Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut vasta jälkikäteen, miten nuoruudessani tyttöyttä vähäteltiin rajusti
03.08.2026 |
Olin nuori 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tuolloin kaikkea tyttömäistä pilkattiin urakalla. Kaikki ns. perinteiset tyttöjen mielenkiinnonkohteet meikkaamisesta aikakauslehtien lukemiseen miellettiin pinnallisiksi, turhiksi jne. Poikien mielenkiinnonkohteet urheilusta pleikkaripeleihin olivat taas "kunnollisia". Jos haaveilit urasta vaikka sairaanhoitajana tai päiväkodissa, oli se aina huonompi kuin hakeutuminen sähköinsinööriksi tai muulle poikien suosimalle alalle. Jos tykkäsit romanttisista komedioista Blondin kostosta Mean Girlsiin, olivat ne turhia ja huonoja elokuvia. Kauhu- ja kaikenlaiset K16 elokuvat olivat kunnon elokuvia. Minulle irvailtiin, että olen lapsellinen ja nolo, kun halusin 17-vuotiaana katsoa High School Musical -elokuvan. Jos kuuntelit tyttömäistä poppia tai kevyempää rokkia kuten Britney Spearsia tai Nylon Beatia, oli se huonompaa kuin "kunnon musiikki". Kunnon teinit dokasivat kaljaa ja viinaa, siidereitä nauttineet leimattiin pissiksiksi ja nirsoiksi. Kaikki tyttömäinen ja tyttöyteen liittyvä oli alempiarvoista.
Tyttöyden muotti ulkonäön suhteen oli todella kapea. Ihan kirjaimellisesti. Tytön oletettiin olevan hoikka, jotta hän voisi olla viehättävä. Nuortenlehdet olivat täynnä laihoja tyttöjä, normaalipainon ylärajalla olevia, lihavista puhumattakaan ei näkynyt. Nuortenlehdissäkin saattoi näkyä kevytruokavinkkejä ja opastusta siihen, miten treenaat enemmän tai pukeudut hoikistaviin vaatteisiin. Tyttöjenlehdissä saattoi joskus harvoin näkyä yksittäinen "pyöreä" nuori mitoilla 160 cm/70 kg ja jaettiin pukeutumisvinkkejä ylipainoisille. Itse olin kokoa 162 cm/62 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani lihava ja pitäisi laihduttaa ollakseni kelpaava.
Täysi-ikäistyessäni liikuin vuosikausia hevi- ja metallimusiikkipiireissä. Niissä vasta tyttöyttä vähäteltiinkin. Arvosteltiin hiustenväri, jos se ei ollut hevihabitukseen sopiva musta (korkeintaan punainen oli ok). Vaatteiden olisi pitänyt olla katu-uskottavasti mustat, heviä kuuntelevalla keltainen paita ei olisi ollut ok. Jos naisena kerroit baarissa/illanvietossa tapaamallesi miehelle kuuntelevasi heviä/metallia, alkoi samantien tenttaaminen, että mikä oli Metallican kolmannen levyn viides biisi tai ketkä soittivat Stonen ensimmäisellä levyllä. Ja usein tentattiin sitä, mitä bändejä kuuntelit ja suosikki teilattiin, jos ne olivat ns. kevyemmästä päästä, melodisempaa jne. Musamaun piti muutenkin olla tarkka, ei katsottu hyvällä jos metallin lisäksi luukutit kevyttä musaa. Naiset olivat muutenkin tuossa hevikulttuurissa ihan sivuroolissa, miehet hoitivat keskustelut pitkälti keskenään ja naisten odotettiin sosialisoivan keskenään.
Nyt jälkikäteen joitakin tuon ajan ilmiöitä katsellaan ihan eri näkövinkkelistä, ihaillaan ja nostalgisoidaan. Todellisuudessa oli kurjaa olla 2000-luvun alussa tyttömäinen teinityttö. Ja miten vaikea on ollut aikuisena oppia, että nämä tyttömäiset jutut ovat ihan yhtä arvokkaita ja hyviä.
