Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (530)
Asun yksin. Hoidan asiani ( netissä) ajan autoa, osaan viedä auton huoltoon ja öljyn vaihtoon ja katsastukseen. Jne.
Mutta en enää jaksa pestä ikkunoita tai mennä mattopyykille. Sitä varten on siivousliikkeet ja pesulat. Vaikka ennen itse pesinkin.
Niin kauan kuin olen miniäni tuntenut heille on äitinsä pessyt ikkunat. Sittemmin kun perhettä tullut siivousliike hoitaa hommat kuten minullakin .
Semmoseksi heittäytynyt niin miniät kuin anopit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alanuoli jos ei anoppi sanoo ettei jaksa vaan ostaa palvelut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Meillä on toiminut mutta tietyissä rajoissa. Esim. siinä että me emme alkaneet mieheni kanssa hoitamaan kahta omakotitaloa vain sen takia että äitini ei olisi halunnut talosta luopua vaikka ei itse enää kyennyt siitä huolehtimaan eikä halunnut siitä ulkopuoliselle maksaa. Parin talven jälkeen hän taipui ja muutti kerrostaloon ja jälkeenpäin on monta kertaa sanonut että se oli ehdottomasti hyvä päätös.
Mistä nyt kiukuttelette äidille kun asuu kerrostalossa? Kai ei enää tarvitse teitä ettekä te häntä?
Meillä se kiukuttelu menee kyllä ihan toisin päin. Äitini käy edellen säännöllisesti meidän luona avautumassa kaikista ongelmistaan ja esim. taloyhtiön ongelmista. Viimeksi eilen kävimme hänen luona asentamassa puhelimeen sovelluksia ja auttamassa printterin kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta äitini on kyllä ollut raskaasti saamapuolella jos lasketaan "palveluksia". Korona-aikaankin kävimme hänelle kuukausia kaupassa ettei hänen tarvitse itse mennä kauppaan. Yleensä ottaen hän pärjää nyt hyvin omillaan mutta aina välillä tarvitsee apua jossakin.
Omistatteko äitisi asuntoa vai pystyikö hän sen ostamaan omalla osuudellaan omakotitalosta?
Ei omisteta. Äitini omisti omakotitalonsa ihan itse ja vaihdosta jäi rahaa ylikin.
Ettei isälläsi ollut yhtään osuutta talosta?
Isäni kuoli jo aikaisemmin mutta talo oli vain äitini nimissä. Me lapset emme siis ole ikinä omistaneet sitä edes osittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisiin sukupuolirooleihin totuttautuneita avuttomia on nuoremmissakin. Tiedän viisikymppisen akateemisen pariskunnan jossa vaimo ei osaa tankata autoa eikä tiedä perheen raha-asioista, esim. vakuutuksista, mies ei osaa/saa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. He jopa ylpeilevät omalla avuttomuudellaan. Oma mahdollinen leskeytyminen häämöttää vasta jossain kaukana tulevaisuudessa, ja kun kysyin että entäs jos tulee avioero, seurasi hiljaisuus. Sitä optiota ei ollut ajateltu.
Eiväthän he voi erota, koska kumpikaan ei pärjää arjessa omin neuvoin.
Ei tajuta että jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.
Sepä onkin kiva avioliitto ruveta heti jo seurustellessa panikoimaan toisen kuolemaa. Hohhoijaa. Ehtii nuo asiat sitten opetella kun se aika tulee. Ihme stressaamista. Kaikki asiat eivät sitäpaitsi kiinnosta kaikkea joten mitä vikaa on jakaa kodin töitä keskenään? Näkee, että on nuoria "kaikkitietäviä ja kaikkivoipia" taas palstalla. Muutama vuosikymmen, niin rauhoittuu se päteminen, kun tajuatte, että alatte itsekin pudota kelkasta pikkuhiljaa ja nuoremmat painavat näppäryydessä ja aivoitteluissa teidän kalkkisten edelle... :D
Tottakai ruvetaan, mutta täällä ei nyt keskustellakkaan siitä. Jospa opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit mistä tätä keskustelua käydään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisiin sukupuolirooleihin totuttautuneita avuttomia on nuoremmissakin. Tiedän viisikymppisen akateemisen pariskunnan jossa vaimo ei osaa tankata autoa eikä tiedä perheen raha-asioista, esim. vakuutuksista, mies ei osaa/saa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. He jopa ylpeilevät omalla avuttomuudellaan. Oma mahdollinen leskeytyminen häämöttää vasta jossain kaukana tulevaisuudessa, ja kun kysyin että entäs jos tulee avioero, seurasi hiljaisuus. Sitä optiota ei ollut ajateltu.
