Millainen on se ihminen, jonka seurasta tykkäät? Miksi joistakin tykätään

Sellainen jolla on samanlainen huumorintaju kuin minulla ja samat mielenkiinnon kohteet.

Sellainen, joka osaa olla hiljaa. Jonka kanssa voi esim. samassa tilassa kumpikin tehdä omia juttujaan. Välillä höpötellä, keittää teet yms. Joka osaltaan luo rauhallisen ympäristön, jossa voi vain olla, jossa kehon jännitys antaa periksi.

Rento ja avoin. Sillä tavalla, ettei tarvitse esittää mitään tai turhaan kierrellä ja häpeillä kaikkea. Ei ole liian ehdoton asioiden suhteen vaan ymmärtää, että asioita voi katsella monesta näkökulmasta ja toisen näkemyksiä voi kunnioittaa ja pitää mielenkiintoisina, vaikka ei itse olisi samaa mieltä. 

iloinen

Vierailija kirjoitti:

Nro 12, Hahahaha. Se on kuule just niinpäin, että nämä "extrovertit" ns. omii ihmisiä itselleen ja kehittelee kuppikuntia. "Et saa puhua tuolle koska sanon niin". Ym. On tätä "laumasieluisuutta" kun kehitellään draamaa. Introvertit on yleensä älykkäitä, eikä jaksa tämmöstä pelleilyä.

Kuulostaa siltä, ettei sulla ole paljon kokemuksia ystävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu muuten, miten mukavat ihmiset ovat monella tasolla mukavia ja meneviä muutoinkin. Ne on ne negatiiviset ruikuttajat jotka jäävät kotiin kyhnöttämään. Ihmiset joista tykkään, ovat avoimia myös muille ihmisille eivätkä heti nouse takajaloilleen, jos jossain on joku mun tuttu jota kaveri ei itse tunne. Tän takia en oikein introvertteja jaksa, koska nää menee niin hankaliksi jos seuraan tulee hetkeksi joku muu. En pidä siitä ajattelutavasta, että kaverin voi omia vain omaan käyttöön sovituksi ajaksi. Jotenkin niin itsekästä. Onko liikaa vaadittu olla ystävällinen kaverin kaverille?

Haluan viettää ystävieni kanssa sekä kahdenkeskistä aikaa että muuta sosiaalista aikaa. Luottamuksellisista asioista ei voi puhua isommassa joukossa.

Onko tämä syy olla täys v-pää kaverin kaveria kohtaan? Ei voi olla noin kamalaa vaihtaa muutama sana, ei tyyppi siihen ole jäämässä. 

Olen introvertti, mutta silti ärsyttää ihmiset joilta pitää anoa lupa pyytää seuraan joku kolmas, siis vaikka alkuperäinen kutsu olisi minulta. Me olemme aikuisia, ei kalenterissa ole aikaa jokaisen omaan yksityiseen vastaanottoon. 

Suorasanainen, suoraviivainen, suoraselkäinen. Hyvät käytöstavat omaava, siltikin raivorehellinen. Muunlaisten kanssa en tule toimeen kuin pinnallisesti.

Itsetunto (narsismi) terveessä ja tasapainoisessa kunnossa. Ei kilpaile, ei uhoa eikä ruikuta. Hyvä huumori ja ripaus itseironiaa kruunaa!

Ei kiusaajaluonne.

Parhaiten viihdyn kahden lapsuudenkaverin kanssa, joiden kanssa just ollaan onnekkaasti samalla aaltopituudella, jutut menee täydellisesti yksiin, toki he ovat myös kilttejä, huomaavaisia, fiksuja ja hauskoja, mutta se pääjuttu on, että ollaan kasvettu yhteen ja on sellainen sisäinen varmuus, että he ovat aina minun "puolellani" ja heihin voi luottaa.

Sitten viihdyn urheilujoukkueeni kanssa, siihen liittyy se elämys, että olen osa porukkaa, mutta mukavaa on varmaan se, että meidän jengissä kaikki ovat tosi lämpimiä ja pitävät huolta toisten viihtymisestä. Ja meillä on samanlainen huumorintaju.