Kommentit (322)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painoihanne tuolloin ysärin ja nollarin alussa oli aivan sairas. Jokainen varmasti arvaa, ovatko kaikki teinitytöt viisikymmenkiloisia. Tuolloin ihan normaalipainon tuntumassa olevaa pidettiin todella lihavana. Ei ihme, että osalla on vielä kolme-nelikymppisenä hankala suhtautua aikuisen naisen kehoon, kun painoa kytättiin nuorena.
Tämä. Sentään ei Amerikan malliin vaadittu nollakokoa, mutta kyllä muistan s-koon (36) olleen ns. suurin hyväksytty koko. Ihan sairasta.
Kuka sitä siis kyttäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut toksisesta feminiinisyydestä kutsuen sitä naisvihaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Koneen vahtiminen yleensä tapahtuu yksityisen firman palkkalistoilla ja silloin kyse on millaista tulosta tuo firma tekee. Hoitoalan palkat maksetaan verovaroista, mille on sosiaalitukien, maanpuolustuksen jne. ohella muitakin ottajia.
Hoitoalalla on monia yksityisiä firmoja. Samoin muillakin naisvaltaisilla aloilla. Niissä saattaa olla jopa huonommat työehdot kuin julkisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
On uskomatonta, että vieläkin palkat määräytyy käytännössä sukupuolen perusteella, sillä sitähän se on kun naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat. Mies voi tosiaan vahtia konetta ja vian ilmetessä kutsuu sitten toisen tyypin korjaaman sen ja palkka juoksee. Nainen raataa huonokuntoisia vanhuksia hoitaen oman terveytensä kustannuksella ja vielä syyllisteään "liian suuresta" palkasta.
Muuten ok mutta hoivatyö maksetaan veroista toisin kuin paperikonetyö tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Koneen vahtiminen yleensä tapahtuu yksityisen firman palkkalistoilla ja silloin kyse on millaista tulosta tuo firma tekee. Hoitoalan palkat maksetaan verovaroista, mille on sosiaalitukien, maanpuolustuksen jne. ohella muitakin ottajia.
Hoitoalalla on monia yksityisiä firmoja. Samoin muillakin naisvaltaisilla aloilla. Niissä saattaa olla jopa huonommat työehdot kuin julkisella puolella.
Mutta palkka määräytyy julkisen palkkojen mukaan🤷
Toimivinta olisi että miesvaltaisilla aloilla maksettaisiin enemmän veroja ja noista veroista sitten maksettaisiin hoiva alalle lisää liksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ulkonäköpaineet oli kyllä ihan kohtuuttomia 2000-luvun alussa kun olin teini, olen syntynyt 90-luvun alussa, itse ajattelin 13-vuotiaana olevani lihava, koska olin 155 cm pitkä ja painoin noin 50 kg. Nuortenlehtien jutut oli ihan kamalia ja painostavia, normaalipainoisia pidettiin ylipainoisina, eikä sen ajan vaatemuoti, matalat farkut ja lyhyet paidat ja jopa takit, auttaneet asiaa niin yhtään.
Siinä mielessä olen kyllä onnekas että sellaista vähättelyä en kokenut että tytöt ei voisi olla hyviä matikassa tai fysiikassa tai kemiassa. Olin myös kerran kasiluokalla luokan ainoa joka sai matikankokeesta 10, se jäi mieleen koska opettaja erikseen mainitsi sen.
Ai niin ja vielä sen aikainen kuukautishäpeäasenne, mitä yritettiin tuputtaa nuorillekin. Ala-asteella kuukautisista puhuttiin koulussa oppitunneilla lähinnä tyttöjen kuullen. Jossain nuortenlehden takakannessa oli sidemainos missä oli jotain ketjulukkoa sidepaketin ympärillä ja teksti, jotta asia ei tulisi kenenkään tietoon. Monissa perheissä kuukautisista ei puhuttu millään tavalla ja piiloteltiin sidepaketteja.
