Lue keskustelun säännöt.
Saako miehelläsi olla naispuolisia kavereita?
Kommentit (1068)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?
Sama tuli mieleen. Joillain on tarve tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, nämä on niitä joiden mielestä on ihanaa mennä yksin tapahtumiin ym, koska "siellä tutustuu niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen" ja "yksin mennessä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin, kuin jos menee seurassa!".
Veikkaan että suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joo tutustuu silloin tällöin uusiin ihmisiin, mutta se siitä. Sitten ne uudet ihmiset on ja pysyy siellä omassa lokerossaan, on se lokero sitten työpaikan ihmiset, harrastuksessa nähdyt tai vaikka patikointiretken taukopaikalla tavatut. Ei kaikista tarvitse tulla uusia ihania ystäviä, eikä sitä omaa ystäväpiiriä tarvitse eikä edes halua koko ajan kasvattaa joka suuntaan.
Ystäviä ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Ystävyys syntyy niin, että ensin tutustutaan pinnallisesti ja jos natsaa, niin ystävyyssuhde etenee. Kun elää useamman vuosikymmenen, niin tulee väistämättä erilaisia elämänvaiheita eteen: koulu, opinnot, työt, harrastukset, lapset, naapurit ja niin edelleen. Ja niiden joukosta niitä ystävyyksiä kehittyy. Jos siis antaa kehittyä tietenkin, ei kenenkään ole mikään pakko ystävystyä kenenkään kanssa.
Ja ei, pointti ei missään nimessä ollut että yhtään kenenkään pitäisi väkisin tutustua tai ystävystyä yhtään kenenkään kanssa. Eikä tarvitse "keräillä tuttavuuksia", jos se ihmisiin tutustuminen siltä tuntuu. Parempi silloin varmasti ollakin omissa oloissaan.
Pointti oli, että mua ei kiinnosta mies, joka näkee ihmiset ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Lisään kyllä tämän keskustelun jälkeen, että mua ei ylipäätään kiinnosta mies, jolla ei ole ystäviä. En usko, että minäkään kiinnostaisin sellaista miestä, joten tosiaan kaikki voittaa.
Lisään vielä, että ajattelutapasi ja tyylisi on hyvin kärjistävä, jopa syyllistävä ja riitaa haastava. Ei aivan fiksua, mikäli asiallista keskustelua haluaisi.
Sanoisin, että esimerkiksi kommentti
"Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?"
on aika paljon kärjistävämpi, syyllistävämpi ja riitaa haastavampi. Laitoin alunperin oman näkemykseni ja lähdin sitä sitten avaamaan, kun joku oli eri mieltä. Olen koettanut ihan asiallisesti avata asiaa. Voidaan myös jättää sikseen, jos se tuntuu riidan haastamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?
Sama tuli mieleen. Joillain on tarve tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, nämä on niitä joiden mielestä on ihanaa mennä yksin tapahtumiin ym, koska "siellä tutustuu niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen" ja "yksin mennessä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin, kuin jos menee seurassa!".
Veikkaan että suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joo tutustuu silloin tällöin uusiin ihmisiin, mutta se siitä. Sitten ne uudet ihmiset on ja pysyy siellä omassa lokerossaan, on se lokero sitten työpaikan ihmiset, harrastuksessa nähdyt tai vaikka patikointiretken taukopaikalla tavatut. Ei kaikista tarvitse tulla uusia ihania ystäviä, eikä sitä omaa ystäväpiiriä tarvitse eikä edes halua koko ajan kasvattaa joka suuntaan.
Ystäviä ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Ystävyys syntyy niin, että ensin tutustutaan pinnallisesti ja jos natsaa, niin ystävyyssuhde etenee. Kun elää useamman vuosikymmenen, niin tulee väistämättä erilaisia elämänvaiheita eteen: koulu, opinnot, työt, harrastukset, lapset, naapurit ja niin edelleen. Ja niiden joukosta niitä ystävyyksiä kehittyy. Jos siis antaa kehittyä tietenkin, ei kenenkään ole mikään pakko ystävystyä kenenkään kanssa.
