Lue keskustelun säännöt.
Saako miehelläsi olla naispuolisia kavereita?
Kommentit (1068)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, miehet eivät halua naisia kavereiksi. Naisia siedetään seksioption vuoksi.
Jaa, takaisin tähän samaan vanhaan jankuttamiseen kun muuta sanottavaa ei enää keksi.
Kyllä haluamme naisia kavereiksi.
Miehet ei ole mikään yhtenevä ryhmä niin puhu vain itsestäsi äläkä monikossa. Esimerkiksi minun mies ei halua naisia kaveriksi.
Eli sinun miehesi ei näe naisia muuna kuin parittelukumppaneina, koska ei halua heitä edes kavereiksi. Olet varmaan ylpeä saaliistasi!
On ihan luontevaa, että mies viihtyy miesporukassa. Joku äijämäinen rekkalesbo voisi sopia miesporukkaan. Muuten ei tekemiset samanlaista.
Feminiinisemmille miehille sopii naiset ystäväksi useammin tai sellaisille jotka kaipaavat naisten ihailua ja hyväksyntää laajemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Allekirjoitan täysin.
Meillä toimii molemminpuolisesti. Esimerkiksi toisen someseuraajiin voidaan vaikuttaa. Jos mies ei halua että seuraan jotain tyyppiä ja hän minua, se on sillä selvä. Ja toimii toisinpäin yhtä lailla.
Terveen suhteen merkki. Kumppanin kunnioitus ja arvostus menee muiden edelle. Minäkin poistin ihmiset joiden kanssa jotain deittailu tai parisuhdehistoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Hui, naiset ovat kaksi kertaa petollisempia kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, miehet eivät halua naisia kavereiksi. Naisia siedetään seksioption vuoksi.
Jaa, takaisin tähän samaan vanhaan jankuttamiseen kun muuta sanottavaa ei enää keksi.
Kyllä haluamme naisia kavereiksi.
Miehet ei ole mikään yhtenevä ryhmä niin puhu vain itsestäsi äläkä monikossa. Esimerkiksi minun mies ei halua naisia kaveriksi.
Eli sinun miehesi ei näe naisia muuna kuin parittelukumppaneina, koska ei halua heitä edes kavereiksi. Olet varmaan ylpeä saaliistasi!
On ihan luontevaa, että mies viihtyy miesporukassa. Joku äijämäinen rekkalesbo voisi sopia miesporukkaan. Muuten ei tekemiset samanlaista.
Feminiinisemmille miehille sopii naiset ystäväksi useammin tai sellaisille jotka kaipaavat naisten ihailua ja hyväksyntää laajemmin.
Minulla miehenä riittää paljonkin yhteistä naispuolisten ystävieni kanssa. Elokuvat ja TV -sarjat (joissa minä olen useinkin se taide-elokuvista enemmän innostuva). Pelit, musiikki. Harrastan klassista musiikkia, tosin naispuolisista ystävistäni vain harva. Tykkään käydä museoissa ja näyttelyissä. Urheilu ei minua suuresti kiinnosta, paitsi itse tekijänä. Pidän taiteista ja matkailusta. Olen kasvissyöjä. Minun on helpompi löytää puheenaiheita keskivertonaisen kuin keskivertomiehen kanssa.
Omaan tokimyös miespuolisia ystäviä. He eivät ole kuitenkaan perus lenkkimakkara-lätkäpeli -miehiä, koska meillä ei olisi paljon yhteistä. Kanssani samanhenkisiä miehiä ei ole niin helppo löytää.
Olen edellä mainitusta huolimatta umpihetero mies, joka työskentelee yrittäjänä miesvaltaisella alalla, harrastaa aktiivisesti voimailua ja kamppailulajeja, jolla on armeijataustaa. Käyden yhä ampumaradalla harjoittelemassa säännöllisesti.
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Miksi lainasit minun viestiä? En ole väittänytkään, että ihmiset olisi uskollisia. En myöskään suosi eri sukupuolta olevien läheistä ystävyyttä. Porukassa ajanvietto ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, miehet eivät halua naisia kavereiksi. Naisia siedetään seksioption vuoksi.
Jaa, takaisin tähän samaan vanhaan jankuttamiseen kun muuta sanottavaa ei enää keksi.
Kyllä haluamme naisia kavereiksi.
