Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (453)
Näköjään vieläkin työikäinen joutuu häpeämään jos esim ostaa siivousta tai ikkunanpesua vaikka katsoo kukkaronsa sen kestävän ja ennemmin tekee muita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset päivittäin riehuvat vanhustensa auttamisesta. Miten ihmeessä niin vieras asia on palvelujen ostaminen?
Jos se kiireinen tytär tai poika ei ehdi. ( huonokuntoista)äitiään auttamaan saa hän kotitalousvähennyksen jos maksaa siivoukset ja pari kertaa vuodessa ikkunanpesun äidilleen.
Ja eiköhän se äiti pysty itsekin maksamaan.
Se vaatii ajattelun muuttamista, ongelmanratkaisutaitoa. Äitiä ja anoppia täällä moittimalla ei asia parane.
Palkkani on pienempi kuin äitini eläke. Jos tilaan hänelle siivoojan, hän tuskin edes avaa ovea. Silti saan maksaa.
Kaikki tämä keskustelu ilmentää sitä, että maassamme on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa meihin ihmisiin laajasti. Meillä on hoivapommi, kenties olet kuullut. Ja vaikka keskustelu on avattu liittyen hoivakoteihin, on hoiva paljon isompi asia. Se ei välttämättä läheisen näkökulmasta ole vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Jos jostain pitää keskustella, se on tämä asia.
Ps. Kaipa huomasit, että sinäkään et viestissäsi pystynyt ratkaisemaan juurikaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset päivittäin riehuvat vanhustensa auttamisesta. Miten ihmeessä niin vieras asia on palvelujen ostaminen?
Jos se kiireinen tytär tai poika ei ehdi. ( huonokuntoista)äitiään auttamaan saa hän kotitalousvähennyksen jos maksaa siivoukset ja pari kertaa vuodessa ikkunanpesun äidilleen.
Ja eiköhän se äiti pysty itsekin maksamaan.
Se vaatii ajattelun muuttamista, ongelmanratkaisutaitoa. Äitiä ja anoppia täällä moittimalla ei asia parane.
Palkkani on pienempi kuin äitini eläke. Jos tilaan hänelle siivoojan, hän tuskin edes avaa ovea. Silti saan maksaa.
Kaikki tämä keskustelu ilmentää sitä, että maassamme on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa meihin ihmisiin laajasti. Meillä on hoivapommi, kenties olet kuullut. Ja vaikka keskustelu on avattu liittyen hoivakoteihin, on hoiva paljon isompi asia. Se ei välttämättä läheisen näkökulmasta ole vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Jos jostain pitää keskustella, se on tämä asia.
Ps. Kaipa huomasit, että sinäkään et viestissäsi pystynyt ratkaisemaan juurikaan mitään.
Silloin äitisi tilaa itse siivoojan tietenkin. Kun hän tarvitsee muutakin apua vanhustyö suosittelee siivoojaa ihan ensimmäiseksi arviointikäynnillään.
Huonokuntoinen tai iäkäs saa siivouksen ilman arvonlisäveroa ja voi silti verotukseen ilmoittaa kotitalousvähennyksenä työn.
Minä olen aika avuton monissa asioissa. En ymmärrä autoista juuri mitään, olen joskus auton tankannut, mutta siitäkin on kauan. En osaa huoltaa talon lämmitysjärjestelmää enkä ilmastointia. En osaa remontoida taloa, enkä osaa käyttää koneita. Mieheni kyllä osaa, ja on kiinnostunut hyvinkin paljon em. asioista. Osaan laittaa huippuhyvää ruokaa, leipoa, siivota, pestä pyykit, sisustaa, pitää järjestystä yllä talossa, hoitaa pihaa, suunnitella kasvien istutusta jne. Mieheni ei osaa leipoa, eikä laittaa ruokaa. Nykyään monet asiat voi hoitaa ostopalveluna, kuten auton huollot, taloon liittyvät asiat, puutarhatyöt, siivouksen, pyykit, ruoat voi tilata kotiin, voi syödä eineksiä, jos ei osaa laittaa ruokaa. Jos asuu kerrostalossa, niin taloyhtiö hoitaa myös asuntoon kuuluvia asioita. Se on aika helppoa asumista. Digitaidot saattavat olla monilla puutteelliset ja se tulee tuottamaan monenlaisia ongelmia. Meillä mieheni hoitaa laskut, hoitaa kaupassakäynnit, mutta olen itsekin "digitaitoinen". Onneksi ei tarvitse kaikkea osata, vaan voi myös luottaa toisten osaamiseen.
