Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

Vierailija kirjoitti:

"Jos tutustut Raamatun syntyhistoriaan, mikään ei viittaa siihen että kristittyjen parissa olisi ollut mitään kilpailevien kuppikuntien temmellyskenttää siitä, mitkä kirjat Raamattuun kuuluvat. Erimielisyydet Raamattuun kuuluvista kirjoista olivat loppujen lopuksi pieniä. "

 

Tästä ei mitenkään seuraa että tiettyjen kirkkojen Raamatuntulkinta olisi tänä päivänä jotenkin oikeampaa kuin toisten siksi että katsot joidenkin kirkkojen periytyvän alkuseurakunnasta. Raamatun nykymuoto kun vakiintui vasta noin 400-luvulla joten se ei kuvasta enää mitään alkuseurakunnan aikaa.

En ymmärrä ajatteluasi. Pidätkö Raamattua jotenkin Kirkkoa korkeampana auktoriteettina, kun vetoat siihen että Raamatun kokoonpano vakiintui vasta 400-luvulla? Vai miksi tällä yksityiskohdalla on mielestäsi jotain merkitystä asian kannalta?

Raamatun käännösvihreistä: Ne jotka ovat sukeltaneet enemmän alkukielen teksteihin, voivat löytää syvempää ja tarkempaa käännöstä mitä oma suomenkielinen käännöksemme tarjoaa.

Esim. psalmi 23:3 jossa sanotaan "Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."

Eräs pastori (Pauli Rahkonen) totesi, että meidän käännöksemme tie ei ole oikea käännös. Alkukielen sana tarkoittaa kapeaa lammaspolkua. Sellaista vähän hankalakulkuistakin pientä polkua.

Näitä tällaisia Raamattu on varmasti täynnä. Se ei kuitenkaan syö pelastussanomaa, joka sieltä löytyy. Me kuitenkin käsitämme psalmista 23, että Herra itse on se, joka meitä johdattaa ja kuljettaa oikealle kulkuväylälle, on se sitten tie tai kapea lammaspolku. Raamatun kokonaissanoma on se, että Herra Jeesus itse on tie, joka vie oikeaan suuntaan. 

On meillä 33/38 ja 1992 käännöksen lisäksi myös Raamattu kansalle - käännös ja Uuras Saarnivaarnan käännös. Ja kieliä osaaville muita käännöksiä. Pelastussanoma ei ole muuttunut mihinkää, vaikka näitä käännöskukkasia ja käännöskaktuksia näistä löytyy.

Voisiko olla, että Jumala, kaiken ykseys, ultimaattinen tietoisuus salli jokaiselle entiteetille vapaan tahdon? Sitten jotkin noista entieeteistä alkoi erillisyydessään kehittämään valheita, joita uskonnotkin sisältävät. Jotkin voimat vetävät tietoisuutta erillisyyteen ja jotkin ykseyteen. 

Maan päällä elämme dualistista elämää ja täällä on paljon voimia, jotka yrittävät pitää ihmisiä erillisyydessä. Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat kahtiajaot esimimerkiksi uskontojen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihon värin tai taloudellisen statuksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos palaisi aloitusviestiin. Nyt puhun vain omasta kokemuksesta.

Ihmisiä on ehkä, hatusta vetämällä, 3 eri lajia Jumalan kutsun suhteen. Siis Jumalahan ei jatkuvasti kutsu, vaan puhutaan etsikkoajoista elämässä. Ja Jumalan kutsu=synnintunto, sellainen kutittelu sielussa, sielussa tuntuu sellainen kainovieno ääni, paineen tunne, sekoitettuna kuolemanpelkoon (kuolemanpelko ei ole sama kuin varsinainen Jumalan kutsu, vaikka oikein hyödyllinen pelko onkin).

 

Jeesuksen kutsuessa Hän tulee jo siihen "hollille". Se ihminen saattaa aavistaa Jeesuksen läsnäolon jo ja tajuta että nyt mua kutsutaan Jeesuksen taholta, vaikkei olisi sanonut Jeesukselle "kyllä".

 

1) osa kokee Jumalan kutsun selvästi ja hän jo tietää mitä että Jumala on olemassa. Itsellä tämä, Jumala tuntui häiritsevän mun bile-elämää ja pidin uskoontuloa "asiana mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä", vaikkei huvittaisi. Ja sieltä vastattiin 1-2 päivän kuluessa ja koen vahvasti Jumalan juttuja (en silti uskovana ole kummoinen)

2) kokee jonkinlaista kutsua ja vastaa siihen, mutta Jumala ei tunnu erityisen voimakkaammin vaikuttavan omassa sielussa oikein ikinä uskovana. Sellainen uskovan perusrauha ja perusilo on. Monella luterilaisella uskovalla ystävällä vaikuttaisi olevan tätä.

