Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Sama, väkisin harjoittelin tilaamaan kotiin ruokaa kaupasta, että sitten tarvittaessa osaan. Jotain huoltomiestä kyllä tarvitsisin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa vanhaksi,elämä mittaisen kumppanin menettäneeksi ehkä sairaaksi itsekkin.Nykynuoret eivät ymmärrä,millaisessa maailmassa ennen elettiin,oli fyysisesti raskasta ilman kodinkoneita,puhelimia,kotikuljetuksia jne.Vanhemmat ihmiset ovsat olleet mahdollisesti fyysisesti raskaassa työssä,päivähoitoa ei ollut tai pitkää äitiysloman.
Armahtakaa nyt hyvänen aika,jos on vanha ja väsynyt eikä jaksa opetella uutta tai tehdä itse.Edessä on meillä kaikilla vanhuus,joka on jokaisella erilainen.Toinen selviää helpolla toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa vanhaksi,elämä mittaisen kumppanin menettäneeksi ehkä sairaaksi itsekkin.Nykynuoret eivät ymmärrä,millaisessa maailmassa ennen elettiin,oli fyysisesti raskasta ilman kodinkoneita,puhelimia,kotikuljetuksia jne.Vanhemmat ihmiset ovsat olleet mahdollisesti fyysisesti raskaassa työssä,päivähoitoa ei ollut tai pitkää äitiysloman.
Armahtakaa nyt hyvänen aika,jos on vanha ja väsynyt eikä jaksa opetella uutta tai tehdä itse.Edessä on meillä kaikilla vanhuus,joka on jokaisella erilainen.Toinen selviää helpolla toinen ei.
Vanhuuteen pitää varautua. Sinullakjin ollut tiedossa se koko ikäsi, että vanhenet.
Keskustelu kuin keskustelu anopin haukkumiseksi menee.
Ja miehilläkin on anoppi. Kumma jakauma, naisilla aina huono anoppi, miehillä hyvä perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Tiedän tunteen. Lähipiiristäni löytyy vanha mies, joka vaimon kuoltuaan heitti aina likaiset vaatteet roskiin, koska hän "ei tee akkojen hommia". Tilanne muttui vasta, kun läheiset kieltäytyivät kuskaamaan vaatekauppaan ja vietti muutaman päivän sisällä vain alusvaatteissa ja sukissa keskellä talvea. Täsäs näkee, että kovakalloisinkin tyyppi uskoo ja nöyrtyy, kun laittaa kovan kovaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskasti sanottu.Miten voi varautua kaikkiin murheisiin etukäteen .Jos osaat neuvoa tässä oikeasti niin saat Nobelin.Kuinka varautua omaishoitajuuteen,puolison menestymiseen joskus äkisti,omaan sairauteen, sisarusten tai lasten menettämiseen..Tai kuinka varautua olemattomaan vanhusten kotihoitoon tai jäädessään ilman ympärivuorokautista paikkaa. Samoin haluaisin tietää kuinka voi varautua tukien leikkaamiseen .Eläke on pieni jos olet ollut kotiäitinä tai esim matalapalkkaisessa työssä. Säästöön ei jää mitään jos onnistut saamaan kotihoitoa Kaikki viedään palvelumaksuihin.Myös omat sairaudet lisääntyvät vääjäämättä loppua kohti.
Kiva on jos opettelee tankkaamaan miehenne kuoltua.Suru ja vanhuus heikentävä oppimiskykyä,halua ja kykyä toimia.
Ehkä ei kannata anoa Nobelia.
Kannattaa alkaa jo sinunkin varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskasti sanottu.Miten voi varautua kaikkiin murheisiin etukäteen .Jos osaat neuvoa tässä oikeasti niin saat Nobelin.Kuinka varautua omaishoitajuuteen,puolison menestymiseen joskus äkisti,omaan sairauteen, sisarusten tai lasten menettämiseen..Tai kuinka varautua olemattomaan vanhusten kotihoitoon tai jäädessään ilman ympärivuorokautista paikkaa. Samoin haluaisin tietää kuinka voi varautua tukien leikkaamiseen .Eläke on pieni jos olet ollut kotiäitinä tai esim matalapalkkaisessa työssä. Säästöön ei jää mitään jos onnistut saamaan kotihoitoa Kaikki viedään palvelumaksuihin.Myös omat sairaudet lisääntyvät vääjäämättä loppua kohti.
Kiva on jos opettelee tankkaamaan miehenne kuoltua.Suru ja vanhuus heikentävä oppimiskykyä,halua ja kykyä toimia.
Ehkä ei kannata anoa Nobelia.
