Lue keskustelun säännöt.
Vanhuksen opittu avuttomuus.
31.07.2026 |
On muuten rasittavaa. Edes yksinkertaisia asioita ei voi opetella tekemään itse. Esimerkiksi puoliso tankkasi aina auton, niin leskeksi jäätyään muut tankkaavat auton, koska eihän nyt niin vaikeasta hommasta voi itse selvitä. On niin helppoa vain sanoa että hoida sinä tämä, kun en itse osaa. Eri asia jos fyysinen kunto ei enää riitä, kuin että on epävarma edes opettelemaan uutta taitoa.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Oma äiti ei osannut kulkea bussilla eikä suostunut edes opettelemaan. Bussipysäkki oli vieressä ja kaupungin keskustaan muutaman kilometrin matka. Jos isä ei suostunut kuskaamaan, hän ei päässyt minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Meillä on toiminut mutta tietyissä rajoissa. Esim. siinä että me emme alkaneet mieheni kanssa hoitamaan kahta omakotitaloa vain sen takia että äitini ei olisi halunnut talosta luopua vaikka ei itse enää kyennyt siitä huolehtimaan eikä halunnut siitä ulkopuoliselle maksaa. Parin talven jälkeen hän taipui ja muutti kerrostaloon ja jälkeenpäin on monta kertaa sanonut että se oli ehdottomasti hyvä päätös.
No kyllä tuota avuttomuutta helposti tulee jos on pitkässä suhteessa, jossa kummallakin on omat roolinsa. Meillä mies hoitaa kaikki raha-asiat, autoon ja remontointiin liittyvät jutut. Minä hoidan muut kodin ja lasten asiat.
Tiedostan kyllä, että jonkinlainen notkahdus tekemiseen tulee ihan varmasti kun toinen kuolee, mutta sitten se on vain opeteltava uusia taitoja. En ala nyt vääntämään miehen kanssa sijoituksista, kun en niistä tiedä mitään ja varmaan osaan remonttijutut sitten tehdä tai teettää. Helpompaakin, kun ei ole kuin yksi päättämässä millainen sen pitäisi olla. Autokin on varmasti täysin opittavissa. Jos minä kuolen ensin, niin sitten mies hoitaa ne mitä minä hoidin. Opettelee viikkaamaan pyykit, aikatauluttamaan arjen ja hoitaa lapsiin liittyvät metatyöt. Se vaatii vain sopeutumista. Vaikein pala olisi se yksinäisyys ja siihen ei ennakkoon voi varautua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opittu avuttomuus vaatii aina mahdollistajan. Aiemmin mahdollistaja oli puoliso ja nyt muut läheiset. Opetatte hänet tankkaamaan ja sen jälkeen hän tankkaa ihan itse jos haluaa autolla ajaa. Osa vanhuksista pyyhkittäisi takapuolensakin omaisilla jos se vain olisi mahdollista. Vanhusten kanssa pitää olla selvät rajat siitä mitä apua tarjoaa ja mitä ei. Muuten saa toimia heidän palvelijana heidän elämänsä loppuun asti.
Missään tapauksessa ei ketään sovi auttaa, etenkään anoppia.
Noille naispuolisille on kuitenkin vaatimus, hyppäävät kun lapsensa tarvitsevat. Hoitavat lapsia, tulevat laittamaan synttäreitä, antavat rahaa ja hyviä lahjoja.
Eihän tässä ole kyse siitä ettei auteta vaan siitä missä asioissa autetaan. Vanhuksia autetaan niissä asioissa joissa he oikeasti tarvitsevat apua, eivätkä oikeasti selviä niistä yksin. Jos alkaa auttamaan kaikissa niissä asioissa mitä vanhus ei vain halua tehdä itse tai opetella tekemään niin hyvin nopeasti ollaan siinä tilanteessa että saadaan persekin käydä pyyhkimässä. Mieti itse omalla kohdallasi jos sinulla olisi joku jonka voisi hätyyttää tekemään kaikki hommat joita et itse halua tehdä. Näitä hommia taitaisi olla aika paljon.
Niin. Tarvitsen lapsenhoitoapua vaikka itsekin osaisin. Tarvitsen synttärikakut , en osaa mutta äiti ja anoppi osaavat, miksi opettelisin. Tai neulomaan lapselle villapaidan.
Vanemmat naiset auttavat nuorempia, niin päin tämä elämä on nykyisin. Nuoremmat ei halua opetella.