Ja ei, pointti ei missään nimessä ollut että yhtään kenenkään pitäisi väkisin tutustua tai ystävystyä yhtään kenenkään kanssa. Eikä tarvitse "keräillä tuttavuuksia", jos se ihmisiin tutustuminen siltä tuntuu. Parempi silloin varmasti ollakin omissa oloissaan.
Pointti oli, että mua ei kiinnosta mies, joka näkee ihmiset ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Lisään kyllä tämän keskustelun jälkeen, että mua ei ylipäätään kiinnosta mies, jolla ei ole ystäviä. En usko, että minäkään kiinnostaisin sellaista miestä, joten tosiaan kaikki voittaa.
Kommentoit minulle. Olen itse valikoivasti sosiaalinen ihminen, saan hyvin helposti uusia ystäviä jos haluan, ja ystäviä onkin jäänyt paljon elämään, esim. niitä entisiä työkavereita, naapureita jne. Joidenkin henkilöiden kanssa haluaa olla tekemisissä jatkossakin, vaikka olisi tavattu vaan sattumalta jossain.
Mutta en "kerää" uusia ystäviä jatkuvasti, päinvastoin. Ole helposti lähestyttävä ja ihmiset tykkää avautua minulle asioistaan, enkä enää jaksa sellaista. Siispä ihan tarkoituksella välttelen lähempää tutustumista, en mene harrastuksiin joissa sellainen riski olisi vaan mieluummin harrastan yksin tai puolison kanssa, jne. Tai jos huomaan että joku haluaisi nyt tutustua paremminkin, niin otan etäisyyttä.
Mulla on jo hyvä määrä kavereita ja ystäviä, ja se riittää. En tarvitse uusia.
Siitä nähdäkseni tässä on keskusteltu, että ei ole tarvetta uusille ystäville vaan niitä jo on. Ei siitä, että kukaan näkisi ihmiset vain sukupuolen edustajana.
No nyt lähtee jo aika kauas tämä tulkinta.
Tässä ei puhuttu ystävien keräilystä eikä uusista ystävistä, vaan siitä, että jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti. Nuo esimerkit, missä ihmisiä voisi kohdata eivät olleet lista siitä, että kaikkialla pitäisi hirveästi etsiä uusia ystäviä, vaan kyseenalaistus sille, että yhtään kukaan eläisi elämää, jossa ei voisi ystävystyä naisen kanssa. Tietysti jos elää jossain suljetussa munkkiluostarissa, niin sitten uskon, että on jo vaikeaa.
"jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti"
Olet ainoa, joka ketjussa on puhunut tällaisesta. Kukaan muu ei. Voithan sinä keksiä esimerkkejä, mutta ei se kovin hedelmällistä ole keskustelua ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?
Sama tuli mieleen. Joillain on tarve tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, nämä on niitä joiden mielestä on ihanaa mennä yksin tapahtumiin ym, koska "siellä tutustuu niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen" ja "yksin mennessä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin, kuin jos menee seurassa!".
Veikkaan että suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joo tutustuu silloin tällöin uusiin ihmisiin, mutta se siitä. Sitten ne uudet ihmiset on ja pysyy siellä omassa lokerossaan, on se lokero sitten työpaikan ihmiset, harrastuksessa nähdyt tai vaikka patikointiretken taukopaikalla tavatut. Ei kaikista tarvitse tulla uusia ihania ystäviä, eikä sitä omaa ystäväpiiriä tarvitse eikä edes halua koko ajan kasvattaa joka suuntaan.
Ystäviä ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Ystävyys syntyy niin, että ensin tutustutaan pinnallisesti ja jos natsaa, niin ystävyyssuhde etenee. Kun elää useamman vuosikymmenen, niin tulee väistämättä erilaisia elämänvaiheita eteen: koulu, opinnot, työt, harrastukset, lapset, naapurit ja niin edelleen. Ja niiden joukosta niitä ystävyyksiä kehittyy. Jos siis antaa kehittyä tietenkin, ei kenenkään ole mikään pakko ystävystyä kenenkään kanssa.
