Vanhuksen opittu avuttomuus.

Vierailija kirjoitti:

Suuren ikäluokan naiset ainakin ovat antaneet suuressa määrin miestensä hoitaa perheen ja pariskunnan käytännön- ja raha-asiat ja ovat sitten leskiksi jäätyään ihan avuttomia vähän joka asian suhteen ja odottavat muiden jatkossakin hoitavan puolestaan kaikki asiat vaikka voisivat kyllä hyvinkin opetella ja oppia itsekin niitä hoitamaan. Kuinka ihminen voikin heittäytyä niin avuttomaksi ettei saa edes itselleen lääkäriaikaa varattua vaan tarvitsee siihenkin jonkun apua?

Jos nainen on kotirouva ja kotiäiti, hänellä ei ole ollut rahaa perheen asioiden hoitamiseen. Lapsilisät menevät ruokakauppaan tai lasten vaatteisiin. Tämä siis ennen nykyajan kodinhoitotukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani asuivat lähelläni ja isä ennen kuolemaansa kävi usein kertoilemansa ja purkamassa tuntojaan äidin aloitekyvyttömyydestä, en niin kauheasti asialla päätäni vaivannut. Sitten isä kuoli.  

Auton tankkaus tosiaan jäi muille, mutta niin minulla kuin veljellä on nuoria poikia, jotka mielellään tankkasivat ja ajelivat ja saivat vielä 50€ vaivanpalkkaa.

Sitten eräänä päivänä löysin äidin iltapäivällä yöpuvussa kaatuneena lattialta, viikkoja sairaalassa ja tuona aikana tajusin miten hän oli elänyt, syönyt pullaa ja juonut kahvia vuoden verran. Tiskikone oli hajonnut, ilmeisesti oli laittanut koneeseen tyyliin täyden puurokattilan ja kun se oli tukkinut koneen oli jättänyt koneen siihen. Pölynimuri oli käyty vasta ostamassa kun oli kertonut, että vanha on hajonnut, uusikin oli hajonnut, pölypussi oli ollut täynnä eikä ollutkaan laittanut uutta. Pyykkikone oli hajonnut, ilmeisesti se kuitenkin vanhemmuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan yhtään kodinkoneita ei enää osannut käyttää.  

Selvät muistisairauden merkit. Eikö kenellekään tullut mieleen se?

Todellakin.

Ensimmäinen merkki muistisaitaudesta on usein aloitekyvyttömyys, jos sellaista ei ole ennen ollut. Siinä vaiheessa kun sellaista huomaa, kannattaisi hakeutua lääkäriin. Siinä läheiset ovat avainasemassa, sillä itse sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan. Saattaa vaan ihmetellä että miksi kaikki tuntuu niin raskaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.

Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.

Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.

Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa.  Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.

Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa. 

No mitä väliä sillä kun varmaan kieltäydytte koko perinnöstä? Eikö kuitenkin hyvä ettei edes perintöveroa isänsä jälkeen joutunut mies maksamaan?

Mistä perinnöstä? En minä peri anoppiani, eikä sieltä edes ole mitään tulossa. 

Jos anoppi on leski on miehesi jo perinyt isänsä.

Vierailija kirjoitti:

Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.

Tontti on usein arvokkaampi kuin talo. Missä tontti sijaitsee, kaupugissa vai maaseudulla?

Maalla kuolevassa pikkukylässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi.  Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.

Tämä on ihan eri asia kuin tuollainen opittu avuttomuus.

Mielestäni tuo "opittu avuttomuus" on ihan väärä ilmaisu. Iäkäs ihminen muuttuu kummasti epävarmaksi useille asioille jopa sellaisille asioille joita ennen teki tuosta noin vaan. Sitten kun tulette vanhaksi niin huomaatte itsekin sen, mutta eihän sitä uskota ennenkuin se omalle kohdalle tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.

Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.

Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.

Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa.  Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.

Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa. 

No mitä väliä sillä kun varmaan kieltäydytte koko perinnöstä? Eikö kuitenkin hyvä ettei edes perintöveroa isänsä jälkeen joutunut mies maksamaan?

Mistä perinnöstä? En minä peri anoppiani, eikä sieltä edes ole mitään tulossa. 

Jos anoppi on leski on miehesi jo perinyt isänsä.

