Tässä narkomaanin tarina, onko hän mielestänne itse syyllinen huumeongelmaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin ja itse aiheutti. Enemmän ihmettelen sitä, mitä 100 rappionarkkaria tekee ilmaisasunnoissa Töölössä ihmisten parissa?

EIkö nuo kotiolot ole sinusta yhtään syyllinen? Jos lapset veteävät huumeita, niin en kyllä syyttäisi siitä lapsia vaan niitä aikuisia jotka sen mahdollistaa.

Samaten tuo nuorisokoti missä välinpitämättömät ohjaajat huumeidenkäytön suhteen.

En syytä ihmisiä. Vaan heidän oma toive merkitsee mikä auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, täysin ja itse aiheutti. Enemmän ihmettelen sitä, mitä 100 rappionarkkaria tekee ilmaisasunnoissa Töölössä ihmisten parissa?

EIkö nuo kotiolot ole sinusta yhtään syyllinen? Jos lapset veteävät huumeita, niin en kyllä syyttäisi siitä lapsia vaan niitä aikuisia jotka sen mahdollistaa.

Tästä syystä neulojenvaihtopisteillä ja käyttöhuoneiden ym yhteydessä pitäisi narkkareille ja alkoholisteille tyrkyttää kierukkaa tai johtojen katkaisua vastineeksi muista palveluista. Minua ei pätkääkään kiinnosta mitkään moraaliset näkökulmat asiaan. Ihan vaan taloudelliset.

Suomeen syntyy vuosittain tuhansia vammautuneita lapsia joilla on vielä iso riski ajautua käyttäjäksi itsekin.

Tälle pitäisi laittaa stoppi. 

Suomella ei ole enää varaa vaan hyssytellä ja moralisoida ja puolustaa narkkareiden ja alkkisten ihmisoikeuksia  ja pyörittää tätä viina- ja huumesirkusta 8 miljardilla vuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kotiolot voivat olla vaikka mitä, mutta kukaan ei pakota ottamaan huumeita. Valinta mitä elämässä tekee on täysin vapaaehtoinen. Voi valita myös toisin. Joka päivä.

Kyllä monet ihmiset on pakotettu käyttämään huumeita, sitä tapahtuu jatkuvasti.

Huumeiden käyttö on aina valinta.

Vierailija kirjoitti:

Lähettäisin leirille.

Ei mulla muuta.

Niin minäkin. Työ vapauttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kotiolot voivat olla vaikka mitä, mutta kukaan ei pakota ottamaan huumeita. Valinta mitä elämässä tekee on täysin vapaaehtoinen. Voi valita myös toisin. Joka päivä.

Kyllä monet ihmiset on pakotettu käyttämään huumeita, sitä tapahtuu jatkuvasti.

Käsittääkseni tässä tapauksessa ei kukaan pakottanut.

Vierailija kirjoitti:

Lähettäisin leirille.

Ei mulla muuta.

Samalle Putin-leirille Sebun kanssa?

Miksi heikkoja pitäöä paapoa?

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiakin tapauksia on, ettei kotioloissa eikä taustassa ole mitään ihmeellistä tai erityistä vikaa. Henkilö on jopa saattanut aloittaa opinnot yliopistossa. Sitten hän on voinut bileissä maistaa jotain, ja siitä asiat ovat vähitellen lähteneet kehkeytymään. Riittää, että ihmisellä on taipumus addiktoitua. Se voi kohdistua tupakkaan, alkoholiin tai kannabikseen. Kaikilla ei tätä taipumusta ole.

Niin, mutta omat valinnat voi silti tehdä, eikä vain uhriutua, et kun on pskat geenit, nih, ja et sä et voi tietää...

Minun sukuni on täynnä addikteja, mun lapsuus oli lasinen ja piikillinen ja täynnä väkivaltaa, fyysistä ja henkistä. Minä ja sisareni kuitenkin selvittiin siitä ihan tolkun ihmisiksi. Kouluttauduttiin yhteiskunnan tuella ja töitä tehden (onneksi se oli 80-luvulla vielä mahdollista) ja toisiamme auttaen. Kellään meistä ei ole sen kummempia ongelmia, noh, minä pelaan nettipokeria, kai siitäkin voi tulla addiktio, mutta minäpä en pelaakaan oikealla rahalla.