Ja ei, pointti ei missään nimessä ollut että yhtään kenenkään pitäisi väkisin tutustua tai ystävystyä yhtään kenenkään kanssa. Eikä tarvitse "keräillä tuttavuuksia", jos se ihmisiin tutustuminen siltä tuntuu. Parempi silloin varmasti ollakin omissa oloissaan.
Pointti oli, että mua ei kiinnosta mies, joka näkee ihmiset ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Lisään kyllä tämän keskustelun jälkeen, että mua ei ylipäätään kiinnosta mies, jolla ei ole ystäviä. En usko, että minäkään kiinnostaisin sellaista miestä, joten tosiaan kaikki voittaa.
Kommentoit minulle. Olen itse valikoivasti sosiaalinen ihminen, saan hyvin helposti uusia ystäviä jos haluan, ja ystäviä onkin jäänyt paljon elämään, esim. niitä entisiä työkavereita, naapureita jne. Joidenkin henkilöiden kanssa haluaa olla tekemisissä jatkossakin, vaikka olisi tavattu vaan sattumalta jossain.
Mutta en "kerää" uusia ystäviä jatkuvasti, päinvastoin. Ole helposti lähestyttävä ja ihmiset tykkää avautua minulle asioistaan, enkä enää jaksa sellaista. Siispä ihan tarkoituksella välttelen lähempää tutustumista, en mene harrastuksiin joissa sellainen riski olisi vaan mieluummin harrastan yksin tai puolison kanssa, jne. Tai jos huomaan että joku haluaisi nyt tutustua paremminkin, niin otan etäisyyttä.
Mulla on jo hyvä määrä kavereita ja ystäviä, ja se riittää. En tarvitse uusia.
Siitä nähdäkseni tässä on keskusteltu, että ei ole tarvetta uusille ystäville vaan niitä jo on. Ei siitä, että kukaan näkisi ihmiset vain sukupuolen edustajana.
No nyt lähtee jo aika kauas tämä tulkinta.
Tässä ei puhuttu ystävien keräilystä eikä uusista ystävistä, vaan siitä, että jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti. Nuo esimerkit, missä ihmisiä voisi kohdata eivät olleet lista siitä, että kaikkialla pitäisi hirveästi etsiä uusia ystäviä, vaan kyseenalaistus sille, että yhtään kukaan eläisi elämää, jossa ei voisi ystävystyä naisen kanssa. Tietysti jos elää jossain suljetussa munkkiluostarissa, niin sitten uskon, että on jo vaikeaa.
"jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti"
Olet ainoa, joka ketjussa on puhunut tällaisesta. Kukaan muu ei. Voithan sinä keksiä esimerkkejä, mutta ei se kovin hedelmällistä ole keskustelua ajatellen.
Tuota noin, kannattaa lukea tuo keskusteluketju, johon lähdit kommentoimaan. Se alkaa nimenomaan siitä, että minä kommentoin näin:
"Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa."
Ja tähän sitten tuli kyseenalaistusta tuon viimeisen lauseen kohdalta. Ja siitä nimenomaan tässä keskusteltiin. Tuo ystävien keräily oli ihan joku puskista tullut muu tulkinta, joka ei liittynyt keskusteluun mitenkään. Kai sulle näkyy noi viestit, että mikä on vastaus mihinkin?
Muistakaa, että Teemu Selänne kielsi Sirpan miespuoliset ystävät. Miksiköhän? :D
Ottaen huomioon miten rasittavana mieheni lähtökohtaisesti pitää monia naisia ja naistenjuttuja, en ihmettele ettei hänellä ole naispuolisia ystäviä. Ja tämä saman mielipiteen olen kuullut monen muunkin miehen suusta. Eivät vain näe mitään yhteistä suurimman osan naisten kanssa eikä ystävystyminen siten tunnu luontevalta. Eli haukkukaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Alkaa olemaan nyt se väkisin etsimisen maku hommassa.
Kavereiden naisia on jossain tilanteissa tavannut, mutta ei ole samanlaista kaverisuhdetta heidän kanssaan, että keskenään viettäisivät aikaa.
