Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista Mean Girslien juonta, mutta ei kuvaa ainakaan naisellisuutta yhtään. Ilkeily ei ole naisellista lainkaan.
Se on naisia hallitsemaan pyrkivien sovinistimiesten luoma ilmiö. Ihan perinteinen hajota ja hallitse-strategia, jossa yritetään saada vihollista (sovinistimiesten mielestä nainen on vastustaja, vihollinen) heikennettyä saamalla heidät riitelrmään keskenään. Misogynistinen kulttuuri pitää ihan sisäänrakennettuna sellaisia mekanismeja, joilla se tapahtuu.
"Se on naisia hallitsemaan pyrkivien sovinistimiesten luoma ilmiö. Ihan perinteinen hajota ja hallitse-strategia, jossa yritetään saada vihollista (sovinistimiesten mielestä nainen on vastustaja, vihollinen) heikennettyä saamalla heidät riitelrmään keskenään. Misogynistinen kulttuuri pitää ihan sisäänrakennettuna sellaisia mekanismeja, joilla se tapahtuu. "
No tämä kuulostaa kyllä ihan misogynismilta miesten suuntaan. Naiset ovat luontaisesti kusipäitä siinä missä miehetkin. Etiikka, moraali, säännöt ja tavat pitävät kusipäisyyttä kurissa miehillä siinä missä kuin naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään listalle sen aikaisen setämieskulttuurin, joka oli monien bändien ja artistien takana. Miettikääpä Nylon Beatin kappaleiden sanoituksia, varsinkin ensimmäisten levyjen osalta. Siellä teinit laulaa setämiesten sanoituksia, että teen sinusta namu.sedän ja vie minut makeutetulle rakastelulle.
Tai suosittu elokuva Kuutamolla, jonka pääosassa oli Minna Haapkylä. Siinä sinä Aku Louhimiehen elokuvassa riitti vähäpukeisia naisia ja naisia seksualisoitiin. Miehiä ei kohdeltu samoin.
Vuosituhannen taitteessa kaikkea katsottiin miesten silmin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ulkoisesti tyttömäinen tyttö, mutta mua kiinnostivat autot ja autourheilu. Se ei vanhemmilleni sopinut. ”miksi et voi ola normaali tyttö” huusi äitini mulle, kun näki mut liimaamassa julistetta Kimi Räikkösen Ferrarista huoneeni seinälle. Isäni vinkui usein, että miksi en voi olla poika, kun mua kiinnostaa ”poikien jutut” ja jos olisin poika, niin mun kanssa voisi lähteä rallikisoihin. Huvittavinta on, että isä itse siis oli rallimiehiä ja ajoi jokkista. Mulla oli vaan väärät värkit jalkojen välissä.
Muu ympäristö (maalaiskylä Pohjanmaalla) oli taas aivan innoissaan, kun mä olin ”yksi jätkistä”. Yksi poika sanoi mulle, että mun pitäisi muuttaa pukeutumista poikamaiseksi että kelpaisin. En halunnut olla yksi jätkistä, vaan olla ihan vaan tyttö, joka harrastaa autoja.
Että joo, tyttönä et ikinä kelpaa.
Mun tyttärellä on just sama isänsä kanssa. Isä ottaa tallille mukaan 7 v pikkuveljeä jota ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä korjaa tyttären kanssa hänen moottoripyöräänsä vaikka tytär on ajanit kaksipyöräisillä jo vuosia. Väärät värkit🤷 ja ehkä nolottaa jos on tyttö mukana ruuvaamassa?
Ohis, mutta ovatko Blondin kosto ja Mean Girls muka romanttisia komedioita? Eikö Blondin kosto ole pikemmin satiiria ja Mean Girls jotain mustaa huumoria tai sarkastista draamaa?
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta ovatko Blondin kosto ja Mean Girls muka romanttisia komedioita? Eikö Blondin kosto ole pikemmin satiiria ja Mean Girls jotain mustaa huumoria tai sarkastista draamaa?
Ei sillä oikeastaan ole väliä. Ovat tytöille suunnattuja leffoja eli joka tapauksessa "vääränlaisia". Jos taas kyse olisi opiskelijakomedia Pojan kosto tai mustan huumorin leffa Cool Guys, niin olisi ylistetty nollarin kulttiklassikoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua myös -90 syntyneenä huvittaa tämä Y2K hype, johon 2000-luvulla syntyneet ovat hurahtaneet. En todellakaan kaipaa sinne! Tai no sitä kaipaan kun ei ollut älypuhelimia, en muuta. Aivan sairasta aikaa kasvaa tytöstä naiseksi. Se muotikin oli aivan karseaa, piti paljastella itseään ja sitten tuijotettiin makkaroita ja haukuttiin ”miksi paljastelet itseäsi stnan läski” Sitten kun et paljastellut, olit silloinkin läski joka piilottelee makkaroita. Tyttöjä, joilla ei ollut isoja rintoja, kuten mä, haukuttiin laudoiksi.
