Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää ystävien kateus ja kitinä huonoista miehistä, kun ovat valinneet huonoja miehiä
30.07.2026 |
Olen aivan kyllästynyt siihen, miten kolme-nelikymppiset ystäväni valittavat, miten huono mies (tai ex-mies, jos ovat jo eronneet) heillä on. Kitistään, miten mies on flegmaattinen, ei jaksa tehdä mitään, on itsekäs, on päihdeongelmaa jne. On siis jo valmiiksi otettu kumppaniksi mies, josta ulkopuolinen näkee kilometrin päähän, että tästä ei hyvä seuraa ja älä ala tuollaisen kanssa olemaan/lapsia tekemään. Sitten ihmettelevät, että miten se päihdeongelmainen jantteri ei olekaan osallistuva ja hyvä isä, vaan jättää kaiken vastuun lasten äidille eikä hoida lapsia edes eron jälkeen kunnolla. Tai ihmetellään, että miten se jännämikko onkin vetävä ja hauska, mutta taas tasainen avioarki ja perhe-elämä ei kiinnosta miestä ollenkaan, mutta muut naiset kiinnostaa senkin edestä. Osa taas on korostanut, miten miehen pitää olla vetävä ja hyväkroppainen - vaikka todellisuudessa ulkonäöllä ei tee perhe-elämän näkökulmasta yhtään mitään. Paras on, että eronneet eivät edes yritä oppia virheestään. Sen sijaan, että etsittäisiin luotettavaa ja hyvää puolisoa, niin kaivataan yhä seikkailua ja jännitystä. Ajatellaan, että siitä toisesta osapuolesta kuoriutuisi hyvä ja kunnollinen isäpuoli sekä jännittävä rakastaja äidille.
Osa on kiukkuisena avautunut minulle siitäkin, miten epäreilua on, että minulla on ns. osallistuva, kunnollinen mies. Miten niin epäreilua? Ihan on ollut tietoinen ratkaisu, että halusin puolisoksi miehen, joka on kunnollinen. En ottanut päihdeongelmaista, enkä halunnut naistenmiestä. En kaivannut jännitystä. Etsin nimenomaan puolisoa, joka on tasainen, tunnollinen, sitoutunut perinteiseen perhe-elämään ja avioliittoon. Joka ei kaipaa jotain seikkailua, vaan nauttii ihan perusarjesta. Sellainen, jollainen itsekin olen. Tällaista miestä sai tovin etsiä, mutta lopulta löytyi. Osa naureskeli tuolloin, miten minulle kelpaa ylipainoinen nörttimies. Minua tuo ei haitannut ollenkaan, vaan miehen sisin merkitsi. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia, mies on ollut hyvä puoliso ja isä. Ei ole lähtenyt vaikeuksien tullessa kävelemään, on seisty toistemme rinnalla. Kummasti ei ole enää naureskeltu, että miten tällainen mies on kelvannut, kun on nähty, mitä avioliitto ja perhe-elämä on.
Kannattaa valita hyvä ja kunnollinen mies, jos kaipaa hyvää puolisoa ja isää lapsille.
Kommentit (119)
AP! Paljastuit MIESPUOLISEKSI, en tiedä oletko homo, kaappihomo tai onko sinut kuohittu, mutta mies-sukupuolta edustit ainakin jossain vaiheessa elämääsi, niin läpinäkyvä skeidaa koko teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haista nyt perkele pitkä aamupaskasi. Mikäli mies vaikuttaa pillunhaluvaiheessa hyvältä mieheltä, voi hän muuttua kaasuvalottajasiaksi tai muuten vaan hyväksikäyttäjäksi, petturiksi, rikolliseksi, valehtelijaksi, peluriksi vuosienkin päästä tai kitisivätkö ystäväsi huonoista miesvalinnoistaan JO ALTTARILLA ?
Vain nautittu lääke auttaa siitoshullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Heh, ehkä liikut vähemmän liikunnallisissa porukoissa. Mieheni harrastaa pallolajeja 5-6 x viikossa, ja pitää kuntopiirin kotona 6-7 iltana viikossa. Ei se sen enempää vaadi, joskin se on valtaosalle ihmisistä liikaa.