Eiväthän he voi erota, koska kumpikaan ei pärjää arjessa omin neuvoin.
Ei tajuta että jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.
Sepä onkin kiva avioliitto ruveta heti jo seurustellessa panikoimaan toisen kuolemaa. Hohhoijaa. Ehtii nuo asiat sitten opetella kun se aika tulee. Ihme stressaamista. Kaikki asiat eivät sitäpaitsi kiinnosta kaikkea joten mitä vikaa on jakaa kodin töitä keskenään? Näkee, että on nuoria "kaikkitietäviä ja kaikkivoipia" taas palstalla. Muutama vuosikymmen, niin rauhoittuu se päteminen, kun tajuatte, että alatte itsekin pudota kelkasta pikkuhiljaa ja nuoremmat painavat näppäryydessä ja aivoitteluissa teidän kalkkisten edelle... :D
Tottakai ruvetaan, mutta täällä ei nyt keskustellakkaan siitä. Jospa opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit mistä tätä keskustelua käydään.
Siitä ettei tahdota auttaa kummankaan vanhempia vaan odotetaan vain heiltäpäin apua ja tukea ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteisiin sukupuolirooleihin totuttautuneita avuttomia on nuoremmissakin. Tiedän viisikymppisen akateemisen pariskunnan jossa vaimo ei osaa tankata autoa eikä tiedä perheen raha-asioista, esim. vakuutuksista, mies ei osaa/saa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. He jopa ylpeilevät omalla avuttomuudellaan. Oma mahdollinen leskeytyminen häämöttää vasta jossain kaukana tulevaisuudessa, ja kun kysyin että entäs jos tulee avioero, seurasi hiljaisuus. Sitä optiota ei ollut ajateltu.
Eiväthän he voi erota, koska kumpikaan ei pärjää arjessa omin neuvoin.
Ei tajuta että jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.
Sepä onkin kiva avioliitto ruveta heti jo seurustellessa panikoimaan toisen kuolemaa. Hohhoijaa. Ehtii nuo asiat sitten opetella kun se aika tulee. Ihme stressaamista. Kaikki asiat eivät sitäpaitsi kiinnosta kaikkea joten mitä vikaa on jakaa kodin töitä keskenään? Näkee, että on nuoria "kaikkitietäviä ja kaikkivoipia" taas palstalla. Muutama vuosikymmen, niin rauhoittuu se päteminen, kun tajuatte, että alatte itsekin pudota kelkasta pikkuhiljaa ja nuoremmat painavat näppäryydessä ja aivoitteluissa teidän kalkkisten edelle... :D
Tottakai ruvetaan, mutta täällä ei nyt keskustellakkaan siitä. Jospa opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit mistä tätä keskustelua käydään.
Siitä ettei tahdota auttaa kummankaan vanhempia vaan odotetaan vain heiltäpäin apua ja tukea ja rahaa.
Voi raukkaa... Ota vaikka Aapinen avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli jos ei anoppi sanoo ettei jaksa vaan ostaa palvelut?
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno homma..ikävä vaan että vanhemmiten asiat voivat muuttua hankalimmiksi .Se vaan on luonnon laki että vanhana tuppaa tulemaan kaikenlaista prakaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odottakaas vaan, kun tulette vanhaksi. Se aika on kaikilla edessä, ja lopulta ihan jokainen tarvitsee apua, ellei sitten kuole ihan saappaat jalassa.
