Miksei suomalaiset mausta ruokia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Menneinä aikoina kuulemma maustettiin enemmän. Mihin se sitten hävisi? Vähintään kymmeniä vuosia mausteet olivat lähinnä suola ja valkopippuri.  Nykyään taas maustetaan, kun mausteiset ulkomaanruoat ovat tulleet muotiin. 

Eikä maustettu, kun mausteet olivat kalliita ja kansa köyhää.

En tiedä mutta keskiaikaista ruokaa käsittelevässä dokkarissa vain sanottiin, että silloiset ihmiset pitäisivät nykyruokaa (siis suomalaista tavisruokaa) mauttomana. Keräsivätkö yrttejä peltojen reunoilta vai miten, en tiedä.

Rasvaa siinä ainakin on ollut. Ehkä haudutettu juureksista makua pitkään. Mutta jopa suola oli pirun kallista keskiajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki toki, pikkasen mädäntyneestä auringossa paahtuneestä lihasta ja kalasta saa maustamalla alasmenevää muonaa. Saattaa toki nousta hetken kuluttua ylös. Kävimme eräässä etnisessä hyvin suositussa ruokapaikassa ja mietin jos olisin ottanut se tulisimman, vieläkin itkisin. Vedet silmissä jo yhdestä shilistä ;)

No voi menikö tunteisiiin?

Äsken uutusoitiin kuinka eräiden myyntipaikkojen takahuoneissa oli vihreää pilaantunutta tavaraa, jota kaupattiin surutta. 

Suomalainen tuore kala, pikkasen suolaa, persiljaa ja ripaus sirtruunamehua sopii minulle. En halua kaiken maailman autobaanoilta kerättyjä ruohoja ja yrttejä keittiööni. 

Kuulemma Vogelin luomupellotkin ovat Saksassa Autobahnien vierellä, että sepä siitä niiden tuotteiden puhtaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan maistella ruokaa, en mausteita.

Et vain osaa maustaa, oikein maustettuna ne mausteen korostaa sitä ruoan omaa makua.

Oletko itse Michelin-kokki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Aika paljonkin. Oikeastaan kaikilla noilla on täysin erilaiset tyylit. Thaimaa ja Vietnam ovat melko lähellä toisiaan.

Joo joo, mutta miten ne muka eroaa toisistaan? 

Ihan turhaa keskustella täällä pullantuoksuisten uskis-mammojen kanssa ruuan maustamisesta. Heille kun eksoottista on jo maustepippureiden lisääminen kalakeittoon. Tuore inkivääri on monelle yäks ja pthyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan maistella ruokaa, en mausteita.

Et vain osaa maustaa, oikein maustettuna ne mausteen korostaa sitä ruoan omaa makua.

Oletko itse Michelin-kokki?

Älä hölmöjä kysy, tietenkin. Kaikki muut on ihan paskoja, paitsi tietenkin minä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa keskustella täällä pullantuoksuisten uskis-mammojen kanssa ruuan maustamisesta. Heille kun eksoottista on jo maustepippureiden lisääminen kalakeittoon. Tuore inkivääri on monelle yäks ja pthyi.

Oot sä kova💪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en mausta, kun en osaa. Olen tosi huono kokki ja kovasti toivoisin,  että osaisin. Tykkäisin maustetusta ruoasta. Yhtään en tiedä miten lähtisin maustamaan.

Kannattaa miettiä millaisista mausteisista ruoista itse tykkäät ja etsiä sitten tähän makumaailmaan sopivia reseptejä. Ensin kun kokkaa niitä suht orjallisesti, alkaa oppimaan ruoanlaiton ja maustamisen perusteet. Tämän jälkeen on helpompi alkaa soveltamaan ja löytämään sen oman tavan maustamiseen. Esim. jos jossain reseptissä on ohjeistettu laittamaan mausteitä x, y ja z tietys määrät ja mielestäsi olisi saanut olla mausteisempaa, seuraavalla kerralla lisäät mausteiden määrää. Lopulta sitten alkaa olemaan ns. takapuolituntuma asiaan.