Villapaitoja on kaupat pullollaan ja innokkaat neulojat neulovat lapsenlapsille ihan neulomisen ilosta.
Mutta innokas tytär tai miniä raivostuu jos lahjan tuoja tarvitsisi vaikka pienen neuvon digijutussa. " sulla ollut 75 vuotta aikaa opetella, älä vaivaa muita."
Joo, ja useimmat vammaiset henkilöt ovat samanlaisia. Muut joutuvat jopa siivoamaan heidän jälkensä ! Vaikka osaavat kyllä itsekin siivota omat jälkensä. Jos osaa sotkea, osaa myös siivota. Kukaan ei ole noin avuton ! Ei edes sokeat henkilöt. Sellainen tekoavuttomuus hävettää ! Varsinkin, kun ennen osasi.......ei kai ne parissa vuodessa voi NS unohtua............keneltäkään.......ne vaan aina odottaa, et niitä palvellaan.........pitäisi opetella itse tekemään ja menemään vaikka vessaan. Olkoot miten moni vammainen henkilö tahansa. Vaikka istuisi pyörätuolissa, vaikka kumpikin jalka toimii tarpeeksi hyvin, että pystyy kävelemään. Miksi pitää teeskennellä jotakin, mitä ei oikeasti ole ? Luuletteko, että sillä tavalla saa kaiken ? HARHALUULO !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä opetin mun 67v äidin nostamaan rahaa oankkiautomaatista🙄
Nyttemmin välit menneet mutta paljon kerkesin kaikkea tarvittavaa hänelle opettaa ennen kuin hän totesi että olen ulkopuolinen lapsuudenperheessäni. Hän sitä vastoin ei opettanut minulle koko elämäni aikana oikein yhtään mitään. Miten olisi voinutkaan kun ei edes perusasioita osaa.
Mun oli eron jälkeen +50v mentävä autokouluun. Aluksi tukeuduin poikaan ja vävyyn. Aika pian opin perusjutut ja osaan ajaa ihan itse auton korjaamolle, jos tulee vikaa. En enää panikoidu.
Muutenkaan en halua kuormittaa lapsiani, koitan pärjätä itse. Nyt jo yli 15v ajellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset voi rauhallisesti opettaa häntä tankkaamaan?
Huomaan, että tämä opitun avuttomuuden ilmiö on sinulle täysin vieras.
Kysymys ei ole oppimisesta tai osaamisesta. Kysymys on huomiosta, hoivasta, kontrolloinnista, marttyyriasenteesta, rajojen ovelasta venyttämisestä ja manipuloinnista.
Eli mä olisin kaikkea tuota, jos mieheni kuolisi, kun en osaa korjata autoa, talon tekniikkaa, kaataa puita niin ja ajaa moottoripyörällä jne jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Oma äiti ei osannut kulkea bussilla eikä suostunut edes opettelemaan. Bussipysäkki oli vieressä ja kaupungin keskustaan muutaman kilometrin matka. Jos isä ei suostunut kuskaamaan, hän ei päässyt minnekään.
Minulla on tuttavavanhus 98v ,joka käy bussilla usein keskustassa kaffeella, torilla, toisessa suunnassa cittarissa ,ja eri suunnalla hautuumaalla. . Apteekissa kävellen 2 km yht edestakaisin. Aina hyvällä tuulella hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä opetin mun 67v äidin nostamaan rahaa oankkiautomaatista🙄
Nyttemmin välit menneet mutta paljon kerkesin kaikkea tarvittavaa hänelle opettaa ennen kuin hän totesi että olen ulkopuolinen lapsuudenperheessäni. Hän sitä vastoin ei opettanut minulle koko elämäni aikana oikein yhtään mitään. Miten olisi voinutkaan kun ei edes perusasioita osaa.
Kuivaksi?
Jos vanhus on avuton, se avuttomuus on opittu jo nuorena aikuisena, ehkä vieläkin aiemmin.
Koskaan ei ole tarvinnut ajatella itse tai ratkaista mitään ongelmaa., aina on tullut joku hätiin
Jos nyt on avuttomia vanhuksia, niin niitä tulee tuplat lisää 80 vuoden kuluttua tästä hetkestä.
En suostu edes kuvittelemaan, mutta sen tiedän , että se avuttomuus on ihan jotain muuta, kun että Reijo 70 v. ei osaaitse kuoria perunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaan kun äiti/anoppi tarvitsisi jotain ei suinkaan se vastavuoroisuus toimi eikä "kauppasopimus", autetaan sitten vanhana.
