Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöilyhän oli pikemminkin nousussa jo 90-luvulla, oli esim. huippusuosittu Spice Girls, ja pleikkaripeleistä puheenollen, Tomb Raider, jonka päähenkilönä oli Lara Croft, julkaistiin 1996 ja on ollut menestyvä pelisarja siitä lähtien. 

No jaa. Spice Girls oli lopulta hyvin kapeaa tyttöyden kuvaa tarjoileva tuote. Uraa uurtava siinä oli lähinnä se, että se oli ensimmäisiä noin ison brändin tuotteita, mitä suunnattiin suoraa tytöille. 

Lara Croft oli taas pojille ja miehille suunnattu seksualisoitu hahmo. 

Spice Girlsissä minua rasitti se, että siinä(kin) tuputettiin ajatusta, että tyttö voi olla vain yhdenlainen. Oli röyhkeä ja peloton Scary, söpö äidintyttö Baby, maanläheinen poikatyttö Sporty, viileä muotiniekka Posh sekä avoimen seksuaalinen Ginger. Varmasti Spaissarit olivat naisina ja ihmisinä paljon moniulotteisimpia mutta julkisuuden myötä ja elämän ollessa pelkkää Spice Girlsia jotenkin huomaamatta omaksuivat nämä yksiulotteiset versiot itsestään.

Yksi naisvihan muoto on se, että naiselle annetaan kaksi kärjistettyä roolia, joiden välillä pitää valita. Kiltti tyttö vs tuhma tyttö, harmaahiirulainen vs bilehile, poikatyttö vs prinsessa. Minua yritettiin survoa väkisin kiltin, tosikkomaisen ja vailla maalaisjärkeä olevan tytön rooliin, antamatta oikein minkäänlaista kasvurauhaa. Seurauksena vedin jossain vaiheessa niin överisti toiseen äärilaitaan, että onnistuin karkottamaan ihmisiä ympäriltäni, koska se täysi vastakohtakaan en ollut oikea minä millään tapaa. En usko olevani ainoa, joka on joskus nuorena omaksunut jonkin täysin omituisen roolihahmon vain siksi, että saisi repäistyä itsensä irti siitä väkisin tuputetusta muotista. Totta kai erilaisten identiteettien, roolien ja toimintatapojen testailu kuuluu nuoruuteen mutta ei mielestäni tee koskaan hyvää, jos nuori - tai kuka tahansa - käytännössä pakotetaan valitsemaan kahden stereotyyppisen ja epäinhimillisen kapean roolin väliltä.

Samaa roolitusta yritettiin muuten myös Nylon Beatille. Kiltti Erin ja tuhma Jonna, Erin on se kaunotar ja Jonna se kunnon laulaja ym. vastakkainasettelua. En muista, että poikabändien kohdalla oltaisiin haluttu typistää jäsenet näin yksioikoisiksi stereotyypeiksi. Ehkä Backstreet Boysien kohdalla oli joskus vähän sitä, että Kevin ei kuulu joukkoon, koska on bändin ainoa mies ja muut niitä poikia.

Ei minun muistaakseni sitä poikuuttakaan minun nuoruudessani erityisesti arvostettu. Siitä päinvastoin pyrittiin eroon niin pian kuin mahdollista.

On aika hullua arvostella jälkikäteen aikakautta teini-ikäisten käytöksen perusteella. Eri puolilla maata ja eri kouluissa vallitsi myös ihan erilaiset kultuurit. Omassa lukiossani niin koulussa pärjäämistä kuin kultturiharrastuksiakin arvostettiin (siis ikätovereiden kesken), eikä pärjääjia kiusattu vaan ihailtiin. Vaimoni kokemukset toiselta puolelta Suomea ovat täysin päivastaiset.

Myös "kehomuoti" vaihtelee. Ensimmäisen kerran androgyynit poikatytöt olivat muodikkaita ilmeisesti 1920-luvulla, myöhemmin oli Twiggy-ilmiö 60-luvulla jne. Ilmeisesti teinitytöillä on heikompi itsetunto, ja yhdenmukaisuuden paine poikia tovempi. Syytä tähän en voi kuin arvailla. Mutta kyllä kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin kuuluu ihan virkansa puolesta huomautella, jos painoindeksi alkaa teini-iässä paukkua. Ennuste terveyden suhteen ei ole silloin kovin hyvä.