Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Dementia saa et tiedä oletko lapsi vai aikuinen,mikä on nimesi ,mitä pesukooneella tehdään,kuinka käydään vessassa,keitä ovat perheenjäsenesi,mitä ole syönyt vai olenko jne ..olisi ihme jos tällöin osaisit itse hoitaa taloutesi tai käyttää pesukonettam
Tuo on eri asia, tässä ei dementikoista keskustella vaan avuttomiksi heittäytyvistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama jos 80v ihminen tai 10v ihminen ei osaa pestä pyykkiä. No ei ole silloin normaalijärkinen.
1,Hana auki
2.pesuaine lokeroon.
3. Vaatii lukuosaamista ja mettä erottaa värit
4 Tyyliin pesulapussa on 60 asteen merkkki ja vaate kirjava.laittaa koneeseen.
5 luukku kiinni ja paina painikkeesta pesu päälle.
6. Pyykkikone lopettaa, nosta kuivumaan.
Täytyy olla SUPERTHMÄ ,jos ei tuota osaa.Sinullekin voi käydä niin, että et vanhana tunnista läheisiäsi etkä osaa edes vessassa käydä itsenäisesti. Pesukonetta saatat luulla telkkariksi ja ihmettelet että miksi siihen ei tule kuvaa vaikka painaa nappuloita. Siinä ei silloin pesulapun lukeminen paljon auta.
Aloituksessa ei varmaan puhuttu dementoituneista ja huonokuntoisista vanhuksista vaan ihan toimintakykyisistä jotka vain ikääntyessään heittäytyvät avuttomiksi, eivätkä enää halua opetella uusia taitoja.
Siellä oli sanat "leskeksi jäätyään". Läheisen kuolema voi viedä toimintakyvyn täysin. Myös nuorelta.
Joo mutta ei enää vuosikymmenen päästä. Aloituksessa puhuttiin että puoliso oli hoitanut tankkauksen aina jo ennen kuolemaansa, hänen kuoltuaan olisi pitänyt opetella kyseinen taito itse, mutta oli helpompaa ulkoistaa se muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Sama, väkisin harjoittelin tilaamaan kotiin ruokaa kaupasta, että sitten tarvittaessa osaan. Jotain huoltomiestä kyllä tarvitsisin välillä.
Yksineläjänä olen aina opetellut tekemään ja hoitamaan itse asiani, kukaan ei niitä ole puolestani hoitanut enkä ole ketään pyytänyt koskaan niin tekemäänkään. Olen nyt 70 v. eikä mene sormi suuhun digiasioissakaan ja olen valpas kaikkien uudistusten suhteen ja opettelen ne ennen kuin on edes tarpeen. Poltan joskus hihat ikätovereideni kanssa joita saa jelppiä ja neuvoa monissa asioissa, kun eivät viitsi itse opetella ja ottaa asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Sama, väkisin harjoittelin tilaamaan kotiin ruokaa kaupasta, että sitten tarvittaessa osaan. Jotain huoltomiestä kyllä tarvitsisin välillä.
Kun mun isä aikoinaan - 89-vuotiaana - joutui luopumaan ajokortistaan, niin halusin mun hoitavan vanhempieni kauppa-asiat. No mulla ei ole ikinä ollutkaan sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Alussa sitten tilasin vanhempieni ruuat samalla kuin omani ja kannoin ne sitten isälle. Yritin monesti ehdottaa, että isä alkaisi tilata itse. Lopulta tuli mulle seuraava polvileikkausaika ja sanoin isälle, että mä en todennäköisesti pääse ainakaan viiteen viikkoon kotoani yhtään minnnekään, joten voin jatkaa tätä, jos olette sitten äidin kanssa 5 viikkoa ilman ruokaa. Siinä vaiheessa sitten isä suostui siihen, että opetin hänet tilaaamaan itse. Ja sen jälkeen joka kerta kun nähtiin tai puhuttiin puhelimessa, aina sanoi, että kyllä tämä Citymarketin kotiinkuljetus on hyvä palvelu. Kun isällä toimintakyky heikkeni niin, ettei siivoamisesta tullut enää mitään, puoli vuotta väänsin ratakiskosta ja puhuinb kuin Runeberg, jotta tilaisi viikkosiivoojan. Kun sen lopulta teki, niin taas sama eli kylläpä on niin hyvä tämä siivouspalvelu.