Mitä haluan sanoa? Sen, että silloin penskana, kun sitä valkoroskameininkiä katsoi ja siinä joutui elämään, tiedostin jo hyvin varhain, että olen perinyt samat geenit, ja että en ala lottoamaan sen kanssa, että jäänköhän huumeisiin koukkuun vai en. Tiesin että mitä tod.näk. jäisin. Joten jätin kovat huumeet kokeilematta, SE ON valinta. Ei kaverien painostus, ei heidän esimerkki painanut minun vaa'assa yhtään mitään, mutta lapsuudenkodin esimerkki on jäänyt lähtemättömästi mieleen, sellaista elämää en halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiakin tapauksia on, ettei kotioloissa eikä taustassa ole mitään ihmeellistä tai erityistä vikaa. Henkilö on jopa saattanut aloittaa opinnot yliopistossa. Sitten hän on voinut bileissä maistaa jotain, ja siitä asiat ovat vähitellen lähteneet kehkeytymään. Riittää, että ihmisellä on taipumus addiktoitua. Se voi kohdistua tupakkaan, alkoholiin tai kannabikseen. Kaikilla ei tätä taipumusta ole.

Mielestäni vähän irrelevanttia tuo, että mikä kenenkin vika on, jne. Jos sinun päähäsi ja minun päähäsi laitetaan samanlaiset aivot samassa tilassa, ja samat olosuhteet, addiktoituisimme ihan yhtä varmasti kuin tämäkin peukkupää. Vapaa tahto on melkoinen illuusio. Se on nojatuolista helppo huudella, että "MINÄHÄN EN xxx"! No kuka valitsee omat geeninsä ja kasvatuksensa? Osalla on parempi resilienssi, mutta tämäkin on peritty ominaisuus. Joku kestää vaikka lapsen kuoleman helposti, ja toinen romahtaa henkisesti. Ei tämä ole mikään valintakysymys sen enempää kuin se, saatko flunssan vai et. Joillain on parempi vastustuskyky kuin toisilla.

Tästä huolimatta vaiheessa olisi hyvä, jos laki sallisi liikaa haittaa aiheuttaville nisteille jonkin sortin pakkoeutanasian tai loppusijoituksen jonnekin Siperiaan. Miettii, kuinka paljon tämäkin on varastanut, sotkenut ja rikkonut paikkoja ja aiheuttanut väkivaltaa ja turvattomuuden tunnetta ympäristössään... saldo on melkoinen! 

Jos esim. jokin kuolemanpartio kävisi tuolla Ruusulankadulla laittamassa jokaiselle nistille napin otsaan, yhteiskunta säästäisi valtavasti rahaa ja mielipahaa. Parhaimmillaankin kuntoutuneista narkeista tulee joitain märän rätin oloisia tyyppejä, jotka keräävät joitain raittiusmerkkejä, löytävät Jeesuksen ja kiertävät jonkun säätiön tuella kertomassa narisevalla äänellä, että älkää käyttäkö subuuu lapset.

Ihan oma vika. En syyttäisi taustoja. Olen tuntenut paljon päihdeongelmaisia, koska olin sellainen itsekin. Ihan yhtä lailla n arkkeja tulee hyvistä kuin huonoista perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kotiolot voivat olla vaikka mitä, mutta kukaan ei pakota ottamaan huumeita. Valinta mitä elämässä tekee on täysin vapaaehtoinen. Voi valita myös toisin. Joka päivä.

Kyllä monet ihmiset on pakotettu käyttämään huumeita, sitä tapahtuu jatkuvasti.

Käsittääkseni tässä tapauksessa ei kukaan pakottanut.

Voi olla kuitenkin painostettu. Jotkut naiset joutuvat käyttämään huumeita väkivaltaisen miehen painostamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettäisin leirille.

