Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti

Nää jälkikäteen tajuamiset on vähän niin ja näin! Ihmisjärki lempipuuhassaan: selittämässä jälkikäteen miten asiat on ymmärrettävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöilyhän oli pikemminkin nousussa jo 90-luvulla, oli esim. huippusuosittu Spice Girls, ja pleikkaripeleistä puheenollen, Tomb Raider, jonka päähenkilönä oli Lara Croft, julkaistiin 1996 ja on ollut menestyvä pelisarja siitä lähtien. 

No jaa. Spice Girls oli lopulta hyvin kapeaa tyttöyden kuvaa tarjoileva tuote. Uraa uurtava siinä oli lähinnä se, että se oli ensimmäisiä noin ison brändin tuotteita, mitä suunnattiin suoraa tytöille. 

Lara Croft oli taas pojille ja miehille suunnattu seksualisoitu hahmo. 

Spice Girlsissä minua rasitti se, että siinä(kin) tuputettiin ajatusta, että tyttö voi olla vain yhdenlainen. Oli röyhkeä ja peloton Scary, söpö äidintyttö Baby, maanläheinen poikatyttö Sporty, viileä muotiniekka Posh sekä avoimen seksuaalinen Ginger. Varmasti Spaissarit olivat naisina ja ihmisinä paljon moniulotteisimpia mutta julkisuuden myötä ja elämän ollessa pelkkää Spice Girlsia jotenkin huomaamatta omaksuivat nämä yksiulotteiset versiot itsestään.

Yksi naisvihan muoto on se, että naiselle annetaan kaksi kärjistettyä roolia, joiden välillä pitää valita. Kiltti tyttö vs tuhma tyttö, harmaahiirulainen vs bilehile, poikatyttö vs prinsessa. Minua yritettiin survoa väkisin kiltin, tosikkomaisen ja vailla maalaisjärkeä olevan tytön rooliin, antamatta oikein minkäänlaista kasvurauhaa. Seurauksena vedin jossain vaiheessa niin överisti toiseen äärilaitaan, että onnistuin karkottamaan ihmisiä ympäriltäni, koska se täysi vastakohtakaan en ollut oikea minä millään tapaa. En usko olevani ainoa, joka on joskus nuorena omaksunut jonkin täysin omituisen roolihahmon vain siksi, että saisi repäistyä itsensä irti siitä väkisin tuputetusta muotista. Totta kai erilaisten identiteettien, roolien ja toimintatapojen testailu kuuluu nuoruuteen mutta ei mielestäni tee koskaan hyvää, jos nuori - tai kuka tahansa - käytännössä pakotetaan valitsemaan kahden stereotyyppisen ja epäinhimillisen kapean roolin väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Nää jälkikäteen tajuamiset on vähän niin ja näin! Ihmisjärki lempipuuhassaan: selittämässä jälkikäteen miten asiat on ymmärrettävä

Niin, tuollainhan normaali ajatteluprosessi menee. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1968 ja minä ainakin olen ollut oman elämän Peppi Pitkätossu enkä ole jäänyt vellomaan mokomiin, että saisinko vuosikymmenten takaa jotain traumatisoivaa kaivettua esille! Varmaan on pojillakin ollut paineita monenmoisia ja aikuiset ovat toisilleen tölvineet kaikenlaista. Mitä mokomissa menneissä vellomaan.

Samoin. Minäkin koen itseni enemmänkin Peppi Pitkätossuna tai jonain muuna voittoisana naissankarittarena. En tunnista näitä nuorempien naisten uhriutumis- ja valituspuheita omassa elämässäni. Ei tyttönä oleminen ja naiseksi kasvaminen ollut mitenkään hirveää 70-80- luvuilla. Tietysti oli kaikenlaista ja ikävääkin mutta elämä on sellaista. Ihmiset ovat vain ihmisiä, eikä nykyään käyttäydytä yleisesti ottaen yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää jälkikäteen tajuamiset on vähän niin ja näin! Ihmisjärki lempipuuhassaan: selittämässä jälkikäteen miten asiat on ymmärrettävä

Niin, tuollainhan normaali ajatteluprosessi menee. 

No täällä käy tunnetusti paljon porukkaa, jolla ei ole kykyä tai viitsimistä pohtia asioiden syy-seuraussuhteita, nähdä omaa kehittymistään ihmisenä tai tunnistaa kehittymisen paikkoja omassa itsessä. Sama sakki tunkee myös innokkaasti ketjuihin, joiden aiheista heillä ei ole mitään käsitystä. Ei omakohtaisella eikä yleisellä tasolla. Siitä positiosta on helppo huudella, että ei mulla ainakaan tommoista ollut ja ettekös kaikki nyt vähän liioittele. 