No kommentoin ihan siksi, koska tiedän mitä se 6-pack oikeasti vaatii, kun oikeasti omaan sellaisen. Se yleensä vaatii miehiltä sitä 12% kehon rasvaprosenttia ja joiltakin jopa sen alle, jos on vain huonot geenit vastalihaksien ja sen suhteen missä sitä rasvaa varastoi kehossaan. Se tuppaa useimmilla miehillä olemaan se vatsan alue.
Maailmassa on enemmän miljonäärejä kuin 6-pack:n omaavia miehiä.
Itsellä sen rakentaminen ja ylläpito meinaa tiukkaa ruokavaliota, 4x viikolla salilla käyntiä ja vähintään 20km matkan kävelyä päivittäin. Valtaosa ihmisistä ei tähän tosiaankaan pysty.
Lähes kaikilla on esittelykelpoinen sixpack läskin alla. Käytännössä ainoa mitä vaaditaan on läskin sulattaminen. Liikunta voi auttaa ruokahalun säätelyyn ja onhan elämässä ilon lähdettä ja pysyy toimintakykyisenä jne eikä tarvitse hakea tyydytystä vain syömisestä. Mutta isossa kuvassa sixpack saadaan sulattamalla rasva sen päältä, ei loputtomalla liikunnalla.
Tämä on beta-naisten voimaantumisketju. Lylleröpyllerönörtti onkin oikeasti se päävoitto parisuhdemarkkinoilla. Minäkin voin saada sellaisen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ylipainoisen miehen vaimo. Sukulaiseni/kaverini ovat piikitelleet miestäni ylipainosta (bmi 33) ja piikittely on jatkunut tähän päivään asti. Minä olen ilolla mieheni kanssa, kun miehellä on muut asiat kunnossa. Hoitaa työnsä, tekee osansa kodin ja jälkikasvun eteen. On uskollinen, hyvä aviomies. Hauska, nokkela ja viisas.
Sitä voi sitten miettiä, että onko se itsekeskeinen ja laiska parempikroppainen mies ollut hyvä valinta puolisoksi ja lasten isäksi.
Minun miehelläni on sikspäk, ja siitä huolimatta hän on kiltti, rakastava, tunnollinen ja välittävä kumppani.
Ei ole pakko tyytyä läskiin; ylipaino itsessään ei tee kenestäkään toista parempaa puolisoa. Myös hyvännäköinen ihminen voi olla ihana elämäntoveri.
Vähän kyllä epäilen, että 6-pack löytyy. Sellaisia miehiä on Suomessa oikeasti vähemmän kuin miljonäärejä. Ei sillä, että se puoliso voisi muuten olla hyvässä fyysisessä kunnossa.
Heh, ehkä liikut vähemmän liikunnallisissa porukoissa. Mieheni harrastaa pallolajeja 5-6 x viikossa, ja pitää kuntopiirin kotona 6-7 iltana viikossa. Ei se sen enempää vaadi, joskin se on valtaosalle ihmisistä liikaa.
No kommentoin ihan siksi, koska tiedän mitä se 6-pack oikeasti vaatii, kun oikeasti omaan sellaisen. Se yleensä vaatii miehiltä sitä 12% kehon rasvaprosenttia ja joiltakin jopa sen alle, jos on vain huonot geenit vastalihaksien ja sen suhteen missä sitä rasvaa varastoi kehossaan. Se tuppaa useimmilla miehillä olemaan se vatsan alue.
Maailmassa on enemmän miljonäärejä kuin 6-pack:n omaavia miehiä.
Itsellä sen rakentaminen ja ylläpito meinaa tiukkaa ruokavaliota, 4x viikolla salilla käyntiä ja vähintään 20km matkan kävelyä päivittäin. Valtaosa ihmisistä ei tähän tosiaankaan pysty.
Lähes kaikilla on esittelykelpoinen sixpack läskin alla. Käytännössä ainoa mitä vaaditaan on läskin sulattaminen. Liikunta voi auttaa ruokahalun säätelyyn ja onhan elämässä ilon lähdettä ja pysyy toimintakykyisenä jne eikä tarvitse hakea tyydytystä vain syömisestä. Mutta isossa kuvassa sixpack saadaan sulattamalla rasva sen päältä, ei loputtomalla liikunnalla.
