Sanotaan, että kyllä hyviä miehiä on jäljellä kaikenikäisissä, mutta millaisia ja mistä niitä löytää?
Olen kolmekymppinen ja ollut jo 7 vuotta sinkkuna pitkän parisuhteen päätettyä. Olen yrittänyt löytää uuden puolison käymällä eri tapahtumissa, nettideiteillä ja ihan vaan juttelemalla ihmisille, mutta ei vaan nappaa. En tavoittele ihmeellistä ulkonäköä tai ammattia, vaan tärkeintä on, että henkilön seurassa on hyvä olla, ja hän haluaa ymmärtää mulle tärkeitä asioita ja päinvastoin.
Aina kun joku hyvä löytyy, niin saan kuulla henkilön olevan varattu. En löydä yhtäkään sinkkua, jonka kanssa ajatukset menisivät yks yhteen. Alan oikeasti uskoa, että yhtään hyvää ei enää ole jäljellä omassa ikäluokassa. On vaan kaikenlaista perässä vedettävää hiihtäjää, jonka seurassa väsyn.
Täälläkin palstalla on sanottu, että kyllä hyviä miehiä löytyy kaikista ikäluokista. Mutta mitä tällä tarkoitetaan, ja mistä heidät löytää? Tunnetko jonkun hyvä kolmekymppisen (tai jotain 25-45 v väliltä) sinkun, ja millainen hän on tai missä hänet voisi tavata?
Vinkkejä kaivataan tositarkoituksella! Itse voin hoitaa puhumisen ja ulospyytämisen, jos vaan toinen osaa jotenkin viestittää, että on vapaa ja kiinnostunut!
Kommentit (523)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Öööhh, koska välittää tästä henkilöstä sellaisena kuin tämä on?😅😅
Tämähän se palstamiesten unelma on. Sporttinen, kiva, nätti fiksu ja omillaan toimeen tuleva nainen, joka maagisesti rakastaa sohvalla löhöävää, vähän hidasta, tylyä, työtä vieroksuvaa ja itsestään huolta pitämätöntä miestään. Koska syy???
Romanttinen rakkaus elää eri ehdoilla kuin äidinrakkaus.
Kuka jaksaisi selittää mistä tämä miesviha kumpuaa?
Miesten käytöksestä. Naiset ovat sietäneet väkivaltaa miehiltä vuosituhansia, ehkä miljoonia, ja lähinnä vaan valittaneet siitä toisilleen. Nyt on kelkka käännetty niin, että naiset antavat takaisin samalla mitalla, ehkä jopa vähän kovempaa koska miksi ei. Ja se on viimeinen vaihe, nuo örkit eivät tule enää saamaan naisia ja miehet jotka sympatiseeraavat näitä örkkejä sen sijaan että hyväksyvät ja kannustavat naisia pitämään puoliaan ja rakastamaan itsejään katoavat örkkien mukana.
Sopeudu tai kuole siis. Jätä naiset rauhaan, niin saat olla rauhassa. Kohtele naista hyvin, niin nainen kohtelee sinua hyvin. Ole örkki, kuole.
🥱 Kuinka geneeristä #miesvihaa
Kysyit, sait vastauksen. Ole hyvä.
Ei kysynyt. Mutta etpä sinä sitä ymmärrä.
No ei kyllä riitä joka ikä luokassa. Kaupanalan termein, ikäluokassa +32v alkaa olemaan enää maanantaikappaleita ja asiakaspalautuksia jäljellä. Joskus joku yksittäinen priima, jota ei muut ole äkänneet, mutta ei niitä kaikille halukkaille riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.Ja kerro vielä, miksi kukaan lähtökohtaisesti haluaisi puolison -ihan omien sanojesi mukaan "keskitason alapuolelta"?
Öööhh, koska välittää tästä henkilöstä sellaisena kuin tämä on?😅😅
Tämähän se palstamiesten unelma on. Sporttinen, kiva, nätti fiksu ja omillaan toimeen tuleva nainen, joka maagisesti rakastaa sohvalla löhöävää, vähän hidasta, tylyä, työtä vieroksuvaa ja itsestään huolta pitämätöntä miestään. Koska syy???