Meillä on toiminut mutta tietyissä rajoissa. Esim. siinä että me emme alkaneet mieheni kanssa hoitamaan kahta omakotitaloa vain sen takia että äitini ei olisi halunnut talosta luopua vaikka ei itse enää kyennyt siitä huolehtimaan eikä halunnut siitä ulkopuoliselle maksaa. Parin talven jälkeen hän taipui ja muutti kerrostaloon ja jälkeenpäin on monta kertaa sanonut että se oli ehdottomasti hyvä päätös.
Mistä nyt kiukuttelette äidille kun asuu kerrostalossa? Kai ei enää tarvitse teitä ettekä te häntä?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuota avuttomuutta helposti tulee jos on pitkässä suhteessa, jossa kummallakin on omat roolinsa. Meillä mies hoitaa kaikki raha-asiat, autoon ja remontointiin liittyvät jutut. Minä hoidan muut kodin ja lasten asiat.
Tiedostan kyllä, että jonkinlainen notkahdus tekemiseen tulee ihan varmasti kun toinen kuolee, mutta sitten se on vain opeteltava uusia taitoja. En ala nyt vääntämään miehen kanssa sijoituksista, kun en niistä tiedä mitään ja varmaan osaan remonttijutut sitten tehdä tai teettää. Helpompaakin, kun ei ole kuin yksi päättämässä millainen sen pitäisi olla. Autokin on varmasti täysin opittavissa. Jos minä kuolen ensin, niin sitten mies hoitaa ne mitä minä hoidin. Opettelee viikkaamaan pyykit, aikatauluttamaan arjen ja hoitaa lapsiin liittyvät metatyöt. Se vaatii vain sopeutumista. Vaikein pala olisi se yksinäisyys ja siihen ei ennakkoon voi varautua mitenkään.
Ette te itsenäisesti mitään opettele vaan teitä pitää jonkun opettaa, vaikka voisitte nyt eläessänne opettaa toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Sama, väkisin harjoittelin tilaamaan kotiin ruokaa kaupasta, että sitten tarvittaessa osaan. Jotain huoltomiestä kyllä tarvitsisin välillä.
Yksineläjänä olen aina opetellut tekemään ja hoitamaan itse asiani, kukaan ei niitä ole puolestani hoitanut enkä ole ketään pyytänyt koskaan niin tekemäänkään. Olen nyt 70 v. eikä mene sormi suuhun digiasioissakaan ja olen valpas kaikkien uudistusten suhteen ja opettelen ne ennen kuin on edes tarpeen. Poltan joskus hihat ikätovereideni kanssa joita saa jelppiä ja neuvoa monissa asioissa, kun eivät viitsi itse opetella ja ottaa asioista selvää.
Se on just tuo, ettei viitsitä opetella asioita. Saakeli ,kun on 7 ikäisenä opetellu lukemaan, ja nyt on netti nokan alla, niin kaikki kysytään toisilta.
Todella typerää, luulisi että hävettää moinen saamattomuus. Kikki päivät on aikaa ottaa asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuota avuttomuutta helposti tulee jos on pitkässä suhteessa, jossa kummallakin on omat roolinsa. Meillä mies hoitaa kaikki raha-asiat, autoon ja remontointiin liittyvät jutut. Minä hoidan muut kodin ja lasten asiat.
Tiedostan kyllä, että jonkinlainen notkahdus tekemiseen tulee ihan varmasti kun toinen kuolee, mutta sitten se on vain opeteltava uusia taitoja. En ala nyt vääntämään miehen kanssa sijoituksista, kun en niistä tiedä mitään ja varmaan osaan remonttijutut sitten tehdä tai teettää. Helpompaakin, kun ei ole kuin yksi päättämässä millainen sen pitäisi olla. Autokin on varmasti täysin opittavissa. Jos minä kuolen ensin, niin sitten mies hoitaa ne mitä minä hoidin. Opettelee viikkaamaan pyykit, aikatauluttamaan arjen ja hoitaa lapsiin liittyvät metatyöt. Se vaatii vain sopeutumista. Vaikein pala olisi se yksinäisyys ja siihen ei ennakkoon voi varautua mitenkään.
Ette te itsenäisesti mitään opettele vaan teitä pitää jonkun opettaa, vaikka voisitte nyt eläessänne opettaa toisenne.
