Tässä narkomaanin tarina, onko hän mielestänne itse syyllinen huumeongelmaansa?

Jos on lapsena aloitettu, niin todennäköisesti vanhempien ja yhteiskunnan vika.

Vierailija kirjoitti:

Suurin viha pitäisi ehkä suunnata huumekauppiasiin jotka noita aineita myy alaikäisille. Sieltä ne täysin moraalittomat ihmiset löytyy jotka saa mun puolesta heittää sinne alimpaan helvettiin ei tuleen, tuli puhdistaa vaan sinne  kylmään ja pimeään täyspimeään vankiselliin kuolemansa jälkeen, täällä maanpäällä pääsevät liian helpolla. Mikään ei ole isompi rikos kuin myydä lapselle huumeita. 

En ole samaa mieltä, aina löytyy joku seuraava myymään huumeita kun yksi laitetaan vankilaan. Varmaan lienee aika mahdotonta poistaa huumeet yhteiskunnasta kokonaan. Ongelma on siinä, että Suomessa voidaan niin huonosti, että ihmiset tarvitsevat huumeita kestääkseen elämää. Todellinen syypää on koulukiusaajat ja muut kiusaajat jotka aiheuttavat pahan olon muille. Kaikki, jotka kiusaavat ihmisiä tosielämässä tai netissä ovat osasyyllisiä ongelmaan. Tarvitsisimme enemmän suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä sekä rakkautta myös tuntemattomia kohtaan. Kaikilla ihmisillä on hyvä sielu, vaikka he tekisivät todella pahoja asioita.

Kyse on riippuvuussairaudesta. Toisilla päihdegeenikin. Armoa heille.

Vierailija kirjoitti:

Suurin viha pitäisi ehkä suunnata huumekauppiasiin jotka noita aineita myy alaikäisille. Sieltä ne täysin moraalittomat ihmiset löytyy jotka saa mun puolesta heittää sinne alimpaan helvettiin ei tuleen, tuli puhdistaa vaan sinne  kylmään ja pimeään täyspimeään vankiselliin kuolemansa jälkeen, täällä maanpäällä pääsevät liian helpolla. Mikään ei ole isompi rikos kuin myydä lapselle huumeita. 

Tämäkään ei ole täysin mustavalkoinen asia.

Usein kun puhutaan huumeiden myymisestä lapsille, ajattelemme peruskoulun liepeillä notkuvaa täysi-ikäistä diileriä, mutta tyypillisimmin mitä nuoremmista ostajista on kyse, myös myyjät ovat yleensä alaikäisiä. Nuoret groomataan noissa piireissä nopeasti toimintaan mukaan ja he alkavat olemaan juoksupoikia ja -tyttöjä. Asiakkaita on luontevinta tietenkin löytää siitä omista sosiaalisista ympyröistä, eli toisista alaikäisistä. 

Meillä on kova halu yrittää löytää näistä tarinoista se kasvoton paha, mutta harvoin nämä niin yksinkertaisia asioita ovat. Kyseessä on enemmänkin useiden epäonnistumisien ja vastoinkäymisien sarja. Tekijät ovat itse joidenkin uhreja ja uhrit taas tekijöitä joilleikin toisille. 

Lueskelin yöllä tätä keskustelua lievällä mielenkiinnolla. Huomiota herätti se, että syyllisiä etsivien kirjoitukset olivat lähinnä vihamielisiä ja typeriä, kun taas  neutraalimmin suhtautuvien asiallisia ja perusteltuja.

Itse myös olen sitä mieltä, että syyllisten etsiminen ei ole järkevää, eikä ratkaise tätä ongelmaa millään tavalla. Kuten moni on jo todennut, yhden syyllisen osoittelu monimutkaisessa ongelmassa on täysin turhaa.

Täysin oma vika. Narkoelukat uuniin.

Kyllä monella päihdekäyttäjällä on traumaa tai tuota persoonan epävakaisuutta taustalla. Valittettavasti näin se menee. 

Mulla oli ennen melko negatiivinen suhtautuminen, mutta sit tutustuin yhteen entiseen narkkariin ja mun asenteet lieventy. Mä tajusin, että monilla on taustalla tosi paljon ihan järkyttävää pskaa jo ihan lapsesta saakka. Riippuvaisen elämä ei ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin yöllä tätä keskustelua lievällä mielenkiinnolla. Huomiota herätti se, että syyllisiä etsivien kirjoitukset olivat lähinnä vihamielisiä ja typeriä, kun taas  neutraalimmin suhtautuvien asiallisia ja perusteltuja.

Itse myös olen sitä mieltä, että syyllisten etsiminen ei ole järkevää, eikä ratkaise tätä ongelmaa millään tavalla. Kuten moni on jo todennut, yhden syyllisen osoittelu monimutkaisessa ongelmassa on täysin turhaa.

Et ole ennen lukenut näitä huumeketjuja täällä av:lla? Ei tarvitse kuin pari lukea niin vaikka olisit ennen ollut sitä mieltä, että kannabista ei saa laillistaa tai edes dekriminalisoida, muutat kyllä mieltäsi. Nämä vastustajat vihamielisyydellään ovat välillä niin sekopäitä ja sitten taas maltillisemmin suhtautuvat perustelevat asiallisesti näkemyksiään ja heillä on ihan faktoja ja tieteellistä tutkimusta näkemystensä perusteena.