Ja? Minä en peri appivanhempiani ja näiltä nyt mitään edes jää. 

Vierailija kirjoitti:

Suuren ikäluokan naiset ainakin ovat antaneet suuressa määrin miestensä hoitaa perheen ja pariskunnan käytännön- ja raha-asiat ja ovat sitten leskiksi jäätyään ihan avuttomia vähän joka asian suhteen ja odottavat muiden jatkossakin hoitavan puolestaan kaikki asiat vaikka voisivat kyllä hyvinkin opetella ja oppia itsekin niitä hoitamaan. Kuinka ihminen voikin heittäytyä niin avuttomaksi ettei saa edes itselleen lääkäriaikaa varattua vaan tarvitsee siihenkin jonkun apua?

Monet osaavat ihmiset pääkaupungissa ovat vaikeuksissa huonosti toimivien terveydenhoidon systeemien kanssa.  He osaavat kirjautua sinne, mutta siellä tulee kaikki  teksti englanniksi. Kielen vaihtaminen ei auta, sillä systeemi muuttaa heti tekstin takaisin englanniksi. Istuin kerran terveysasemalla odottamassa ja sinä aikana kuulin monien puhuvan samasta asiasta. Systeemiin ei päässyt kirjautumaan. Joku oli yrittänyt lukuisia kertoja.

Kovastihan kuitenkin appivanhempien talon hinta ja anoppi ja miehen asiat kiinnostaa täällä kirjoitella 

Vierailija kirjoitti:

Kovastihan kuitenkin appivanhempien talon hinta ja anoppi ja miehen asiat kiinnostaa täällä kirjoitella 

Ne "miehen asiat" eli anopin hyppyyttäminen on poissa miehen oman perheen arjesta. Mikä helvetin talon hinta? Joku parin tonnin mörskä hornassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Meillä oli tällainen tilanne. Sen sijaan, että olisin tehnyt hänen puolesta, näytin rauhallisesti ja loogisesti miten onnistuu. Hän suivaantui tästä opettamisesta niin että itki ja huusi koko illan. Tapauskohtaista toki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan? 

Meillä oli tällainen tilanne. Sen sijaan, että olisin tehnyt hänen puolesta, näytin rauhallisesti ja loogisesti miten onnistuu. Hän suivaantui tästä opettamisesta niin että itki ja huusi koko illan. Tapauskohtaista toki. 

Lastesi isoäidillä on psykoottisia piirteitä. Usein ne ovat perinnöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.

Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle  ja syyllisti lisää.

Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.

Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.

Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.

Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.

Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."

Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.

Lisäksi jotain syystä miehen sisaruksilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua korjauksiin anopin mielestä, vain mun miehelle tulee listoja. 

Siihen asiaan voi saada muutoksen. Kerrotte kylmästi anopille, että jokaisen lapsen pitää osallistua asioihin tai vaihtoehtoisesti palkata joku ulkopuolinen tekemään niitä. Jos iäkäs omainen on muistamaton, on vähän riski päästää ulkopuolisia sinne huseeraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuren ikäluokan naiset ainakin ovat antaneet suuressa määrin miestensä hoitaa perheen ja pariskunnan käytännön- ja raha-asiat ja ovat sitten leskiksi jäätyään ihan avuttomia vähän joka asian suhteen ja odottavat muiden jatkossakin hoitavan puolestaan kaikki asiat vaikka voisivat kyllä hyvinkin opetella ja oppia itsekin niitä hoitamaan. Kuinka ihminen voikin heittäytyä niin avuttomaksi ettei saa edes itselleen lääkäriaikaa varattua vaan tarvitsee siihenkin jonkun apua?

Monet osaavat ihmiset pääkaupungissa ovat vaikeuksissa huonosti toimivien terveydenhoidon systeemien kanssa.  He osaavat kirjautua sinne, mutta siellä tulee kaikki  teksti englanniksi. Kielen vaihtaminen ei auta, sillä systeemi muuttaa heti tekstin takaisin englanniksi. Istuin kerran terveysasemalla odottamassa ja sinä aikana kuulin monien puhuvan samasta asiasta. Systeemiin ei päässyt kirjautumaan. Joku oli yrittänyt lukuisia kertoja.