Nyt en kyllä usko.
t. vanhempi täti
????
Todellakin kuukautisia piiloteltiin ja hävettiin.
Lisäksi monet vanhemmat miehetkin ovst kasvaneet pitämään naisia jotenkin likaisina kuukautisten aikaan.
N50+
Minäkään en usko. Olen myöskin vanhempi täti ja teini 80-luvulla. Nää jutut ketjussa muutenkin kuulostaa keksityiltä. Ei 80-luvulla ainakaan tuollaista ollut. Joku on ehkä vähän lueskellut feminististä kirjallisuutta ja oma lapsuus ja nuoruus näyttäytyykin yht'äkkiä järkyttävänä patriarkaalisena painajaisena.
Ja nuoret ei tunnu tietävän oikein historiasta mitään, tälläkin palstalla on väitetty että naiset eivät 70-luvulla päässeet yliopistoon opiskelemaan. :D
Tuntuu että uudemmat feministit eivät tiedä siitä työstä, mitä asialliset, täyspäiset feministinaiset 1970-luvulla teki naisten aseman parantamiseksi, esimerkkinä vaikka Tarja Halonen, joka ei koskaan esitellyt vaatteitaan lehdissä. Päiväkodit, äitiyslomat, vanhempainvapaat, kaikki on edeltävän feministisukupolven aikaansaannosta.
Nykyinen feministisukupolvi huolehtii ennen kaikkea trans-naisten oikeuksista ja biologisen naisen mahdollisuus olla äiti lajityypillisellä tavalla eli lähellä lastaan on unohdettu. Tärkeää saada lapsi pian hoitoon, että ura ei kärsi. Feministit pitävät "pitkiä mammalomia" naisille haittana. Sananvalinta EU-dirika Henna Virkkusen, joka kannatti naisten äitiysvapaiden lyhentämistä juuri tulevien eläkkeiden pienenemisen takia. Ainut ratkaisu siis lyhentää äitiyslomia?!
Vierailija kirjoitti:
80- ja 90luvulla oli paljon enemmän eri genrepukeutumista esim punkkareita oli paljon! Eikä siinä ollut sen kummempaa. Eihän niitä nykyisin siinä muotissa juuri edes ole. En kyllä tunnista. Itse teini 80-luvulla ja se ero nykypäivään ettei vedetty sentään kiloa pakkelia naamaan. Mutta kyllä silloinkin meikattiin vähän jne. Sanotaan että konservatiivisuus oli teinien pukeutumisessa enemmän läsnä eikä kouluun menty jossakin läpikuultavissa shortseissa ja paidoissa. Hautajaisissa oltiin asiallisesti pukeutuneita eikä lenkkarit olleet esim. juhlavaate tai kuuluneet juhlapukeutumiseen. Painoa ei kytätty kun se jotenkin luonnostaan oli monella hyvin matala koska liikuttiin paljon kävellen ja pyörillä ja myös harrastettiin liikuntaa eri muodoissa. Hyvin vähän oli ns. lihavia lapsia kun esim. roskaruokaa ei syöty niin paljon. Ei ollut megasipsipusseja tai megakarkkipusseja. Usein lapsilla oli karkkipäivät jne. Sukupuoliroolit olivat enemmän läsnä. Mutta moni asia johtui siitä että valtaosa kansasta kuului kirkkoon ja tapakristittyjä oli paljon.
Missä ihmeen Pohjanmaan perukoilla oikein kasvoit :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
On uskomatonta, että vieläkin palkat määräytyy käytännössä sukupuolen perusteella, sillä sitähän se on kun naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat. Mies voi tosiaan vahtia konetta ja vian ilmetessä kutsuu sitten toisen tyypin korjaaman sen ja palkka juoksee. Nainen raataa huonokuntoisia vanhuksia hoitaen oman terveytensä kustannuksella ja vielä syyllisteään "liian suuresta" palkasta.