Vihamieliset huutavat pakkohoitoa, työleirejä ja kuolemantuomioita, vaikka ne missään eivät ole onnistuneet poistamaan huumekauppaa ja lisäksi ovat yhteiskunnalle kalliita järjestää. Maltilliset taas haluaisivat säästää yhteiskunnan kuluja vähentämällä poliisin ja oikeuslaitoksen työtä käyttörikosten kanssa ja ohjata huumeongelmaa enemmän sinne minne se oikeasti kuuluu, eli sote-sektorin piiriin rikos- ja tuomiolaitoksen piiristä.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tämä syyllisen etsintä on hyvinkin inhimillinen piirre. Usein päihdeongelmaisista nähdään vain se jäävuoren huippu, ei ne katunarkut/juopot ja toisaalta päihdeongelmaisen kanssa elänyt varmasti tuntee (ihan syystäkin) jossain vaiheessa vihantunteita päihdeongelmaisia kohtaan. Sitten taas se päihdeongelmainen yrittää epätoivoisesti etsiä jotain ihmisarvoa ja ymmärrystä muilta ihmisiltä ja siksi kertoo elämäntarinaansa, joka äkkiä tulkitaan muiden syyttämisenä ja vastuunpakoiluna.

Itse olen kulkenut huumehelvetin läpi, enkä syytä siitä ketään muuta kuin itseäni. Järjellä tiedän, että moni asia elämässäni meni pieleen jo varhaisessa vaiheessa ja sillä on vaikutusta siihen miten elämäni meni. Kuten myös geeniperimällä. Matkassa oli paljon myös huonoa tuuria, että onnistuin olemaan aina jonkinlainen väliinputoaja mitä tulee yhteiskunnan tukirakenteisiin. 

Siinä vaiheessa kun minut löydettiin viranomaisten toimesta, olin niin huonossa kunnossa, että vietin pelkästään fyysisten vammojeni takia hetken sairaalahoidossa ja sieltä minut siirrettiin suoraa lastenpsykiatriselle osastolle. Olenkin joskus sanonut, että aloitin bentsojen käytön alle 10-vuotiaana, kun minua niillä osastolla rauhoiteltiin. Tämän jälkeen kuitenkin jäin melkolailla tyhjän päälle ja ensimmäisen kerran sain sitten helpotusta mielenterveysongelmiini huumeista. Laitoskierteessä ja huumemaailmassa näin ihmisiä, joiden elämäntarina oli paljon julmempi kuin omani. Olisi kovin yksisilmäistä laittaa tässä piktässä, elämän alusta liikkeelle lähteneessä epäonnen ketjussa kaikki yksilön vastuulle, vallankin kun se yksilö on usein ollut käytön alkumetreillä vasta lapsi itsekin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yksilönvastuu pitäisi poistaa tai, että tällä huomiolla kukaan yrittää etsiä syyllisiä jostain muusta tahosta. 

Hyvä kirjoitus ja tukee paljon sitä käsitystä mikä minulla on ollut siitä millaisissa olosuhteissa kasvaneet ihmiset todennäköisimmin päätyvät päihdeongelmaisiks.

Hienoa, että tuo on sinulle taaksejäänyttä elämää!

Vierailija kirjoitti:

Pyörin itse parinkympin molemmin puolin jonkinlaisissa huumeporukoissa (ts. tunsin useita esim. amfetamiinia käyttäviä, omassa ydinporukassa polteltiin pilveä, itselläkin polttelu oli käytännössä päivittäistä) ja olen jälkikäteen miettinyt, miksi en itse päätynyt kovempien aineiden kanssa touhuamaan ja sitä kautta mahdollisesti pahempiinkin vaikeuksiin.

Selvin yksittäinen syy on mielestäni se, että kukaan ei ikinä lyönyt viivaa naaman eteen ja kysynyt, että "haluatko kokeilla". Jos noin olisi käynyt, olisin hyvinkin saattanut vetäistä ja kuka sitten tietää, mitä sen jälkeen olisi tapahtunut. Kynnys laittomien aineiden käyttöön oli kuitenkin tuossa vaiheessa jo ylitetty. Sanoisin, että itselläni ei ollut riittävästi mielenkiintoa aiheeseen ja/tai oli riittävästi varovaisuutta, että en tieten tahtoen hakeutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta jos sellainen olisi tullut eteen pyytämättä ja yllättäen - en tiedä. Ja toisaalta osa tuota mielenkiinnon puutetta ja varovaisuutta tuli siitä omasta ydinporukasta, jossa kaikki olivat aiheen osalta samoilla linjoilla. On siis lopulta aika vaikea sanoa, kuinka suuri osa on omaa ansiota ja kuinka suuri osa olosuhteiden tuottamaa.

Nyt on viimeisistä savuista aikaa kohta 20 vuotta ja alkoholiakin käytän vain harvoin ja en koskaan enempää kuin muutaman annoksen illan aikana. Siihen tilanteeseen olen todella tyytyväinen.

Minulla vähän samanlainen kaveripiiri samoihin aikoihin. Minulla ero oli se, että en polttanut edes pilveä ja minulle yritettiin koko ajan tuputtaa jotakin, kun se on kato niin kivaa. En koskaan kokenut tarvetta edes kokeilla, koska näin miten "kivaa" heillä aineissa oli, ja minusta se ei edes näyttänyt sellaiselle, että haluan kokea samaa.