Ei minulta tämä,

vaikka pk:n asioista 

melko usein puhun. E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli tottunut komentamaan appea ja jäätyään leskeksi siirsi toimintansa poikaansa. Teki listoja, joissa tekemättömiä töitä, joita mieheni piti tehdä. Monet näistä hommista olivat olleet jopa vuosikymmeniä tekemättä, mutta nyt ne piti hoitaa välittömästi.

Tästä tuli kinaa meidän välille ja kun mies kieltätyi joistakin töistä aloitti anoppi syyllistämisen. Oli kerran naapurimiehellekin sanonut, että poika ei yhtään auta. Naapuri sitten soitti miehelle  ja syyllisti lisää.

Miehellä on myös veli, jota samat työt ja syyllistäminen ei koske.

Voi luoja. Listat! Anoppi tuo jopa lasten syntymäpäiväjuhliin pojalleen listan tehtävistä, jotka pitäisi suorittaa mieluusti eilen. Seuraavilla synttäreillä sitten valittaa mun äidille suureen ääneen, kun "Eetu" ei ole annettuja tehtäviä tehnyt kuin kyseessä olisi rikos ihmisyyttä vastaan.

Olen avustanut tässä heittämällä listan roskikseen siivotessa servettejä ja muuta roskaa. (Mieheni ei ole näiden perään kysellyt) Siis oikeasti tukee lista, jossa tehtäviä lueteltu ranskalaisin viivoin.

Eikä siis ikinä ole mitään oikeasti kiireellistä, vaan tyyliin kellarin ovi narisee, pitää öljytä. Anoppi olisi täysin kykenevä tähän toimenpiteeseen itsekin.

Poikasi, koska anoppi on leski, ilmeisesti omistaa talosta osan. Anoppi varmaan maksaa kulut mutta pitäiskö vähän kiinnostaa omaisuutensa hoito ettei joskus täällä tarvitse kirjoitella että "laskinpa talon, josta omustin puolet huonoon kuntoon."

Talon arvo on joku 20000 ja se on ollut pahasti ränsistynyt jo siinä vaiheessa, kun miehen isä kuoli. Tuo arvo vielä pitää jakaa kolmelle. Ei ole suuria rahoja kiinni tuossa tönössä.

Lisäksi jotain syystä miehen sisaruksilla ei ole mitään velvollisuutta osallistua korjauksiin anopin mielestä, vain mun miehelle tulee listoja. 

Onpahan sitten riidan aihetta. Jaksamista vaan. 

Syön hattuni päivänä kun joku kertoo itsellään olleen hyvän anopin. 

Olen kuullut ainakin yhdestä ihanasta anopista. Työkaveri pahoitteli avioeron jälkeen, kun samalla meni kontakti kivaan anoppiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani asuivat lähelläni ja isä ennen kuolemaansa kävi usein kertoilemansa ja purkamassa tuntojaan äidin aloitekyvyttömyydestä, en niin kauheasti asialla päätäni vaivannut. Sitten isä kuoli.  

Auton tankkaus tosiaan jäi muille, mutta niin minulla kuin veljellä on nuoria poikia, jotka mielellään tankkasivat ja ajelivat ja saivat vielä 50€ vaivanpalkkaa.

Sitten eräänä päivänä löysin äidin iltapäivällä yöpuvussa kaatuneena lattialta, viikkoja sairaalassa ja tuona aikana tajusin miten hän oli elänyt, syönyt pullaa ja juonut kahvia vuoden verran. Tiskikone oli hajonnut, ilmeisesti oli laittanut koneeseen tyyliin täyden puurokattilan ja kun se oli tukkinut koneen oli jättänyt koneen siihen. Pölynimuri oli käyty vasta ostamassa kun oli kertonut, että vanha on hajonnut, uusikin oli hajonnut, pölypussi oli ollut täynnä eikä ollutkaan laittanut uutta. Pyykkikone oli hajonnut, ilmeisesti se kuitenkin vanhemmuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan yhtään kodinkoneita ei enää osannut käyttää.  

Selvät muistisairauden merkit. Eikö kenellekään tullut mieleen se?

Todellakin.

Ensimmäinen merkki muistisaitaudesta on usein aloitekyvyttömyys, jos sellaista ei ole ennen ollut. Siinä vaiheessa kun sellaista huomaa, kannattaisi hakeutua lääkäriin. Siinä läheiset ovat avainasemassa, sillä itse sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan. Saattaa vaan ihmetellä että miksi kaikki tuntuu niin raskaalta.