3) Ei ole koskaan kuullut Jumalan kutsua, "hytinää", ja kokeeksi tekemänsä uskoontulorukouksen jälkeenkin on tyhjä olo. Tunnen näitä muutamia.

 

2 viimeisintä tarvitsis seurakuntaan menoa.

Mutta mietin, että onko syyttelevät palsta-ateistimme osastoa 3? Pettyneitä kun kokevat ettei mitään löytynytkään? 

 

-Yhteiskristillinen

Perustuuko tuo ihmisten jaottelu kolmeen ryhmään Raamattuun vai onko se kenties sinun omaa keksintöäsi? 

Raamatussa ei muuten puhuta etsikkoajasta siinä merkityksessä kuin sinä kuvittelet.

No mitä olen satoja ja satoja ihmisten tarinoita kuunnellut Jumalan luo hapuilusta, niin tuommoinen kolmijako on mulle muodostunut. Voi niitä olla neljäski karsina.

Jobin kirjassa mainitaan Jumalan kutsuvan 2 tai 3 kertaa selkeämmin. Toki ei seuraavaa kattausta kannata odotella, jokainen päivämme voi olla viimeinen. 

 

-Yht.kr.

Neljäs ryhmä: Ei vaan kiinnosta, koska jumalakonsepti on niin tolkuton. Itse kuulun tähän ryhmään.

Viides ryhmä: rakentuu neljännen pohjalle, mutta ymmärtää lisäksi että ihmisen sekä soomaan että psyyken pätevät evoluution lait. Aikaskaala on vähintään satoja tuhansia vuosia ja psyykessä on vanha vaistopohja ja lisäksi uudempia innovaatioita. Kokonaisuus on paljon kiinnostavampi ja monimutkaisempi kuin 2000 vuotta sitten osattiin luulla. Kiinnostava kysymys on myös, miten suuret joukot voivat nykyäänkin omaksua "tolkuttoman jumalakonseptin"!

"Pidätkö Raamattua jotenkin Kirkkoa korkeampana auktoriteettina, kun vetoat siihen että Raamatun kokoonpano vakiintui vasta 400-luvulla?"

Ehkä minulla on ollut väärä ja naiivi käsitys mutta olen aina kuvitellut että Raamattu on kristityille pyhää Jumalan sanaa ja siksi kristityille se suurin auktoritetti.

"Jeesus itse todistaa jatkuvasti teoillaan, että hän asuu kansansa keskuudessa, seurakuntansa keskellä."

Nuo teot näkeee vain jos jo valmiiksi uskoo joten kyse on luultavasti itsesuggeroinnista.

Mikä on tämä Kirkko isolla koolla? Siis kirjoittajan mielestä. 

"En ymmärrä ajatteluasi. Pidätkö Raamattua jotenkin Kirkkoa korkeampana auktoriteettina, kun vetoat siihen että Raamatun kokoonpano vakiintui vasta 400-luvulla?"

Nyt on puhutu Raamatun tulkinnasta. Et ole osannut kertoa miksi joku mielestäsi suoraan alkukirkosta periytyvä kirkko olisi Raamatuntulkinnassa jotenkin muita parempia tai enemmän oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

"Jeesus itse todistaa jatkuvasti teoillaan, että hän asuu kansansa keskuudessa, seurakuntansa keskellä."

 

Nuo teot näkeee vain jos jo valmiiksi uskoo joten kyse on luultavasti itsesuggeroinnista.

Mä olen tallannut maapalloa jo 76 vuotta ja mitään tuollaista en ole havainnut. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tämä Kirkko isolla koolla? Siis kirjoittajan mielestä. 

Se on se Kirkko, jonka Kristus itse perusti ja jota tuonelan portit eivät voita. 

Mahdollisia käännösvirheitä  paljon merkittävämpää on kirkkojen ja Raamatun ilmoituksen välilen riastiriita: Voi sanoa: Raamatun ilmoitus ja kirkkojen opetus ovat kaksi tyystin eri asiaa. Raamatun sanoma on Eläviä Sanoja sovituksesta. Sen sijaan kirkon oppi on Raamatun kertomuksiin kiedottua ja sisällytettyä vierasta, pakanakansojen uskonnoista sekä ihmisviisaudesta tuotua oppia.
Esimerkiksi oppi kolminaisuudesta, käytännössä oppi kolmesta jumalasta on tuotu kristilliseen opetukseen muinaisen Egyptin uskonnoista. Kolmen jumalan opin päämäärä on hämärtää oppi Kaikkivaltiaasta, yhdestä ja Ainoasta Jumalasta, ja näin murentaa uskon perustaa. Jos et tunne uskosi kohdetta, niin mihin itse asiassa uskot ja mitä uskosi on?
Kirkkokuntien opetuksen tarkoitus on siirtää usko Jumalasta kirkkoon.
Oppinsa mukaan kirkko omistaa pelastavat armon välineet ja armon välineiden, se on saramenttien, avulla kirkko pelastaa jäsenensä kirkon opettamasta, Raamatun ulkopuolisesta, perisynnistä.