Olet ihan oikeassa, että sen 6-packin saa esiin ihan vain vaikka diettaamalla. Monella ei vain ole sitä itsekuria tai edes halua koskaan päästä sinne asti, että se sixpack näkyisi kokonaan. Eihän sillä mitään terveydellistä vaikutusta nimittäin ole. Näyttää vain kivalta.
Vierailija kirjoitti:
AP! Paljastuit MIESPUOLISEKSI, en tiedä oletko homo, kaappihomo tai onko sinut kuohittu, mutta mies-sukupuolta edustit ainakin jossain vaiheessa elämääsi, niin läpinäkyvä skeidaa koko teksti.
Vain nautittu lääke auttaa siitoshullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haista nyt perkele pitkä aamupaskasi. Mikäli mies vaikuttaa pillunhaluvaiheessa hyvältä mieheltä, voi hän muuttua kaasuvalottajasiaksi tai muuten vaan hyväksikäyttäjäksi, petturiksi, rikolliseksi, valehtelijaksi, peluriksi vuosienkin päästä tai kitisivätkö ystäväsi huonoista miesvalinnoistaan JO ALTTARILLA ?
Vain nautittu lääke auttaa siitoshullu.
Mene runkulle sekasikiö !
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi: se ihana miehesi pettää sinua.
Varatuille paksuille kilttismiehille ei ole maailman suurimmat pettämismarkkinat tarjolla. Joten tuskin pettää. Mikä sun ongelma on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on kasvanut tasapainoisten aikuisten lapsena, hän ei välttämättä ymmärrä, että ihmisissä voi olla taitavia feikkaajia, joilla on erilaisia tunne-elämän häiriöitä ja epäsosiaalisuutta, mutta ovat niin älykkäitä, että osaavat esittää sellaista, kun tietävät muiden odottavan.
Tämä näytelmä voi paljastua vasta vuosien päästä, kun lapsen syntymä muuttaa perhedynamiikkaa ja tuo lisää vastuuta.
Kaikki tapaukset, joissa naiset on tyytymättömiä, ei ole näitä.
Moni menee ihastuksen huumassa ansaan ja uskoo voivansa muuttaa puolisoa, mikä ei onnistu. Niitäkin on, jotka ottaa vain jonkun miehen, koska haluaa avioon.
Osalla se jatkuva valitus on vaan tapa.
Toi on oikeasti tosi harvinaista. Yleensä ihmisestä näkee mikä se on mut moni nainen esittää yllättänyttä.. yksi entinen kaveri jauhoi että on niin ihanaa kun poikkis ei osaa laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä (et tarvii häntä niin), kun alkoi vauvan saatuaan valittaa kuinka poikkis ei tee mitään niin teki jo mieli vetäistä läväri, kuinka h@@@etin tyhmä voi aikuinen ihminen olla.
Minun lapseni isä on seksikäs, pitkä, hyvännäköinen, kiltti, hauska, perhettään rakastava ja arvostava komistus, joka saisi aika monen naisen petiinsä, mutta joka vie sinne vain minut. Olen minä rakastunut myös vähemmän komeaan ja ulkoisesti viehättävään, ex ei ollut mikään namupala mutta niin vain hän oli se pettäjä. Aiempi ex oli ihan hyvännäköinen, mutta itsekeskeinen mulkku hänestä paljastui muutamassa vuodessa. Enemmän ennakkoluuloja nykyisen kanssa on saanut kuulla, kuin näiden tavallisempien, että ei se ulkonäkö ole mikään mittari luonteelle. Korkeintaan huonompi ulkonäkö altistaa huonommalle käytökselle, kun tilaisuus tekee heti varkaan pettämistouhuisss, tilaisuus kun on niin harvinainen. Tai on katkeruutta kun vähemmän viehättävä on saanut vaikka useat pakit.
Ja AP on niin selvästi mies, että huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no, kuulostaa kyllä täysin perseeltä myös elää
elämäänsä jonkun tylsän miehen kanssa, joka ei herätä mitään kiinnostusta. ”On hyvä isä”. ”Tekee kotitöitä”. Sama kuin seurustelisi pahvista leikatun kuvan kanssa.