Lisäksi miehen kuoleman aiheuttama stressi on voinut vauhdittaa sairauden etenemistä. Kovapintaiset nuoremmat naiset ei tätä tajua, ennen kuin tulee omalle kohdalle. Toivon, että silloin saavat samanlaista kohtelua omilta miniöiltään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, naispuolinen, ikänsä toimistotöitä eli käytännössä tietokoneella töitä tehnyt. 

Nyt kohta eläkeikäisenä turvautuu lapsiinsa kaikessa vähänkään teknisemmässä asiassa, ei edes yritä itse. No verkkopankin hallitsee, mutta veroasiat, puhelimen asetukset ym., on heti soittamassa lapsilleen. Hakee huomiota ja mahdollisuuksia tavata lapsiaan. Jostain pienestä remonttihommasta oli heti soittamassa vävylle.

Tätä on rasittavaa katsella vierestä. Olen sanonut ihan suoraan, että paremmin pysyisi ajan tasalla, kun edes pyrkisi hoitamaan asiat itse. Asiat kuitenkin muuttuvat, kohta hän ei osaa sitäkään vähää, huoh. 

Muistisairaudet ovat viimevuosina lisääntyneet rajusti. Uutena ilmiönä on tullut myös nuorena alkavien muistisairauksien lisääntyminen. Ne oireilevat aluksi aloitekyvyttömyytenä. Muistiongelmat tulevat vasta myöhemmin. Olen näistä ottanut selvää, sillä aihe on tullut liian lähellä omaa nahkaa.

Itse olen viisikymppinen, ja joutunut tutkimuksiin, sillä lääkäri epäilee muistisairautta. Sairausloma kirjoitti vuoden ja puhui eläkehakemuksesta. Töissä minulle on huomautettu aloitekyvyttömyydestä ja olen huomannut, että nykyään opin uusia asioita hitaammin kuin muut. Se on tympeää, sillä teen töitä data-analyytikkona ja olen aina ollut nopea oppimaan.

Epäily muistisairaudesta tuntuu väärältä. En usko, että tässä sellaisesta voisi olla kyse. Itse pistäisin kaiken väsymyksen ja vaihdevuosien piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria. 

Sukupuolittunut työnjako parisuhteessa on ansa. Toisaalta sillä ylläpidetään valta-asetelmaa, toisaalta se on kätevä keino nakittaa ne epämukavammat velvollisuudet toiselle, mutta siinä missä ns. miehinen osaaminen, kuten huolto, kuljetus ja asennus, ovat kausiluontoisia ja ajoittaisia, naisten tehtävät, kuten ruokaupassa kaupassa käynti, ruoanlaitto, lastenhoito, pyykinpesu, tiskaus ja siivous, on hoidettava joka päivä.

Toisella puolisolla on paljon enemmän vapaa-aikaa. Vanha mies istuu sohvalla lukemassa sanomalehteä sillä välin kun vanha vaimo kokkaa. Mies tulee keittiöön syömään ja palaa ruokailun jälkeen sohvalle nukkuakseen päiväunet.

Jos perusasiat pitää ottaa haltuun vasta leskenä, kynnys on korkea. Oma vanha äitini osaa käyttää verkkopankkia, isäni ei koskaan vaivautunut opettelemaan.

No, toivon että äitini kuolee ensin. Isä kyllä osaa tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, ajaa autoa, on teknisesti lahjakas jne. Mutta äitini on täysin kädetön auton, laskujen, kodintekniikan, jne kanssa. 

Tämä on niin kummallista ja osaltaan jopa säälittävää. Isoäitini leskeksi jäätyään joutui ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin operoimaan KAUKOSÄÄDINTÄ, ja häntä pelotti, että jos tuo telkkari tuosta nyt räjähtää. Voi huoh!

 

Vuosikymmeniä olisi aikaa sanoa sille toiselle puoliskolle, voitko näyttää ja opettaa miten tuo asia X toimii/tehdään? Toki mielestäni terveessä parisuhteessa yhteiset asiat opetellaan ja opitaan yhdessä, opetetaan asiat mitä toinen ei tiedä ja osaa. Onhan selvää, että viimeistään toisen kuollessa pitäisi käytännön asiat jäljelle jääneen handlata.

