Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?

Lisäisin vielä edelliseen eron tavoitteissa ja biologiassa.
Jos mietimme miehiä jotka eivät olleet komeita ja itsevarmoja, ja kenties saivat olla pitkään sinkkuina, miehet eivät enää ajattele "vau, sain naisen, luulin jo jääväni ilman!".
Näiden miesten intresseinä on ollut päästä seurustelemaan ja hankkia lapsia vasta vuosien lapsettoman seurustelun jälkeen. Naiset ovat kuitenkin saaneet kokemuksensa komeampien ja itsevarmempian miesten kanssa, joilla on ollut lukuisia tyttöystäviä, ja koska naisilla on erilainen biologia, he eivät voi odottaa lasten hankkimista yhtä kauan kuin miehet.
Mutta koska nainen on siirtänyt seurustelua tämän luotettavan perusmiehen kanssa, mies haluaakin osansa lapsettomasta seurustelusta eikä suostu heti hankkimaan lapsia, mikä asettaa naisen asemaan jossa hän on vaarassa jäädä lapsettomaksi jos tämäkin suhde kariutuu tai mies ei haluakaan lapsia koskaan (tämän riskiä lisää se, että mies on jo nähnyt kuinka hänen tuttujensa lapsiperhe-elämä on työntäyteistä ja raskasta).
Näistä syistä yhteiskunta on enne pyrkinyt kannustamaan malliin jossa seurustellaan naapurinpojan kanssa nuorena, eikä pelimiehiä suvaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeatahan tämä tuntuu olevan. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja siksi enemmän tarkkailija tässä asiassa. Olkoonkin, että pari nuorempaakin naista on kiinnostunut (he 26-28v tuolloin ja minä 40-43v elle muista vuosia väärin), ja juurikin siitä syystä, ettei hyvää miestä 30v rajapyykin lähestyessä tuntunut löytyvän.
Tunnistan seuraavat ongelmat:
1. Koetaan nuoruuden jatkuvan pidemmälle (totta jo kun olin itse 20-25v, mutta ei vanhempieni ikäpolvessa). On aikaa seikkailla ja preferoida muita ominaisuuksia kuin luotettavuutta ja vakautta. Luotettavat ja vakaat miehet ovat olleet naiselle harmaata massaa kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
2. Naiset ovat halunneet rajata miesten lähestymisiä sekä miesten, ajan että paikan osalta. Tässä pätee Pareton jakauma, 80/20 - mutta kahdella tavalla. Lähtökohtaisesti vain 20% miehistä on kiinnostavia, mutta tutustumisen jälkeen 80% miehistä löytää itselleen naisen joka pitää miestä kiinnostavana. Kun lähestymine on sosiaalisesti vaikeaa (tylyt pakit, naisten omat harrastusryhmät ja sosiaaliset piirit joihin sallitaan vain muutamat suositut miehet), loput 60% eivät saakaan tilaisuutta osoitaa kiinnostavuuttaan.
3. Naisten näennäinen kysyntä. Jokainen saa valtavasti Tinder-suosiota, ja vaikka suuri osa tajuaakin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, aina on - kylläkin lottovoiton tasoinen - mahdollisuus, että joku top 20% kiinnostavista miehistä jäisikin koukkuun.
4. Miesten lisääntynyt kyynisyys. Miehet ovat tajunneet miten kuvio toimii, ja minua nuoremmilla on valtavasti epäluuloja naisia kohtaan.
5. Feminismin ja sukupuoliroolien epäsuhta. Feminismi vaatii tasa-arvoa, mutta todellisuudessa naiset yhtä haluavat kokea sukupuoliroolit. Esim. mies on aktiivisempi jahtaaja, mies tarjoaa, mies on menestyneempi, jne.

Katselet asiaa miesten näkövinkkelistä joka on aina vääristynyt siksi, että pyritte maksimoimaan mätsit sen sijaan että etsitte yhtä oikeaa. Ne jotka etsivät yhtä oikeaa löytävät sen kyllä, kun tietävät millainen puoliso on itselle sopiva. 