Mä sairastuin nivelreumaan jo 34-vuotiaana eikä tosiaan ole ollut koskaan autoa eikä ajokorttiakaan. Lisäksi olen 156 cm pituinen hukkapätkä. Mulle on aina ollut itsestäänselvää, että joudun palkkaamaan ihmisiä tekemään ne asiat, joita en itse pysty tekemään. Monia asoita olen opetellut itsekin tekemään, mutta kaikkea en pysty, vaikka tietotaito asiasta olisi professoritasoa.
Omassa ikääntymisessäni ehkä eniten huolestuttaa se, jos kaikki palvelut siirtyy noihin älyluureihin. Kun sormet on kuin nippu nakkeja enkä enää näekään pienellä präntättyä, niin vaikeaksi tulee menemään, jos asioita ei jonain päivänä voi enää hoitaa tietokoneella. Toinen huolenaihe sitten jossain määrin on muistisairaus. Toisaalta mulla ei kyllä ole varhaisiän muistisairauksiin liittyviä geenejä, mutta myöhäisiän muistisairauksiin on. Muiden sairauksieni vuoksi en tule elämään yhtä vanhaksi kuin omat vanhempani. Siksi en ole kovin huolissani muistisairauksista, koska Viikatemies todennäköisesti saapuu huomattavasti aikaisemmin.
Puolison kuolema lamaannuttaa kenet tahansa.Silloin uuden oppiminen,vastuun ottaminen asioista ei ole helppoa vaikka kuinka olisi varautunut.Itse tämän kokeneena voin sanoa että en muista kahdesta ensimmäisestä vuodesta juuri mitään.Aikuiset lapseni kannattelevat,autoa en olisi kyennyt tankkaamaan tai ajamaan.
Suru on voimakas tekijä johon moni on kuollut.Älkää vaatiko uuden oppimista ennen kuin itse haluaa ja on valmis.Vaatimukset aiheuttava vai lisää ahdistusta.
Itse oli tasan 50 -kymppinen kun yllättäen puoliso menehtyi.Vaikka olimme varautuneet taloudellisesti,kaikki kaatui päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.
Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama jos 80v ihminen tai 10v ihminen ei osaa pestä pyykkiä. No ei ole silloin normaalijärkinen.
1,Hana auki
2.pesuaine lokeroon.
3. Vaatii lukuosaamista ja mettä erottaa värit
4 Tyyliin pesulapussa on 60 asteen merkkki ja vaate kirjava.laittaa koneeseen.
5 luukku kiinni ja paina painikkeesta pesu päälle.
6. Pyykkikone lopettaa, nosta kuivumaan.
Täytyy olla SUPERTHMÄ ,jos ei tuota osaa.Sinullekin voi käydä niin, että et vanhana tunnista läheisiäsi etkä osaa edes vessassa käydä itsenäisesti. Pesukonetta saatat luulla telkkariksi ja ihmettelet että miksi siihen ei tule kuvaa vaikka painaa nappuloita. Siinä ei silloin pesulapun lukeminen paljon auta.
Aloituksessa ei varmaan puhuttu dementoituneista ja huonokuntoisista vanhuksista vaan ihan toimintakykyisistä jotka vain ikääntyessään heittäytyvät avuttomiksi, eivätkä enää halua opetella uusia taitoja.
Se, että ei halua opetella uusia taitoja, voi olla dementoitumisen oire. Opettelu vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Silloin sitä alkaa muuttumaan avuttomaksi, eikä halua opetella uusia taitoja.