"Mä olen tallannut maapalloa jo 76 vuotta ja mitään tuollaista en ole havainnut. "

Eihän sitä itse havaitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

"Pidätkö Raamattua jotenkin Kirkkoa korkeampana auktoriteettina, kun vetoat siihen että Raamatun kokoonpano vakiintui vasta 400-luvulla?"

 

Ehkä minulla on ollut väärä ja naiivi käsitys mutta olen aina kuvitellut että Raamattu on kristityille pyhää Jumalan sanaa ja siksi kristityille se suurin auktoritetti.

En ihmettele saamaasi vaikutelmaa. Onhan Suomi leimallisesti luterilainen maa, ja kaiken lisäksi käännytystyötä harrastavat täällä lähinnä sola scriptura -periaatteeseen uskovat protestantit. Katolisen, ortodoksisen ja orientaaliortodoksisen kirkon suhde Raamattuun on kuitenkin hyvin erilainen, vaikka Raamattua pidetäänkin niissä suuressa arvossa.

"Se on se Kirkko, jonka Kristus itse perusti ja jota tuonelan portit eivät voita. "

Siis se jolla ei ollut vakiintunutta oppia, ei kirjoitettuja tekstejä eikä mitään muutakaan jota nyt pidämme uskonnon tunnusmerkkeinä?

"Katolisen, ortodoksisen ja orientaaliortodoksisen kirkon suhde Raamattuun on kuitenkin hyvin erilainen, vaikka Raamattua pidetäänkin niissä suuressa arvossa."

Eli te luotatte vielä paljon enemmän erehtyväisten ihmisten käsityksiin jos kirkon käsitykset eivät perustu vain Raamattuun vaan kirkossa vaikuttavien ihmisten ajatuksiin.

Sanoma nyt ikinä ollut kovin laadukas

"Katolisen, ortodoksisen ja orientaaliortodoksisen kirkon suhde Raamattuun on kuitenkin hyvin erilainen, vaikka Raamattua pidetäänkin niissä suuressa arvossa."

Juu, uskotaan mm. Paavin suureen auktoriteettiin. Vielä enemmän siis pohjataan vain ihmisen tulkintaan ja ajatteluun. Tuo ei siis tee asiaa paremmaksi vaan vielä huonommaksi. Ei ole vain vaikeasti tulkittava Raamattu vaan lisäksi usko siihen että joku yksi ihminen saa "jumalallista johdatusta" koko kirkkoa koskeviin linjauksiin.

Vierailija kirjoitti:

"En ymmärrä ajatteluasi. Pidätkö Raamattua jotenkin Kirkkoa korkeampana auktoriteettina, kun vetoat siihen että Raamatun kokoonpano vakiintui vasta 400-luvulla?"

 

Nyt on puhutu Raamatun tulkinnasta. Et ole osannut kertoa miksi joku mielestäsi suoraan alkukirkosta periytyvä kirkko olisi Raamatuntulkinnassa jotenkin muita parempia tai enemmän oikeassa.

Raamattua on pakko tulkita jotenkin. Se on tietysti viime kädessä uskon asia, miten kukakin uskoo oikeaan tulkitaan päädyttävän. Tarkoitukseni ei ole todistaa mitään käsitystä oikeaksi sen paremmin kuin vääräksikään. Yritän lähinnä tuoda ilmi, että protestanttiselle sola scripturalle on varteenotettavia vaihtoehtoja. 

"Yritän lähinnä tuoda ilmi, että protestanttiselle sola scripturalle on varteenotettavia vaihtoehtoja. "

Jotka ovat vielä epävarmempia koska siinä annetaan suurta auktoriteettiä sen kirkon tulkinnoille jotka siis ovat vain muutaman ihmisen käsityksiä.

"Raamattua on pakko tulkita jotenkin."

Ja se on se ydinongelma jota tässä koko ajan käsitellään. Miksi meillä on "jumalallisena sanana" kirja joka vaatii tulkintaa suunnilleen jokaisen lauseen kohdalla ja jonka tulkinnasta ei ole koskaan päästy yksimielisyyteen?