Aika moni ei näköjään tajua, että vanhuus on vanhuus ja tulet takuulla tippumaan kärryiltä jossain vaiheessa. Oma isä eli 96 vuotiaaksi. Asui omillaan yli 90v ,mutta kyllä viimeisinä vuosinaan tarvitsi apua ja kyllä olisi ollut törkeätä, että me lapset ei olisi autettu. Rakas isä, joka oli meitä lapsena hoitanut ja auttanut ja opettanut, olisi vanhana hyljätty pärjäämään omillaan. Miten julma voi ihminen olla omille vanhemmilleen.
En ymmärrä tätä vihaa vanhuksia, jopa omia vanhempia kohtaan.
Miksi pitää tahallaan käsittää väärin? Tässä keskustelussa puhutaan täysin toimintakykyisistä vanhuksista. Ei dementikoista, omissa maailmoissa elävistä, sänkypotilaista jne. Sellaisista jotka hoitaa itse kotinsa, laskunsa ym mutta yhtäkkiä ei muka osata edes opetella uusia juttuja tai vanhojakaan tehdä. Vaikka muisti pelaa ja järki kulkee, käydään kilometrien lenkillä ja tehdään pihatöitä. Yhtäkkiä joku maton pesu onkin lasten tehtävä, tänään. Tai ikkunanpesu, tänään.
En minä ole mitään väärin ymmärtänyt. Ei minun isällä ollut dementiaa, eikä ollut sänkypotilas, eikä elänyt omissa maailmoissaan, hän vaan oli VANHA. Tiedätkö, että ihminen alkaa rapistumaan noin 30v ja vaikka kuinka hoidat itseäsi hyvin niin pikkuhiljaa lihakset surkastuu ja luusto haurastuu jne. Miehet menettää leveät hartiansa ja voimakkaat käsivartensa. Ihminen väsyy. Kilometrien lenkin voi hyvinkin jaksaa tehdä, mutta ei pitää käsiään ylhäällä niin kauaa, että saisi ikkunat pestyä. Maton pesu on raskasta ja varsinkin märkien mattojen nostelu. Harva vanhus jaksaa edes niitä kuivia mattoja viedä ulos tuulettumaan saatikka alkaa niitä märkänä nostelemaan.
Ja jos sinulla nyt on ilkeät vanhemmat ja ne matot on pestävä juuri tänään niin se ei ole muiden vanhusten vika. Suurin osa vanhuksia ei ole noin pirullisia, kuin sinun vanhuksesi tuntuvat olevan. Toivottavasti et itse tule yhtä pirulliseksi, kun tulet vanhaksi. Lapset niin usein alkavat muistuttaa omia vanhempiaan, kun vanhenevat.
Ja ihan varmasti, jos elät tarpeeksi vanhaksi, et itsekään jaksa oppia enää uusia asioita ja joku päivä huomaat, että et jaksa enää tehdä niitä juttuja, mitkä vielä muutama vuosi sitten sujui. Niin se vaan menee. Vanhuus riisuu ihmisen pikkuhiljaa . Ja ne asiat, jotka ennen oli niin tärkeitä menettää merkityksensä.
Mutta hyvähän se toisaalta on, ettei sitä osaa vielä nuorena ajatella. Olisi kurjaa, jos tietäisi miten sitä vanhemmiten menettää voimansa ja joutuu turvautumaan toisten apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loputonta ja jatkuvaa lastenhoitoapua ja rahaa täällä toivotaan mummoilta kiukkuisina. Mummot taas olkoon hiljaa omista asioistaan. Heillä on ikuinen vastuu lapsistaan kuolemaanaa saakka.
HÖPÖ HÖPÖ. Ja se avuttomaksi heittäytyminen ei ole mummon oma etu. Aivot näivettyy, jos niitä ei työllistä.
Niin varmaan näivettyy ja monilla nuorilla näyttää okevan hyvin pahasti näivettynyt. Normaali ihminen ymmärtää vanhusten fyysisenkin voiman vähentyvän.
Ja myös sen ettei hän itsekään osaa kaikkea kykene kaikkeen mutta mummojen pitäisi hallita kaikki sukan kantapäästä talonsa kattoremonttiin.
Osaatteko te kaikki kaiken kaikesta?
Kyse on AVUTTOMAKSI HEITTÄYTYMISESTÄ. Esimerkkejä ketjussa miljoona. Kun ei muka-osata yhtään mitään ja aina pitäisi hypätä palvelemaan. Ja tämä aloitetaan ennen viisikymppisiä.
