Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (187)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näkee hämmästyttävän usein komentavia kauhuanoppeja.
Minulla on tosi hyväluontoisia
ladyja ollut
anoppina ja miehen siskoina.
Tämänhetkisen kiinnostavan
(jo pitkälti yli 3 vuotta) 'vakiomiehen'
äiti on vasta 71. Vetreä, nätti, terve,
autoa ajava tyylinainen. E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!
Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.
Kaukosäädintä pelännyt isoäiti on ollut lapsi siihen aikaan, kun sähkölaitteet maksoivat paljon. Lasten ei annettu koskea niihin, sillä ei ollut varaa ostaa uutta, jos laite menee rikki. Joissakin Euroopan maissa oli ennen EU:ta niin varallisia sähkölaitteita, lamppuja ym, että lasten ei annettu koskea niihin. Kun Ruotsi oli liittymässä EU:hun, siellä puhuttiin paljon tästä aiheesta. Heillä oli jo ennestään turvalliset laitteet (lainsäädäntö) ja pelättiin, että EU:n myötä maahan tulee laillisesti vaarallisia laitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.
Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.
Siinä voi olla kyse alkavasta muistisairaudesta.
Siinä tapauksessa mun anopilla on hyyyyvin hitaasti latautuva muistisairaus. On myös hyvin valikoiva ominaisuuksiltaan, kun esim luvaton lasteni kuvien postaaminen facebookiin onnistui näppärästi itsenäisesti, mutta poistaminen oli täysin mahdoton rasti. (Mieheni poisti)
Sinun lastesi? Monihan tietysti tuo anopeilleen bonuslapsia.
Meillä ei kukaan postaa mitään perhekuvia faceen. Niin erilaisia olemme. Itse vain eräiden ryhmien takia kuulun faceen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria.
Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.
Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.
Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.
No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa.
Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!
Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.
Kaukosäädintä pelännyt isoäiti on ollut lapsi siihen aikaan, kun sähkölaitteet maksoivat paljon. Lasten ei annettu koskea niihin, sillä ei ollut varaa ostaa uutta, jos laite menee rikki. Joissakin Euroopan maissa oli ennen EU:ta niin varallisia sähkölaitteita, lamppuja ym, että lasten ei annettu koskea niihin. Kun Ruotsi oli liittymässä EU:hun, siellä puhuttiin paljon tästä aiheesta. Heillä oli jo ennestään turvalliset laitteet (lainsäädäntö) ja pelättiin, että EU:n myötä maahan tulee laillisesti vaarallisia laitteita.
Ap puhuu totta muinaisista
piensähkövermeistä -
mutta ei minulta.
Poistun langasta. E 👋😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on kuin 100 vuoden takaisesta romaanista ettei naiset osaa pankkiasioita.
Olen 81, kaikki tuntemani naiset ovat käyneet työelämässä ja heillä on ollut pankkitili ja ovat tienneet perheen laskut ja menot. Ei ihan uppoa nämä tarinat ettei koku ymmärrä raha-asioista mitään, ei kai nyt kaikilla kehitysvammainen äiti ole voinut olla.
Monissa. tuntemassani ( ikäisissäni) perheissä naisilla itse asiassa on taito verkkopankkeihin, heillä on laskut ja menot tiedossaan ja tallessa. Työnjako sellainen. Naiset osaavat myös kaukosäätimen, kodinkoneet.
Kyllä he silloin osasi pankkiasiat hoitaa kun laskut vietiin pankkiin maksettavaksi. Verkkopankin, mobiilipankin ja älypuhelinten myötä tippuivat kärryiltä.
Ehkä seon hyvä, kun näihin liittyy nykyään aikamoisia riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
En tunne ketään sotien jälkeen syntynyttä naista, jonka antaisi miehen kävellä noin ylitseen. Kaikilla suurten ikäluokkien naisillakin on kortin lisäksi oma auto.