Ei mulla muuta.

Niin minäkin. Työ vapauttaa...

Työ tosiaan vapauttaa yllättävän hyvin työhön kykenettömän aineksen...

Yhteiskunnan sivistys mitataan siinä kuinka se kohtelee heikoimpiaan. Kyllä hädänalaisia on autettava ja tässähän nimenomaan oli kyse omasta halusta parantua. Ei se helppoa ole, mutta onhan sitä aina olemassa mahdollisuus, että onnistuu.

Aivan ensin pitäisi tietenkin keskustella vapaan tahdon ongelmasta sekä siitä kokeellisesta tutkimusnäytöstä, joka näyttää viittaavan siihen suuntaan, että ihmiset tekevät päätöksiä täysin tiedostamatta sitä, että ovat tehneet päätöksen.

Mutta jos nyt oletetaan, että vapaa tahto ja tietoiset päätökset ovat tosiasiallisesti olemassaolevia ilmiöitä, niin sanoisin näin: nimenomaan päihdeongelmaisten tapauksessa asia ei ole täysin yksiselitteinen. Siinä vaiheessa, kun täysimittainen päihderiippuvuus on jo päällä, ei yksittäinen käyttökerta ole samalla tavalla päätöksenalainen kuin jokin "normaali" päätös. Oli se sitten itse aiheutettu tai ei, niin päihderiippuvuus on sairaus. Kun ajatellaan sitä polkua, jota päihderiippuvainen kulkee, niin siinäkään oma vastuu ei ole täysin yksiselitteinen.

Päihdeongelmaisilla käyttö alkaa usein nuorena, jolloin aivojen päätöksentekojärjestelmät ovat vielä kehittymässä, eikä asioita välttämättä kyetä harkitsemaan sillä tavalla kuin täyden vastuullisuuden kannalta olisi välttämätöntä. Huonot kotiolot ovat ennustava tekijä tällaisille ongelmille, mikä kertoo, että myös sitä kautta itsestään riippumattomat tekijät vaikuttavat omaan päätöksentekoon jossain määrin. Ensimmäiset kokeilut tehdään monesti sosiaalisen paineen alaisena, mikä myös tekee päätöksenteosta vähemmän vapaata. Aivan tarkalleen ottaen jokainen käyttökerta ensimmäisestä alkaen ajaa kohti päihdeongelmaa, vaikka sitten miten minimaalinen askel kerrallaan, ja samalla kohti sitä vaihetta, jossa yksittäinen käyttökerta ei ole enää vapaasti valittu.

On silti vaikea sanoa, että mitään omaa vastuuta ei olisi. Se edellyttäisi sitä, että sanottaisiin jokaisen, joka tulee huonoista kotioloista/kokeilee päihteitä sosiaalisen paineen alla/ymv mutta ei päädy päihdeongelmaiseksi välttävän tuon kohtalon vain puhtaalla tuurilla. Kuitenkin ainakin itse ajattelen, että siinä on myös ihmisen omaa ansiota mukana. Ja jos tuossa tapauksessa on mukana omaa ansiota, niin päihdeongelmaiseksi päätymisessä on välttämättä oltava mukana omaa syytä.

Mutta silti, kyseessä edelleen on sairaus, eikä sivistynyt yhteiskunta kieltäydy hoitamasta juoksijan rasitusvammoja, kalastajan käteen tarttunutta ongenkoukkua, keuhkosyöpään sairastunutta tupakoitsijaa eikä päihdeongelmaista. Päihdeongelmainen on vain siitä ongelmallinen tapaus, että halu parantua on ratkaiseva, eikä sitä aina ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähettäisin leirille.

Ei mulla muuta.

Niin minäkin. Työ vapauttaa...

Työ tosiaan vapauttaa yllättävän hyvin työhön kykenettömän aineksen...

Mitä oikein vihjailet?!