Siskoja ei ole ja miksi ihmeessä pitäisi siskon kavereista ruveta omia tekemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?
En ihmettele, että yksinäisyys kasvaa, jos avoin ihmisiin tutustuminen on lähinnä pilkan aihe. Jokainen tavallaan. Tässä oli kyse vain siitä, että mua ei kiinnosta mies, jolla ei ole ystäviä sukupuolesta riippumatta. Ei sen ihmeempää.
Sinulla se pakkomielle sukupuolesta on. Varmaan kannatat sukupuolikiintiöitä työpaikoillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tavattiin, mulla oli kaveriporukka, jossa suurin osa oli miehiä. Mieheni ei tykännyt että olen heidän kanssaan tekemisissä, ja muuton vuoksi välit hiipui muutenkin. Samaan aikaan mies piti kuitenkin omat naispuoliset kaverinsa, tosin heidänkin kanssaan välit hiipui aikaa myöden.
Ajan mittaan sitten on selvinnyt että mies on säätänyt monen naistyökaverinsa kanssa. Tuskin sängyssä saakka, mutta muuten naisille on tullut kyllä selkeä ajatus siitä, että heillä on "jotain enemmänkin".
Olen ollut mustasukkainen, kyllä. Mieskin minusta, vaikka syytä ei ole ollutkaan. Aina vaan on tullut uusia ja uusia näitä naiskavereita, jotka ovat kummallisen rohkeita viestittelemään kotiin, vaikka "ei me tunneta".
En hyväksy näitä enää, hänelle naiskavereita, kun se on tällaista. Mutta hän tekee mitä lystää. Väittää lopettaneensa kaiken "väärien signaalien antamisen", en luota hetkeäkään.
Mustasukkaisuutta siis on, luottamusta ei pätkääkään.
Eli sellainen joka on mustasukkainen ei ole hyvää materiaalia.
Ihminen, joka itse käyttäytyy fiksusti ei koe tarvetta mustasukkaisuudelle, kuten miehesi.
Ihminen, joka on toisesta mustasukkainen ajattelee, että muutkin tilaisuuden tullen pettää. Ihminen joka ei petä ei myöskään koe tarvetta rajoittaa toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Ystävästä luopuminen ei ole mikään pieni asia, jestas sentään.
Mun miespuoleinen ystäväni jätti seurustelusuhteen lyhyeen kun kävi ilmi, ettei naisystävä hyväksy kaikkia hänen ystäviä - eli meitä paria naista jotka olemme itsekin parisuhteessa. Se oli hänelle helppo päätös. Kukaan täyspäinen ei luovu vuosikymmenten takaisista ystävistä pelkän seurustelukumppanin vuoksi.
Sairastahan sellainen olisikin.
Ihminen, joka luopuu ystävistään ei pariauhreeaskaan ole luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Allekirjoitan täysin.
Meillä toimii molemminpuolisesti. Esimerkiksi toisen someseuraajiin voidaan vaikuttaa. Jos mies ei halua että seuraan jotain tyyppiä ja hän minua, se on sillä selvä. Ja toimii toisinpäin yhtä lailla.
Terveen suhteen merkki. Kumppanin kunnioitus ja arvostus menee muiden edelle. Minäkin poistin ihmiset joiden kanssa jotain deittailu tai parisuhdehistoriaa.
Nimenomaan kumppanin kunnioitus ja arvostus menee niiden omien angstien edelle, ja siihen kumppaniin luotetaan sen verran että hänen ystäviään ei kielletä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Aika pieniä määriä siis. Kun valitsee kumppaninsa huolella niin tuollaisia ei tarvi pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon miten rasittavana mieheni lähtökohtaisesti pitää monia naisia ja naistenjuttuja, en ihmettele ettei hänellä ole naispuolisia ystäviä. Ja tämä saman mielipiteen olen kuullut monen muunkin miehen suusta. Eivät vain näe mitään yhteistä suurimman osan naisten kanssa eikä ystävystyminen siten tunnu luontevalta. Eli haukkukaa vaan.