Tympeät tytöt -sarjakuvassa on aiheesta jotain hyviä oivalluksia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää jälkikäteen tajuamiset on vähän niin ja näin! Ihmisjärki lempipuuhassaan: selittämässä jälkikäteen miten asiat on ymmärrettävä

Niin, tuollainhan normaali ajatteluprosessi menee. 

Kyllä ja sen tähden sitä kohtaan, erityisesti omaansa kohtaan, tulee olla kriittinen

Meillä opettaja kertoi koko luokalle, että kaikki vanhemmat toivovat aina poikaa. Lisäksi sanoi, että "muistakaa te pojat, te olette aina arvokkaampia kuin tytöt."

Siinäpä asennekasvatusta koko luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä opettaja kertoi koko luokalle, että kaikki vanhemmat toivovat aina poikaa. Lisäksi sanoi, että "muistakaa te pojat, te olette aina arvokkaampia kuin tytöt."

Siinäpä asennekasvatusta koko luokalle.

Musta taas pienen pojan vanhempana tuntuu että osa naisista olettaa että toivoin tietysti pientä tyttöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöilyhän oli pikemminkin nousussa jo 90-luvulla, oli esim. huippusuosittu Spice Girls, ja pleikkaripeleistä puheenollen, Tomb Raider, jonka päähenkilönä oli Lara Croft, julkaistiin 1996 ja on ollut menestyvä pelisarja siitä lähtien. 

No jaa. Spice Girls oli lopulta hyvin kapeaa tyttöyden kuvaa tarjoileva tuote. Uraa uurtava siinä oli lähinnä se, että se oli ensimmäisiä noin ison brändin tuotteita, mitä suunnattiin suoraa tytöille. 

Lara Croft oli taas pojille ja miehille suunnattu seksualisoitu hahmo. 

Spice Girlsissä minua rasitti se, että siinä(kin) tuputettiin ajatusta, että tyttö voi olla vain yhdenlainen. Oli röyhkeä ja peloton Scary, söpö äidintyttö Baby, maanläheinen poikatyttö Sporty, viileä muotiniekka Posh sekä avoimen seksuaalinen Ginger. Varmasti Spaissarit olivat naisina ja ihmisinä paljon moniulotteisimpia mutta julkisuuden myötä ja elämän ollessa pelkkää Spice Girlsia jotenkin huomaamatta omaksuivat nämä yksiulotteiset versiot itsestään.

Yksi naisvihan muoto on se, että naiselle annetaan kaksi kärjistettyä roolia, joiden välillä pitää valita. Kiltti tyttö vs tuhma tyttö, harmaahiirulainen vs bilehile, poikatyttö vs prinsessa. Minua yritettiin survoa väkisin kiltin, tosikkomaisen ja vailla maalaisjärkeä olevan tytön rooliin, antamatta oikein minkäänlaista kasvurauhaa. Seurauksena vedin jossain vaiheessa niin överisti toiseen äärilaitaan, että onnistuin karkottamaan ihmisiä ympäriltäni, koska se täysi vastakohtakaan en ollut oikea minä millään tapaa. En usko olevani ainoa, joka on joskus nuorena omaksunut jonkin täysin omituisen roolihahmon vain siksi, että saisi repäistyä itsensä irti siitä väkisin tuputetusta muotista. Totta kai erilaisten identiteettien, roolien ja toimintatapojen testailu kuuluu nuoruuteen mutta ei mielestäni tee koskaan hyvää, jos nuori - tai kuka tahansa - käytännössä pakotetaan valitsemaan kahden stereotyyppisen ja epäinhimillisen kapean roolin väliltä.

Kyllä, juuri tätä tarkoitin tuolla, että Spice Girls tarjosi lopulta vain ahdasta naiskuvaa. Näennäisesti rooleja oli nyt useampi, mutta niistä ei saanut poiketa ja niissäkin oli tiukka vaatimus ulkoisille ominaisuuksille.

Ihailin silloin lapsena Victoriaa ja minua pilkattiin, koska en ollut itse yhtään tyylikäs ja huoliteltu, en edes kiinnostunut vaatteista ja laittautumisesta. En silloin tajunnut, että pidin jo silloin mustasta ja Victoria pukeutui usein mustiin. Myöhemmin tajusin, että pidin esteettisesti kaikesta goottihenkisestä. Tästä seurasi taas se, etten sopinut siihen goottitytönkään muottiin, koska en ollut lainkaan kiinnostunut näkemään niin isoa vaivaa ulkonäön suhteen. Halusin kalastella ja tutkia luontoa metsässä ja sekin oli kiusaamisen aihe.