Jaa. Mulla oli vielä alle 50v 4 lasta kotona hoidettavana. Vanhinkin täytti vasta 16, kun minä täytin 50v ja kuopus oli silloin 10v. En kyllä ymmärrä, miten tuon ikäisiä työelämässä täysillä olevia ihmisiä pitää muka tulla passaamaan. Miten sitä ihminen pärjää edes työelämässä jos ei mitään osaa tehdä ja ihan avuttomaksi heittäytyy??
Taitaa olla jonkin sortin kehitysvammaa monenkin anopeissa ja vanhuksissa. Avuttomana omat äidit ja anopit huutelee kun ei osata käyttää KAUKOSÄÄDINTÄ (ei luoja, kukaan jolla yksikin toimiva aivosolu on päässä osaa sitä käyttää. Pitää olla todella syvästi kehitysvammainen jos ei) tai laittaa sähkösaunaa päälle. Ja jos joku heittäytyy avuttomaksi, eikä osaa noita tehdä niin sekin viittaa pahaan mt-ongelmaan. Niitä kyllä tuntuu vauvalla viihtyvien ihmisten anopissa ja äideissä olevat yllättävän paljon. Tosi huonoa ainesta täällä käy, ihan wt porukkaa.
Omassa elämässä en ole tavannut yhtään ihmistä, joka ei osaisi käyttää kaukosäädintä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuota avuttomuutta helposti tulee jos on pitkässä suhteessa, jossa kummallakin on omat roolinsa. Meillä mies hoitaa kaikki raha-asiat, autoon ja remontointiin liittyvät jutut. Minä hoidan muut kodin ja lasten asiat.
Tiedostan kyllä, että jonkinlainen notkahdus tekemiseen tulee ihan varmasti kun toinen kuolee, mutta sitten se on vain opeteltava uusia taitoja. En ala nyt vääntämään miehen kanssa sijoituksista, kun en niistä tiedä mitään ja varmaan osaan remonttijutut sitten tehdä tai teettää. Helpompaakin, kun ei ole kuin yksi päättämässä millainen sen pitäisi olla. Autokin on varmasti täysin opittavissa. Jos minä kuolen ensin, niin sitten mies hoitaa ne mitä minä hoidin. Opettelee viikkaamaan pyykit, aikatauluttamaan arjen ja hoitaa lapsiin liittyvät metatyöt. Se vaatii vain sopeutumista. Vaikein pala olisi se yksinäisyys ja siihen ei ennakkoon voi varautua mitenkään.
Tuossakaan liitossa mies ei tee oikeastaan mitään. Mies hoitaa raha-asiat= laskut menee suoraveloituksella automaattisesti tililtä. Onpas hirveä homma! Itselle raha-asioiden hoito ei vaadi ainakaan yhtään mitään. Ja jos mies ei sijoita ammatikseen sijoitukset voi jättää pankin huoleksi. Hajasijoittaa. Mies hoitaa auton: 2x vuosi renkaan vaihto, tai vie vaihdettavaksi rengashuoltoon. Käyttää huollossa 1x vuosi, tai tietyn kilometrimäärän jälkeen.
Remontit: tekemisen määrä riippuu talon kunnosta. Mutta kuinka moni remppaa jatkuvasti?
Nainen raataa kokoajan ja hoitaa yksin lapset ja arjen pyörittämisen. Lapset vieraantuu isästä, joka ei heitä koskaan hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli jos ei anoppi sanoo ettei jaksa vaan ostaa palvelut?
Alanuoli, koska et pystynyt olla mollaamatta miniääsi. Miksi poikasi ei pese omia ikkunoitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli jos ei anoppi sanoo ettei jaksa vaan ostaa palvelut?
Alanuoli, koska et pystynyt olla mollaamatta miniääsi. Miksi poikasi ei pese omia ikkunoitaan?
Ai toi juttuko että ihmiset käyttää siivoojaa, niin miniä kuin anoppi. Ketä siinä mollattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alanuoli jos ei anoppi sanoo ettei jaksa vaan ostaa palvelut?