Nuorten "epäluuloisuus" ei johdu naisista vaan siitä että he mädättävät päivät pitkään mieltään syömällä myrkkyä netistä. Yhtä lailla kuin et syö kadulta paskaa, sinun ei pitäisi syödä mielen myrkkyä netistä, ellet tiedä tarkasti mitä olet tekemässä ja sinulla on jo vakaa identiteetti ja mielipide asioista, joista keskustellaan. Täällä on kirjaimellisesti se viemäriosasto levittämässä näkemyksiään ja kokemuksiaan kuin jotain tauteja. 

 

Kannattaa huomioida myös että miehet ovat itse halunneet palata takaisin promiskuiteettiseen hupipaneskelu-apinatouhuaikaan, missä ei ole esim. aviomiehen velvollisuuksia, vaan naiset vastaavat itse omasta elannostaan. Tämä tarkoittaa sitä, että naisen motivaatio sitoutua yhteen mieheen vähenee merkittävästi, kun miehestä on tälle lähinnä haittaa tai vain minimaalista hyötyä. Hupiseksi ja ehkäisy mahdollistavat myös naisten vapauden ja hauskanpidon. 

Luonnon tilassa on apinalaumoissa, ihmisapinoita kun ollaan, varsin tyypillistä että vain alfat siittävät ja muut koiraat norkoilevat jossain lauman laitamilla esittäen masentunutta ja siten tehden alfalle selväksi, ettei heistä ole tälle uhkaa. Todella moni nuori poika käyttäytyy juuri näin.

Ette oikein voi valita eläimellistä elämäntapaa pornoineen ja elatusvastuusta luistamalla, mutta silti aviomiehen oikeuksia ja s eksiorjuutta. Jos haluaa edut niin sitten pitää luopua jostain. Suurin osa miehistä on päättänyt että on kivempi sijoittaa pelikoneeseen ja tumputtaa pornolle, kyräillä eläville naisille ja vihata näitä, ja se on sitten se elämä minkä he ovat itselleen rakentaneet. Niin makaa kuin petaa.

Kaikella kunnioituksella, naisten typillisin virhe on ryhmäajattelu, jossa tässä tapauksessa niputetaan miehet yhteen joukkoon.
Todellisuudessa - ja tästä on todisteet - vain pieni osa miehistä haluaa olla "pelimiehiä". Mutta jos yksi pelimies kaataa sata naista, sata naista saa "pelimieskokemuksen" ja tämä vääristää heidän käsitystään miehistä.
Suurin osa miehistä haluaa naisystävän. Mutta jo nuorena, ei odotettuaan ensin vuoroaan. Ja ennen kuin tapahtuu se yleinen asia näissä keskusteluissa, ei, tämä ei tarkoita lasten hankkimista nuorena. Nämä miehet haluavat myös olla heitä joiden kanssa seurustellaan puhtaasti romantiikan ja seksin takia aikana jolloin ei vielä mietitä perheen perustamista.

Myös huomautus tuohon "luonnon malliin". Kumpikaan sukupuoli ei voi syödä kakkua ja säästää sitä. Ennen vain alfat siittivät, mutta ei ollut elatusvastuuta.
 