Miksi tätä pitäisi haukkua? Ei kaikilla miehillä ole naispuolisia ystäviä eikä tarvitsekaan olla. Joillakuilla sitten taas on. Sama pätee myös naisiin. Kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Hui, naiset ovat kaksi kertaa petollisempia kuin miehet.
Miten ihmeessä tuon laskit? Tuossahan kerrotaan, että mies on kaksi kertaa todennäköisempi pettäjä.
Onko sulla jotain matematiikkahaasteita?
20% miehistä ja 10% naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika yksinäistä sitä olisi jos kummallakaan ei saisi olla vanhoja kavereita jostain historiasta vaan kun pariudutaan, niin kaikki pitää laittaa uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Minun mielestäni ihminen joka pyörii vain yhdenlaisissa porukoissa kuulostaa todella tylsältä. Ei usko että voisin kiinnostua.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Miten ihmeessä tämä liittyy aiheeseen millään tavalla? Luuletko, että pettäjiä ovat he, joilla on vastakkaisen sukupuolen ystäviä? Eiköhän kuule pahimmat pettäjät ole juurikin heitä, jotka vartavasten hakevat pettämiskumppania ja salaavat tämän viimeiseen asti. Jos minä haluaisin miestäni pettää, niin kertoisinko hänelle meneväni Pekan kanssa kahville? Tai esittelisinkö Pekan miehelleni? Nyt hei valoja päälle. Ystävät kieltämällä ei estetä kenenkään pettämishaluja.
Itseasiassa juurikin he ovat useammin pettäjiä.
Tiivistelmä nettihausta:
Pettäminen on tilastollisesti huomattavasti yleisempää entisestään tutun ihmisen kuin täysin tuntemattoman kanssa. Tutkimusten mukaan suurin osa syrjähypyistä ja salasuhteista tapahtuu sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jo valmiiksi osa pettäjän sosiaalista piiriä tai arkea.
Tilastot ja kumppanin tausta:
Kansainvälisten ihmissuhdetutkimusten mukaan suurin osa pettämistapauksista kohdistuu tuttuihin:
Yli puolet (noin 53 %) kaikista syrjähypyistä tapahtuu läheisen ystävän tai muun erittäin hyvin tunnetun henkilön kanssa.
Noin 30 % tapauksista liittyy työkaveriin, naapuriin tai pitkäaikaiseen tuttavaan.
Vain pieni osa pettämisestä tapahtuu täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, kuten yhden illan juttuna baari-illan aikana.
Tutun kanssa helpompaa koska:
Valmis tunneyhteys: Henkinen etääntyminen omasta kumppanista ajaa usein hakemaan lohtua ihmisestä, jonka kanssa on jo valmiiksi luottamuksellinen suhde.
Säännöllinen altistuminen: Työpaikat, harrastukset ja yhteiset ystäväpiirit tarjoavat luontevia tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä ja tutustua syvällisemmin.
Salailun helppous: Viestittelyä tai tapaamisia tutun ihmisen kanssa on aluksi helpompi selittää pelkkänä ystävyytenä tai työasioina, jolloin raja "viattoman" ja pettämisen välillä hämärtyy vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Minun mielestäni ihminen joka pyörii vain yhdenlaisissa porukoissa kuulostaa todella tylsältä. Ei usko että voisin kiinnostua.
Eri
Ei tarkoita, että olisi vain yhdenlaisessa porukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa tottakai. Paremminkin toisin päin: jos miehellä ei ole yhtään naispuolista ystävää, pitäisin outona ja epäilyttävänä ja kyseenalaistaisin, voitaisiinko edes harkita seurustelua. Haluan tasa-arvoisen kumppanin, en ketään, joka suhtautuu naisiin ja miehiin jotenkin niin lähtökohtaisesti eri tavoin, ettei voi edes ystävystyä naisten kanssa.
Miehet ja naiset on erilaisia. Osa enemmän siinä rajalla mielenkiintojen ja olemuksen suhteen, mutta pääosin miehet ja naiset on erilaisia. Tasa-arvoisia, mutta erilaisia ja siksi kaikki miehet ei ystävysty naisten kanssa.