Aika paljon pitää ihmisen osata, että ei haukuttaisi avuttomaksi, ja että pärjäisi täysin itsenäisesti ja yksin jokaisessa elämässä eteentulevassa uudessakin tilanteessa. Varsinkin vanhoilta naisilta tätä odotetaan, etteivät olisi riesaksi jälkipolville. Kehtaavatkin ruinata apua joka käänteessä, laiskat ja avuttomat mummelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset päivittäin riehuvat vanhustensa auttamisesta. Miten ihmeessä niin vieras asia on palvelujen ostaminen?
Jos se kiireinen tytär tai poika ei ehdi. ( huonokuntoista)äitiään auttamaan saa hän kotitalousvähennyksen jos maksaa siivoukset ja pari kertaa vuodessa ikkunanpesun äidilleen.
Ja eiköhän se äiti pysty itsekin maksamaan.
Se vaatii ajattelun muuttamista, ongelmanratkaisutaitoa. Äitiä ja anoppia täällä moittimalla ei asia parane.
Palkkani on pienempi kuin äitini eläke. Jos tilaan hänelle siivoojan, hän tuskin edes avaa ovea. Silti saan maksaa.
Kaikki tämä keskustelu ilmentää sitä, että maassamme on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa meihin ihmisiin laajasti. Meillä on hoivapommi, kenties olet kuullut. Ja vaikka keskustelu on avattu liittyen hoivakoteihin, on hoiva paljon isompi asia. Se ei välttämättä läheisen näkökulmasta ole vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Jos jostain pitää keskustella, se on tämä asia.
Ps. Kaipa huomasit, että sinäkään et viestissäsi pystynyt ratkaisemaan juurikaan mitään.
Silloin äitisi tilaa itse siivoojan tietenkin. Kun hän tarvitsee muutakin apua vanhustyö suosittelee siivoojaa ihan ensimmäiseksi arviointikäynnillään.
Huonokuntoinen tai iäkäs saa siivouksen ilman arvonlisäveroa ja voi silti verotukseen ilmoittaa kotitalousvähennyksenä työn.
Tämäpä olisikin mainio ratkaisu, jos ongelma ei olisi mikään muu kuin siivous. Tämäkin keskustelu lähti liikkeelle opitun avuttomuuden ilmiöstä. Jos nyt pysytään tässä siivous-esimerkissä ja oletetaan, että aikuinen lapsi haluaa ratkaista vanhuksen hoivaan liittyvän pulman tilaamalla ja maksamalla iäkkäälle vanhemmalleen siivouksen. Kuinka todennäköisenä ihan oikeasti pidät sitä, että perimmäinen ongelma on oikeasti kadonnut. Ei kysymys ollut pölystä tai tiskeistä missään kohtaa. Näennäisesti ehkä, mutta ei oikeasti. Kyse on peloista, yksinäisyydestä, avuttomuudesta. Rumempi kerros on kokemusta oikeutuksesta määrätä, kontrolloida, saada lapsi maksamaan velkansa kun "minäkin olen kaikkeni tehnyt sinun eteesi". Samalla tavalla kuin pieni lapsi tarvitsee vanhempaansa, vanhus tarvitsee jonkun hoivaajan. Vaikka vanhemmat maksaisivat jonkun vaihtamaan taaperonsa vaipat, he olisivat silti sidottuja lapseensa monin tavoin. Lapsi hokisi edelleen "kato mua, kato mua, kato mua".
Tämä on se ongelma. Ei pöly.
Eli ongelma on se avuton ihminen, oli se sitten vauva/taapero tai vanha nainen (ei yleensä mies).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ihmiset päivittäin riehuvat vanhustensa auttamisesta. Miten ihmeessä niin vieras asia on palvelujen ostaminen?
Jos se kiireinen tytär tai poika ei ehdi. ( huonokuntoista)äitiään auttamaan saa hän kotitalousvähennyksen jos maksaa siivoukset ja pari kertaa vuodessa ikkunanpesun äidilleen.
Ja eiköhän se äiti pysty itsekin maksamaan.
Se vaatii ajattelun muuttamista, ongelmanratkaisutaitoa. Äitiä ja anoppia täällä moittimalla ei asia parane.
Palkkani on pienempi kuin äitini eläke. Jos tilaan hänelle siivoojan, hän tuskin edes avaa ovea. Silti saan maksaa.