Opettelee käytännöt taidot, säästää puskurin, pitää aivonsa virkeinä, fysiikkansa kunnossa, huolehtii ajoissa järkevän asumisen.
Kukaan ei pakota kotiäidiksi koskaan ja työurakin on oma valinta.
Kotiäitiys ennen 70- lukua oli pakko jos ei ollut varaa apulaisen.Silloin ei ollut päivähoitoa olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys ennen 70- lukua oli pakko jos ei ollut varaa apulaisen.Silloin ei ollut päivähoitoa olemassakaan.
Olisit ryhtynyt perhepäivähoitajaksi ja tehnyt iltaisin muita töitä isän vahtiessa lapsia.
Hahah..kannattaa perehtyä historiaan ja elämään ennen nykypäivää.Voinolla hyvä ottaa selvää työoloista,perheiden tilanteista maatalousyhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahah..kannattaa perehtyä historiaan ja elämään ennen nykypäivää.Voinolla hyvä ottaa selvää työoloista,perheiden tilanteista maatalousyhteiskunnassa.
Hah hah. Olet vain laiska ja tyhmä. Ja siksi jankutat tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Tämä! Meidän naapuritkin on tuollaisia. AINA mies ratissa jos molemmat autossa samaan aikaan. Naurettavaa. Naiset kyllä osaa ajaa koska töihin kulkevat itsenäisesti.
Meillä on näin.
1. Mulla pieni kauppakassi autona. Miehen auto on tilavampi ja mukavampi sekä ajaa että matkustaa. Mennään siis 99% kerroista miehen autolla, jos mennään yhdessä. Pääsääntöisesti kuskin paikalla on se, jonka autolla mennään.
2. Mieheni pitää ajamisesta. Minä taas olen ihan tyytyväinen dj:n paikalla. Voin kyllä tarvittaessa ajaa, pitkillä matkoilla vaihdetaan välillä kuskia.
Miksi tuonkin pitäisi mennä 50-50? Toki ajotaitoa on hyvä pitää yllä, mutta nykyisellään ajellaan paljon erikseen, kilometrejä kertyy riittävästi.
Meillä just noin myös. Minä suhaan lyhyitä matkoja kauppakassillani pikkukaupungissa töihin, omiin harrastuksiini ja ruokakauppaan. Miehellä isompi parempi auto, myös pidemmät työmatkat projekteihin ympäri maata. Aina kun lähdetään yhdessä mennään miehen autolla ja hän yleensä ajaa. Toki tunnustan, että vierastan miehen auton kaikkia hienoja nippeleitä ja nappeleita, on kaikkea ominaisuuksia, joita omassa autossani ei ole enkä haluakaan. Ehkä tuo on minun avuttomuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat lähelläni ja isä ennen kuolemaansa kävi usein kertoilemansa ja purkamassa tuntojaan äidin aloitekyvyttömyydestä, en niin kauheasti asialla päätäni vaivannut. Sitten isä kuoli.
Auton tankkaus tosiaan jäi muille, mutta niin minulla kuin veljellä on nuoria poikia, jotka mielellään tankkasivat ja ajelivat ja saivat vielä 50€ vaivanpalkkaa.
Sitten eräänä päivänä löysin äidin iltapäivällä yöpuvussa kaatuneena lattialta, viikkoja sairaalassa ja tuona aikana tajusin miten hän oli elänyt, syönyt pullaa ja juonut kahvia vuoden verran. Tiskikone oli hajonnut, ilmeisesti oli laittanut koneeseen tyyliin täyden puurokattilan ja kun se oli tukkinut koneen oli jättänyt koneen siihen. Pölynimuri oli käyty vasta ostamassa kun oli kertonut, että vanha on hajonnut, uusikin oli hajonnut, pölypussi oli ollut täynnä eikä ollutkaan laittanut uutta. Pyykkikone oli hajonnut, ilmeisesti se kuitenkin vanhemmuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan yhtään kodinkoneita ei enää osannut käyttää.
Selvät muistisairauden merkit. Eikö kenellekään tullut mieleen se?
Todellakin.
Ensimmäinen merkki muistisaitaudesta on usein aloitekyvyttömyys, jos sellaista ei ole ennen ollut. Siinä vaiheessa kun sellaista huomaa, kannattaisi hakeutua lääkäriin. Siinä läheiset ovat avainasemassa, sillä itse sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan. Saattaa vaan ihmetellä että miksi kaikki tuntuu niin raskaalta.