Ulkomaat. Suomi pieni. Ja valikoima tosi rajattu. Moni varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeatahan tämä tuntuu olevan. Olen vanhempaa ikäluokkaa ja siksi enemmän tarkkailija tässä asiassa. Olkoonkin, että pari nuorempaakin naista on kiinnostunut (he 26-28v tuolloin ja minä 40-43v elle muista vuosia väärin), ja juurikin siitä syystä, ettei hyvää miestä 30v rajapyykin lähestyessä tuntunut löytyvän.
Tunnistan seuraavat ongelmat:
1. Koetaan nuoruuden jatkuvan pidemmälle (totta jo kun olin itse 20-25v, mutta ei vanhempieni ikäpolvessa). On aikaa seikkailla ja preferoida muita ominaisuuksia kuin luotettavuutta ja vakautta. Luotettavat ja vakaat miehet ovat olleet naiselle harmaata massaa kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
2. Naiset ovat halunneet rajata miesten lähestymisiä sekä miesten, ajan että paikan osalta. Tässä pätee Pareton jakauma, 80/20 - mutta kahdella tavalla. Lähtökohtaisesti vain 20% miehistä on kiinnostavia, mutta tutustumisen jälkeen 80% miehistä löytää itselleen naisen joka pitää miestä kiinnostavana. Kun lähestymine on sosiaalisesti vaikeaa (tylyt pakit, naisten omat harrastusryhmät ja sosiaaliset piirit joihin sallitaan vain muutamat suositut miehet), loput 60% eivät saakaan tilaisuutta osoitaa kiinnostavuuttaan.
3. Naisten näennäinen kysyntä. Jokainen saa valtavasti Tinder-suosiota, ja vaikka suuri osa tajuaakin sen olevan liian hyvää ollakseen totta, aina on - kylläkin lottovoiton tasoinen - mahdollisuus, että joku top 20% kiinnostavista miehistä jäisikin koukkuun.
4. Miesten lisääntynyt kyynisyys. Miehet ovat tajunneet miten kuvio toimii, ja minua nuoremmilla on valtavasti epäluuloja naisia kohtaan.
5. Feminismin ja sukupuoliroolien epäsuhta. Feminismi vaatii tasa-arvoa, mutta todellisuudessa naiset yhtä haluavat kokea sukupuoliroolit. Esim. mies on aktiivisempi jahtaaja, mies tarjoaa, mies on menestyneempi, jne.

Katselet asiaa miesten näkövinkkelistä joka on aina vääristynyt siksi, että pyritte maksimoimaan mätsit sen sijaan että etsitte yhtä oikeaa. Ne jotka etsivät yhtä oikeaa löytävät sen kyllä, kun tietävät millainen puoliso on itselle sopiva. 

Nuorten "epäluuloisuus" ei johdu naisista vaan siitä että he mädättävät päivät pitkään mieltään syömällä myrkkyä netistä. Yhtä lailla kuin et syö kadulta paskaa, sinun ei pitäisi syödä mielen myrkkyä netistä, ellet tiedä tarkasti mitä olet tekemässä ja sinulla on jo vakaa identiteetti ja mielipide asioista, joista keskustellaan. Täällä on kirjaimellisesti se viemäriosasto levittämässä näkemyksiään ja kokemuksiaan kuin jotain tauteja. 

 

Kannattaa huomioida myös että miehet ovat itse halunneet palata takaisin promiskuiteettiseen hupipaneskelu-apinatouhuaikaan, missä ei ole esim. aviomiehen velvollisuuksia, vaan naiset vastaavat itse omasta elannostaan. Tämä tarkoittaa sitä, että naisen motivaatio sitoutua yhteen mieheen vähenee merkittävästi, kun miehestä on tälle lähinnä haittaa tai vain minimaalista hyötyä. Hupiseksi ja ehkäisy mahdollistavat myös naisten vapauden ja hauskanpidon. 

Luonnon tilassa on apinalaumoissa, ihmisapinoita kun ollaan, varsin tyypillistä että vain alfat siittävät ja muut koiraat norkoilevat jossain lauman laitamilla esittäen masentunutta ja siten tehden alfalle selväksi, ettei heistä ole tälle uhkaa. Todella moni nuori poika käyttäytyy juuri näin.

Ette oikein voi valita eläimellistä elämäntapaa pornoineen ja elatusvastuusta luistamalla, mutta silti aviomiehen oikeuksia ja s eksiorjuutta. Jos haluaa edut niin sitten pitää luopua jostain. Suurin osa miehistä on päättänyt että on kivempi sijoittaa pelikoneeseen ja tumputtaa pornolle, kyräillä eläville naisille ja vihata näitä, ja se on sitten se elämä minkä he ovat itselleen rakentaneet. Niin makaa kuin petaa.