Niin. Naiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko, kuten eivät miehetkään. Ihminen, joka ”ei ystävysty naisten kanssa” tyypittää tapaamansa ihmisen ensisijaisesti sukupuolen mukaan eikä ole avoin kohtamaan tätä. Mikä on täysin ok, tottakai, mut me ei oltaisi match. Joten parempi jatkaa matkaa ja etsiä saman ajatusmaailman jakava kumppani. Ei siinä sen kummempaa.
Toiset ei luontevasti harrastuksissa ym tapaa naisia ja siksi ei ystävysty naisten kanssa. Ei ole tutuissa naisia joiden kanssa yhteistä. Kaupassako naisia pitäisi alkaa väijyä?
Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan. Mikä on toki ihan sallittua ja tavallista, sanoin vain että me ei oltaisi match.
Miksi pitäisi väkisin ystävystyä jossain kaupassa tai työn kautta esim?
Missä kohtaa sanon et tarvii väkisin?
Et vaan pysty hyväksyä, että ei välttämättä tule tilanteita joissa luontevasti tutustuisi kaveriksi sopiviin naisiin.
"Jos ei koskaan tapaa missään naisia, joiden kanssa voisi ystävystyä, niin kyllä väitän että tyypittää ihmisiä sukupuolen mukaan."
Millainen on elämä, jossa ei koskaan tule tällaisia tilaisuuksia? Vai olisko tilanne se, että niitä tilaisuuksia ei havaitse tai ei osaa mennä juttelemaan, koska pitää naisia niin erilaisina kuin miehiä?
Ja siis se, että on vain omaa sukupuolta olevia ystäviä, sehän on hirveän tavallista. Se on ihan sallittua ja normaalia. Sukupuolittaminen on useimmille täysin ok ja jopa toivottua, kuten tästäkin ketjusta voi lukea.Esimerkiksi sellainen, että työskentelee putkimiehen, harrastaa puntisalia ja pyöräilyä sekä autojen ropailua kotona.
Eikä ole koskaan ollut koulussa, opinnoissa, harrastusten kautta missään, missä voisi tavata uusia ihmisiä? Ei ole siskoja, joilla olisi kavereita? Kukaan kavereista ei tunne yhtään naista, joka olisi tutustumisen arvoinen? Ei liiku koskaan missään, missä voisi tutustua ihmisiin?
Hei, mäkin kerään "kavereita" Faceen. Monta sulla on ?
Sama tuli mieleen. Joillain on tarve tutustua koko ajan uusiin ihmisiin, nämä on niitä joiden mielestä on ihanaa mennä yksin tapahtumiin ym, koska "siellä tutustuu niin moneen uuteen ihanaan ihmiseen" ja "yksin mennessä tutustuu uusiin ihmisiin paljon helpommin, kuin jos menee seurassa!".
Veikkaan että suurin osa ihmisistä on sellaisia, jotka joo tutustuu silloin tällöin uusiin ihmisiin, mutta se siitä. Sitten ne uudet ihmiset on ja pysyy siellä omassa lokerossaan, on se lokero sitten työpaikan ihmiset, harrastuksessa nähdyt tai vaikka patikointiretken taukopaikalla tavatut. Ei kaikista tarvitse tulla uusia ihania ystäviä, eikä sitä omaa ystäväpiiriä tarvitse eikä edes halua koko ajan kasvattaa joka suuntaan.
Ystäviä ei ilmaannu itsestään tyhjästä. Ystävyys syntyy niin, että ensin tutustutaan pinnallisesti ja jos natsaa, niin ystävyyssuhde etenee. Kun elää useamman vuosikymmenen, niin tulee väistämättä erilaisia elämänvaiheita eteen: koulu, opinnot, työt, harrastukset, lapset, naapurit ja niin edelleen. Ja niiden joukosta niitä ystävyyksiä kehittyy. Jos siis antaa kehittyä tietenkin, ei kenenkään ole mikään pakko ystävystyä kenenkään kanssa.