Lisäksi miehen kuoleman aiheuttama stressi on voinut vauhdittaa sairauden etenemistä. Kovapintaiset nuoremmat naiset ei tätä tajua, ennen kuin tulee omalle kohdalle. Toivon, että silloin saavat samanlaista kohtelua omilta miniöiltään.
Tärkeä huomio.
Itse muistan kuinka anoppini irvali oman äitinsä vaihdevuosioireita. "Muka sydämestä ottaa ja niveliä valittaa vaikka ei ole mitään merkkejä reumasta." Nauroi ja pilkkasi kipeää naista.
Nykyään mm. nämä oireet tiedetään vaihdevuosioireiksi, joihin auttaa hormonikorvaushoito.
Tässä keskustelussa on hyvin vahvana anoppini asenne. Ihan samanlaista syyllistämistä ja pilkkaamista.
Tuli ne vaihdevuodet anopillekin, mutta vielä silloinkin naureskeli muiden naisten oireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on kuin 100 vuoden takaisesta romaanista ettei naiset osaa pankkiasioita.
Olen 81, kaikki tuntemani naiset ovat käyneet työelämässä ja heillä on ollut pankkitili ja ovat tienneet perheen laskut ja menot. Ei ihan uppoa nämä tarinat ettei koku ymmärrä raha-asioista mitään, ei kai nyt kaikilla kehitysvammainen äiti ole voinut olla.
Monissa. tuntemassani ( ikäisissäni) perheissä naisilla itse asiassa on taito verkkopankkeihin, heillä on laskut ja menot tiedossaan ja tallessa. Työnjako sellainen. Naiset osaavat myös kaukosäätimen, kodinkoneet.
Kyllä he silloin osasi pankkiasiat hoitaa kun laskut vietiin pankkiin maksettavaksi. Verkkopankin, mobiilipankin ja älypuhelinten myötä tippuivat kärryiltä.
Mun äiti oli 84-vuotiaaksi kokopäivätöissä. Hoiti perheyrityksen kirjanpidon ja kaikki pankkiasiat. Sitten tuli aika, jolloin olisi pitänyt siirtyä tekemään asiat tietokoneella. Totesi vaan, että eiköhän tässä iässä voi jo jäädä eläkkeelle. Ei koskaan halunnut opetella tietokoneen käyttöä. Joten isä sitten hoiti pankkiasiat ja firman kirjanpito ostettiin ulkopuoliselta firmalta. Äiti siis oli syntynyt 1927.
Mulla on huomenna ensimmäinen eläkepäiväni ja olin yli neljännesvuosisadan it-alalla töissä. Just pari päivää sitten yritin hoitaa yhtä harvemmin tarvitsemaani pankkiasiaa verkkopankissa eikä onnistunut. Kenttään olisi pitänyt syöttää yksi numero, mutta koko kenttä oli disabled-tilassa. Ja eteenpäin ei asiassa päässyt, ennenkuin olisi syöttänyt sen numeron. Itse kyllä tajusin heti, että siinä sivustolla on bugi ja on mahdollista, että bugia ei olisi ollut jollain muulla selaimella, mutta en alkanut kokeilemaan muita selaimia vaan soitin pankkiin. Voin hyvin kuvitella, että jos vanha ihminen ei ole tarvinnut työssään tietokonetta ja henkilökohtaiset asiatkin on puoliso hoitanut, niin todennäköisesti ensimmäisenä ajattelee, että ei vaan osaa. Eikä tajua, että tekisi kyllä kaiken ihan oikein, mutta softassa on bugi.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys ennen 70- lukua oli pakko jos ei ollut varaa apulaisen.Silloin ei ollut päivähoitoa olemassakaan.
Ei ollut. Kaikki kälyni kävivät 50 - ja 60-luvulla töissä. Heillä oli silloin pienet lapset. Samoin itse 70-luvulla.
Jo tätini, 1910-luvulla syntyneet, kävivät kukin töissä. Yksi verkatehtaalla, yksi oli tarjoilija, yksi keittäjä kaupungin palkkalistoilla
Olen 81. Verkkopankissa varmaan hoitanut asiat 20 vuotta. Kaikki mutkistuu kuitenkin. Tarvitsin uuden pankkitilin kun järjestelen asioitani . Sitä ei voinutkaan avata verkkopankissa vaan piti ensin ladata mobiilipankki. Noh, tein sen sitten vaikka vähäiset asiani olisin voinut hoitaa verkkopankin kautta.
Onhan tuolla mobiililla puolensa mutten kännykkään sitä lataa.
En kertonut. Sinä sotket kirjoittajia. Minun isäni kuoli kun oli teini. Ei äidilläni ole koskaan ollut mitään vaikeuksia olla itsenäinen.