Kaikella kunnioituksella, naisten typillisin virhe on ryhmäajattelu, jossa tässä tapauksessa niputetaan miehet yhteen joukkoon.
Todellisuudessa - ja tästä on todisteet - vain pieni osa miehistä haluaa olla "pelimiehiä". Mutta jos yksi pelimies kaataa sata naista, sata naista saa "pelimieskokemuksen" ja tämä vääristää heidän käsitystään miehistä.
Suurin osa miehistä haluaa naisystävän. Mutta jo nuorena, ei odotettuaan ensin vuoroaan. Ja ennen kuin tapahtuu se yleinen asia näissä keskusteluissa, ei, tämä ei tarkoita lasten hankkimista nuorena. Nämä miehet haluavat myös olla heitä joiden kanssa seurustellaan puhtaasti romantiikan ja seksin takia aikana jolloin ei vielä mietitä perheen perustamista.

Yleistäminen ja leimaaminen sukupuolen perusteella noin 99% todennäköisyydellä kertoo kirjoittajan olevan riitaa haastava trolli. Sellaisia ei pitäisi ruokkia huomiolla.

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?

Minua ainakin voisi lähestyä noin 😘

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä edelliseen eron tavoitteissa ja biologiassa.
Jos mietimme miehiä jotka eivät olleet komeita ja itsevarmoja, ja kenties saivat olla pitkään sinkkuina, miehet eivät enää ajattele "vau, sain naisen, luulin jo jääväni ilman!".
Näiden miesten intresseinä on ollut päästä seurustelemaan ja hankkia lapsia vasta vuosien lapsettoman seurustelun jälkeen. Naiset ovat kuitenkin saaneet kokemuksensa komeampien ja itsevarmempian miesten kanssa, joilla on ollut lukuisia tyttöystäviä, ja koska naisilla on erilainen biologia, he eivät voi odottaa lasten hankkimista yhtä kauan kuin miehet.
Mutta koska nainen on siirtänyt seurustelua tämän luotettavan perusmiehen kanssa, mies haluaakin osansa lapsettomasta seurustelusta eikä suostu heti hankkimaan lapsia, mikä asettaa naisen asemaan jossa hän on vaarassa jäädä lapsettomaksi jos tämäkin suhde kariutuu tai mies ei haluakaan lapsia koskaan (tämän riskiä lisää se, että mies on jo nähnyt kuinka hänen tuttujensa lapsiperhe-elämä on työntäyteistä ja raskasta).
Näistä syistä yhteiskunta on enne pyrkinyt kannustamaan malliin jossa seurustellaan naapurinpojan kanssa nuorena, eikä pelimiehiä suvaita. 

Monogamia-perinne juontaa juurensa domestikaatioon missä naisia on käytännössä myyty tasapuolisuusperiaatteella kaikille kylän olmeillekin, joka on osaltaan johtanut siihen että ihmiskunnan perimä on pilaantunut. Naaraat suorittavat suvunjatkamisvalinnan luonnossa, koiras haluaa aina paritella. 

Ja mihinkään pillua kaikille tasapuolisesti -periaatteeseen ei olla koskaan palaamassa. Miehillä on 2 vaihtoehtoa: joko kasvaa aviomiehiksi aviomiesten velvollisuuksien kera tai sitten tumputtaa itsensä helvettiin. Naisille on oikeasti aivan sama kumman valitsette, meillä on jo järjestelmät missä lääkäri siementää kaikki halukkaat naiset jotka eivät saa siementä haluamaltaan mieheltä. Myös kumppanuusvanhemmuus-miehissä on auliita lahjoittajia. Jotkut näistä yksilöistä ovat lahjoittaneet jopa sadoille. 