Kaikki tämä keskustelu ilmentää sitä, että maassamme on yhteiskunnallinen ilmiö, joka vaikuttaa meihin ihmisiin laajasti. Meillä on hoivapommi, kenties olet kuullut. Ja vaikka keskustelu on avattu liittyen hoivakoteihin, on hoiva paljon isompi asia. Se ei välttämättä läheisen näkökulmasta ole vuosia, vaan jopa vuosikymmeniä. Jos jostain pitää keskustella, se on tämä asia.
Ps. Kaipa huomasit, että sinäkään et viestissäsi pystynyt ratkaisemaan juurikaan mitään.
Silloin äitisi tilaa itse siivoojan tietenkin. Kun hän tarvitsee muutakin apua vanhustyö suosittelee siivoojaa ihan ensimmäiseksi arviointikäynnillään.
Huonokuntoinen tai iäkäs saa siivouksen ilman arvonlisäveroa ja voi silti verotukseen ilmoittaa kotitalousvähennyksenä työn.
Tämäpä olisikin mainio ratkaisu, jos ongelma ei olisi mikään muu kuin siivous. Tämäkin keskustelu lähti liikkeelle opitun avuttomuuden ilmiöstä. Jos nyt pysytään tässä siivous-esimerkissä ja oletetaan, että aikuinen lapsi haluaa ratkaista vanhuksen hoivaan liittyvän pulman tilaamalla ja maksamalla iäkkäälle vanhemmalleen siivouksen. Kuinka todennäköisenä ihan oikeasti pidät sitä, että perimmäinen ongelma on oikeasti kadonnut. Ei kysymys ollut pölystä tai tiskeistä missään kohtaa. Näennäisesti ehkä, mutta ei oikeasti. Kyse on peloista, yksinäisyydestä, avuttomuudesta. Rumempi kerros on kokemusta oikeutuksesta määrätä, kontrolloida, saada lapsi maksamaan velkansa kun "minäkin olen kaikkeni tehnyt sinun eteesi". Samalla tavalla kuin pieni lapsi tarvitsee vanhempaansa, vanhus tarvitsee jonkun hoivaajan. Vaikka vanhemmat maksaisivat jonkun vaihtamaan taaperonsa vaipat, he olisivat silti sidottuja lapseensa monin tavoin. Lapsi hokisi edelleen "kato mua, kato mua, kato mua".
Tämä on se ongelma. Ei pöly.
Miksi vanhempi muuttuu niin vastenmieliseksi tultuaan vanhaksi tai leskeydyttyään jotta koko ajan pitää vauvalla nalkuttaa vanhemmat sitä ja tätä?
Toisaalla keskusteluissa pienten lasten äidit rähjää, äiti tai anoppi ei aura tarpeeksi, olemme niin väsyneitä.
Minulle toistaiseksi ongelma on outo. Lapseni asuvat toisilla paikkakunnilla, joitakin kertoja vuodessa näemme. En koskaan ota yhteyttä heihin päin kuin ehkä viestillä: toivo-isosetänne kuollut. No, kerran laitoin sairaalasta, leikataan yöllä, auto on sairaalan parkissa. ( olen 81)
Heidän lapsiaan hoidin matkustamalla heidän kotiinsa viipyen juuri tarvittavan ajan.
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelma on se avuton ihminen, oli se sitten vauva/taapero tai vanha nainen (ei yleensä mies).
Niin, vauvojen, lasten rasittavuudesta täällä äidit myös paljon valittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputonta ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa täällä toivotaan mummoilta kiukkuisina. Mummot taas olkoon hiljaa omista asioistaan. Heillä on ikuinen vastuu lapsistaan kuolemaanaa saakka.
HÖPÖ HÖPÖ. Ja se avuttomaksi heittäytyminen ei ole mummon oma etu. Aivot näivettyy, jos niitä ei työllistä.
Niin varmaan näivettyy ja monilla nuorilla näyttää okevan hyvin pahasti näivettynyt. Normaali ihminen ymmärtää vanhusten fyysisenkin voiman vähentyvän.
Ja myös sen ettei hän itsekään osaa kaikkea kykene kaikkeen mutta mummojen pitäisi hallita kaikki sukan kantapäästä talonsa kattoremonttiin.
Osaatteko te kaikki kaiken kaikesta?
Kyse on AVUTTOMAKSI HEITTÄYTYMISESTÄ. Esimerkkejä ketjussa miljoona. Kun ei muka-osata yhtään mitään ja aina pitäisi hypätä palvelemaan. Ja tämä aloitetaan ennen viisikymppisiä.