Alanuoli, koska et pystynyt olla mollaamatta miniääsi. Miksi poikasi ei pese omia ikkunoitaan?
Miksi pojan tai miniän pitäisi pestä ikkunoita jos voivat ostaa siivosliikkeeltä ikkunanpesut ja siivoukset?
Taikka mennä anopin ikkunoita pesemään kun anoppi myös voi tilata työn.
Ja matot pesulaan.
Täällä ihmiset päivittäin riehuvat vanhustensa auttamisesta. Miten ihmeessä niin vieras asia on palvelujen ostaminen?
Jos se kiireinen tytär tai poika ei ehdi. ( huonokuntoista)äitiään auttamaan saa hän kotitalousvähennyksen jos maksaa siivoukset ja pari kertaa vuodessa ikkunanpesun äidilleen.
Ja eiköhän se äiti pysty itsekin maksamaan.
Se vaatii ajattelun muuttamista, ongelmanratkaisutaitoa. Äitiä ja anoppia täällä moittimalla ei asia parane.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sitä palvelua tarvitset, et tee mitään tämän päivän tietämyksellä. Laitteet ja sovellukset muuttuvat nopeasti. Ei tarvita kuin yksi päivitys, niin yhtäkkiä et enää osaakaan.
Se että opettelet niitä uusia versioita, pitää sun aivosi vireillä. Sen sijaan että istut kädet helmassa selittämässä, millaista oli 1930-luvulla ei sinulle anna mitään valmiuksia mihinkään.
Tuskin kukaan väittääkään, että 30-luvun tiedoilla pitäisi vielä pärjätä. Mutta ihan vaan tiedoksi, että kyllä ainakin meillä töissä ihan kaiken ikäiset kiroaa, kun harva se päivä, kun tulet töihin, on systeemit muuttuneet. Ja olen sata varma, että kun ihminen jää eläkkeelle eikä joudu työnsä puolesta koko ajan olla opettelemassa uutta systeemiä niin varmaan jokainen pikkuhiljaa jää niistä jälkeen. Ja kun ne on vaikeita jo niillekin, jotka niiden kanssa on päivittäin tekemisissä niin miten vaikeita ne on niille, jotka ei edes ole niitä perusjuttuja koskaan kunnolla oppineet.
Kautta historian ihmiset on jääneet ajastaan jälkeen, kun ovat tulleet vanhoiksi ja nykyään, kun teknologia muuttuu niin nopeaan, ei kukaan pysy loputtomasti mukana. Nämäkin jotka täällä nyt moittii vanhuksia tulevat joku päivä itse niitä vanhoja jotka on tippuneet kärryiltä ja joita sen ajan nuoret naureskelee ja haukkuu. Sanovat, että on noi vanhat akat tyhmiä ja laiskoja kun eivät viitsi tuollaista asiaa opetelle. Kyllä varmaan oppisivat jos vaan viitsisivät opetella :D
E n voi muuta todeta kuin, että kallista kallista nämä firmojen tekemät työt. Vielä yritän, nainen kun olen, kiivetä katonrajaan itse tekemään. Ehkä konttaan lattialla ja pesen, ehkä nojaan tikkaisiin kun pesen ikkunat. Itse teen vaikka aikaa kuluu. Joskushan se on selvä merkki siitä, että elämä jatkuu vaikka hitaasti.
Kertokaa milloin ihminen on vanhus?
Minulle se se on silloin kun sairaus estää äärimmillään.
Onko niin, ettei ilman laitteita ja päivityksiä voi enää elää, kun en sellaisia ole vielä tarvinnut. Kannettava tietsikka on.
Minusta on sinkkunaisena kiva myös olla vähän perillä autostani,vioista ym. vaikka alussa auton hankittua ajattelin,ettei auton huolto,konepellin alla olevat asiat niin kiinnosta. Että kyllä se huoltomies sitten osaa. Mutta onhan niistä hyvä olla myös omistajana perillä👍. Tietää noin mistä puhutaan Renkaiden ostokin on tullut tutuksi. Sinkkuna on joutunut pakostakin haastamaan itseään menemällä myös 'miesten alueelle'. Mutta tykkään siitä,että pärjään monissa asioissa naisena yksinkin.