Onneksi omat lapset on jo isoja. Ei tarvi ottaa mitään miestä enää, ellei oikeesti osu eteen jotain kiinnostavaa. Mieluummin sitten niitä jänniä, seikkailun merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Haista nyt perkele pitkä aamupaskasi. Mikäli mies vaikuttaa pillunhaluvaiheessa hyvältä mieheltä, voi hän muuttua kaasuvalottajasiaksi tai muuten vaan hyväksikäyttäjäksi, petturiksi, rikolliseksi, valehtelijaksi, peluriksi vuosienkin päästä tai kitisivätkö ystäväsi huonoista miesvalinnoistaan JO ALTTARILLA ?
Sori, mutta kyllä ulkopuoliset sen ihan alusta asti näkee, että mies on huonoa kumppanimatskua. Esimerkkejä tosielämästä:
-Yh-äiti on mielestään löytänyt upean, kulttuurista kiinnostuneen ja seksikkään miehen. Todellisuus? Mies ei hoida aiemmankaan liiton lasta kunnolla. Mies ei kykene sitoutumaan yhteen kumppaniin, elää polyamorisesti ja käy jatkuvasti treffeillä. Roikkuu kiinni yhdessä eksässä (ei lapsen äiti), joka ei kuitenkaan halua miestä. Mies ei osaa sitoutua, välttelee ja elää miten sattuu. Ei kykene käsittelemään tunteitaan ja ottamaan vastuuta elämästään. Kun aikaa kuluu, niin naista harmittaa, että mies ei olekaan sitoutuvaa tyyppiä. Kenelle muulle tuo tuli yllätyksenä, paitsi naiselle itselleen?
-Nainen luulee löytäneensä hyvän miehen, nainen haaveilee naimisiin menosta ja lapsista. Alusta asti mies on ollut perässä vedettävä ja nainen on järjestänyt kaiken, miestä ei näytä nainen kiinnostavan 100 %. Mies ei kosi, eikä ota kuuleviin korviinsa naisen ehdotuksia avioliitosta ja lapsista. Nainen ja mies elävät useamman vuoden avoliitossa. Kun nainen alkaa sanoa, että nyt pitää oikeasti mennä naimisiin ja saada niitä lapsia, mies sanoo, ettei ole valmis ja haluaa erota. Puoli vuotta myöhemmin mies on jo naimisissa toisen naisen kanssa ja lapsi on tulossa.
-Nainen menee treffeille miehen kanssa. Muut näkevät heti, että mies on flirttaileva vilkkusilmä, joka katselee jatkuvasti muita naisia. Miehen parisuhdehistoria on rikkonainen ja on pettänyt aiempaakin kumppaniaan. Nainen ei tätä asiaa vaaleanpunaisten lasien läpi näe. Mies on alkoholiin menevä ja flirttaileva varsinkin humalassa. Lapsen synnyttyä mies jatkaa baareilua ja nainen jää kotiin hoitamaan lasta. Toisen lapsen ja kuluneiden vuosien jälkeen naiselle käy selväksi, että mies on pettänyt häntä monesti. Naiselle tämä saattoi tulla yllätyksenä, muille ei.
Kyllä näistä nyt suurin osa ja sokea Reettakin näkee jo varhain, että älä tuollaisiin suhteisiin ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksin muiden mielestä "tylsän nörttimiehen" kanssa naimisissa oleva nainen.
Ei se muiden mielestä tylsyys tarkoita, että toinen sellainen olisi. Mieheni on minusta maailman hauskin, hänellä on hyvä huumorintaju ja heittää hyvää läppää. Mies on älykäs ja sellaisissa asioissa lahjakas, jotka minulle ovat vaikeampia (minä taas pärjään toisissa asioissa miestä paremmin). Mies on kiinnostunut maailman tapahtumista, meillä on hyviä keskusteluja ja samat arvot. Mies on minusta komea ja seksikäs. Hyvä isä, hyvä puoliso. Empaattinen, suojeleva, luotettava jne. Monet miehen piirteet eivät näy muille, vaan tulevat ilmi meidän kotona ja läheisten kesken. En todellakaan sanoisi elämääni hänen kanssa tylsäksi.
Jos oma mies on vaimon mielestä komea ja seksikäs niin minun käsityskykyni ja elämäntuntemukseni mukaan hän ei voi olla silloin muiden mielestä vaatimattoman näköinen hissukka tai jopa ruma. Joku tässä nyt on ristiriidassa.