Ja ei, pointti ei missään nimessä ollut että yhtään kenenkään pitäisi väkisin tutustua tai ystävystyä yhtään kenenkään kanssa. Eikä tarvitse "keräillä tuttavuuksia", jos se ihmisiin tutustuminen siltä tuntuu. Parempi silloin varmasti ollakin omissa oloissaan.
Pointti oli, että mua ei kiinnosta mies, joka näkee ihmiset ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Lisään kyllä tämän keskustelun jälkeen, että mua ei ylipäätään kiinnosta mies, jolla ei ole ystäviä. En usko, että minäkään kiinnostaisin sellaista miestä, joten tosiaan kaikki voittaa.
Kommentoit minulle. Olen itse valikoivasti sosiaalinen ihminen, saan hyvin helposti uusia ystäviä jos haluan, ja ystäviä onkin jäänyt paljon elämään, esim. niitä entisiä työkavereita, naapureita jne. Joidenkin henkilöiden kanssa haluaa olla tekemisissä jatkossakin, vaikka olisi tavattu vaan sattumalta jossain.
Mutta en "kerää" uusia ystäviä jatkuvasti, päinvastoin. Ole helposti lähestyttävä ja ihmiset tykkää avautua minulle asioistaan, enkä enää jaksa sellaista. Siispä ihan tarkoituksella välttelen lähempää tutustumista, en mene harrastuksiin joissa sellainen riski olisi vaan mieluummin harrastan yksin tai puolison kanssa, jne. Tai jos huomaan että joku haluaisi nyt tutustua paremminkin, niin otan etäisyyttä.
Mulla on jo hyvä määrä kavereita ja ystäviä, ja se riittää. En tarvitse uusia.
Siitä nähdäkseni tässä on keskusteltu, että ei ole tarvetta uusille ystäville vaan niitä jo on. Ei siitä, että kukaan näkisi ihmiset vain sukupuolen edustajana.
No nyt lähtee jo aika kauas tämä tulkinta.
Tässä ei puhuttu ystävien keräilystä eikä uusista ystävistä, vaan siitä, että jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti. Nuo esimerkit, missä ihmisiä voisi kohdata eivät olleet lista siitä, että kaikkialla pitäisi hirveästi etsiä uusia ystäviä, vaan kyseenalaistus sille, että yhtään kukaan eläisi elämää, jossa ei voisi ystävystyä naisen kanssa. Tietysti jos elää jossain suljetussa munkkiluostarissa, niin sitten uskon, että on jo vaikeaa.
"jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti"
Olet ainoa, joka ketjussa on puhunut tällaisesta. Kukaan muu ei. Voithan sinä keksiä esimerkkejä, mutta ei se kovin hedelmällistä ole keskustelua ajatellen.
Miten tuo on kärjistävää? Minusta kuulostaa todella erikoiselta elämältä sellainen, jossa ei koskaan tapaa ja voi tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Normaalisti ihminen näkee toiset ihmiset ensisijaisesti ihmisinä, ei sukupuolensa edustajina.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä nykyajan ajatusta siitä, että miehellä pitäisi olla kymmenen naispuoleista “ihan vaan kaveria”. Jotenkin joka kerta kun kuulen tuon lauseen, niin korvissa se kuulostaa enemmänkin “ei mitään hätää, hän on vain ystävä”. Niin varmaan.
Miehet on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisia otuksia. Anna niille ruokaa, pari kehua ja tarpeeksi aikaa, niin kohta ollaan kertomassa niitä elämän syvimpiä murheita kahvikupin ääressä. Ei tarvitse edes puhua mistään ihastumisesta. Läheisyys synnyttää läheisyyttä, niinhän se menee.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu, tiedän kyllä ettei jokainen mies ole samanlainen. Mutta aika harva mies myöskään sanoo rehellisesti, että jos 28-vuotias kaunis nainen haluaisi lähteä hänen kanssaan kahville kahdestaan, niin ensimmäinen ajatus olisi “kuinkahan hänen sijoitussalkkunsa voi”. Kyllä siinä yleensä muutkin ajatukset ehtivät käydä mielessä.