Tilanne on siis se, että vain käytännössä täysin kelvottomat miehet eivät enää pääse pariutumaan. Ne, jotka ovat pahoinpidelleet, kaltoinkohdelleet tai esim. käyttäneet vaimojaan se ksiorjina. Mikään näistä ei kuulu ihmisyyteen, toisin kuin jotkut yrittävät parisuhdemeemin varjolla väittää. Se että tällaiset tyypit siivotaan pois geenipoolista ei ole kenellekään huono asia. Ehkäpä tällainen mies syntyy seuraavassa elämässä johonkin vähän terveempään ympäristöön missä saa paremman mallin mieheydestä, kuin pornotumputtaminen ja misogynia. Tai sitten ei. Ehkä hän syntyy siaksi laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Näistä ei koskaan tiedä millaisia luurankeja kaapissa. Kävin taannoin treffeillä yhden vähän vanhemman mutta muuten paperilla ok näköisen miehen kanssa. Sen tarkemmin yksilöimättä ei ollut parisuhdemateriaalia. Monen menestyjämiehen ongelma on misogynia. He eivät yksinkertaisesti arvosta naisia, läheisimmät ystävät ja jollakin tapaa jopa rakastajat ovat toisia miehiä. Nainen ei sovi tuollaiseen kuvioon kuin hyväksikäytettäväksi ja se ei ole oikein. Se että jonkun 60v mamman standardeilla poika on oikein salseka - siis hän ei todennäköisesti edes näytä itsestään sitä kukkoilevaa misogyyniä sille mammalle, vaan esittää poikaa - ei tee hänestä kelvollista kumppania. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mieluiten törmäisin heihin livenä, kun netissä. Livenä pystyy heti arvioimaan, että millainen fiilis toisen seurassa on, ja ei tarvitse kuluttaa aikaa niihin kaikkiin "mitä teet kesänä? Miten sun päivä on mennyt?"-viesteihin.

Ap

Netistä jos löydät jonkun kiinnostavan, niin kannattaa ehdottaa puhelimessa juttelua. Siinä huomaa aika hyvin millainen energia/"vibat" toisella.

Mutta on tärkeää, että et tarvitse itsellesi miestä ja ymmärrät oman arvosi.

Ei käy lainkaan. En halua puhua puhelimessa, muuten kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?

Minua ainakin voisi lähestyä noin 😘

Samoin.
Miehen näkökulmasta naisilla on tässä kissan päivät. Ei tarvitse olla itsevarma, sujuva supliikki ja lähestymisen kohteella kuukautiskierto oikeassa vaiheessa, hyvä fiilis ja kaunis kesäpäivä. Kunhan lähestyy.
Mutta naisilla onnistumisprosentin pitäisi olla 100, tai muuten "mä en lähesty miestä enää koskaan!!!!! Siinä näittä, että kannattaa jättää aloitteen tekeminen miehille!!!1" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä edelliseen eron tavoitteissa ja biologiassa.
Jos mietimme miehiä jotka eivät olleet komeita ja itsevarmoja, ja kenties saivat olla pitkään sinkkuina, miehet eivät enää ajattele "vau, sain naisen, luulin jo jääväni ilman!".
Näiden miesten intresseinä on ollut päästä seurustelemaan ja hankkia lapsia vasta vuosien lapsettoman seurustelun jälkeen. Naiset ovat kuitenkin saaneet kokemuksensa komeampien ja itsevarmempian miesten kanssa, joilla on ollut lukuisia tyttöystäviä, ja koska naisilla on erilainen biologia, he eivät voi odottaa lasten hankkimista yhtä kauan kuin miehet.
Mutta koska nainen on siirtänyt seurustelua tämän luotettavan perusmiehen kanssa, mies haluaakin osansa lapsettomasta seurustelusta eikä suostu heti hankkimaan lapsia, mikä asettaa naisen asemaan jossa hän on vaarassa jäädä lapsettomaksi jos tämäkin suhde kariutuu tai mies ei haluakaan lapsia koskaan (tämän riskiä lisää se, että mies on jo nähnyt kuinka hänen tuttujensa lapsiperhe-elämä on työntäyteistä ja raskasta).
Näistä syistä yhteiskunta on enne pyrkinyt kannustamaan malliin jossa seurustellaan naapurinpojan kanssa nuorena, eikä pelimiehiä suvaita. 

Monogamia-perinne juontaa juurensa domestikaatioon missä naisia on käytännössä myyty tasapuolisuusperiaatteella kaikille kylän olmeillekin, joka on osaltaan johtanut siihen että ihmiskunnan perimä on pilaantunut. Naaraat suorittavat suvunjatkamisvalinnan luonnossa, koiras haluaa aina paritella. 