Ei dementia tule lappu kaulassa ja valmiin diagnoosin kanssa.
Ei tule ei, vaan minäpä tunnen vanhempani ja teidän hänen kikkailunsa. Kyseessä ei todellakaan ole dementtia vaan saamattomuus ja huomion haku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole kyse siitä ettei auteta vaan siitä missä asioissa autetaan. Vanhuksia autetaan niissä asioissa joissa he oikeasti tarvitsevat apua, eivätkä oikeasti selviä niistä yksin. Jos alkaa auttamaan kaikissa niissä asioissa mitä vanhus ei vain halua tehdä itse tai opetella tekemään niin hyvin nopeasti ollaan siinä tilanteessa että saadaan persekin käydä pyyhkimässä. Mieti itse omalla kohdallasi jos sinulla olisi joku jonka voisi hätyyttää tekemään kaikki hommat joita et itse halua tehdä. Näitä hommia taitaisi olla aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole tästäkään kyse. Tottakai läheisiään auttaa, halutaan olla yhdessä, tehdä yhdessä asioita. Silloin jos suhde on "normaali".
Mutta eri asia nämä "mutta kun en osaa" -vonkujat, jorka lähinnä pompottelevat läheisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.
Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle ja syyllisti lisää.
Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.
Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.
Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.
Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.
Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."
Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.
Lisäksi jotain syystä miehen sisaruksilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua korjauksiin anopin mielestä, vain mun miehelle tulee listoja.
Onpahan sitten riidan aihetta. Jaksamista vaan.
Syön hattuni päivänä kun joku kertoo itsellään olleen hyvän anopin.
Mun anoppi on listankirjoittelija. Oli hyvä anoppi ennen leskeyttään, mutta kuten ekaan viestiin kirjoitin, komensi appea. Nyt apen kuoltua haluaa edelleen komentaa, joten tekee pojalleen listoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole kyse siitä ettei auteta vaan siitä missä asioissa autetaan. Vanhuksia autetaan niissä asioissa joissa he oikeasti tarvitsevat apua, eivätkä oikeasti selviä niistä yksin. Jos alkaa auttamaan kaikissa niissä asioissa mitä vanhus ei vain halua tehdä itse tai opetella tekemään niin hyvin nopeasti ollaan siinä tilanteessa että saadaan persekin käydä pyyhkimässä. Mieti itse omalla kohdallasi jos sinulla olisi joku jonka voisi hätyyttää tekemään kaikki hommat joita et itse halua tehdä. Näitä hommia taitaisi olla aika paljon.
Niin. Tarvitsen lapsenhoitoapua vaikka itsekin osaisin. Tarvitsen synttärikakut , en osaa mutta äiti ja anoppi osaavat, miksi opettelisin. Tai neulomaan lapselle villapaidan.
Vanemmat naiset auttavat nuorempia, niin päin tämä elämä on nykyisin. Nuoremmat ei halua opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on kysymys kun vauvakeskusteluissa äidit koko ajan vaativat äidiltä/anopilta apua ja tukea? Eikö ihan sama asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Tämä on ihan eri asia kuin tuollainen opittu avuttomuus.
Mielestäni tuo "opittu avuttomuus" on ihan väärä ilmaisu. Iäkäs ihminen muuttuu kummasti epävarmaksi useille asioille jopa sellaisille asioille joita ennen teki tuosta noin vaan. Sitten kun tulette vanhaksi niin huomaatte itsekin sen, mutta eihän sitä uskota ennenkuin se omalle kohdalle tulee.
Ehkä näin. Oma äitini aina hokenut että eihän se ole kuin ottaa ja tekee vaan ja nauranut pilkallisesti päälle. Nyt on hyvä heittää takaisin samalla tavalla kun heittäytyy avuttomaksi ihan mitättömissä asioissa. Ihan taatusti osaisi, oppisi, jos viitsisi edes yrittää. Eikä taatusti ole mitään muistisairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat lähelläni ja isä ennen kuolemaansa kävi usein kertoilemansa ja purkamassa tuntojaan äidin aloitekyvyttömyydestä, en niin kauheasti asialla päätäni vaivannut. Sitten isä kuoli.