Ihanaa olla nykyään aikuinen ja kulkea festareilla ihastelemassa hienosti laittautuneita goottinaisia omissa mukavissa ja tylsissä vaatteissa. Aivan yhtä ihanaa kuin on käydä katsomassa Mayhemin keikkaa ja myöhemmin Erika Vikmanin miettimättä mitä se tekee katu-uskottavuudelleni. Ja ennen kaikkea ihanaa tietää, että nykyään useampi tyttö saa jo varhaisessa vaiheessa ihan itse valita millainen tyttö hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elokuvissa ja mediassa yleensäkin kauneus ja seksikkyys oli naisen arvo.

 

Voisi sanoa että esimerkiksi Alien-elokuva oli uraaurtava, Sigourney Weaverin esittäessä Ellen Ripleyn roolin, joka oli tieteiselokuvan genressä ensimmäisiä naissankareita.

 

Muita mainittavia naisrooleja jotka edustivat vahvuutta ja viisautta ja selviytymistä olivat 1)Terminaattori-elokuvan Linda Hamiltonin esittämä Sarah Connor. 

2)Renny Harlinin elokuvan The Long Kiss Goodnight pääosanesittäjä Geena Davies, joka esitti perheenäiti Samantha joka oikeasti on identiteetiltään jotin muuta.

3) Luc Bessonin ohjaama Tyttö nimeltä Nikita, pääosassa Anne Parillaud.

Sigourney Weaverin Ja Hamiltonin sankariroolit olivat hyviä juuri siksi etteivät ne olleet naispäärooleja ja naissankareita vaan Sankareita ilman naisetuliitettä. 

Naissankareita 😂😂 

Omassa nuoruudessa naissankarilla tarkoitettiin kyllä jotain ihan muuta kuin naispuolista sankaria. 

Eli olet epäonnistunut elämässäsi ja nyt etsi luupilla historiasta selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä perusteetonta miesvihaa. Vastenmielistä. Ettekö te vassarit voi koskaan mennä elämässä eteenpäin ja jättää ikäviä kokemuksia ja katkeruutta taaksenne?

Moi, aika oikealle olen kallellaan mutta naisena en silti pidä naisvihasta.. jännä juttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.

Minusta jokainen saa olla juuri niin lihava kuin ikinä haluaa ja kaikille kuuluu kehorauha. Kuitenkin ovat ihmiset lihoneet niin paljon, että nykyisin ylipaino alkaa olemaan normi ja kaikki, jotka ovat hoikempia, painoindeksin alapäässä, haukutaan syömishäiriöisiksi ja että levittävät huonoa kehoimagoa nuoriin. Miksi "aikuisen naisen keho" on näissä puheissa aina lihava? Ihmiset ovat lihoneet niin paljon, että ovat sokeutuneet omalle lihavuudelleen. 

Oma kokemus on, että hoikkia haukuttiin estoitta jo 1990-2000 luvuilla, vaikka lihavia oli vielä ysärillä tosi harvassa. Lihavuuttahan ei saanut edes mainita ääneen, vaikkei ketään olisi haukkunut. Ihan varmaan lihaviakin jotkut törpöt haukkuivat, mutta oma kaveripiiri ei uskaltanut sellaista mainita, kun siitä olisi alkanut heti hirveä älämölö. Sen sijaan nämä lihavat nimittelivät kaveripiirissäkin olevia laihoja. Jälkikäteen voi ymmärtää, että varmaan se oli kateutta. Mutta kyllä sekin aiheutti vahinkoa yhtälailla. Jännä juttu, että normaalipainoiset ei yleensä laihojakaan arvostelleet. 

Suurin osa AP ulisemista "syrjinnästä" kohdistui poikiin yhtä lailla. Ja kohdistuu. Esim. nuo metallimusiikkiin liittyvät asiat

Poikana esim. jos itket muiden nähden (esim. tappelutilanteessa tai kun haukutaan), menetät kasvosi loppuelämäksesi. Niitten silmissä jotka näki.