Ja mihinkään pillua kaikille tasapuolisesti -periaatteeseen ei olla koskaan palaamassa. Miehillä on 2 vaihtoehtoa: joko kasvaa aviomiehiksi aviomiesten velvollisuuksien kera tai sitten tumputtaa itsensä helvettiin. Naisille on oikeasti aivan sama kumman valitsette, meillä on jo järjestelmät missä lääkäri siementää kaikki halukkaat naiset jotka eivät saa siementä haluamaltaan mieheltä. Myös kumppanuusvanhemmuus-miehissä on auliita lahjoittajia. Jotkut näistä yksilöistä ovat lahjoittaneet jopa sadoille. 

Tilanne on siis se, että vain käytännössä täysin kelvottomat miehet eivät enää pääse pariutumaan. Ne, jotka ovat pahoinpidelleet, kaltoinkohdelleet tai esim. käyttäneet vaimojaan se ksiorjina. Mikään näistä ei kuulu ihmisyyteen, toisin kuin jotkut yrittävät parisuhdemeemin varjolla väittää. Se että tällaiset tyypit siivotaan pois geenipoolista ei ole kenellekään huono asia. Ehkäpä tällainen mies syntyy seuraavassa elämässä johonkin vähän terveempään ympäristöön missä saa paremman mallin mieheydestä, kuin pornotumputtaminen ja misogynia. Tai sitten ei. Ehkä hän syntyy siaksi laitokseen.

Ai siivotaanko?
Juuri etusivulla n ketju taas yhden murhaajan elämästä, johon kuuluu avioliitto ja lapset.
Ja mitenkäs sitä parisuhdeväkivaltaa on niin paljon, jos pahismiehet on siivottu pariutumispoolista?
Minusta näyttäisi siltä, että siivoamisen kriteerit ovat aivan toisenlaiset. Kuten epävarmuus, ujous tai liika tasa-arvoisuus (lue mm. ketju "kumpi maksaa treffeilä" tai "kumpi tekee aloitteen, nainen vai mies").

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Näistä ei koskaan tiedä millaisia luurankeja kaapissa. Kävin taannoin treffeillä yhden vähän vanhemman mutta muuten paperilla ok näköisen miehen kanssa. Sen tarkemmin yksilöimättä ei ollut parisuhdemateriaalia. Monen menestyjämiehen ongelma on misogynia. He eivät yksinkertaisesti arvosta naisia, läheisimmät ystävät ja jollakin tapaa jopa rakastajat ovat toisia miehiä. Nainen ei sovi tuollaiseen kuvioon kuin hyväksikäytettäväksi ja se ei ole oikein. Se että jonkun 60v mamman standardeilla poika on oikein salseka - siis hän ei todennäköisesti edes näytä itsestään sitä kukkoilevaa misogyyniä sille mammalle, vaan esittää poikaa - ei tee hänestä kelvollista kumppania. 

Noinhan se usein on: miehet menestyvät ja elävät hyvää elämää, naiset kituuttaa pienillä tuloilla ja ihmettelee, mistä löytäisi jonkun naismaisen miehen elättäjäksi, siis sellaisen, joka viitsii keskustella tuntitolkulla kaulahuivin väristä ja arvostaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi tämä aihe ärsyttää monia niin paljon. Kysyin neuvoa, mistä ja millaisia hyviä vapaita miehiä voisi löytyä, ja keskustelu menee ihme vänkäykseksi siitä mitä olen tehnyt mikäkin vuosi ja miten keksin vaan tekosyitä.

Jollekkin on vaikea tajuta, että ei tulevaisuuden suunnitelmat vaan mene kaikkien kanssa yks yhteen, ja lisäksi en vaan luonnollisesti törmää vapaisiin miehiin usein. En halua mitään sliipattua kauppislaista, vaan munhun vetoaa enempi sympis metsäläinen.