Me puhutaan paljon luottamuksesta, mutta aivan liian vähän ihmisluonnosta. Miehellä on viettinsä ja biologiansa siinä missä naisellakin. Ei kukaan lähde nälkäisenä ruokakauppaan vain ihailemaan leipähyllyä. Miksi ihmeessä parisuhteessa pitäisi jatkuvasti testata omia rajojaan ja todistaa kuinka moderni ihminen on?
Ja sitten ne kuuluisat työpaikan pikkujoulut. “Ei mitään hätää kulta, mennään vaan porukalla yhdelle.” Aamulla yhdestä on tullut viisi, viidestä kymmenen ja yhtäkkiä joku Maija markkinoinnista onkin maailman hauskin ihminen. Se mikä alkaa viattomana ystävyytenä ei useinkaan muutu yhdessä illassa pettämiseksi, vaan sadaksi pieneksi valinnaksi matkan varrella.
Minä en tarvitse parisuhteeseeni ylimääräisiä muuttujia. Jos mies haluaa viettää vapaa-aikansa kahvittelemalla naispuolisten ystävien kanssa, niin saa aivan rauhassa tehdä niin. Sitten saa tosin tehdä sen myös aivan rauhassa sinkkuna.
Ehkä olen vanhanaikainen, mustasukkainen ja pirttihirmu. Sen myönnän aivan mielelläni. Mutta olen myös sitä mieltä, että kaikkea mikä on mahdollista tehdä, ei tarvitse tehdä. Joskus parisuhteessa luovutaan vapaaehtoisesti pienistä asioista suuremman asian vuoksi.
Ja kyllä, uskon sataprosenttisesti siihen, että suurin osa parisuhdeongelmista olisi jäänyt syntymättä, jos joku olisi ajoissa jättänyt sen yhden “ihan viattoman” kahvikutsun väliin.
Täyttä asiaa. Me onneksi miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että ei mitään syytä testailla parisuhteen rajoja eikä tarvitse olla muodikas. Voidaan oikein mielellään yhdessä olla sekaporukassa tai yksin omien samaa sukupuolta olevien ystävien seurassa. Pikkujouluissa ym ei jäädä koko yöksi ryyppäämään vaan käydään syömässä ja muutaman saattaa ottaa jonka jälkeen oman kullan kainaloon kotiin ellei ole avec kutsu niin saatetaan yhdessä olla pitempäänkin.
Muuttaisiko se asiaa miten, jos pukeutuisit hijabiin? Olisiko vieraat miehet silloin pienempi riski? :D
Oikeasti. Terve parisuhde perustuu luottamukseen, eikä rajoittavassa suhteessa ole sellaista. Kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse epäillä yhtään mitään.
T. Naimisissa 17 vuotta ja kavereita ristiin rastiin
Ei vieraat miehet ole nytkään riski ellei ole vaikka ryöstö tai raiskausaikeissa.
Samaa mieltä. Meilläkin suhde perustuu luottamukseen, kuten myös kunnioitukseen ja arvostukseen eikä tarvitse epäillä mitään. 😊
Kuitenkin, "Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen." - https://yle.fi/a/74-20123359
Aika pieniä määriä siis. Kun valitsee kumppaninsa huolella niin tuollaisia ei tarvi pelätä.
Joka viides on 20%. Mielestäni on kyllä paljon.
No nyt lähtee jo aika kauas tämä tulkinta.
Tässä ei puhuttu ystävien keräilystä eikä uusista ystävistä, vaan siitä, että jos kerta kaikkiaan ei koko elämänsä aikana ole ystävystynyt kuin yhden sukupuolen edustajien kanssa, niin taitaa suhtautua ihmisiin varsin sukupuolittavasti. Nuo esimerkit, missä ihmisiä voisi kohdata eivät olleet lista siitä, että kaikkialla pitäisi hirveästi etsiä uusia ystäviä, vaan kyseenalaistus sille, että yhtään kukaan eläisi elämää, jossa ei voisi ystävystyä naisen kanssa. Tietysti jos elää jossain suljetussa munkkiluostarissa, niin sitten uskon, että on jo vaikeaa.