En kaipaa syntymäaikojeni Spedeshow- ja kikkelikorttiaikaakaan.Oksettavaa naisvihaa täynnä.
Nämä nollarilla ja sen jälkeen syntyneet teinit eivät tajua, että nollarilla ei ollut sama asenneilmapiiri, mikä nykyisin on. Jos olisit painellut festareille nykytyyliin puolialasti läpinäkyvässä topissa ja minishortseissa, olisi sinulle naurettu ja digikamerat olisivat laulaneet. Tai jos olisit ollut naamalävistetty, lentomatkustamista boikotoiva vaihtoehtovegaani, niin sinua olisi haukuttu tyhjäpäiseksi ituhipiksi, eikä kiitelty luonnon suojelemisesta. Tai jos olisit ollut lihava teini ja päättänyt vetää yllesi trendikkään napapaidan ja minihameen, olisi sinua haukuttu niin kotona kuin koulussa vähemmän mairittelevilla termeillä. Kaikkien näiden kohdalla olisi haukuttu tapaasi olla tyttö.
Mielenkiintoista tässä ketjussa, miten laihuuskulttuuria ja alaikäisille annettuja laihdutuskehotuksia kritisoineet viestit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon alapeukkuja. Kertoo paljon, miten tätä asennetta on yhä, että hyvä tyttö ja nainen on sellainen, jonka bmi on riittävän matala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtautuminen menkkoihin oli hirveää. Niitä hävettiin. Muistan, miten viitosluokalla v. 2001 saatiin turkoosit pussit, joiden sisällä oli side- ja tamponinäytteitä sekä esite murrosiästä. Nämä piilotettiin visusti reppuun. Eikä menkoista puhuttu, ainakaan mitenkään empaattiseen sävyyn. Jos joku oli vihainen, niin oli "taitaa olla se aika kuusta" kommenttia luvassa.
Menkkojen suhteen ei herunut ymmärrystä. Koviin, pyörtymisen aiheuttaviin kipuihin ei meinannut saada kunnon särkylääkkeitä. Menkkoja nolosteltiin ainakin meilläpäin. Menkkojen aikaan laitettiin vesihana valumaan tai peitettiin vessan vetämisen äänellä sidepaperin rapina. Ohivuodot lakanoille olivat kamalimpia. Oma äitini mm. ripitti näistä ja syyllisti likaantuneista lakanoista. Eipä ohivuodoille oikein mitään voinut, kun menkat olivat runsaat ja siteet eivät pysyneet paikoillaan. Noloa oli silti, äitini kommentoi menkoistani jopa sukulaisille mummolassa.
Ja jatkui tämä meno aikuisenakin. Parikymppisenä pyysin poikaystävääni tuomaan kaupasta siteitä. Kieltäytyi. Sain maanitella ja lopulta toi siteet ja suklaalevyn kaupasta. Mutta ei ollut ostanut levyä lohdutukseksi tms. Sanoi "ostin suklaan, jotta myyjä ei luullut, että siteet tulisi mulle itselleni." Voi jösses tuota poikaystävän logiikkaa. :D
Harmi, ettei minulla ole tytärtä. Olisin empaattinen äiti murrosiän muutosten ja menkkojen suhteen, kun omat kokemukset olivat kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista, historian uudelleenkirjoitusta ja muunneltua totuutta.
Lisäksi itselleenvastaamista ja omien tekstien peukuttamista. Jos ei joku tajunnut, niin tämä oli tyhmä provo jossa kirjoittaja juttelee itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille. Tuntuu lohduttavalta laittaa omat heikkoudet ja epävarmuudet esim sukupuolen sortamisen piikkiin, kun se oma elämän tehtävä ei oikein ole auennut itselle. Syyllinen olet tietysti oikeasti sinä itse, mutta sen sanominen näinä aikoina onpolttoitsemurha.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista tässä ketjussa, miten laihuuskulttuuria ja alaikäisille annettuja laihdutuskehotuksia kritisoineet viestit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon alapeukkuja. Kertoo paljon, miten tätä asennetta on yhä, että hyvä tyttö ja nainen on sellainen, jonka bmi on riittävän matala.