Miehet ei ole mikään yhtenevä ryhmä niin puhu vain itsestäsi äläkä monikossa. Esimerkiksi minun mies ei halua naisia kaveriksi.
Eli sinun miehesi ei näe naisia muuna kuin parittelukumppaneina, koska ei halua heitä edes kavereiksi. Olet varmaan ylpeä saaliistasi!
On ihan luontevaa, että mies viihtyy miesporukassa. Joku äijämäinen rekkalesbo voisi sopia miesporukkaan. Muuten ei tekemiset samanlaista.
Feminiinisemmille miehille sopii naiset ystäväksi useammin tai sellaisille jotka kaipaavat naisten ihailua ja hyväksyntää laajemmin.
Minulla miehenä riittää paljonkin yhteistä naispuolisten ystävieni kanssa. Elokuvat ja TV -sarjat (joissa minä olen useinkin se taide-elokuvista enemmän innostuva). Pelit, musiikki. Harrastan klassista musiikkia, tosin naispuolisista ystävistäni vain harva. Tykkään käydä museoissa ja näyttelyissä. Urheilu ei minua suuresti kiinnosta, paitsi itse tekijänä. Pidän taiteista ja matkailusta. Olen kasvissyöjä. Minun on helpompi löytää puheenaiheita keskivertonaisen kuin keskivertomiehen kanssa.
Omaan tokimyös miespuolisia ystäviä. He eivät ole kuitenkaan perus lenkkimakkara-lätkäpeli -miehiä, koska meillä ei olisi paljon yhteistä. Kanssani samanhenkisiä miehiä ei ole niin helppo löytää.
Olen edellä mainitusta huolimatta umpihetero mies, joka työskentelee yrittäjänä miesvaltaisella alalla, harrastaa aktiivisesti voimailua ja kamppailulajeja, jolla on armeijataustaa. Käyden yhä ampumaradalla harjoittelemassa säännöllisesti.
Helppo ymmärtää miksi sinulle löytyy helpommin kavereita naisista. Minun miehellä taas ei ole mitään kiinnostusta noihin sinua kiinnostaviin asioihin poislukien treenaaminen ja yrittäjyys miesvaltaisella alalla. Ei mitenkään sattumalta harrastuksissa tule naisia kaveriksi ja perus naisen kanssa ei jutut kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Miksi lainasit minun viestiä? En ole väittänytkään, että ihmiset olisi uskollisia. En myöskään suosi eri sukupuolta olevien läheistä ystävyyttä. Porukassa ajanvietto ok.
No voi hirvitys sentään rouva Äkäpussi, tämä on keskustelufoorumi jossa keskustellaan vastaamalla muiden viesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kavereita saa olla mutta onko se enään vain kaveruutta siinä vaiheessa kun yhteydenpito on päivittäistä, se salataan ja siitä valehdellaan
Pidän lähes päivittäin yhteyttä parhaaseen ystävääni, jota kutsun veljeksen ja joka sattuu olemaan mies. En ole koskaa kokenut tarvetta salailla enkä valehdella ystävyyttämme. Eikä puolisoni ole kokenut mitään tarvetta mustasukkaisuuteen. Jos kokisin niin sit olisi toki ikävää, mutta hän ei valitse ystäviäni enkä minä hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Miksi lainasit minun viestiä? En ole väittänytkään, että ihmiset olisi uskollisia. En myöskään suosi eri sukupuolta olevien läheistä ystävyyttä. Porukassa ajanvietto ok.
No voi hirvitys sentään rouva Äkäpussi, tämä on keskustelufoorumi jossa keskustellaan vastaamalla muiden viesteihin.
Miksi lainasit minun viestiä? En ole väittänytkään, että ihmiset olisi uskollisia.
Ja edelleen ilman äksyilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Keskaria ja lällätystä tollekin miehelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Et taida olla match monen muunkaan kanssa ellei joku nauti henkisestä kidutuksesta vänkääjän kanssa.
Ystävästä luopuminen ei ole mikään pieni asia, jestas sentään.
Mun miespuoleinen ystäväni jätti seurustelusuhteen lyhyeen kun kävi ilmi, ettei naisystävä hyväksy kaikkia hänen ystäviä - eli meitä paria naista jotka olemme itsekin parisuhteessa. Se oli hänelle helppo päätös. Kukaan täyspäinen ei luovu vuosikymmenten takaisista ystävistä pelkän seurustelukumppanin vuoksi.