Romanttinen rakkaus elää eri ehdoilla kuin äidinrakkaus.
Kuka jaksaisi selittää mistä tämä miesviha kumpuaa?
Miesten käytöksestä. Naiset ovat sietäneet väkivaltaa miehiltä vuosituhansia, ehkä miljoonia, ja lähinnä vaan valittaneet siitä toisilleen. Nyt on kelkka käännetty niin, että naiset antavat takaisin samalla mitalla, ehkä jopa vähän kovempaa koska miksi ei. Ja se on viimeinen vaihe, nuo örkit eivät tule enää saamaan naisia ja miehet jotka sympatiseeraavat näitä örkkejä sen sijaan että hyväksyvät ja kannustavat naisia pitämään puoliaan ja rakastamaan itsejään katoavat örkkien mukana.
Sopeudu tai kuole siis. Jätä naiset rauhaan, niin saat olla rauhassa. Kohtele naista hyvin, niin nainen kohtelee sinua hyvin. Ole örkki, kuole.
🥱 Kuinka geneeristä #miesvihaa
Höpsis. Tuossa moitittiin örkkejä, joita miesten joukosta löytyy. Miesvihaa olisi ollut yleistää miesten joukkoon kuuluvien örkkien sikailut kaikkien miesten yleisiksi ominaisuuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä riitä joka ikä luokassa. Kaupanalan termein, ikäluokassa +32v alkaa olemaan enää maanantaikappaleita ja asiakaspalautuksia jäljellä. Joskus joku yksittäinen priima, jota ei muut ole äkänneet, mutta ei niitä kaikille halukkaille riitä.
Päteekö tuo sekä miehiin että naisiin?
Vierailija kirjoitti:
AP, milloin viimeksi kohtasit sellaisen sinkkumiehen, joka herätti kiinnostuksesi? Milloin viimeksi tunsit "perhosia vatsassa" jonkun miehen seurassa?
Haluaisitko AP vastata tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Juuri niin.
Mutta mistä sitten tietäisi, onko lukenut tilanteen oikein väärin?
No siitä syytteestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Kuinka monta syytettä sinä olet saanut? Oletko tuomioitakin saanut? Kerta niitä niin pitää pelätä niin sinulla on kai kokemusta...
Ap vaikuttaa ärsyttävältä ja tuomitsevalta ihmistyypiltä. Mutta ei se mikään este ole, minusta suominaisissa enemmän sääntö kuin poikkeus ja työpaikan vittumaisimmillakin naisilla on mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Kuinka monta syytettä sinä olet saanut? Oletko tuomioitakin saanut? Kerta niitä niin pitää pelätä niin sinulla on kai kokemusta...
Kuinka monta on riittävästi? Mielestäni yksikin olisi liikaa. Parempi ettei ota riskiä.
-eri
Kovin myöhään on aloittaja herännyt miehen hakuun. Tavannut kuulemma perässävedettäviä hiihtäjiä. Rahkeet ei riitä muihin?
Ap ei vaikuta kovin vastaanottavaiselta. Ei ole oikein työskennellyt itsensä kanssa, prioriteetit olleet muualla. Ihmettelee vaan, että missä ne hyvät miehet luuraa?
Ap:sta piirtyy "hyvän jätkän" ja vahvan naisen kuva. Kumpikaan piirre ei edesauta tavoitteensa toteutumista. Ensimmäisen kanssa voi hengata, jälkimmäinen antaa vaikutelman, että pärjää hyvin itsekin. Lisäksi, biologiset eroavaisuudet olivat ap:lle jotain vierasta ja vastustettevaa. Hänen pitäisi selvittää, mitä ne MIEHET, joita hän tavoittelee, haluavat NAISELTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Tuo syytteistä jauhava on valehtelijaksi todettu toistotrolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Kuinka monta syytettä sinä olet saanut? Oletko tuomioitakin saanut? Kerta niitä niin pitää pelätä niin sinulla on kai kokemusta...
Kuinka monta on riittävästi? Mielestäni yksikin olisi liikaa. Parempi ettei ota riskiä.