Maustamisessa ehkä se tärkein asia on muistaa säilyttää tasapaino, eli suola, makeus ja happo. Jos teet ohjeen mukaan ja kokkaillessa tuntuu, että mausta puuttuu jotain, lisää pieni määrä sokeria, vaikka ohjeessa ei näin sanottaisi tai tilkka viinietikkaa/sitruunaa. Näiden kolmen tasapainon kun löytää, ruoka on yleensä ihan maittavaa, vaikka mausteet eivät olisi ihan justiinsa.

Mukavia kokkailuhetkiä!

T. Nollasta aloittanut, mutta nykyään ihan kelvollinen kotikokki

Ja ihan ensin pitäisi opetella tekemään ruokaa ilman mausteita. Vasta sitten harkitusti mausteita, eikä aina sittenkään.

"suola, makeus ja happo"

Tämä joo, mutta voiko puhua maustamisesta, jos tämä toteutetaan esimerkiksi etikalla, tomaatilla, porkkanalla, hunajalla, voilla ja suolalla? Ilman, että koskee yhteenkään maustepurkkiin?

Vierailija kirjoitti:

Ruoka pitää maistua ruoalta eikä mausteilta 

Suomalaiset ei osaa "Virittää" vaikkapa kastikkeita.

Makuja voi taittaa vaikka Sitruunalla tai Viinillä. Voi käyttää Sokeria. Kahvia. Banaania jne.

Mikään niistä ei saa maistua niitä käytetään vain hippunen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Korealainen ruoka: Fermentointia ja tulisuutta

Päämaut: Tulinen, hapan, valkosipulinen ja umaminen.

Avainraaka-aineet: Kimchi (fermentoidut kasvikset), chilihiutaleet (gochugaru), chilitahna (gochujang), valkosipuli ja seesamiöljy.

Erityispiirre: Ruokailuun kuuluu aina banchan eli pöydän täydeltä pieniä, jaettavia lisukkeita. Grillit (K-BBQ) ovat suosittuja.

Tunnettu annos: Bibimbap (riisikulho kasviksilla ja lihalla).

Japanilainen ruoka: Puhtautta ja estetiikkaa

Päämaut: Mieto, suolainen, makeahko ja luonnollinen umami. Tulisuutta käytetään hyvin vähän.

Avainraaka-aineet: Tuore kala, dashi-liemi (merilevästä ja kalahiutaleista), soijakastike, mirin, sake ja wasabi.

Erityispiirre: Ruoan omaa, luonnollista makua ja raaka-aineiden tuoreutta kunnioitetaan yli kaiken. Esillepano on taideteos.

Tunnettu annos: Sushi ja Ramen-nuudelikeitto.

Kiinalainen ruoka: Monipuolisuutta ja tekstuureja

Päämaut: Vaihtelee alueittain (Sichuan on erittäin tulinen ja puuduttava, kantonilainen mieto ja makeahko).

Avainraaka-aineet: Inkivääri, valkosipuli, kevätsipuli, soijakastike, viisimauste ja sichuaninpippuri.

Erityispiirre: Nopea kypsennys erittäin kuumassa wokkipannussa (wok hei). Ruoassa korostetaan erilaisten tekstuurien (rapeus, pehmeys) kontrastia.

Tunnettu annos: Pekingin ankka ja hapanimelät wokit.

Thaimaalainen ruoka: Makujen tasapainoa ja yrttejä

Päämaut: Tulisen, happaman, makean ja suolaisen täydellinen tasapaino samassa annoksessa.

Avainraaka-aineet: Kookosmaito, sitruunaruoho, korianteri, chili, kalakastike, galangal-inkivääri ja limettimehu.

Erityispiirre: Ruoka on erittäin aromaattista, ja siinä käytetään runsaasti tuoreita yrttejä ja tahnoja (kuten vihreä ja punainen curry).