Ja sekin vielä, että nainen saa pienemmän palkan huolehtiessaan toisten hengestä ja terveydestä. Mies, joka tekee töitä koneen kanssa (eikä mahdollisuutta hengen tai terveyden uhalle ole, ellet nyt tunge päätäsi koneeseen kesken prosessin), saa paljon kovemman palkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Samaa mieltä. Sinkkuelämää vähättelee naisen tarvetta turvallisuuteen ja sitoutumiseen. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet epälajityypillisen käytöksen, vielä äitini sukupolven seksikäyttäytymistä 50-luvulla rajoitti raskauden pelko. Seksiin ryhdyttiin usein vasta kun mies oli antanut avioliittolupauksen tai oltiin julkisesti jo kihloissa. Maalla oli hyväkin, jos morsian oli raskaana, niin hedelmällisyys ja talon jatkuminen oli taattua.
Se että syö jotain tamman estrogeenistä eristettyä kemikaalia mahdollistaa nykyään toisenlaisen seksikäyttäytymisen, mutta se ei näy tekevän naisia onnellisiksi.
Tosin Samanthan hahmo on Sinkkuelämässä mielenkiintoisella tavalla ristiriitainen, koska hän lopulta rakastuu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää
"Hämmästyttävinä tässä on lähinnä se miksi niin monet miehet puoltavat tätä heille vahingollista systeemiä."
Koska jokaikinen nainen sitä häneltä edellyttää"
En ole kyllä kolmen lapsen 45-vuotiaana isänä ole kokenut että naiset kollektiivisesti painostaisivat olemaan misogynisti tai toisia alistava. Naisseuraa on löytynyt aina ja lähentelyjä on näin suhteessa olevana perheenisänä turhankin paljon.
Toki joskus törmää yksittäisiin ressukoihin jotka rakastuvat sarjamurhaajiin tai muihin koviksiin.
Oman kokemukseni mukaan naiset arvostavat sitä että heihin suhtautuu yksilöinä eikä ihmislajin puolikkaina. Ihan samoin miehenä arvostaisin enemmän sellaista lähestymistä jossa minuun suhtaudutaan yksilönä kun jonakin "kaikki miehet" ihmislajin puolikkaana.
Kiva. "Meillä" olit joko "yksi meistä" (eli ylläpidit noita sairaita rooleja) tai sut eristettiin muista. Jätettiin yksin. Täysin. Tervetuloa Suomeen.
En saanut oikein selkoa tästä. Ketä tarkoitit "meillä". Ja luuletko, että kommentoimasi mies ei asu Suomessa? Tervetuloa Suomeen?
Miksi haluat vähätellä tämän miehen kokemusta? Naiset täällä hermostuvat heti, jos joku kritisoi heidän viestejään ja huutavat, että nyt täällä vähätellään taas naisia? Molemmin päin tätä kunnioittavaa asennetta kaipaisin. nainen 69 v
En käsitä ihmisiä, jotka tulevat vinkumaan, etteivät nämä kokemukset pidä paikkaansa. Jos itselläsi ei ollut tällaista 80-luvulla tai et kokenut tällaista nollarilla, niin se on sinun tilanteesi. Aika moni on tällaista elämää kuitenkin elänyt.
Elin oman nuoruuteni pikkukaupungissa nollarin alussa. Tyttönä ei todellakaan ollut helppoa. Joko olit suosittu, muiden mielestä hårå tai sitten epäsuosittu nörtti. Naureskeltiin, jos kuljit jossain lapsellisessa paidassa tai ostit vaatteesi marketista. Piti olla Onlya, H&M:ää jne. Kaikilla ne samat farkut ja hupparit, jos et halunnut tulla pahemmin kiusatuksi. Ei saanut erottua porukasta. Yläkoulun ruokalassa naurettiin ja ulvottiin, jos joku pudotti maitolasin tai tuli erinäköisenä kouluun.