Yleisistä ominaisuuksista minuun vetoaa tietynlainen sosiaalinen taitavuus, joka liittyy herkkyyteen toisten tunteille ja ajatuksille (koska olen itsekin sellainen). Ja kiltteys ja ystävällisyys. Itsevarmuutta sen verran, että ei ole aivan hermona koko ajan, mutta poikkeuksellisen korkea itsevarmuus ei hirveästi miellytä minua (en tarkoita itserakkautta/kehuskelua, se taas on minulle sietämätöntä. Tarkoitan tunne-elämältään äärimmäisen vakaita, terveesti erittäin itsevarmoja tyyppejä. He ovat täysin OK, mutta en varsinaisesti hakeudu sellaisten ihmisten seuraan).

Rauhallinen, fiksu ja mukava ihminen on hyvää seuraa, varsinkin jos on keskustelutaitoinen eikä ihan tuppisuuna seuraa muita. Suupaltteja, jyriä tai päälle puhujia en oikein jaksa, tosin seurassa, jossa viihdyn, saatan olla itse melko puhelias höpöttäjä. Pidän tarkkailijaluonteista, tarkkailen heitä takaisin, siitä syntyy joskus tilannekomiikkaa. Koiranikin on tarkkailija ja minä hänen rescue human.

Pidän herkistä ja aika hiljaisista, älykkäistä ihmisistä. Olen itse sellainen että isommassa porukassa olen usein hiljainen, en ehdi keskusteluun mukaan. Pidän ihmisistä joiden kanssa juttelu on luontevaa ja ei tarvi erityisesti pakottaa itseään hyökkäämään sopivaan väliin.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti, mutta silti ärsyttää ihmiset joilta pitää anoa lupa pyytää seuraan joku kolmas, siis vaikka alkuperäinen kutsu olisi minulta. Me olemme aikuisia, ei kalenterissa ole aikaa jokaisen omaan yksityiseen vastaanottoon. 

Tämä! Jos on muutenkin kavereita, niin miksi ei valita heitä jotka natsaavat parhaiten yhteen ja suhtautuvat suopeasti näkemään ristiin rastiin ja joskus kahdestaankin. Näin meille on muodostunut mukava 4 hengen harrastus- ja vapaa-ajan porukka. Huomasin, ettei näille kaksinkeskeisyyttä vaativille lopulta jäänytkään aikaa. Jokainen kuitenkin saa valita seuransa, ja meillä tää meni näin.

Minusta tuntuu myös oudolta jos olen tuntenut kaverin vaikka 10 vuotta ja hän välillä puhuu muista kavereista muttei koskaan kysy mukaan mihinkään missä tutustuisin noihin muihin.

Ihmisillä on luonnostaan erilaiset kyvyt toipua traumoista. Minä olen ollut terapiassa ja ammattilainenkin yllättyi siitä miten hyvin olen toipunut tietyistä asioista. En voi ottaa siitä kunniaa kun lapsena tuskin olen älykkyyttäni osannut kikkailla oikein

Tunneälykkäistä. Tunneälyyn kuuluu empatia ja esimerkiksi se, että osaa olla tasavertainen toisen  kanssa eli ei pyri esittämään parempaa koko ajan. Oikea ystävä on luotettava, ei juoruile, ei kehu itseään siten, että toinen alkaa tuntea itsensä huonoksi. Osaa keskustella ja omaa hyvät tavat. Ei tungettele eikä kysele henkilökohtaisia, jos toinen ei kerro. 

Osaa keskustella, on ystävällinen ja yrittää ymmärtää. 

En osaa tarkasti määritellä. Pidän erilaisista ihmisistä, mutta ilkeys ja manipulointi on luotaantyöntävä piirre

Ei häpeile tai pelkää nolata itseään. Ymmärtää että elämää ei kannata ottaa vakavasti vaan osaa hassutella. Yritän itsekin pitää asenteena sen että millään ei ole oikeestaan juuri väliä, muuten olisin jatkuvasti huolissani kaikesta. Ei ole ihmisvihaaja vaan pyrkii rakastamaan ihmisiä ja eläimiä.