Lähtökohtasesti se on vastuussa tekemisistään ja itse syypää kaikkeen. Mutta ihmisten on hyvä ymmärtää että vapaa valinta ei aina ole niin yksiselitteinen asia kuin voisi luulla, sitä voi ohjaa aika isosti ympäristö ja traumat ja kasvatus ja aivan kaikki. Siinä vaiheessa tullaan siihen isompaan pohdintaan et onko asia niin yksinkertainen. Se on vähän sama jossai ylipainossa että jos ihminen syö traumoihinsa tai ei edes koskaa oo opetettu mitä oikea ravinto on ni tekeekse sillon valintoja tietoisesti vai ohjaaks niitä valintoja kokoajan joku muu taho siin taustalla.

Tyypillinen tarina. Vanhempien vika kun alkoi käyttää päihteitä. Minut vanhempani hylkäs 10 vuotiaana lastenkotiin enkä ole isää vieläkään nähnyt 50 vuotiaana. En alkanut käyttää huumeita koskaan. Olutta olen juonut mutta viinaa en. Sikäli kun muistan niin mun äiti oli aina kännissä kun olin kakara. En alkanut sekoilee vaikka lastenkkodissa oli monenlaisia tyyppejä jotka alkoi sekoilee huumeiden kanssaa. Minä opiskelin ja urheilin koska halusin hyvän elämän. Kolme tutkintoa sain opiskelutua mutta en ole kovin paljon töitä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisiakin tapauksia on, ettei kotioloissa eikä taustassa ole mitään ihmeellistä tai erityistä vikaa. Henkilö on jopa saattanut aloittaa opinnot yliopistossa. Sitten hän on voinut bileissä maistaa jotain, ja siitä asiat ovat vähitellen lähteneet kehkeytymään. Riittää, että ihmisellä on taipumus addiktoitua. Se voi kohdistua tupakkaan, alkoholiin tai kannabikseen. Kaikilla ei tätä taipumusta ole.

Niin, mutta omat valinnat voi silti tehdä, eikä vain uhriutua, et kun on pskat geenit, nih, ja et sä et voi tietää...

 

Minun sukuni on täynnä addikteja, mun lapsuus oli lasinen ja piikillinen ja täynnä väkivaltaa, fyysistä ja henkistä. Minä ja sisareni kuitenkin selvittiin siitä ihan tolkun ihmisiksi. Kouluttauduttiin yhteiskunnan tuella ja töitä tehden (onneksi se oli 80-luvulla vielä mahdollista) ja toisiamme auttaen. Kellään meistä ei ole sen kummempia ongelmia, noh, minä pelaan nettipokeria, kai siitäkin voi tulla addiktio, mutta minäpä en pelaakaan oikealla rahalla.

 

Mitä haluan sanoa? Sen, että silloin penskana, kun sitä valkoroskameininkiä katsoi ja siinä joutui elämään, tiedostin jo hyvin varhain, että olen perinyt samat geenit, ja että en ala lottoamaan sen kanssa, että jäänköhän huumeisiin koukkuun vai en. Tiesin että mitä tod.näk. jäisin. Joten jätin kovat huumeet kokeilematta, SE ON valinta. Ei kaverien painostus, ei heidän esimerkki painanut minun vaa'assa yhtään mitään, mutta lapsuudenkodin esimerkki on jäänyt lähtemättömästi mieleen, sellaista elämää en halunnut.

No siis jälkeenpäin kun esim. split-brain kokeissa ihmisten "valintoja" on tutkittu, löytyy, että aivot spämmäävät jatkuvasti erilaisia valintoja ja selityksiä, ja ihminen kehittää omaan egoonsa sopivan narratiivin myöhemmin. Kun aivopuoliskojen välisiä yhteyksiä on katkottu epilepsiapotilailla, nämä selitykset eivät enää ole "järkeviä". Saman havaitset pikkulapsella kun ne tekevät jotain, ja kysyt että miksi? "Kaadoin maitolasin, koska muurahaispesässä on pimeää"-tyyppisiä selityksiä on varmaan jokainen vanhempi kuullut. 

Voit toki masturboida henkisesti omaa erinomaisuuttasi ja egoasi, mutta sillä ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.