Ap

Sanot, että sinuun vetoaa enempi sympis metsäläinen, mutta et ole itse valmis muuttamaan haja-asutusalueelle. Sitten vielä ihmettelet miksi ei löydy ketään, kun omat halut ovat niin ristiriidassa keskenään. Enkä meinaa haja-asutusalueella mitään Kajaanissa olevaa metsätorppaa ilman sähköä ja vettä vaan ihan vaikka Helsingin kehyskuntia.

Miten niin en ole valmis muuttamaan Helsingin kehyskuntiin vähän kauemmaksi kaupungista? En sanonut niin, vaan nämä keskelle ei mitään -muuttoa haluavat ovat halunneet muuttaa tyyliin Savon maalaiskyliin. Ei minulle löydy sieltä edes töitä. Nyt vähän järkeä tähän miten negatiivisesti kaikki halutaan tulkita! Tarkoitan keskellä ei mitään sitä, että se on oikeasti keskellä ei mitään - en mitään Nurmijärveä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.

Miten se juttu sitten lähtisi alkuun? Näin naisena kysyn, miten miehiä pitäisi tai voisi siellä ruokakaupassa lähestyä? Katsonko ostoskoriasi ja kysyn syötkö paljon sitä ja tätä?

Minua ainakin voisi lähestyä noin 😘

Samoin.
Miehen näkökulmasta naisilla on tässä kissan päivät. Ei tarvitse olla itsevarma, sujuva supliikki ja lähestymisen kohteella kuukautiskierto oikeassa vaiheessa, hyvä fiilis ja kaunis kesäpäivä. Kunhan lähestyy.
Mutta naisilla onnistumisprosentin pitäisi olla 100, tai muuten "mä en lähesty miestä enää koskaan!!!!! Siinä näittä, että kannattaa jättää aloitteen tekeminen miehille!!!1" 

Naisten aloitteiden tekeminen ja sen arvostelu ei kuulu sinulle. Itsearviointia voit tehdä ja mennä kohti omia päämääriäsi omin jalkoinesi. 

Heitän tähän sivusta erään muuttujan. Tilastollisesti on 6-20x enemmän seksuaalisesti submissiivisia miehiä kuin dominoivia naisia.
Väitän, että tämä kaataa monen itse asiassa varsin kunnollisen miehen mahdollisuudet.
"Se kipinä"puuttuu, tai nainen jää hämmästelemään miksi mies ei halunnutkaan edetä kun keskustelu treffeillä meni niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Näistä ei koskaan tiedä millaisia luurankeja kaapissa. Kävin taannoin treffeillä yhden vähän vanhemman mutta muuten paperilla ok näköisen miehen kanssa. Sen tarkemmin yksilöimättä ei ollut parisuhdemateriaalia. Monen menestyjämiehen ongelma on misogynia. He eivät yksinkertaisesti arvosta naisia, läheisimmät ystävät ja jollakin tapaa jopa rakastajat ovat toisia miehiä. Nainen ei sovi tuollaiseen kuvioon kuin hyväksikäytettäväksi ja se ei ole oikein. Se että jonkun 60v mamman standardeilla poika on oikein salseka - siis hän ei todennäköisesti edes näytä itsestään sitä kukkoilevaa misogyyniä sille mammalle, vaan esittää poikaa - ei tee hänestä kelvollista kumppania. 

Noinhan se usein on: miehet menestyvät ja elävät hyvää elämää, naiset kituuttaa pienillä tuloilla ja ihmettelee, mistä löytäisi jonkun naismaisen miehen elättäjäksi, siis sellaisen, joka viitsii keskustella tuntitolkulla kaulahuivin väristä ja arvostaa naista.

Menestyäkin voi ilman että vihaa naisia, usko tai älä. Tuloilla ei ole sinänsä väliä jos on rakkautta ja omistautuu perheelle, niin kuin miehen kuuluukin. Raha ei taasen pelasta misogyniaa. Tällaisen miehen täytyy käytännössä ostaa joku parikymppinen jolle antaa koko ajan rahaa, eikä saa tätä todennäköisesti edes sitoutumaan. Jos se on miehen mielestä hyvää elämää niin sitten se on just niin, mutta ei siitä voi naisia syyttää etteivät halua paritella misogyynin kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on rehupellolla miehen serkku paalaamassa, viimeinen lomaviikonloppu, huomenna illalla palaa Helsinkiin johonkin hyväpalkkaiseen paperinpyöritystyöhön. Oliskohan tuolla ikää 35 v, vähän hiljainen, mutta huumorintajuinen. Ei exää tai lapsia, oma asunto keskustassa.