Minulla ei ole ajokorttia eikä autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Enkä edes kuulu suuriin ikäluokkiin.
Emme kaikki asu maaseudulla. Kaupungissa autoa ei tarvitse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa. Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.
Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa.
No mitä väliä sillä kun varmaan kieltäydytte koko perinnöstä? Eikö kuitenkin hyvä ettei edes perintöveroa isänsä jälkeen joutunut mies maksamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani asuivat lähelläni ja isä ennen kuolemaansa kävi usein kertoilemansa ja purkamassa tuntojaan äidin aloitekyvyttömyydestä, en niin kauheasti asialla päätäni vaivannut. Sitten isä kuoli.
Auton tankkaus tosiaan jäi muille, mutta niin minulla kuin veljellä on nuoria poikia, jotka mielellään tankkasivat ja ajelivat ja saivat vielä 50€ vaivanpalkkaa.
Sitten eräänä päivänä löysin äidin iltapäivällä yöpuvussa kaatuneena lattialta, viikkoja sairaalassa ja tuona aikana tajusin miten hän oli elänyt, syönyt pullaa ja juonut kahvia vuoden verran. Tiskikone oli hajonnut, ilmeisesti oli laittanut koneeseen tyyliin täyden puurokattilan ja kun se oli tukkinut koneen oli jättänyt koneen siihen. Pölynimuri oli käyty vasta ostamassa kun oli kertonut, että vanha on hajonnut, uusikin oli hajonnut, pölypussi oli ollut täynnä eikä ollutkaan laittanut uutta. Pyykkikone oli hajonnut, ilmeisesti se kuitenkin vanhemmuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan yhtään kodinkoneita ei enää osannut käyttää.
Selvät muistisairauden merkit. Eikö kenellekään tullut mieleen se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Onko hän mielestäsi ajotaitoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
En tunne ketään sotien jälkeen syntynyttä naista, jonka antaisi miehen kävellä noin ylitseen. Kaikilla suurten ikäluokkien naisillakin on kortin lisäksi oma auto.
Minulla ei ole ajokorttia eikä autoa. Ei ole koskaan ollutkaan. Enkä edes kuulu suuriin ikäluokkiin.
Emme kaikki asu maaseudulla. Kaupungissa autoa ei tarvitse mihinkään.
Kyllä minä tarvitsin. Työssäni oli auto välttämätön ja sain laskuttaa km-korvaukset työnantajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa. Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.
Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa.
No mitä väliä sillä kun varmaan kieltäydytte koko perinnöstä? Eikö kuitenkin hyvä ettei edes perintöveroa isänsä jälkeen joutunut mies maksamaan?
Mistä perinnöstä? En minä peri anoppiani, eikä sieltä edes ole mitään tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuohan on kuin 100 vuoden takaisesta romaanista ettei naiset osaa pankkiasioita.
Olen 81, kaikki tuntemani naiset ovat käyneet työelämässä ja heillä on ollut pankkitili ja ovat tienneet perheen laskut ja menot. Ei ihan uppoa nämä tarinat ettei koku ymmärrä raha-asioista mitään, ei kai nyt kaikilla kehitysvammainen äiti ole voinut olla.
Monissa. tuntemassani ( ikäisissäni) perheissä naisilla itse asiassa on taito verkkopankkeihin, heillä on laskut ja menot tiedossaan ja tallessa. Työnjako sellainen. Naiset osaavat myös kaukosäätimen, kodinkoneet.
Vauvapalstalalla voi olla. Jokaisella äiti on täysi holhottava, koko suku on deekuja, jokainen on henkilökohtaisesti toimeentulotuella ja jokainen on pitkäaikaistyötön.