-eri
Sama toistotrolli jatkaa. Sillä ei koskaan ole esittää yhtään linkkiä uutiseen, jossa täysi-ikäisen naisen lähestymisestä olisi Suomessa seurannut syyte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi esimerkki lisää, kun kysyit. Minä käyn ryhmäliikunnassa jossa on ehkä 1/3 miehiä ja 2/3 naisia. Mutta, koska liikunnallisuus tekee naisesta suositumman kuin miehestä, voisin lyödä pääni pantiksi, että siellä on enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia. Olin juuri eilen ikäiseni naisen parina siellä (naimisissa, mutta minä en ole, eli olist voinut tehdä saman kuin hänkin ja vain kysyä "ollaanko me parina").
Mä käyn myös ryhmäliikunnassa, jossa jakauma on suunnilleen näin, ja koitan jutella sielä vähän kaikkien kanssa, mutta jotenkin monet miehet tuntuu olevan tosi varautuneita. Osa vilkuilee, kun luulen, etten huomaa, mutta jos sanon heille jotain, voi olla, etten saa oikein mitään vastausta. Että ota siitä nyt sitten selvää!
Ap
Tuo kuulostaa oudolta. Vaikea sanoa mistä kiikastaa kun en ole itse ollut paikalla.
Jatketaanko suoralla linjalla?
Jos olet tyrmäävän hyvännäköinen, tuo voi johtua ujoudesta.
Jos olet liian "rempseä", se voi saada miehet vähän lukkoon.
Kumpikaan ei ole iso ongelma (miehet kaipaavat rohkaisua, tai tilanne tuli yllättäen).
Jos olet sosiaalisesti taitamaton ja suodattamaton, se voi ollakin ongelma.
En tiedä. Esim tällä viikolla mentiin salia ympäri, ja sanoin nauraen takana tulevalle, nopeammin liikkuvalle naiselle, että haluatko tästä ohi. Nainen vastasi nauraen, että kiitos, toivottavasti en liikaa painostanut, ja molemmat nauroivat lopulta tilanteelle. Mukava kohtaaminen!
Tehtiin sen jälkeen tosi rankka treeni ja lopulta vietiin painot pois. Mun kädet oli ihan maitohapoilla, niin kommentoin vieressä olevalle miehelle nauraen, et mun kädet ei nyt yhtään toimi. Ja miehin ilme oli kirjaimellisesti 😐, ja ei sanonut mitään. Tuli tyhmä olo.Ap
Voi olla, että hän oli varattu ja halusi välttää vääränlaista signaalia. Jatka vain hyväntuulisia jutustelu yrityksiä muiden kanssa. Ei ole helppo löytää sopivaa kumppania, mutta ei kannata lannistua.
Tää on ehkä totta, ja en kyllä uudelleen tälle tyypille mitään juttua heitä, kun ei tunnu haluavan vuorovaikuttaa minun kanssani.
Ne on kivoja tyyppejä, jolle voi sanoa esim kuntopiirin ohessa, et huh ku tää oli raskas piste ja he vastaavat tyyliin "jep, mutta hyvin sä vedit!" Tommosista kohtaamisista mä tykkään, eli sitten minkä ikäinen, näköinen tai sukupuolta tahansa.
Ap
Ei kukaan normaali mies käy missään helvetin ryhmäjumpassa 😅
Sulla on aika rajoittunut näkökulma nykyisiin liikuntamuotoihin. Eivät ryhmässä tehtävät treenit ole vain jotain jumppia, missä vain naiset käyvät. Monet tykkäävät ohjatuista tunneista, eivät vain naiset.
Ap
Paikallisella salilla on sekä normisalipuoli että ryhmäliikunta, ja voin kertoa, että ei ole vaikea päätellä kuka menee kummallekin puolelle.