Kaikki tyttömäiset, kepeät jutut olivat kuitenkin aivan pannassa. Ja aika nuorienkin kohdalla. 13-vuotiaana rakastin Lizzie McGuirea, Tik Takia, Nylon Beatia, Nalle Puhia, vaaleanpunaista ja muuta sellaista. Naurettiin, miten lapsellinen olen. Ei todellakaan ollut mitään kivaa aikaa kaltaiselleni opiskelusta tykänneelle, kiltille ja tyttömäiselle tytölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyihän tuo kaikessa, varsinkin vastakkainasetteluna tyttöjen ja poikien välillä.
"Pojat on parempia matikassa ja matikka on tärkeämpi aine kuin äidinkieli." Matemaattisilta yms miesten aloina pidetyiltä aloilta saa parempaa palkkaa kuin ns. naisten aloilta. Jos valvot jonkin koneen toimintaa, saat siitä tuplapalkan verrattuna siihen, että vahtisit lapsia tai hoitaisit vanhuksia.
Minä pärjäsin koulussa loistavasti äidinkielessä ja reaaliaineissa. Minua haukuttiin kuitenkin tyhmäksi, kun matikka ei ollut vahva alueeni. Osaamista kahdessa ensimmäisessä pidettiin aika turhana, kun "et ole matemaattisesti lahjakas, niin et voi olla oikeasti fiksu".
Hyvin olen aikuisena pärjännyt yliopistossa ja ammatissa, jossa ei matikkaa paljon tarvita.
Koulukiusaaminen oli ainakin huipussaan 90-2000 luvuilla, joukosta ei saanut erottua tai olit kiusaamisen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sentään yksi asia puuttui nuoruudestani:
Silloin ei tyttöjä syytetty siitä, että vievät poikien opiskelupaikat. Kiltit kympin tytöt lähtivät monesti opettajiksi, mikä oli huono ratkaisu tulojen ja työn raskauden kannalta. Nykyisin kiltit kympin tytöt lähtevät lukemaan teknillisiä aloja yms, josta tiedossa on kovatuloinen työ. Tekisi mieli taputella olalle hyvästä valinnasta. Muutoksen rinnalle on toki tullut kitinä siitä, miten tytöt vie poikien opiskelupaikat monilla aloilla nykyisin. Eivät vie, vaan lahjakkaammat opiskelijat vievät vähemmän lahjakkaiden ja laiskempien opiskelijoiden paikat. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Sinkkuelämää oli kyllä radikaalisti feministinen sarja! Edelleen loistava. Työpaikalla yksi sovinistimies aina rutisi siitä, miten kauheita ne vapaasti seksiä harrastavat naiset ovat, kun eivät sitoutuneet miesten haluamaan parisuhteeseen.
Se on muuten nykyään muuttunut myös, että aiemmin miehet pilkkasivat naisia siitä, että naiset muka yrittäisivät huijata miehiä avioliittoon ja saamaan lapsia, se oli kuulemma miehelle "pallo jalkaan".
Nykyään kun naiset tulevat toimeen itsenäisesti, moni ei enää haluakaan ryhtyä vaimoksi ja äidiksi, vaan elävät itselleen kuten vaikka siinä Sinkkuelämässä. Nyt yhtäkkiä miehet ja oikeistoklnservatiivit yrityävät painaa naista perheenäidin rooliin väkisin, ja vanhat miespoliitikot yrittävät painostaa nuoria naisia vauvatalkoisiin jne. Nykyään naiset ovat huomanneet, että parisuhde hyödyttää enemmän miestä kuin naista ja varsinkaan nuoret naiset eivät enää suostu tekemään kotitöitä miehen puolesta.
Itse muutin erilleen miehestä, kun lapsi muutti pois kotoa, kun tykkään omasta rauhasta ja en halua olla miehelle kotipiikana. Se on ollut miehelle hyvin vaikeaa. Ystäväni haluaisi tehdä samoin, hänkin muuten tekee kaikki kotityöt sovinistimiehen puolisona. Hän on ehdottanut erilleen muuttoa ja seurustelun jatkamista omista asunnoista käsin. Se mies ei suostu vaan on uhannut, että joko asutaan yhdessä tai erotaan kokonaan.
