Muistatko omasta lapsuudestasi, että vanhemmillasi olisi ollut iso tuliverkosto?
Itse en ollut ikinä kummassakaan mummolassa hoidossa eikä perheemme saanut heiltä rahaa tai tavaraa. Olivat liian vanhoja ja monta lasta kasvattaneena jo osansa tehneet. Lähinnä asetelma oli tosinpäin, eli autoimme heitä.
Nyt en myöskään itse en pidä omia vanhempiani lasteni hoitajina.
Miksi siis puhutaan siitä, että ’nykyään’ ei ole tukiverkostoa? Ei kai se ennenkään ihan itsestäänselvyys ollut?
Kommentit (37)
Jaahas, tuliverkosto siitä tukiverkostostosta nyt sitten tulikin. Toivottavasti ainoat vastaukset eivät pyöri sen ympärillä x D
Omassa lapsuudessa kyläiltiin paljon serkkujen luona, ollaan kaikki aika saman ikäisiä. - Veljeni vaimo katkaisi perheensä välit meidän puolen sukuun, joten ei serkkujen luona kyläilyjä. Mieheni sisaruksilla ei ole lapsia.
Yökyläilin ja kävin ostoksilla (esim reppu, penaali) kummieni kanssa. - Veljeni vaimoineen on lapsemme kummit, eivät pidä mitään yhteyttä ja lopetin sitten itsekin.
Kesälomilla oltiin yökylässä molempien isovanhempien kesämökeillä, viikko aina kerrallaan. - Toisilla isovanhemmilla lapsemme on yökyläillyt yhden yön ja samalla reissulla ollut 1,5 päivää hoidossa. Lapsi on jo 11-vuotias, isovanhemmat viiskymppisiä. Toisilla isovanhemmilla lapsi yökyläili pienenä muutaman yön vuodessa, hoidossa oli useammin.
Ja jos äitini kertomat jutut minun lapsuuteni kesäkerhoista, perhekerhoista, avoimesta päiväkodista, leikkikenttäkerhoista yms pitää paikkansa, niin on ainakin heillä ollut apua ja tukea. Ja ostovoimaa. Ja silloin oli ihan tavallista, että alle kouluikäisetkin ulkoili isosisarusten mukana aamusta iltaan keskenään korttelin muiden lasten kanssa. Nykyään on huoltaja oltava mukana tai jätät lapsesi heitteille.
Kyllä tässä aika yksin on saanut pärjätä vaikka apuakin on yritetty totaaliväsyneenä saada.
Ei ollut, mutta heitä se ei hidastanut. Kun oli menoja, niin esim jättivät 6-vuotiaan isosiskoni hoitamaan minua ollessani 1-vuotias. Ja kuusivuotiaana olin jo tarpeeksi vanha pärjätäkseni yksin. Piti olla pikkuaikuinen.
Syntynyt -72
Juoppoja molemmat, kumpaakaan ei lapset kiinnostanut eli elettiin miten haluttiin
Tuliverkosto kuulostaa kiehtovalta, mutta myös pelottavalta.
Ei silloinkaan tulen avaamista kovin hyvällä katsottu
Ei ollut. Mummot ja papat kuoli pian syntymäni jälkeen.
Oltiin mummolassa, naapurissa, ystävillä... ei juuri oltiin päivähoidossa kun kaveriperheiden kesken oli joustavuutta työajoissa ja lastenhoitorinki. Mummo oli välillä pitkiä aikoja meillä, ainakin pikkusiskojen syntymän aikaan. Äitini sai myös kodinhoitajan (?) apua ilmaiseksi kotiin kun sairasteli toisen raskauden aikana eikä jaksanut itse huolehtia 3-vuotiaasta.
Kyllä minun vanhemmilla oli. Ei he rahaa keneltäkään saaneet, mutta tosi paljon oli ihmisiä ympärillä. Sukua ja ystäväperheitä. Aina meille lapsille löytyi lapsenvahti, kun halusivat jossain käydä.
Itselläni ei ole ollut mitään tukiverkostoja, koska kaikki asuu sen verran kaukana.
Ei ollut, itse hoitivat meidät neljä lasta.
Oli liian vanhoja isovanhemmat hoitamaan. Muita sukulaisia ja ystäviä kyllä oli runsaasti.
Ei ainakaan noin valtavaa tuliverkostoa kuin Wildberriesin varastoilla.
Vanhemmat palkkasi jonkun naapuriston tytöistä lapsenvahdiksi, kun heillä oli omia menojaan. Pitkään meillä myös asui kotiapulainen.
Sillon hoidettiin lapset toisiamme. Nykyään olis lasun paikka. Varsinkin kun oltiin keskenämme hiekkarannalla.
Oli, mutta myös yhteiskunta tuntui tuolloin välittävämmältä kuin tänä päivänä. Elämä oli tuolloin yksinkertaisempaa ja ihmisillä oli luonnostaan varmaan enemmän energiaa elämässään miettiä myös muita.
Tavallaan - faija osallistui VPK:n toimintaan.
Aloittaja ei kertonut ikäänsä. Mutta 70-80 luvuilla syntyneiden perheillä oli aika yleisesti tukiverkostoja. Lapsuuden kesät oltiin mummoloissa, oli kodinhoitajia(meilläkin kävi sellainen),kesäsiirtoloita jne.
Jos minusta tulee mummo niin aioin hoitaa ja auttaa niin paljon kuin mahdollista, mikään ei ole tärkeämpää tässä maailmassa kuin perhe.
Äidin vanhemmat olivat töissä ja isän vanhemmat yli 75v ikäisiä ja itsekin jo hoivan tarpeessa. Ikinä en ollut mummolassa hoidossa. Hätätilassa avuksi tuli isän sisko (joka hoiti iäkkäitä vanhempiaan), mutta silloin kyseessä oli nimenomaan todellinen kriisi tyyliin isoisän yllättävä sydäninfarkti.
Olin lapsi 80-luvulla, ei vanhemmat silloin käyneet treffeillä naimisiinmenon jälkeen. Silloin elettiin perhettä ja saatettiin käydä teatterissa tai elokuvissa, mutta ei mitään pitkiä treffiviikonloppuja, koska apuna oli lastenhoitaja, jolle piti maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kertonut ikäänsä. Mutta 70-80 luvuilla syntyneiden perheillä oli aika yleisesti tukiverkostoja. Lapsuuden kesät oltiin mummoloissa, oli kodinhoitajia(meilläkin kävi sellainen),kesäsiirtoloita jne.
Jos minusta tulee mummo niin aioin hoitaa ja auttaa niin paljon kuin mahdollista, mikään ei ole tärkeämpää tässä maailmassa kuin perhe.
Ei, ei, ei. Aloittaja puhuu nimenomaan tuliverkostoista - ei tukiverkostoista
Mikä hemmetin tuliverkosto?