Suosittelen vilkuilemaan potentiaalista miespartneria sieltä normisalin puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittojen ongelmat johtuivat siitä, etteivät miehet kohdelleet vaimojaan oikein. Hyväksikäyttö, väkivalta, hylkääminen, naisen tarpeiden ja arvojen vähättely, jne. Tämä johti siihen, että naiset ryhtyivät miehiksi ja alkoivat tienaamaan oman elantonsa. Mutta tämä ei tue miestä ja naista yhteen ja syntyvyys putoaa alas, kun nainen ei saa keskittyä naiseuteen ja äitiyteen, vaan on pakotettu miehen rooliin. Lisäksi se johtaa siihen, että nainen ei koe mitään vetovoimaa miestä kohtaan, sillä miehellä ei ole naiselle yksinkertaisesti mitään tarjottavaa, vaan tuo oikeastaan pelkkää haittaa ja yhden lisäkuormituksen elämään.
Jos miehet eivät halua vaimoja ja lapsia, niin sitten he eivät tarvitse naisia. Seksihimo ei ole perusteltu syy mutiloida naista kemiallisesti ja myrkyttää tätä toistuvasti omilla jätöksillä. Naista ei saa myöskään käyttää hyväksi synnytysorjana niin, ettei sitoudu huolehtimaan naisesta ja lapsista.
Jos mies ei ole kypsä avioon, niin sitten pitää keskittyä muihin asioihin kuin seksuaalisuuteen.
Meinaatko, että entisaikoina Suomessa naiset keskittyivät naiseuteen ja äitiyteen? Hah! Kyllä siellä kuule paahdettiin aamusta iltaan töitä rinta rinnan miesten kanssa kaskimetsässä, peltotöissä, navettahommissa ja juuresmaalla. Eikä todellakaan ollut aikaa lapsia hoitaa saati ulkonäköön panostaa. Kerran viikossa käytiin saunassa, ulkohuussissa ei ollut pesumahdollisuutta, dödöjä ei oltu keksitty, monelta oli jouduttu poistamaan hampaita, 1900-luvun puolella jopa kaikki hampaat ja korvattu tekohampailla... ja sitä rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tämän 7 vuotta yrittänyt löytää miestä?
Koska mahdollisuudet 23-vuotiaana vs 30-vuotiaana ovat kaksi aivan eri asiaa (naisen nuoruus ja vapaiden miesten määrä).
+-30v on ikävä kyllä se ikä kun naisilla alkaa biologinen kello tikittämään ja kunnolliset miehet viedään nopeasti, eli vapaita on oikeasti vähän.
Minä en osu haarukkaasi koska olen hieman yli 45v enkä välttämätä hyvä, mutta tuona aikana minut olisi voinut löytää harrastusten parista. Baareissa kävin harvoin koska en ylipäätään juo usein ja melkein kaikki kaverit olivat perheidensä luona. 40v eteenpäin sosiaalisia tapahtumia on ollut oikeastaan enemmän, koska kavereiden lapset alkoivat pärjäämään yksinkin ja osa pariskunnista erosi. Ruokakaupassa minut olisi tavannut useinkin, mutta olen huomannut, että etenkin naiset kulkevat arjessa "laput silmillä" sillä ajatuksella, että tutustumisen on tapahduttava jossain spesifissä tilanteessa ja aikana (Tinder/juhlat, kaunis kesäpäivä, jne). Tämä on ehkä naisten suuri kompastuskivi; monikin on sitä mieltä, että ain kevät ja kesä ovat pariutumisaikaa, arki on arkea ja harrastuksissa ollaan harrastamassa - ja miehen pitää vain tupsahtaa jostain luokse, eli miehen on tehtävä aloite.
Jos nyt jotain neuvoa voi antaa niin ole aktiivinen ja liikkeellä silä asenteella, ettei ole väliä missä ja milloin miehen tapaat., kunhan juttu lähtee alkuun. Mitään ei häviä siinä jos juttele hetken niitä näitä miehen kanssa joka paljastuu varatuksi.Että pitäisi tarkkailla joka hetki, onko näköpiirissä sopivaa miestä? Se on kuule raskasta. Mieskin voi tulla moikkaamaan, jos silmiin sattuu kiva nainen. Eiköhän kuule tehdä tämä ihan yhteispelillä.
Ei voi. Nykypäivänå mies saa syytteen, jos onkin lukenut tilanteen väärin.