Jaa. Mulla oli vielä alle 50v 4 lasta kotona hoidettavana. Vanhinkin täytti vasta 16, kun minä täytin 50v ja kuopus oli silloin 10v. En kyllä ymmärrä, miten tuon ikäisiä työelämässä täysillä olevia ihmisiä pitää muka tulla passaamaan. Miten sitä ihminen pärjää edes työelämässä jos ei mitään osaa tehdä ja ihan avuttomaksi heittäytyy??
Taitaa olla jonkin sortin kehitysvammaa monenkin anopeissa ja vanhuksissa. Avuttomana omat äidit ja anopit huutelee kun ei osata käyttää KAUKOSÄÄDINTÄ (ei luoja, kukaan jolla yksikin toimiva aivosolu on päässä osaa sitä käyttää. Pitää olla todella syvästi kehitysvammainen jos ei) tai laittaa sähkösaunaa päälle. Ja jos joku heittäytyy avuttomaksi, eikä osaa noita tehdä niin sekin viittaa pahaan mt-ongelmaan. Niitä kyllä tuntuu vauvalla viihtyvien ihmisten anopissa ja äideissä olevat yllättävän paljon. Tosi huonoa ainesta täällä käy, ihan wt porukkaa.
Omassa elämässä en ole tavannut yhtään ihmistä, joka ei osaisi käyttää kaukosäädintä.
Isoäitini oli syntynyt 1930-luvun alkupuolella, en sanoisi wt:kai tai huonoksi ainekseksi vaan, kuten ketjun aiheena oli - avuttomaksi oppinut.
Mielenterveysongelmia en kiistä. Oli niin isoisäni perässä vedettävä, että oli jopa kännissä silloin kuin isoisäni joi. Yksin ei juonut.
Eikä kyse ole siitä, etteikö hänen aivosolunsa olisi riittäneet sen kaukosäätimen käyttöön, vaan usko siitä omasta osaamattomuudesta oli niin vahva. Huomionhakua myös mukana, "katsokaa nyt minua leskiparkaa, enhän minä tällaisia voi osata!" Eli tekeytyi avuttomaksi, myös muissa asioissa kuin tuon kaukosäätimen kanssa. Se oli vain esimerkki.
Tässä keskustelussa toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. Ne, jotka ovat tavanneet avuttomaksi oppineen ihmisen, tietävät kyllä mistä puhutaan.
-se sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Ei ole häpeä olla OSAAVAN naisen kyydissä minulle.
Sen sijaan en halua olla oman vaimoni kyydissä koska:
a) auto on minun ja pidän sitä priimassa kunnossa
b) hänellä ei ole mekaanista sympatiaa/ymmärrystä
c) hänellä on monen vuoden historia kolhuista, kolareista, vanteiden pilaamisesta yms.
d) hän on erittäin epävarma kuski joka sählää koko ajan
e) en halua vammautua/kuolla, enkä halua että lapsemme kyydissään vammautuvat tai kuolevat
Kaikki alapeukuttajat haluaisivat itselleen tapahtuvan kaikki kohdat a-e 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Hänet piti apen kuljettaa jopa töihin alle viiskymppisenä. Ajokorttia ei tietenkään ollut. Nyt roikkuu sitten pojassaan kuin hukkuva.
No tuo autokortin omistaminen ei ole välttämättömyys. Eikä kaikki miehet edes anna naisen ajaa autoa, vaikka naisella kortti olisikin. Nainen saa alkaa ajamaan autoa sitten, kun mieheltä on 80v otettu kortti pois. Nainen on sitä ennen ajanut autoa viimeksi joskus 50v sitten, kun mies ei ole antanut naisen käyttää autoa. Miehet haluaa aina ajaa autoa. On kai noloa, jos nainen on ratissa ja mies istuu vieressä.
Nuoremmista en tiedä, mutta vanhemmissa miehissä näin.
Naapurin rouva pääsi auton rattiin yli 70v , kun mies sairastui ja menetti korttinsa. Mies oli sanonut, että on ihan munaton olo ja häpesi kulkea vaimon kyydissä.
Ei ole häpeä olla OSAAVAN naisen kyydissä minulle.