Jaa, mä olen kyllä ihan itsenäisesti etsinyt tietoa ja materiaalia ja opetellut helvetin monta asiaa. Itsenäisesti opiskellut 5 kieltä, korjaamaan autoni, tekemään pieniä remotteja, korjaamaan ja asentamaan pienelektroniikkaa, neulomaan ohjeista jne. Ei ole ollut opettajia, on kyky etsiä tietoa ja kokeilla tarttumalla hommaan.
Miniä kysyi otanko 7 ja 9 vuotiaat elokuun viimeisekai viikonlopuksi.
Miksi ottaisin, opetelkoot itse hoitamaan lapsensa, avuttomaksi heittäytymistä.
En minäkään pyydä häneltä mitään ja tokko saisin. Me kännykkäliikkeeseen jos et osaa ...
Oma 70 v äitini on ollut tällainen ainakin viimeiset 20 vuotta. Isä tekee kaiken hänelle eteen. Ei "osaa" siivota, laittaa ruokaa, edes pyykkinarulta puhtaiden pyykkien pois ottaminen ei onnistu. Joku auton tankkaaminen olisi katastrofi. Minua varoittelee tuikitavallisista asioista, että älä ala siihen, on niin vaivalloista (esim. mökkisaunan lämmitys). Viimeisimpänä varoitteli, että osaatkohan sinä laittaa sen akkuosan takaisin varsi-imuriin, kun se on niin vaikeaa (oli yksi napsaus ja akku on paikallaan).
Vierailija kirjoitti:
Muut voisivat yksinkertaisesti sanoa etteiväh autoa enää tankkaa Miten hän hoitaa huolto ja katsastukset ja muut oikeasti hankalat asiat? Jotenkin noloa tuollainen toisten armoille heittaytyminen. Vaatimukset vielä kasvavat, kun kynnys pyytää alenee.
Mitä hankalaa on katsastuksessa tai huollossa? Kun kutsut niitä oikeasti hankalaksi asiaksi. Varaa aika, aja perille. Kylläpä on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut koko ikäni sellainen, että opettelen jonkun asian vasta sitten, kun on pakko. Ei varmaankaan mikään ihailtava piirre ihmisessä. Vaikka olen jo eläkkeellä, onneksi vielä(kin) ymmärrän, milloin on otettava lusikka kauniiseen käteen.
Sama, väkisin harjoittelin tilaamaan kotiin ruokaa kaupasta, että sitten tarvittaessa osaan. Jotain huoltomiestä kyllä tarvitsisin välillä.
Sitten kun sitä palvelua tarvitset, et tee mitään tämän päivän tietämyksellä. Laitteet ja sovellukset muuttuvat nopeasti. Ei tarvita kuin yksi päivitys, niin yhtäkkiä et enää osaakaan.
Koska applikaatioita suunnittelevat ihmiset, joille uusi tekniikka on päivänselvää, olettavat he, että muutkin tietävät mitä mikäkin värit ja symbolit tarkoittavan. Myös ne ihan uudet.
Itse olin ihmeissäni tablettini kanssa kun sen sammutustoiminto muuttui päivityksen yhteydessä. Se ei enää sammunutkaan virtanappia painamalla. Ei lyhyellä eikä pitkällä painalluksella. Nyt pitää painaa yhtä aikaa virtanäppäintä ja äänensäätöä, että saa sammutusvalikon esiin. Eikä sitä kerrottu missään. Itse piti hoksata kokeilla että sammuisiko näin.
Miten joku muistisairas voi pärjätä tällaisten kanssa jos ei muista enää edes lastensa nimiä eikä tunnista omaa puolisoa?
Miten varaudutaan siihen, että laitteet päivittyvät automaattisesti niin että perustoiminnotkin muuttuvat?
Tältä palstalta varmasti löytyy vastaus tähänkin, sillä täällä asuu ihmisiä, jotka osaavat varautua kaikkeen ja joille ei koskaan tule yllätyksiä.
Se nyt on ihan itsestänsevyys, että ne sovellukset muuttuu,, siis kehittyy kaiken aikaa.pysyypähän tällaisen kasikymppisen nuppikin vireämpänä. Kun pitää hoksata tai kysyä Ai:ltä.
Mulla on hyvä anoppi. Hän asuu toisella puolella Suomea ja näemme 1-2 kertaa vuodessa kahvipöydässä.