Kuinka monta syytettä sinä olet saanut? Oletko tuomioitakin saanut? Kerta niitä niin pitää pelätä niin sinulla on kai kokemusta...
Kuinka monta on riittävästi? Mielestäni yksikin olisi liikaa. Parempi ettei ota riskiä.
-eri
Sama toistotrolli jatkaa. Sillä ei koskaan ole esittää yhtään linkkiä uutiseen, jossa täysi-ikäisen naisen lähestymisestä olisi Suomessa seurannut syyte.
Putkinäköisyys kunniaan?
Olen varakas sinkkumies. Ennen kun minusta tuli varakas niin sain kaikilta naisilta pakit. Kun minusta tuli varakas niin ne samat pakkeja antaneet naiset alkoi soitella että kiinostaisi sitten treffeille päästä. Muutamat sanoi suoraan että haluaa seurustella. Mitäs siitä voi päätellä . Olin se sama mies ennen vaurautta mutta vauraana olinkin naisten mielestä se jonka kanssa voisi seurustella. Sanoin niille että ei minua enää kiinnosta ja olen olut sinkku sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> ei ole mitkään kovat kriteerit
Todellisuudessa erittäin tiukat kriteerit, jis 7 vuoden treffailujen ja muiden tapaamisten aikana ei yhtään kiinnostavaa.
Juurikin tämä.
"Ei kovat kriteerit" tarkoittaa, ettei tarvitse olla kalsarimalli ja miljonääri.
Todellisuudessa vain sieltä keskitason paremmalta puolelta olevat kiinnnostavat. Eli juuri ne miehet joita muutkin naiset haluavat.No, naisen ei oikeasti kannata pariutua vasemman puolitason tyyppien kanssa. Parempi yksin kun sellaisen kanssa.
Miksi kukaan huolisi elämässään mitään keskitasoa huonompaa, kun kyse ei ole asiasta, joka ei ole välttämätöntä henkiinjäämiselle?
Sama juttu kuin lääkkeissä. Jos ilman lääkettä ei jää eloon, sietää aika paljon enemmän sivuvaikutuksia kuin lääkeeltä, jota otetaan varmuuden vuoksi.
Parisuhteen idea on saada elämäänsä lisäarvoa, eikä vasemman puolitason mies tuo sellaista kenellekään naiselle.
Naisen on ihan aidosti kannattavampaa olla yksin kuin edes keskinkertaisessa suhteessa.
Itse olen vakaassa pitkässä (22v) onnellisessa parisuhteessa oleva konservatiivinainen, muuten. Me konservatiivinaiset vasta kranttuja olemmekin. Siinä vaiheessa kun aidosti pariutuu eliniäksi, kannattaa olla. Minulle avioliitto on sakramentti; se on elämän tärkein päätös, joten jos ei siinä kohtaa pidä rimaa korkealla, koska sitten?
Tietysti riman täytyy olla korkealla itsellekin, sitten. Täytyy olla itsekin sen hyvän kumppanin arvoinen, mikä asia on pidettävä mielessä sitten sinne hautaan saakka.
Aamen. Tosin itse en ole konservatiivi, mutta muuten kuin omasta kynästä!
Itselleni tärkeintä on se, että voin olla toisen kanssa rentona. Ei tarvitse jännittää, vaan on vain hyvä olla toisen vieressä.Ap
Niitä keskivertoa parempia ei voi saada kuin n. puolet naisista. Loput valitsevat alle keskiverron ja jäävät ilman.
Ongelmahan tässä on se, että naisten kriteerit ovat niin samanlaiset. Se joka on alle keskitason sinun silmissäsi, on sitä muidenkin silmissä. "Makuasia" tarkoittaa lähinnä sitä, kuka niistä muidenkin naisten haluamista miehistä on sinun tyylisesi.
Ja tässä on sinun ongelmasi. Tuossa iässä keskivertoa paremmat on viety. Jos miesmakusi poikkeaisi olennaisesti keskiverrosta, se voisi auttaa (esim. lyhyt, hintelähkö ja ujo mies olisi suosikkisi), asia voisi olla toisin.
Kysyit, sait vastauksen. Ole hyvä.