Sen sijaan en halua olla oman vaimoni kyydissä koska:
a) auto on minun ja pidän sitä priimassa kunnossa
b) hänellä ei ole mekaanista sympatiaa/ymmärrystä
c) hänellä on monen vuoden historia kolhuista, kolareista, vanteiden pilaamisesta yms.
d) hän on erittäin epävarma kuski joka sählää koko ajan
e) en halua vammautua/kuolla, enkä halua että lapsemme kyydissään vammautuvat tai kuolevat
Kaikki alapeukuttajat haluaisivat itselleen tapahtuvan kaikki kohdat a-e 😆
Teidän ongelmat ratkeavat ihan sillä, että muutatte asumaan paikkaan, jossa kaikki on kävelyetäisyydellä ja tarpeen vaatiessa voi kulkea taksilla. Reissut voi hoitaa junalla, bussilla tai lentäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelma on se avuton ihminen, oli se sitten vauva/taapero tai vanha nainen (ei yleensä mies).
Niin, vauvojen, lasten rasittavuudesta täällä äidit myös paljon valittavat.
Minä olen syntynyt 1960-luvulla. Jo silloin naiset kertoivat miten lapsista on vain riesaa ja vaivaa ja lapset muutenkin pilaavat naisten elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputonta ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa täällä toivotaan mummoilta kiukkuisina. Mummot taas olkoon hiljaa omista asioistaan. Heillä on ikuinen vastuu lapsistaan kuolemaanaa saakka.
HÖPÖ HÖPÖ. Ja se avuttomaksi heittäytyminen ei ole mummon oma etu. Aivot näivettyy, jos niitä ei työllistä.
Niin varmaan näivettyy ja monilla nuorilla näyttää okevan hyvin pahasti näivettynyt. Normaali ihminen ymmärtää vanhusten fyysisenkin voiman vähentyvän.
Ja myös sen ettei hän itsekään osaa kaikkea kykene kaikkeen mutta mummojen pitäisi hallita kaikki sukan kantapäästä talonsa kattoremonttiin.
Osaatteko te kaikki kaiken kaikesta?
Kyse on AVUTTOMAKSI HEITTÄYTYMISESTÄ. Esimerkkejä ketjussa miljoona. Kun ei muka-osata yhtään mitään ja aina pitäisi hypätä palvelemaan. Ja tämä aloitetaan ennen viisikymppisiä.
Jaa. Mulla oli vielä alle 50v 4 lasta kotona hoidettavana. Vanhinkin täytti vasta 16, kun minä täytin 50v ja kuopus oli silloin 10v. En kyllä ymmärrä, miten tuon ikäisiä työelämässä täysillä olevia ihmisiä pitää muka tulla passaamaan. Miten sitä ihminen pärjää edes työelämässä jos ei mitään osaa tehdä ja ihan avuttomaksi heittäytyy??
Taitaa olla jonkin sortin kehitysvammaa monenkin anopeissa ja vanhuksissa. Avuttomana omat äidit ja anopit huutelee kun ei osata käyttää KAUKOSÄÄDINTÄ (ei luoja, kukaan jolla yksikin toimiva aivosolu on päässä osaa sitä käyttää. Pitää olla todella syvästi kehitysvammainen jos ei) tai laittaa sähkösaunaa päälle. Ja jos joku heittäytyy avuttomaksi, eikä osaa noita tehdä niin sekin viittaa pahaan mt-ongelmaan. Niitä kyllä tuntuu vauvalla viihtyvien ihmisten anopissa ja äideissä olevat yllättävän paljon. Tosi huonoa ainesta täällä käy, ihan wt porukkaa.
Omassa elämässä en ole tavannut yhtään ihmistä, joka ei osaisi käyttää kaukosäädintä.
Isoäitini oli syntynyt 1930-luvun alkupuolella, en sanoisi wt:kai tai huonoksi ainekseksi vaan, kuten ketjun aiheena oli - avuttomaksi oppinut.
Mielenterveysongelmia en kiistä. Oli niin isoisäni perässä vedettävä, että oli jopa kännissä silloin kuin isoisäni joi. Yksin ei juonut.
Eikä kyse ole siitä, etteikö hänen aivosolunsa olisi riittäneet sen kaukosäätimen käyttöön, vaan usko siitä omasta osaamattomuudesta oli niin vahva. Huomionhakua myös mukana, "katsokaa nyt minua leskiparkaa, enhän minä tällaisia voi osata!" Eli tekeytyi avuttomaksi, myös muissa asioissa kuin tuon kaukosäätimen kanssa. Se oli vain esimerkki.