Tunnettu annos: Pad Thai (paistettu nuudeli) ja Tom Yum -keitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, mä inhoan liian mausteisia ruokia. Joskus 80-luvulla se oli niiiin trendikästä - meni oikeastaan mihin tahansa amatöörikokin luo syömään, niin sai olla varma, että ruuan mausta ei pystynyt sanomaan juuta eikä jaata, sitä maistoi vain mausteet. Ihan sama vaikka olisi männävuotista pahvilaatikonraatoa syönyt, mitään et maistanut, kun mausteet poltti tuntoaistin.

 

Ja sen takia kait voimakkaat mausteet lämpimissä maissa kehiteltiinkin - peittämään pilaantuneen lihan makua. Silloin muinoin oli vissiin vähän pakko, myöhemmin sitä alettiin käyttää kaupallisessa tarkoituksessa. Ja nykyään - noh, oman kokemuksen mukaan voimakkaita mausteita käyttävät ne, joilla joko on heikko makuaisti tai sitten ovat pitkään asuneet maissa, joissa voimakkaita mausteita käytetään ja ovat näin pilanneet oman makuaistinsa.

Tuo on muuten vääristynyt käsitys, että mausteilla peitettäisiin pilaantuneen lihan makua. Mausteet olivat erittäin kalliita, ei niitä tuhlattu pilaantuneeseen lihaan! Liha syötiin tuoreena, ennenkuin se pilaantui. Siksi päivittäisessä ruokavaliossa ei ollutkaan joka päivä lihaa, sitä oli hyvin harvoin. Vain niillä, joilla oli varaa teurastas milloin tahansa eläin ruuaksi, oli lihaa useammin. Jopa kuninkaallisilla oli pääasiallinen ruokavalio kasvisvoittoista (tää on voitu selvittää hampaita ja hiuksia tutkimalla)

Eri asia sitten oli "maustekastikkeet", kuten garum. Sehän oli minun näkökulmastani jo valmiiksi pilaantunutta, ja roomalaiset rakastivat sitä.

Mitä sinä luulet, että se k-kauppias tekee lihatiskin tuotteille jotka eivät mene kaupaksi? Laittaa hävikkiin? 

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Tuossa ruoassa se itse kana eli todennäköisesti broileri sitten maistukaan yhtään miltään. Päällimmäisenä kunkkuna kaiken päälle hapantunut chilikastike, gulps.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, mä inhoan liian mausteisia ruokia. Joskus 80-luvulla se oli niiiin trendikästä - meni oikeastaan mihin tahansa amatöörikokin luo syömään, niin sai olla varma, että ruuan mausta ei pystynyt sanomaan juuta eikä jaata, sitä maistoi vain mausteet. Ihan sama vaikka olisi männävuotista pahvilaatikonraatoa syönyt, mitään et maistanut, kun mausteet poltti tuntoaistin.

 

Ja sen takia kait voimakkaat mausteet lämpimissä maissa kehiteltiinkin - peittämään pilaantuneen lihan makua. Silloin muinoin oli vissiin vähän pakko, myöhemmin sitä alettiin käyttää kaupallisessa tarkoituksessa. Ja nykyään - noh, oman kokemuksen mukaan voimakkaita mausteita käyttävät ne, joilla joko on heikko makuaisti tai sitten ovat pitkään asuneet maissa, joissa voimakkaita mausteita käytetään ja ovat näin pilanneet oman makuaistinsa.

Tuo on muuten vääristynyt käsitys, että mausteilla peitettäisiin pilaantuneen lihan makua. Mausteet olivat erittäin kalliita, ei niitä tuhlattu pilaantuneeseen lihaan! Liha syötiin tuoreena, ennenkuin se pilaantui. Siksi päivittäisessä ruokavaliossa ei ollutkaan joka päivä lihaa, sitä oli hyvin harvoin. Vain niillä, joilla oli varaa teurastas milloin tahansa eläin ruuaksi, oli lihaa useammin. Jopa kuninkaallisilla oli pääasiallinen ruokavalio kasvisvoittoista (tää on voitu selvittää hampaita ja hiuksia tutkimalla)

Eri asia sitten oli "maustekastikkeet", kuten garum. Sehän oli minun näkökulmastani jo valmiiksi pilaantunutta, ja roomalaiset rakastivat sitä.