Sinkkuelämään feministisyys ulottui korkeintaan siihen että "naisetkin voi tykätä seksistä", "naisetkin voivat puhua avoimesti seksistä" ja "voi olla sinkku vielä kolmekymppisenäkin, se on ok, älä häpeä sinkkuuttasi (paitsi häpeä nyt sentään vähän ja ainakin yritä deittailla ja löytää mies)". Siinä se. Olihan se edistyksellistä silloin mutta aika minimaalisesti. Siinä oli paljon erilaisten naisten (ja muidenkin) arvostelua ja suoranaista bi-fobiaa.
En ole lukenut ketjun jokaista viestiä, joten en tiedä onko erästä tiettyä tyttövihaa lisäävää naista mainittu, nimittäin Pink:iä, tuota 'pick-me' -naisten esikuvaa. Ainakin omassa elämässäni näin sen että häntä fanittavat tytöt olivat niitä pahimpia muiden (tyttömäisempien) tyttöjen kiusaajia.
Ketään ei tietenkään saa kiusata, mutta etkös sinä Pinkin maininnut ole nyt itsekin vähän pick me girl (vaikka itse kyllä inhoan koko termiä). Niin kuin tyttönä oleminen olisi jokin lista, josta mielellään kaikki kohdat täyttämällä (tyyliin "vaaleat kiharat, löytyy, meikkiä, totta kai, röyhelöitä, paljon!) olisi jotenkin tyttömäisempi ja Oikea Tyttö. Eikö olisi parempi hyväksyä, että tyttömäinen voi olla niin monella tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen oli ainakin huipussaan 90-2000 luvuilla, joukosta ei saanut erottua tai olit kiusaamisen kohde.
Jopa opettajat tasapäistä koulussa oppilaita tekemällä kaikista yhteiskunnalle kilttejä orjia.
"Kaikki tyttömäiset, kepeät jutut olivat kuitenkin aivan pannassa. Ja aika nuorienkin kohdalla. 13-vuotiaana rakastin Lizzie McGuirea, Tik Takia, Nylon Beatia, Nalle Puhia, vaaleanpunaista ja muuta sellaista. Naurettiin, miten lapsellinen olen. Ei todellakaan ollut mitään kivaa aikaa kaltaiselleni opiskelusta tykänneelle, kiltille ja tyttömäiselle tytölle."
Tämä on erikoista, miksei lapsena saanut pitää lapsille tarkoitetuista asioista? Aina se oli jotenkin noloa muka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoissa ja sarjoissa oli ennen ja on yhä nykyään häiritsevää se, miten niissä on vanha mies ja nuori nainen -pareja.
Nykyajan ohjelmissa suurin osa naisnäyttelijöistä on nuoria ja kauniita. Ennen oli edes sivurooleissa myös vanhempia naisia. Tosin heidät sitten esitettiin jotenkin siveydensipuleina. Vanhoissa Suomi-leffoissa vahvistettiin Justiina ja mieslapsi -asetelmaa, että ikäänkuin vaimot olisivat inhottava taakka miehelle, jonka pitää paeta niiden kurinpitoa ja keppostella kuin lapsi suhteessa äitiinsä. Niissä on se mies-naissuhde esitetty lapsi-äiti-suhteena. Sitten kaikkien naiskatsojienkin piti nauraa ja paheksua (rumaa, lihavaa) Justiinaa.
En edelleenkään tykkää katsoa esim. Pretty Woman-leffaa, siinä on niin paljon naisvihaa. Silloin aikoinaan sen ilmestyessä sitä ei huomannut, vaan sitä hehkutettiin. Ja joku Pulmuset-sarja, se oli todella vastenmielistä naisvihaa täynnä, koko sarja rakentuu sille. Aika järkyttävää ajatella, että kokonainen sukupolvi miehiä ja naisia on kasvanut imien siitä asenteita.