Auton tankkaus tosiaan jäi muille, mutta niin minulla kuin veljellä on nuoria poikia, jotka mielellään tankkasivat ja ajelivat ja saivat vielä 50€ vaivanpalkkaa.
Sitten eräänä päivänä löysin äidin iltapäivällä yöpuvussa kaatuneena lattialta, viikkoja sairaalassa ja tuona aikana tajusin miten hän oli elänyt, syönyt pullaa ja juonut kahvia vuoden verran. Tiskikone oli hajonnut, ilmeisesti oli laittanut koneeseen tyyliin täyden puurokattilan ja kun se oli tukkinut koneen oli jättänyt koneen siihen. Pölynimuri oli käyty vasta ostamassa kun oli kertonut, että vanha on hajonnut, uusikin oli hajonnut, pölypussi oli ollut täynnä eikä ollutkaan laittanut uutta. Pyykkikone oli hajonnut, ilmeisesti se kuitenkin vanhemmuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan yhtään kodinkoneita ei enää osannut käyttää.
Selvät muistisairauden merkit. Eikö kenellekään tullut mieleen se?
Todellakin.
Ensimmäinen merkki muistisaitaudesta on usein aloitekyvyttömyys, jos sellaista ei ole ennen ollut. Siinä vaiheessa kun sellaista huomaa, kannattaisi hakeutua lääkäriin. Siinä läheiset ovat avainasemassa, sillä itse sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan. Saattaa vaan ihmetellä että miksi kaikki tuntuu niin raskaalta.
Lisäksi miehen kuoleman aiheuttama stressi on voinut vauhdittaa sairauden etenemistä. Kovapintaiset nuoremmat naiset ei tätä tajua, ennen kuin tulee omalle kohdalle. Toivon, että silloin saavat samanlaista kohtelua omilta miniöiltään.
Minua kiinnostaa, millaista apua minun tulisi miniöiltä vaatia? Jos alan dementoitua vauhdilla, niin eiköhän se ole minun poikien asia hommata minulle edunvalvoja.
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole tästäkään kyse. Tottakai läheisiään auttaa, halutaan olla yhdessä, tehdä yhdessä asioita. Silloin jos suhde on "normaali".
Mutta eri asia nämä "mutta kun en osaa" -vonkujat, jorka lähinnä pompottelevat läheisiään.
Miten nämä lastenhoidon ja oman ajan vaatijat? Pitääkö heitä auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole kyse siitä ettei auteta vaan siitä missä asioissa autetaan. Vanhuksia autetaan niissä asioissa joissa he oikeasti tarvitsevat apua, eivätkä oikeasti selviä niistä yksin. Jos alkaa auttamaan kaikissa niissä asioissa mitä vanhus ei vain halua tehdä itse tai opetella tekemään niin hyvin nopeasti ollaan siinä tilanteessa että saadaan persekin käydä pyyhkimässä. Mieti itse omalla kohdallasi jos sinulla olisi joku jonka voisi hätyyttää tekemään kaikki hommat joita et itse halua tehdä. Näitä hommia taitaisi olla aika paljon.
Niin. Tarvitsen lapsenhoitoapua vaikka itsekin osaisin. Tarvitsen synttärikakut , en osaa mutta äiti ja anoppi osaavat, miksi opettelisin. Tai neulomaan lapselle villapaidan.
Vanemmat naiset auttavat nuorempia, niin päin tämä elämä on nykyisin. Nuoremmat ei halua opetella.
Villapaitoja on kaupat pullollaan ja innokkaat neulojat neulovat lapsenlapsille ihan neulomisen ilosta.
Mitä kysyttävää tuossa on kun on jo kerrottu selvällä suomenkielellä että olisi opetettu jos olisi suostunut opettelemaan.