Kun olet juuri eroamassa miehestä ja huomaat olevasi raskaana
Minulla taisi käydä nyt näin. Testiä en ole henkisesti pystynyt tekemään, mutta ehkäisyä ei ole ollut ja menkat ovat myöhästä, palelee, itken, ilmaa kertyy ja rinnat ovat kipeät. Oksentanutkin olen muutamaan otteeseen.
Haluan kuolla. Ei mulla ole mitään mahdollisuutta parantua masennus- ja ahdistusoireistani tämän miehen kanssa. Olemme naimisissa, mutta hän ei rakasta mua sellaisena kuin olen. Hän painaa mua alas ja jos kerron tunteistani, hän suuttuu ja sanoo erittäin julmia ja loukkaavia asioita. Esimerkiksi eilen kun riitelemme, hän sanoi, että koulukiusaaminen oli mun omaa syytä, koska olen niin itsekäs, ettei kukaan halua olla mun kanssa. Taustaksi voin kertoa sen verran, että minua on kiusattu koko ala- ja yläkoulu, kärjistyen syömishäiriöön ja kolmen vuoden terapiasuhteeseen. Uskon, että kukaan kiusaamista kokematon ei voi ymmärtää, että miten pilaa elämän. Jättää tunteen, että olen huono. Olen henkisesti raunioina edelleen, kävelen ja itken öisin ahdistustani. Mies ei välitä. Hän ei koskaan pyydä anteeksi. Inhoan itseäni syvästi ja en tiedä voiko minusta tulla edes hyvää äitiä tällaisena. Olen toivonut lasta kuitenkin pitkään ja työstän ajatuksia psykoterapiassa. Minulla on muitakin traumoja ja itsetuhoisia ajatuksia nykyään enemmän.
Kiitos, jos jaksoit lukea
Kommentit (38)
Voi, kuulostaapa vaikealta tilanteelta missä olet. Sun kertoman perusteella kuulostaa siltä, ettei sun nykyinen parisuhde ole sulle turvallinen ja hyvä olla. Hyvä että olet eroamassa, jotta voit alkaa rakentaa sulle uutta turvallista arkea ja jatkaa parantumista sun rankoista kokemuksista.
Raskaus ymmärrettävästi pelottaa sua. Olisi kuitenkin hyvä että tekisit raskaustestin heti ja otat nopeasti yhteyttä neuvolaan, jos olet raskaana. Saat apua ja tukea sen miettimiseen, mitä raskauden kanssa haluat tehdä.
Olisko sulla joku läheinen, joka voisi olla sulle nyt tukena?
Ap, sulla on hormonit nyt sekaisin. Älä tee nopeita ratkaisuja. Mies saa pyytää anteeksi noin inhottavaa kommenttia. Ei hän sitä tarkoittanut.
Tee raskaustesti. Lähde suhteesta ihan konkreettisesti, eli hanki oma asunto viipymättä. Päätä haluatko pitää lapsen yksin vai keskeyttää raskauden.
Mainitsin äidilleni vähän aikaa sitten, että harkitsen eroa. Hän sanoi, että on järkyttynyt ja saa kohta sydänkohtauksen takiani. Hän ei ainakaan tukisi erossa tai vauvan kanssa.
Ehkä kaikki onkin mun syytä? Olen itsekäs kun odotan mieheltä lohdutusta.
Ap
Tekisin abortin. Joudut huoltajuusasioissa olemaan tekemisissä tuon äijän kanssa seuraavat parikymmentä vuotta muutoin.
Abortti, avioero ja terapiat keksitty
Miehesi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa ja saa sut käänteisesti uskomaan, että vika on sinussa. Vinkkini on, että älä kerro miehelle raskaudesta vaan lähde.
Jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, voi käydä juuri noin. Abortti on toimiva jälkiehkäisy.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsin äidilleni vähän aikaa sitten, että harkitsen eroa. Hän sanoi, että on järkyttynyt ja saa kohta sydänkohtauksen takiani. Hän ei ainakaan tukisi erossa tai vauvan kanssa.
Ehkä kaikki onkin mun syytä? Olen itsekäs kun odotan mieheltä lohdutusta.
Ap
Äitisi ei päätä elämästäsi eikä tunteistasi. Sinä tiedät parhaiten miltä sinusta mikäkin tuntuu.
Jos äitisi ei osaa tukea sinua, hän on haitallista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa ja saa sut käänteisesti uskomaan, että vika on sinussa. Vinkkini on, että älä kerro miehelle raskaudesta vaan lähde.
Että sellainen vinkki. Miehellä on oikeus kuule tietää mitä on meneillään ja saada huoltajuus.