Vikana siinä on varmaan työorientoituminen, siksi se on nyt meilläkin, kun tykkää työstä.

Näistä ei koskaan tiedä millaisia luurankeja kaapissa. Kävin taannoin treffeillä yhden vähän vanhemman mutta muuten paperilla ok näköisen miehen kanssa. Sen tarkemmin yksilöimättä ei ollut parisuhdemateriaalia. Monen menestyjämiehen ongelma on misogynia. He eivät yksinkertaisesti arvosta naisia, läheisimmät ystävät ja jollakin tapaa jopa rakastajat ovat toisia miehiä. Nainen ei sovi tuollaiseen kuvioon kuin hyväksikäytettäväksi ja se ei ole oikein. Se että jonkun 60v mamman standardeilla poika on oikein salseka - siis hän ei todennäköisesti edes näytä itsestään sitä kukkoilevaa misogyyniä sille mammalle, vaan esittää poikaa - ei tee hänestä kelvollista kumppania. 

Noinhan se usein on: miehet menestyvät ja elävät hyvää elämää, naiset kituuttaa pienillä tuloilla ja ihmettelee, mistä löytäisi jonkun naismaisen miehen elättäjäksi, siis sellaisen, joka viitsii keskustella tuntitolkulla kaulahuivin väristä ja arvostaa naista.

Tuntitolkulla kaulahuiveista? Voi viddu. Etkö muuta aihetta keksi?

Vierailija kirjoitti:

Heitän tähän sivusta erään muuttujan. Tilastollisesti on 6-20x enemmän seksuaalisesti submissiivisia miehiä kuin dominoivia naisia.
Väitän, että tämä kaataa monen itse asiassa varsin kunnollisen miehen mahdollisuudet.
"Se kipinä"puuttuu, tai nainen jää hämmästelemään miksi mies ei halunnutkaan edetä kun keskustelu treffeillä meni niin hyvin.

Dominoiva nainen voi käytännössä valita pinkasta parhaan päältä ja nämä betat jäävät uikuttamaan. Ne ovat niitä apinalauman reunoilla eleleviä koiraita, jotka eivät koskaan uskalla käyttäytyä kuin miehet, koska muuten alfa tappaa, mutta eivät uskalla myöskään lähteä seikkailemaan pois laumasta. Ikuisessa lapsen asemassa.

Sinänsä vertaus on ihan turha koska missään ei sanota, että kaikilla pitäisi olla parittelukumppani. Niillä on, jotka tekevät oikeat asiat. Lapsellisuus ei yleensä ole kovin kovaa huutoa, vähintäänkin pitää sitten ottaa se etäisyys laumaan ja osoittaa naiselle olevansa turvallinen kumppani. Näitä miehiä on vaikka kuinka paljon joilla on se talo tai omaisuutta, mutta kas kummaa kun ovatkin sitten polygamisia tai naisvihaajia savosta... 

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että naiselle pitää olla kiva. Ei kai kukaan hullu nyt ala parisuhteeseen sellaisen kanssa, joka vihaa itseä. Hakekaa ihmeessä apua ja opetelkaa sosiaalisia taitoja ennen kun mietitte parittelua. 

Tietysti spermaakin voi aina luovuttaa jos ei tule toimeen elävien naisten kanssa. Jos täyttää lääkärien kriteerit siis. Kainsainvälinen rodunjalostusohjelma...

Kolmekymppisenä (omanikäiset) miehet ovat varattuja. Nelikymppisenå alkaa olla tarjontaa toisen kierroksen miehistä. Viisikymppisenä tajuat että miehistä on lähinnä riesaa. Kuusikymppisenä elämä on ihan helmee jos itse olet terve eikä tarvitse huolehtia ikääntyvästä äijänkäppänästä.