Kyllä siitä lihaa syötiin muutenkin kuin tuoreena, eihän nyt kukaan pystynyt syömään kaikkia lahtipäivänä penkkiin laitettuja nautoja kerralla. Lihaa kuivattiin ja suolattiin, että se säilyi paremmin. Ja todellakaan ei vähän vanhentunutta lihaa heitetty pois, vaan maustettiin sopivasti. Ulkomailta tuodut mausteet, kuten suola ja pippuri olivat kalliita, mutta kyllä omassa ryytimaassa kasvatetut tillit, lipstikat, persiljat, kumina, käenkaali, minttu, humala jne. olivat käytössä kaikilla, joilla oli muutaman aarin verran tilaa tontilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Korealainen ruoka: Fermentointia ja tulisuutta

Päämaut: Tulinen, hapan, valkosipulinen ja umaminen.

Avainraaka-aineet: Kimchi (fermentoidut kasvikset), chilihiutaleet (gochugaru), chilitahna (gochujang), valkosipuli ja seesamiöljy.

Erityispiirre: Ruokailuun kuuluu aina banchan eli pöydän täydeltä pieniä, jaettavia lisukkeita. Grillit (K-BBQ) ovat suosittuja.

Tunnettu annos: Bibimbap (riisikulho kasviksilla ja lihalla).

Japanilainen ruoka: Puhtautta ja estetiikkaa

Päämaut: Mieto, suolainen, makeahko ja luonnollinen umami. Tulisuutta käytetään hyvin vähän.

Avainraaka-aineet: Tuore kala, dashi-liemi (merilevästä ja kalahiutaleista), soijakastike, mirin, sake ja wasabi.

Erityispiirre: Ruoan omaa, luonnollista makua ja raaka-aineiden tuoreutta kunnioitetaan yli kaiken. Esillepano on taideteos.

Tunnettu annos: Sushi ja Ramen-nuudelikeitto.

Kiinalainen ruoka: Monipuolisuutta ja tekstuureja

Päämaut: Vaihtelee alueittain (Sichuan on erittäin tulinen ja puuduttava, kantonilainen mieto ja makeahko).

Avainraaka-aineet: Inkivääri, valkosipuli, kevätsipuli, soijakastike, viisimauste ja sichuaninpippuri.

Erityispiirre: Nopea kypsennys erittäin kuumassa wokkipannussa (wok hei). Ruoassa korostetaan erilaisten tekstuurien (rapeus, pehmeys) kontrastia.

Tunnettu annos: Pekingin ankka ja hapanimelät wokit.

Thaimaalainen ruoka: Makujen tasapainoa ja yrttejä

Päämaut: Tulisen, happaman, makean ja suolaisen täydellinen tasapaino samassa annoksessa.

Avainraaka-aineet: Kookosmaito, sitruunaruoho, korianteri, chili, kalakastike, galangal-inkivääri ja limettimehu.

Erityispiirre: Ruoka on erittäin aromaattista, ja siinä käytetään runsaasti tuoreita yrttejä ja tahnoja (kuten vihreä ja punainen curry).

Tunnettu annos: Pad Thai (paistettu nuudeli) ja Tom Yum -keitto.

Eli et itsekään tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Aika paljonkin. Oikeastaan kaikilla noilla on täysin erilaiset tyylit. Thaimaa ja Vietnam ovat melko lähellä toisiaan.

Joo joo, mutta miten ne muka eroaa toisistaan? 

Lue 90.