Tässä keskustelussa toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. Ne, jotka ovat tavanneet avuttomaksi oppineen ihmisen, tietävät kyllä mistä puhutaan.
-se sama
1930 -luvulla syntynyt isoäiti on jo aika vanha. Näkökin voi tehdä kiusaa.
1936 syntynyt sukulainen unohti kaukosäätimen käytön noin 77-vuotiaana. Lapsensa merkkasivat teipillä kanavan 1, paina tätä ja punaisella tarralla kiinni/näppylän. Vuoden verran pärjäsi. Sitren unohti kännykän käytön, ensin osasi vielä vastata. Sukulaisille oli helpotus kun unohti miten soitetaan, hänellähän oli yö ja päivä sekaisin. ( kotihoito kävi 4 + 1 kertaa päivässä.
Tiedän vanhuksen joka ihan hyvin pystyy itse kävelemään mutta kun hän tilaa kelakyytiä (johon hän muista syistä on oikeutettu) hän kuljettajan tullessa ovelta hakemaan valahtaa ihan veltoksi jotta kuljettajan on melkein kannettava / raahattava hänet autoon.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vanhuksen joka ihan hyvin pystyy itse kävelemään mutta kun hän tilaa kelakyytiä (johon hän muista syistä on oikeutettu) hän kuljettajan tullessa ovelta hakemaan valahtaa ihan veltoksi jotta kuljettajan on melkein kannettava / raahattava hänet autoon.
Olet mukana?
Vierailija kirjoitti:
Saako anopit pitää renkaat rengashotellissa? Onko se avuttomuutta? No, perintörahoja ainakin syö.
Mitä ihmeen perintörahoja?
Vierailija kirjoitti:
Shellillä oli vielä vuos sitten kenttähenkilö joka auttoi vaikka tankkaamisessa, ilmanpaineissa jne niissä entisajan bensapojan tehtävissä. Henkilö pyöri yleensä siinä ulkona, täällä oli keski-ikäinen nainen.
Onkohan kaikilta asemilta lopetettu tämä palvelu vaiko vain täkäläiseltä?
On lopetettu kaikkialta. Tämä oli kyllä hyvä palvelu! Tästähän sai maksaa vapaaehtoisen palvelumaksun kassalle. Joka kerta maksoin jokusen euron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputonta ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa täällä toivotaan mummoilta kiukkuisina. Mummot taas olkoon hiljaa omista asioistaan. Heillä on ikuinen vastuu lapsistaan kuolemaanaa saakka.
HÖPÖ HÖPÖ. Ja se avuttomaksi heittäytyminen ei ole mummon oma etu. Aivot näivettyy, jos niitä ei työllistä.
Niin varmaan näivettyy ja monilla nuorilla näyttää okevan hyvin pahasti näivettynyt. Normaali ihminen ymmärtää vanhusten fyysisenkin voiman vähentyvän.
Ja myös sen ettei hän itsekään osaa kaikkea kykene kaikkeen mutta mummojen pitäisi hallita kaikki sukan kantapäästä talonsa kattoremonttiin.
Osaatteko te kaikki kaiken kaikesta?
Omakotitalon ostoa harkitessa ja varsinkin oston jälkeen voi ihan itse miettiä miten osaa ja edes haluaa osata talon huoltotöitä. Jos asia ei kiinnosta yhtään, voi tarpeen tullen asumismuodon vaihtaa sellaiseen, jossa asiat voi hoitaa soittamalla huoltofirmaan. Sen nyt osaa jokainen.
Alue: Aihe vapaa
Puhutkohan meistä? Avioero/testamenttiasioista en puhu kellekään. Ne asiat on meidän välinen sopimus.
Mieheni hoitaa lähes kaikki laskut, mutta osaanhan minä nyt laskuja maksaa. Tulee niitä minullekin, vaikken vakuutuksia tai jätehuoltomaksuja hoidakaan. Mitä osaamista nuo vaatii? Olen minä nuorempana yksin asunut ja omat asiani hoitanut.
Minä teen ruoat ja siivoan, se on meidän työnjako. Vuosikymmeniä mies on ollut kokkailuseurana ja osaa kyllä tehdä ruokaa, jos minä olen kipeänä. Pahaa siitä tulee, ja siksi minä kokkaan. Normaaliälyinen mies; osaisi hän lukea vaikka makaronipussista, miten tehdään lihamakaronilaatikko. Nettiäkin osaa käyttää.
Ei kannata olettaa. Se oli pointtini.