Kaukosäädintä pelännyt isoäiti on ollut lapsi siihen aikaan, kun sähkölaitteet maksoivat paljon. Lasten ei annettu koskea niihin, sillä ei ollut varaa ostaa uutta, jos laite menee rikki. Joissakin Euroopan  maissa oli ennen EU:ta niin varallisia sähkölaitteita, lamppuja ym, että lasten ei annettu koskea niihin. Kun Ruotsi oli liittymässä EU:hun, siellä puhuttiin paljon tästä aiheesta. Heillä oli jo ennestään turvalliset laitteet (lainsäädäntö)  ja pelättiin, että EU:n myötä maahan tulee laillisesti vaarallisia laitteita.

Ei, vaan viimeistään eläkkeelle jäätyään heittäytyi täysin isoisäni palvelijaksi. Isoisä hoiti kaikki käytännön työt, ja hallinnoi myös sitä kaukosäädintä samoin kuin kaikkea muutakin heidän huushollissaan.  Pois lukien ruoan laitot, siivoamiset, pyykinpesut jne. "tietenkin" kuului isoäidille.

Isoäiti kulki autolla kyllä töihin, mutta ei tainnut kertaakaan ajaa autoa eläköitymisensä jälkeen.

Tuolla tavoin kun elää yli 20 vuotta, niin muutoin toimintakykyinen vanhus onkin aivan ulapalla jäätyään leskeksi. Sitten tarrataan johonkin muuhun tai muihin (miespuolisiin) sukulaisiin kuin hukkuvaan. Surullista, mutta mitä suurimmassa määrin itse aiheutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.

Ajattelinkin, että joku miehestään mustasukkainen miniä kirjoittelee. :) Puhuisitko omasta äidistäsi noin? Lopettakaa anoppienne inhoaminen, inhoatte samalla osaa miehestänne ja lapsistakin voi löytyä ällöanopin piirteitä.

Anopin poika on aivan yhtä työlääntynyt äitinsä käytökseen.

Hyvässä avioliitossa mies ajattelee samoin kuin vaimonsa.  Pois itsenäinen ajattelu mieheltä saati että kävisi "mörskän" oven korjaamassa, tuon luhistuneen mökin.

Ei ole kyse edes mistään korjaustöistä, vaan siinä sellaisessa täydellisessä taaperon tasolle heittäytymisessä IHAN KAIKESSA. Ja millä se lapsiperheen isä repeää jonnekin monen tunnin päähän jatkuvasti ovia korjailemaan. Parhaimmillaan kyse on siitä, että joku ruuvi pitää kiristää, mutta anoppi ei tiedä, missä on työkalut ja mikä on ruuvimeisseli. Tai hän ei osaa ottaa selvää, missä siellä paikkakunnalla on rautakauppa. 

Anoppisi ei voi olla terve. Viekää hänet edes lääkäriin ja kertokaa etukäteen, miten avuton hän on kotonaan. Tutkimuksiin nyt. Ja huoli-ilmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovastihan kuitenkin appivanhempien talon hinta ja anoppi ja miehen asiat kiinnostaa täällä kirjoitella 

Ne "miehen asiat" eli anopin hyppyyttäminen on poissa miehen oman perheen arjesta. Mikä helvetin talon hinta? Joku parin tonnin mörskä hornassa.

Kerroithan sen täällä. Hinnankin. 

Ikävä kohtalo sinulla kieltämättä. Omien vanhempiesi kanssa kaikki paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just ongelma kun on läheisriippuvaisten parisuhde. Tiedän tapauksen, missä naisen kuoltua mies ei osannut käynnistää pyykkikonetta 🙄 Ei ymmärtänyt astianpesukoneen käyttöä jne. Miksi pitää jättäytyä niin avuttomaksi? Ihme teatteria. 

Kysymys kuuluukin että miksi pariskunta ei opeta toisiaan hoitamaan asioita itse/yksin? Tiedän parikin naista jotka eivät osaa tankata autoa eivät uskalla yksin itse yrittää edes mutta miehet eivät viitsi opettaa. Yhdestä perheestä mies oli kuolemansairas ja opetti vaimolleen lämmityslaitteen toiminnot, piti huolen että hän selviää joistakin asioista yksinkin kun hän on poissa.