Onhan tuota telsussa paljon ja mielestäni myös sinkkuelämää sekä muut naisten ilmaista prostituutiota glorifioivat naissarjat ovat aidosti misogyynisiä. Luonnossa eläimet eivät parittele kuin sellaisten koiraiden kanssa, joiden kanssa haluavat niitä jälkeläisiä. Kaikki media joka promotoi promiskuiteettisuutta ja apinamaista ristiin rastiin paneskelua ovat pohjimmiltaan misogyynisiä, epäkunnioittaen naisen seksuaalisuutta. Ylipäätään se, että elämän keskiö olisi joku pariutuminen.
Kaupoissa kun on näitä sinkkukoreja nykyään, ovat osa samaa ilmiötä. Miksei siellä ole "rupattele minulle" -kori? Miksi pitää ilmoittaa värimerkein ja vilkkuvin valoin, että täällä olisi sukuelintä tarjolla. Mitä helvettiä oikeasti.
Samaa mieltä. Sinkkuelämää vähättelee naisen tarvetta turvallisuuteen ja sitoutumiseen. Ehkäisyvälineet ovat mahdollistaneet epälajityypillisen käytöksen, vielä äitini sukupolven seksikäyttäytymistä 50-luvulla rajoitti raskauden pelko. Seksiin ryhdyttiin usein vasta kun mies oli antanut avioliittolupauksen tai oltiin julkisesti jo kihloissa. Maalla oli hyväkin, jos morsian oli raskaana, niin hedelmällisyys ja talon jatkuminen oli taattua.
Se että syö jotain tamman estrogeenistä eristettyä kemikaalia mahdollistaa nykyään toisenlaisen seksikäyttäytymisen, mutta se ei näy tekevän naisia onnellisiksi.
Tosin Samanthan hahmo on Sinkkuelämässä mielenkiintoisella tavalla ristiriitainen, koska hän lopulta rakastuu. :)
Se tarve sitoutumiseen ja pariutumiseen on valhe, mitä naisille on syötetty ties kuinka kauan. Se ei ole mikään sukupuoleen liittyvä piirre, vaan yksilöllinen. Sinä ilmeisesti haluat sitoutua parisuhteeseen, toinen nainen ei. Tutkimusten mukaan naiset viihtyvät hyvin sinkkuina, miehet taas voivat parhaiten parisuhteissa ja voivat tosi huonosti esimerkiksi eron jälkeen sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen oli ainakin huipussaan 90-2000 luvuilla, joukosta ei saanut erottua tai olit kiusaamisen kohde.
Tämä. Ja ihan turha sanoa, että oli erilaisia alakulttuureita hevareista punkkareihin ja pissiksistä heppatyttöihin. Oli, mutta rankasti sait kiusaamista osaksesi, jos erotuit massasta. Siksi iso joukko nuorista oli sellaisia, etteivät uskaltautuneet erottua massasta. Minäkin sain kiusaamisesta osani, kun olin ala-koulun viimeisinä vuosina 5 kg ylipainoinen, kasvatin etuhiuksia pois ja pukeuduin lapsekkaasti.
Sinkkuelämään feministisyys ulottui korkeintaan siihen että "naisetkin voi tykätä seksistä", "naisetkin voivat puhua avoimesti seksistä" ja "voi olla sinkku vielä kolmekymppisenäkin, se on ok, älä häpeä sinkkuuttasi (paitsi häpeä nyt sentään vähän ja ainakin yritä deittailla ja löytää mies)". Siinä se. Olihan se edistyksellistä silloin mutta aika minimaalisesti. Siinä oli paljon erilaisten naisten (ja muidenkin) arvostelua ja suoranaista bi-fobiaa.
En ole lukenut ketjun jokaista viestiä, joten en tiedä onko erästä tiettyä tyttövihaa lisäävää naista mainittu, nimittäin Pink:iä, tuota 'pick-me' -naisten esikuvaa. Ainakin omassa elämässäni näin sen että häntä fanittavat tytöt olivat niitä pahimpia muiden (tyttömäisempien) tyttöjen kiusaajia.