemmän ö.
Olet käynyt enemmän treffeillä kun itse eläessäni. Tapailu- ja seurustelusuhteita kyllä on muodostunut vähemmistä treffeistä enemmän, kun en suostunut tapaamaan ketä tahansa paperilla sopivalta tuntuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli helpompaa. Yhdistys järjesti majallaan illanvieton ja nuorempi polvi avusti eri tehtävissä. Tarkoittaa että minä lukiopoika ja toisen perheen kauppakoulutytär istuimme vierekkäin aulassa myymässä ja rahastamassa lippuja tapahtumaan. Siinä tutustuimme, toki vanhempamme tunsivat toisensa ennestään. Tästä lähti seurustelu käyntiin, kihloihin kun menin armeijaan, naimisiin kun pääsin armeijasta ja avioliitto kestänyt kohta 50 vuotta.
Hehe.
Minun edesmenneellä mummolla, joka oli syntynyt vuonna 1925, oli kolme isoveljeä ja he asuivat pienessä maalaiskylässä ja jokainen veli löysi vaimon samalta kylältä. Silloin piirit oli pienet. Mutta ilmeisesti heillä oli ihan hyvät pitkät avioliitot.
Sisä siittoista
T, fatso diarrea, vihreät, de grönä
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Ite panen setämiehiä minkä vaan ehdin eli saatanasti. En ole edes mitään deittisovellusta ehtinyt ladata.
t. Kalervo 54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lukema on päivittynyt: tänään minulla oli ensitreffit nro 66. Kävin treffeillä eilen ja tänään ja molemmat miehet halusivat puhelinnumeroni ja sanoivat, että haluavat viedä minut uudelleen treffeille. Saa nähdä miten käy. Joskus olen sopinut uudet treffit ja mies on kuitenkin pari tuntia ennen sovittua tapaamista ilmoittanut, ettei enää halua tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet käynyt enemmän treffeillä kun itse eläessäni. Tapailu- ja seurustelusuhteita kyllä on muodostunut vähemmistä treffeistä enemmän, kun en suostunut tapaamaan ketä tahansa paperilla sopivalta tuntuvaa.
Sehän on tavallaan hyvä, ettei tarvitse rampata treffeillä usein. Kyllä minäkin tapasin pari sopivaa miestä heti ensimmäisten kuukausien aikana kun elämäni ekaa kertaa latasin Tinderin,mutta nämä miehet eivät halunneet sitoutua minuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen hurmaaminen vaatii suht hyvää ulkonäköä (mikään missi ei kuitenkaan tarvitse olla), sekä sosiaalisia taitoja ja flirttailutaitoja.
Kaikilla naisilla ei noita edellytyksiä vaan ole, ikävä kyllä. Tiedän naisia, jotka saavat lähes miehen kuin miehen rakastumaan itseensä jos vaan haluavat. Tiedän myös naisia, jotka eivät kykene viettelemään yhtään ketään, eivät edes kokematonta vanhaa poikaa.
Voit heittää tolla hurmaamisella vaikka vesilintua (kuvaannollisesti). Aika monelle meistä riittää, että pääsee tutustumaan. Ihan vaikka jutteleminen aluksi.
Mikä vimma sulla on nyt se ukko löytää? Jos oot 5 vuotta ollut sinkkuna ei se ole mikään virstanpylväs jonka jälkeen olet tuomittu DOOMED ikuiseen kadotukseen ja yksinäisyyteen. Ei nuo asiat mene mitenkään pakottamalla. Tuhlaat oman elämäsi arvokkaita päiviä tuossa.
Jos ei 66 eri ihmisen kanssa ole onnistunut, niin…. 🙄
Miehenä voin sanoa, että deitti-sovellus naiset eivät kyllä viehätä, etenkin jos nainen on roikkunut sovelluksessa vuosia, ja jos nainen on edes välttävästi pantavan näköinen, niin voit olla varma, että kymmeniä ellei satoja ukkoja on sitä jo kuksinut, ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuosta on jäänyt sinulle käteen? Mitä olisi jäänyt, jos olisit senkin ajan lukenut, liikkunut, käynyt museoissa, nauttinut luonnosta, viettänyt aikaa läheistesi kanssa?
Jos ei ole edes yrittänyt etsiä kumppania, niin voi myöhemmin kaduttaa, että miksi en edes yrittänyt. Ei kukaan tule kotoakaan hakemaan.
Tämä sama vastaus tulee muuten myös kaikille niille, jotka yrittävät ja silti ei onnistu. "Yritä". "Ei sua kotoakaan tulla hakemaan".
Ilmeisesti "te" kaikki olette siellä kotona odottamassa että joku tulee teidät sieltä hakemaan.
Ei kannata luovuttaa, vaikka vaikuttaa epätodennäköiseltä se löytäminen. Eihän sitä koskaan tiedä.