Tylsä, eiminkäännäköinen hisukka on tylsä eiminkäännäköinen hissukka ihan oikeasti, ei se muutu komeaksi ja mielenkiintoiseksi kun mennään naimisiin. Kuvaamasi aviomies on ollut alkujaankin komea, seksikäs ja kiinnostava. Tai sitten puhut omiasi.
Älykkyys ja huumorintaju, ei tyhjännauraminen kylläkään, on eräs piirre mikä luo minussa kiinnostusta miestä kohtaan. Mutta sekään ei auta jos jotkut muut asiat tökkivät tai ei vain löydy kiinnostusta tarpeeksi ja kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän päivään mennessä mihin olen nyt elänyt, ja niitä päiviä on paljon, en naisena ole pystynyt millään järjen äänellä tai muullakaan viisaudella perustelemaan itselleni, että tuohon mieheen minun nyt ehdottomasti pitäisi ihastua. On niin perusteellisen hyvää kumppanimatskua ja turvallisen sitoutuva ja tasaisen luotettava ja mitä muuta kaikkea lisäksi. Silmissä siinävä hyvä asumisalue tarkalla elämisellä tai säästämisellä, ei se nyt vain ole minun elämääni ellei vetovoimaa ole. Olen siis myös se onneton naistyyppi, jonka pitää tuntea vetovoimaa ja ulkonäkökin jollain tasolla miellyttää. Muuten ei hyvä heilu suhteessa. Olen nimittäin aika huono kumppani itse, jos olen parisuhteessa tai suhteessa yleensäkin miehen kanssa, joka on kyllä ihan hyvä mies, muttei muuta tunnetta häneen löydy. Tai ulkonäössä on joku piirre, jolta joudun toistuvasti sulkemaan silmäni.
On ilmeisesti olemassa naisia, puhun nyt vain naisista kun miehistä en tässä asiassa tiedä, että heille avain parisuhteeseen ovat järkisyyt. Tunne ja vetovoima ovat sivuseikka tai se tosiaan sitten syntyy kun mies näyttää kunnollisuutensa ja turvallisuutensa jatkossa.
Minulle ei kemiaa ja vetovoimaa mieheen synny jatkossakaan ellei sitä ole syntynyt heti alkumetreillä. Olen joskus miettinytkin miten paljon helpompaa olisi löytää kumppani jos olisi toisin. Mutta itseni tietäen ja tuntien ei se helppous ratkaisisi tai korvaisi puuttuvaa vetovoimaa kuitenkaan.
Hyvä sentään, että tunnistat olevasi huono kumppani. Nyt sitten teet sen loogisen päätöksen ja pysyt sinkkuna.
Hyvä sentään, että luit kommenttini, mutta huono sentään kun et yhtää tajunnut mistä kirjoitin.
Sinkkuna olen kyllä mieluummin kuin suhteessa mieheen johon en tunne vetovoimaa. Ihan kelpo kumppani olen mielestäni silloin kun molemminpuolista vetovoimaa, kiinnostusta ja huumoria, älyllistä puolta unohtamatta, löytyy.
Kiva, että sä olet löytänyt luotettavan ja osallistuvan kumppanin. Mitä sä sanot niille, joiden puolisoista ilmenee myöhemmin isoja vikoja (riippuvuudet, pettäminen, väkivaltaisuus tai se, että puolisosta tulee vaan yks lapsi lisää perheeseen)? Siis sellaisia vikoja, jotka eivät ole samantien nähtävillä tai niitä aktiivisesti peitellään.
Mutta ihmiset ovat rakastuneita aika sokeita sille rakkautensa kohteen ilmiselville ongelmille ja virheille. Itseäni lähinnä naurattaa kuvailemasi kitinä.
Eräs fiksu nainen meni tyhmän mutta hyvännäköisen miehen kanssa naimisiin ja teki tämän kanssa lapsen. Kyseinen mies oli ollut monta vuotta minun luokallani, joten tunsin hänet erittäin hyvin. Hän kuitenkin kielsi minua kertomasta, että olemme olleet samalla luokalla. Nyt noin 30 vuotta myöhemmin tuli mieleen kysymys, olisiko sittenkin pitänyt kertoa.
Suhakza
Sitä saa mitä tilaa.