Tämä on totta. Vauvapalstalaisilla on täysin osaamattomat hävettävät sukulaiset ja etenkin äiti. Ja vielä kamalampi puolison suku
Toisaalta lehdet kertovat että vanhukset auttavat paljon lapsiaan sekä taloudellisesti että fyysistä työtä ( lastenhoito, siivous, viikon ruuat pakkaseen) tekemällä
Monet vanhemmat auttavat aikuisia lapsiaan taloudellisesti. Auttaja voi olla 55v tai 80v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.
Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.
Siinä voi olla kyse alkavasta muistisairaudesta.
Siinä tapauksessa mun anopilla on hyyyyvin hitaasti latautuva muistisairaus. On myös hyvin valikoiva ominaisuuksiltaan, kun esim luvaton lasteni kuvien postaaminen facebookiin onnistui näppärästi itsenäisesti, mutta poistaminen oli täysin mahdoton rasti. (Mieheni poisti)
Muistisairailla on hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Vaikka olisivat jo aivan ulkona kaikesta, saattavat välillä toimia niinkuin mitään muistisairautta ei edes olisi.
Myös tunteet vaikuttavat. Silloin kun ovat iloisia ja kaikki on hyvin, on toumintakyky usein parempi. Mutta jos on kurja olo ja saavat tylytystä läheisiltä, niin silloin helposti unohtuu nekin taidot, jotka ovat vielä jäljellä.
Kuule ei huolta minäkin oon uusavuton!
Minulla on ystävä, naispuolinen, ikänsä toimistotöitä eli käytännössä tietokoneella töitä tehnyt.
Nyt kohta eläkeikäisenä turvautuu lapsiinsa kaikessa vähänkään teknisemmässä asiassa, ei edes yritä itse. No verkkopankin hallitsee, mutta veroasiat, puhelimen asetukset ym., on heti soittamassa lapsilleen. Hakee huomiota ja mahdollisuuksia tavata lapsiaan. Jostain pienestä remonttihommasta oli heti soittamassa vävylle.
Tätä on rasittavaa katsella vierestä. Olen sanonut ihan suoraan, että paremmin pysyisi ajan tasalla, kun edes pyrkisi hoitamaan asiat itse. Asiat kuitenkin muuttuvat, kohta hän ei osaa sitäkään vähää, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Kumma ettei perinnön odottajia yhtään kiinnosta perimänsä osuus leskirouvien taloista. Sen kunnossapito.
Heitä harmittaa ehkä se, että ovat joutuneet maksamaan perintöveroa talosta, jota ei voi myydä toisen vanhemman elinaikana. Talo voi toisaalta olla sellaisessa paikassa, ettei sen myyminen ole mahdollista muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.
Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.
Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa. Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.
Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa.
No mitä väliä sillä kun varmaan kieltäydytte koko perinnöstä? Eikö kuitenkin hyvä ettei edes perintöveroa isänsä jälkeen joutunut mies maksamaan?
Mistä perinnöstä? En minä peri anoppiani, eikä sieltä edes ole mitään tulossa.
Miehesi puolest ja asioista sinä koko ajan olet kirjoittanut. Miksi se nyt ei olekaan sitten sinun asiasi kuitenkaan? Ja kuitenkin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma ettei perinnön odottajia yhtään kiinnosta perimänsä osuus leskirouvien taloista. Sen kunnossapito.
Heitä harmittaa ehkä se, että ovat joutuneet maksamaan perintöveroa talosta, jota ei voi myydä toisen vanhemman elinaikana. Talo voi toisaalta olla sellaisessa paikassa, ettei sen myyminen ole mahdollista muutenkaan.
Jos talon arvo 20 000 ja kolme perijää tokko on perintöveroa maksettu.
Mutta anopit nyt harmittaa aina.
Siinä tapauksessa mun anopilla on hyyyyvin hitaasti latautuva muistisairaus. On myös hyvin valikoiva ominaisuuksiltaan, kun esim luvaton lasteni kuvien postaaminen facebookiin onnistui näppärästi itsenäisesti, mutta poistaminen oli täysin mahdoton rasti. (Mieheni poisti)