Kyllähän tyttöys onkin vähän huonompaa. Tytöt ovat ylitunteellisia, fyysisesti heikompia. Maskuliinisuutta on aina arvostettu enemmän kuin femiinisyyttä. Sotien historiasta se tulee, kun kansakuntaa uhkaa sota, naisten piipityksestä ei ole apua, vaan tarvitaan ronskeja otteita, että voidaan puolustautua. Joten viisaat kansakunnat ovat yrittäneet kannustaa kansalaisiaan olemaan lujia ja sellaisia, joiden yli ei muut kansat kävele. Maskuliinisuus. Sitä on ihailtu jopa naisissa, kun on sellainen jämäkkä maatalon emäntä ollut, jolla on ruista ranteessa. Tai sotien aikaiset Lotat. Aina se on ollut parempi kuin piipittävä, hermoheikko ja liian tyttömäinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa AP ulisemista "syrjinnästä" kohdistui poikiin yhtä lailla. Ja kohdistuu. Esim. nuo metallimusiikkiin liittyvät asiat

Poikana esim. jos itket muiden nähden (esim. tappelutilanteessa tai kun haukutaan), menetät kasvosi loppuelämäksesi. Niitten silmissä jotka näki.

Kyllähän tyttöys onkin vähän huonompaa. Tytöt ovat ylitunteellisia, fyysisesti heikompia. Maskuliinisuutta on aina arvostettu enemmän kuin femiinisyyttä. Sotien historiasta se tulee, kun kansakuntaa uhkaa sota, naisten piipityksestä ei ole apua, vaan tarvitaan ronskeja otteita, että voidaan puolustautua. Joten viisaat kansakunnat ovat yrittäneet kannustaa kansalaisiaan olemaan lujia ja sellaisia, joiden yli ei muut kansat kävele. Maskuliinisuus. Sitä on ihailtu jopa naisissa, kun on sellainen jämäkkä maatalon emäntä ollut, jolla on ruista ranteessa. Tai sotien aikaiset Lotat. Aina se on ollut parempi kuin piipittävä, hermoheikko ja liian tyttömäinen nainen. 

Naiset ovat lujia..naiset ovat niitä jotka kannattelevat yhteiskuntia niissäkin tilanteissa joissa miesten psyyke ei kestä. Naiselle on ihan tavallista synnyttää vaikka useamman kerran elämässä. Miehen pää ei kestäisi edes puolta siitä mitä siihen liittyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisena 45v miehenä pitää todeta että samaa alistavaa skeidaa oli poikien ja nuorten miesten elämä ysärillä ja 2000-luvun alussa. Miehen roolin rajat olivat hyvin ahtaat, väkivaltainen kiusaaminen yleistä ja tappelutkin olivat niitä "pojat olivat poikia" juttuja. Hyvä mies (eli poika) on sellainen joka jatkuvasti todistaa fyysisiä kykyjään ja kaikenlaista paremmuuttaan. Osana tätä pitää halveksia heikkoutta eli erilaisuutta ja tätä myötä naisia ja tyttöjä.

 

Vanhemmat mies ja naissukupolvet opettivat että vittuilu on välittämistä ja mies ei itke. Jos saa turpiinsa on neiti (eli naismainen, heikko, halveksittava). Jos homo lähentelee olet neiti ja varmaan homo itsekin (eli homous tietenkin halveksittavaa). Jos nainen lähentelee etkä lähde matkaan tai suhtaudu perseenpuristeluun huumorilla olet homo JA impotentti.

 

Tällä kirjoituksella en väheksy kirjoittajan tai muiden kokemuksia ja uskon että naisen rooli on ollut vieläkin kapeampi. Mutta koskaan kyse ei ole ollut vastakkainasettelusta nainen vs mies vaan yksilö vs. alistus-kiusauskulttuuri.

Tämähän se, naiset vs. miehet tai vasemmisto vs. oikeisto jne. asetelmat ovat keinotekoisia riidanaiheita, joilla viedään huomiota siitä todellisesta ongelma-asetelmasta, eli pieni valtaeliitti vs. tavalliset ihmiset.

Miesten sukupuolirooli on ihan yhtä ahdas siinä missä naistenkin. Sillä erotuksella, että misogynia ohjaa sitäkin, koska miehenä olemisen suurin vaatimus on se, ettei sinussa ole feminiinisiä piirteitä. Poikia opetetaan olemaan miehiä lähinnä alleviivamalla sitä, miten ei olla tyttöjä. Neidittelemällä ja ämmittelemällä sekä pojille että tytöille kerrotaan, että pahinta on olla tyttö tai nainen, niin pahaa, että se on haukkumasanakin. 

Oikeasti miehet ovat myös tämän systeemin uhreja, koska heiltä viedään mahdollisuus hellyyteen, lempeyteen ja vapauteen tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Samalla heidät groomataan kätevästi siihen ajatukseen, että miehekkäintä ja kunniakkainta mitä mies voi tehdä, on uhrata omansa ja toisten henkiä pienen eliitin aseman turvaamiseksi. Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä.