Itseään arvostava ihminen pitää huolta myös fyysisesti. Miten voi nähdä arvon toisessa ja itsessään, jos kokee olevansa alituiseen uhriasemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista tässä ketjussa, miten laihuuskulttuuria ja alaikäisille annettuja laihdutuskehotuksia kritisoineet viestit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon alapeukkuja. Kertoo paljon, miten tätä asennetta on yhä, että hyvä tyttö ja nainen on sellainen, jonka bmi on riittävän matala.
Toinen mielenkiintoinen asia on se, että vauvalla on aktiivinen propaganda näinkin näkyvästi esillä.
Te tyttöjen asemaa pilkkaavat. Ei todellakaan ollut kivaa olla teinityttö vuosituhannen taitteessa. Silloin sai kuunnella tuollaisia teidän kaltaisia asenteita ihan kasvokkain ja jos siitä valitti, niin kommentoitiin jotain rakkaudesta se hevonenkin potkii pashaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1968 ja minä ainakin olen ollut oman elämän Peppi Pitkätossu enkä ole jäänyt vellomaan mokomiin, että saisinko vuosikymmenten takaa jotain traumatisoivaa kaivettua esille! Varmaan on pojillakin ollut paineita monenmoisia ja aikuiset ovat toisilleen tölvineet kaikenlaista. Mitä mokomissa menneissä vellomaan.
Vierailija kirjoitti:
Te tyttöjen asemaa pilkkaavat. Ei todellakaan ollut kivaa olla teinityttö vuosituhannen taitteessa. Silloin sai kuunnella tuollaisia teidän kaltaisia asenteita ihan kasvokkain ja jos siitä valitti, niin kommentoitiin jotain rakkaudesta se hevonenkin potkii pashaa.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista tässä ketjussa, miten laihuuskulttuuria ja alaikäisille annettuja laihdutuskehotuksia kritisoineet viestit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon alapeukkuja. Kertoo paljon, miten tätä asennetta on yhä, että hyvä tyttö ja nainen on sellainen, jonka bmi on riittävän matala.
Itseään arvostava ihminen pitää huolta myös fyysisesti. Miten voi nähdä arvon toisessa ja itsessään, jos kokee olevansa alituiseen uhriasemassa?
Sekoitat varmaan, ihan tyhmyyyttäsi, ehkä osin tarkoitushakuisesti asioita mielessäsi. Valitan, että sinulle ei ole suotu älynnlahjoja, mutta onneksi itsetuntoa ilmeisesti on.
Ei näistä asioista puhuminen oli mitään vanhoista traumatisoitumista, vaan muistojen jakamista.
Jakaahan äijätkin inttimuistoja ja kyllä niissäkin pääpaino on kaikessa siinä, mistä on yhdessä selvitty.
Vierailija kirjoitti:
Te tyttöjen asemaa pilkkaavat. Ei todellakaan ollut kivaa olla teinityttö vuosituhannen taitteessa. Silloin sai kuunnella tuollaisia teidän kaltaisia asenteita ihan kasvokkain ja jos siitä valitti, niin kommentoitiin jotain rakkaudesta se hevonenkin potkii pashaa.
nyyh nyyh, minulla on naisena niin rankkaa…ydinteema, uhriutuminen. Vaarallista on se, miten nyt kylvetään nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta. Se on ihan kamalan myrkyllistä ja se miten kaikki huomio kiinnitetään sukupuoleen, jolle ei voi mitään. Minulle on jäänyt mysteeriksi, että miten uhriutuminen edistäisi kenenkään itsetuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Ei näistä asioista puhuminen oli mitään vanhoista traumatisoitumista, vaan muistojen jakamista.
Jakaahan äijätkin inttimuistoja ja kyllä niissäkin pääpaino on kaikessa siinä, mistä on yhdessä selvitty.
Lähtökohtainen taipumuksemme uskoa siihen, että omaelämäkerralliset muistikuvamme ovat totta, ei ole yleensä millään lailla vahingollinen asia. Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti.
Mua myös -90 syntyneenä huvittaa tämä Y2K hype, johon 2000-luvulla syntyneet ovat hurahtaneet. En todellakaan kaipaa sinne! Tai no sitä kaipaan kun ei ollut älypuhelimia, en muuta. Aivan sairasta aikaa kasvaa tytöstä naiseksi. Se muotikin oli aivan karseaa, piti paljastella itseään ja sitten tuijotettiin makkaroita ja haukuttiin ”miksi paljastelet itseäsi stnan läski” Sitten kun et paljastellut, olit silloinkin läski joka piilottelee makkaroita. Tyttöjä, joilla ei ollut isoja rintoja, kuten mä, haukuttiin laudoiksi.
En kaipaa syntymäaikojeni Spedeshow- ja kikkelikorttiaikaakaan.Oksettavaa naisvihaa täynnä.