Peruna esim maistuu minun suuhun todella hyvältä. En todellakaan peitä makua mausteilla. Esim kastikkeet sitten maustan mutta minun luottomausteet ovat suola, paprika, mustapippuri, curry, sipuli ja valkosipuli. Teen mielestäni hyvää ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoija numero 1 näin alkuun. Lähinnä meinasin näitä jotka valittaa siitä että on varaa vaan juuri vaikka riisiin tai perunaan ja sitten valitetaan kuinka yksitoikkosta ja mautonta on.

No ei ole, kun osaa valmistaa. Eikä se mausteita vaadi.

Et selvästi osaa, kun et kerran käytä mausteita. 

- Ravintola kokki

Amis voisi vaikka hakea töihin Ranskaan ja opetella kokkaamaan.

"Amis voisi vaikka hakea töihin Ranskaan ja opetella kokkaamaan."

Oletpa ylemmyydentuntoinen. Tosin itse asiasta olen kanssasi samaa mieltä. Terveisin toinen kokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Korealainen ruoka: Fermentointia ja tulisuutta

Päämaut: Tulinen, hapan, valkosipulinen ja umaminen.

Avainraaka-aineet: Kimchi (fermentoidut kasvikset), chilihiutaleet (gochugaru), chilitahna (gochujang), valkosipuli ja seesamiöljy.

Erityispiirre: Ruokailuun kuuluu aina banchan eli pöydän täydeltä pieniä, jaettavia lisukkeita. Grillit (K-BBQ) ovat suosittuja.

Tunnettu annos: Bibimbap (riisikulho kasviksilla ja lihalla).

Japanilainen ruoka: Puhtautta ja estetiikkaa

Päämaut: Mieto, suolainen, makeahko ja luonnollinen umami. Tulisuutta käytetään hyvin vähän.

Avainraaka-aineet: Tuore kala, dashi-liemi (merilevästä ja kalahiutaleista), soijakastike, mirin, sake ja wasabi.

Erityispiirre: Ruoan omaa, luonnollista makua ja raaka-aineiden tuoreutta kunnioitetaan yli kaiken. Esillepano on taideteos.

Tunnettu annos: Sushi ja Ramen-nuudelikeitto.

Kiinalainen ruoka: Monipuolisuutta ja tekstuureja

Päämaut: Vaihtelee alueittain (Sichuan on erittäin tulinen ja puuduttava, kantonilainen mieto ja makeahko).

Avainraaka-aineet: Inkivääri, valkosipuli, kevätsipuli, soijakastike, viisimauste ja sichuaninpippuri.

Erityispiirre: Nopea kypsennys erittäin kuumassa wokkipannussa (wok hei). Ruoassa korostetaan erilaisten tekstuurien (rapeus, pehmeys) kontrastia.

Tunnettu annos: Pekingin ankka ja hapanimelät wokit.

Thaimaalainen ruoka: Makujen tasapainoa ja yrttejä

Päämaut: Tulisen, happaman, makean ja suolaisen täydellinen tasapaino samassa annoksessa.

Avainraaka-aineet: Kookosmaito, sitruunaruoho, korianteri, chili, kalakastike, galangal-inkivääri ja limettimehu.

Erityispiirre: Ruoka on erittäin aromaattista, ja siinä käytetään runsaasti tuoreita yrttejä ja tahnoja (kuten vihreä ja punainen curry).

Tunnettu annos: Pad Thai (paistettu nuudeli) ja Tom Yum -keitto.

Eli et itsekään tiedä. 

En tiedäkään, en ole tuo jolta kysyit. Googlaamalla löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korealaista kanakeittoa tänään. Paljon valkosipulia, inkiväärinä, gochujangia ja korianteria.

Mitä eroa on muka korea, japani, kiina, tai thaimaalaisella ruualla? 

Aika paljonkin. Oikeastaan kaikilla noilla on täysin erilaiset tyylit. Thaimaa ja Vietnam ovat melko lähellä toisiaan.

Joo joo, mutta miten ne muka eroaa toisistaan? 

Lue 90.

Osaan itsekin käyttää tekoälyä.🥱 

Pippuri ei maistu miltään, pelkkää polttelua.