Tämä oli erittäin hyvä kirjoitus. Voisikohan olla, että taustalla onkin ihan tietoinen yhteiskunnan manipulointi esim. kylmän sodan aikana? Tai ylipätään sota-ajan peruja? On haluttu, että nuoret miehet ovat valmiina sotaan oman henkensä uhalla ja naiset ja pienehköt pojat ovat valmiina hoitamaan ns. perinteiset miesten työt ja tyttölapsille olisi sotatilanteessa jäänyt perinteiset naisten työt? Selittäisi sitä, miten tytöiltä on jo pienestä alkaen vaadittu pikkusisarusten hoitoa, siivoamista ja ruuanlaittoa. Ja miten pojista on karsittu kaikkea pehmeyttä, ja tytöistäkin. Ehkä sota-aikana asiat meni näin ja sen jälkeen kasvatus ja yhteiskunnallinen suhtautuminen kieroutuivat? Tämmöinen teoria vain tuli mieleen, enkä nyt jaksa pohtia sitä enmpää. Voitte vapaasti esittää vastaväitteitä tai tukea teorialle. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa AP ulisemista "syrjinnästä" kohdistui poikiin yhtä lailla. Ja kohdistuu. Esim. nuo metallimusiikkiin liittyvät asiat

Poikana esim. jos itket muiden nähden (esim. tappelutilanteessa tai kun haukutaan), menetät kasvosi loppuelämäksesi. Niitten silmissä jotka näki.

Kyllähän tyttöys onkin vähän huonompaa. Tytöt ovat ylitunteellisia, fyysisesti heikompia. Maskuliinisuutta on aina arvostettu enemmän kuin femiinisyyttä. Sotien historiasta se tulee, kun kansakuntaa uhkaa sota, naisten piipityksestä ei ole apua, vaan tarvitaan ronskeja otteita, että voidaan puolustautua. Joten viisaat kansakunnat ovat yrittäneet kannustaa kansalaisiaan olemaan lujia ja sellaisia, joiden yli ei muut kansat kävele. Maskuliinisuus. Sitä on ihailtu jopa naisissa, kun on sellainen jämäkkä maatalon emäntä ollut, jolla on ruista ranteessa. Tai sotien aikaiset Lotat. Aina se on ollut parempi kuin piipittävä, hermoheikko ja liian tyttömäinen nainen. 

Ei sitä tytöiltäkään itkemistä hyväksytty. Sille naureskellaan ja työelämään päästessäsi menetät kasvosi pysyvästi, jos kerrankin erehdyt itkemään töissä. Sinua pidetään itkupillinä, joka on liian herkkä ja saattaa purskahtaa itkuun koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä perusteetonta miesvihaa. Vastenmielistä. Ettekö te vassarit voi koskaan mennä elämässä eteenpäin ja jättää ikäviä kokemuksia ja katkeruutta taaksenne?

Moi, aika oikealle olen kallellaan mutta naisena en silti pidä naisvihasta.. jännä juttu

Sokeakin näkee että koko ketju on trollausta

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa AP ulisemista "syrjinnästä" kohdistui poikiin yhtä lailla. Ja kohdistuu. Esim. nuo metallimusiikkiin liittyvät asiat

Poikana esim. jos itket muiden nähden (esim. tappelutilanteessa tai kun haukutaan), menetät kasvosi loppuelämäksesi. Niitten silmissä jotka näki.

Kyllähän tyttöys onkin vähän huonompaa. Tytöt ovat ylitunteellisia, fyysisesti heikompia. Maskuliinisuutta on aina arvostettu enemmän kuin femiinisyyttä. Sotien historiasta se tulee, kun kansakuntaa uhkaa sota, naisten piipityksestä ei ole apua, vaan tarvitaan ronskeja otteita, että voidaan puolustautua. Joten viisaat kansakunnat ovat yrittäneet kannustaa kansalaisiaan olemaan lujia ja sellaisia, joiden yli ei muut kansat kävele. Maskuliinisuus. Sitä on ihailtu jopa naisissa, kun on sellainen jämäkkä maatalon emäntä ollut, jolla on ruista ranteessa. Tai sotien aikaiset Lotat. Aina se on ollut parempi kuin piipittävä, hermoheikko ja liian tyttömäinen nainen. 

Ei tarvitsisi sotia ollenkaan jos miehiä ei olisi🤷‍