Hei ap, voin samaistua tuntemuksiisi ja siihen kun ympäristö ei tunnu ymmärtävän eikä itse ymmärrä miksi kaikki ovat niin julmia vaikka on hädässä.
Olet varmasti sellaisessa tilassa joka ajaa sinua tekemään sellaisia asioita, jotka muiden silmiin näyttävät itsekkäiltä. Se johtuu kuitenkin masennuksestasi.
En osaa sano mikä kohdallasi on paras ratkaisu, mutta ainakin jonkinlainen irtiotto miehestäsi ja äidistäsi tekisi hyvää. Niin että voit ajatella asioita rauhassa ilman heidän luomaa painettaan.
Olisi myös hyvä jos pääsisit ammattilaiselle juttelemaan. Lääkitys ei myöskään olisi pahasta. Joku ahdistusta pois vievä lääke saattaisi ollaa hyvä. Silloin pystyt ajattelemaan selkeämmin.
Muista että pidät itse itsestäsi huolta. Et voi sille mitään jos läheiset eivät ymmärrä auttaa.
Et ole huono, olet vain hukassa. Jaksamista ap.
Johtava itsemyötätuntotutkija Kristin Neff on jakanut itsemyötätunnon kolmeen osa-alueeseen: ystävällisyyteen itselle, jaettuun ihmisyyteen sekä tiedostavaan läsnäoloon.
Jos olemme itsemyötätuntoisia, osaamme olla ystävällisiä itsellemme, ymmärtää virheiden ja epäonnistumisten kuuluvan ihmisyyteemme ja tiedostamme liioittelematta tai väheksymättä tunteemme ja ajatuksemme.
Jos meillä on heikko itsemyötätunto, suhtaudumme itseemme usein kriittisesti ja vaativasti, koemme olevamme yksin virheidemme kanssa ja suhtaudumme ajatuksiimme ja tunteisiimme tuomitsevasti, välttelevästi tai liioittelevasti
Ap tämä kuulostaa pahalta, mutta jos todella olet vielå koulukiusaamisen jäljiltä noin masentuneessa ja huonoitsetuntoisessa tilassa, sun ei ole hyvä tulla äidiksi. Siis sen lapsen kannalta. Sanon tämän ihmisenä, joka oli samassa tilassa, ja jonka lapsi sitten joutui koulukiusatuksi - ehkä siksi, että minä en enää osaa luoda normaaleja ihmissuhteita, joten en osannut sitä hänellekään opettaa. Ja kun se tapahtui, minä en osannut hoitaa sitä, koska vääränlaisia tunteita oli joka puolella. On ihan sattumaa, että lapsella nyt kuitenkin on suurin osa asioista ihan ookoosti. Jollet pysty aborttiin, hankkiudu ainakin HETI terapiaan (älä odota, että kela maksaa mitään, omat pennit jonoon vaan) ja jatka sitä niin pitkään, että kaikki tuskat on käyty läpi ENNEN kuin ne ajankohtaistuvat uudelleen.
Ja toi sun mies: olet ryhtynyt tuohon suhteeseen juuri siksi, että et osaa luoda normaaleja ihmissuhteita ja olet siksi ottanut elämääsi yhden kiusaajan lisää. Hankkiudu siitä eroon. Heti. Et missään tapauksessa halua sitä lapsesi elämään.
Tsemppiä sinulle ja voimia paranemiseen. Ehkä kuitenkin kannattaisi hoitaa itsesi ensin kuntoon, ennen vauvoja. Sitten, kun on lapsi, on aika hankalaa hoitaa itseään, kun ajatukset ja aika kuluu vauvan kanssa.
Jos vielä mies on kertomasi mukainen, eikä kannusta sinua nyt, niin ajatteletko hänen muuttuvan, jos perheeseen syntyy lapsi?
Jollet päätä erota, niin lähtisikö mies kanssasi pariterapiaan?
Itse jättäisin tuossa tilanteessa lasten tekemisen aikaan, jolloin olet itse käynyt terapian loppuun asti. Kun vielä lisäksi kerrot itsetuhoisista ajatuksista. Kuka sitten hoitaisi lapsen?
Olisiko sen sijaan että "työstää ajatuksia psykoterapiassa" kannattanut ennemmin pitää huolta ehkäisystä? Varsinkin jos avioliitto on tuossa jamassa?
Tsemppiä sinulle.
Mulle kävi näin viime vuonna. Jäätiin yhteen ja pidettiin lapsi. Ei ne suhteen ongelmat saati omat mihinkään kadonneet, päin vastoin. Lapsi on nyt 7kk ja on oikein rakastettu ja ihana. Vaikka suhde ei loppuikää kantaisikaan, niin saatiin hänet sentään.