Miksi Jumala on jättänyt meille niin monitulkintaisen sanoman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan armo on rakkaus paholaisen ei

Missä tämä paholainen sijaitsee, kuka hän on ja mitä tämä siis tarkoittaa meidän kannaltamme? Vastaathan selkeästi.

 

Hän on ensimmäinen  suvereenin, hyvän  Jumalan vastustaja.  

Hän on maanpäällä hallitsemassa ajanjakson, ihmisen luovutetua hallintavaltansa hänelle. Hän on ihmisen vihollinen ,valehtelija,kadottaja ja murhaaja .

Olemme hengellisessä taistelussa hyvän ja pahan hallinnasta.

Ei ole neutraalia  valintaa, vaan kahden välillä on tehtävä ratkaisu elämässä. Viimeisellä tuomiolla  erotetaan vuohet ja lampaat omaan iankaikkiseen  tilaansa.

Paha josta puhut on pahaa ihmisissä. Oikeasti mitään muuta pahaa ei ole olemassa. Ymmärrän kyllä tarinankerrontaa mutta jos puhutaan faktoista niin mitään muuta pahaa ei ole kuin pahaa ihmisissä.

Mites kaikki kammottava kärsimys luonnossa, joka ei liity mitenkään ihmiseen? 

Muistaakseni rippikoulussa puhuttiin perisynnistä, joka on jokaisessa vauvasta vaariin eikä riipu valinnasta/tahdosta.  En tiedä mihin kohtaan Raamatussa tämä perustuu vai perustuuko mihinkään. Perisynti voi mielestäni olla ihan aito teologinen (!) keksintö.

Mutta ihminen on perimmältään eläin ja ihmisen pahuus on samaa kuin muukin luonnossa esiintyvä pahuus ja kärsimys. Kaikkia vaivaa perisynti, mutta se on samalla elämää ylläpitävä voima. Kysymys on "geenin itsekkyydestä", Darwinin muotoilemasta periaatteesta "survival and reproduction of the fittest". En tiedä, onko tästä pelastusta, mutta todellisuuden hahmottaminen on tavallisesti hyödyllistä.

On tärkeää huomata, että Dawkinsin keskeinen ajatus "itsekkäästä geenistä", joka siis kuuluu suunnilleen niin, että luonnonvalinta kohdistuu ensisijaisesti geeniin ja eliöiden selviytymisstrategioiden tavoite on niiden kantamien geenien jatkuminen, ei ole mitenkään universaalisti hyväksytty.

Vielä tärkeämpää on huomata, mitä geenin itsekkyys tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että geenin ainoa "tavoite" on siirtyminen seuraavalle sukupolvelle. Se ei tarkoita sitä, että fenotyyppitasolla kaiken geeniä hyödyttävän toiminnan tulee tai edes kannattaa olla yksisilmäisen itsekästä. Päinvastoin, voimakkaan sosiaalisilla lajeilla yhteistyö ja keskinäinen auttaminen ovat keskeisen tärkeitä strategioita. Yksinäinen ihminen savannilla on leijonanruokaa, keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa harjoittava lauma ihmisiä hallitsee savannia.

Darwinin "survival of the fittest", tai vähintäänkin tulkinnat siitä, mitä tällä tarkoitetaan perustuvat puutteelliseen ymmärrykseen asiasta. Evoluutio ei "palkitse" pelkästään siitä, että omaa isoimmat kynnet ja terävimmat hampaat, joilla voi tappaa ja syödä kaiken vastaantulevan. Päinvastoin, altruismi on oikeissa oloissa erittäin tehokas strategia niin peliteoreettisesti kuin käytännössä, ja se on eläinkunnassa myös paljon yleisempää kuin Darwinin aikoina olisi osattu kuvitella.

Itsekäs geeni on Dawkinsin kärjistys tai neutraalimmin yksinkertaistus, jota käyttämällä saadaan esiin mielenkiintoisia asioita mahdollisimman vähillä oletuksilla. Itsekäs geeni tuottaa myös altruistisia ominaisuuksia, koska nämä tietyissä tilanteissa edistävät itsekkään geenin monistumista. Dawkinsilla valinnan kohde on geeni, toisilla evoluutiobiologeilla se on yksilö (geenien kokonaisuus), ryhmävalintaa kannattavilla populaatio, esim. hurskas seurakunta. Uskonnollisuuteen etäisesti liittyen, Dawkins olisi myöhemmin halunnut käyttää itsekkään geenin sijasta termiä kuolematon geeni.

Itsekäs geeni tuottaa altruismia, jos siitä on geenin näkökulmasta hyötyä. (Muistaakseni esim. sosiaalisilla hyönteisillä, muurahaisilla yms. yhteiskunnalla on erikoinen geneettinen rakenne, joka vaikuttaa geenistrategiaan.)

Altruismia pohti ja piti relevanttina jo Darwin 1870-luvun teoksessaan Descent of Man, ei se ollut hänen mielestään mitenkään ristiriidassa survival and reproduction of the fittest -käsitteen kanssa. Altruismi voi olla osa fitnessiä. Darwin oli tässä ryhmävalinnan kannattaja, mutta myöhemmät evoluutiobiologit ovat pitäneet ryhmävalintaa huonosti toimivana strategiana: altruistisessa populaatiossa yksikin itsekäs huijari pilaa koko homman. (Ihminen vaistoaa herkästi huijauksen, mikä viittaa siihen, että altruismilla on ollut sekä merkitystä että ongelmansa evoluutiohistorian aikana.)

Dawkins pitää uskontoa haitallisena auktoriteetin kunnioittamisen sivuvaikutuksena: lapsien on edullista uskoa vanhempien varoituksia olla uimatta krokotiililammikossa, mutta uskonnollisten auktoriteettien ohjeet aikuisille ovat nyky-ympäristössä epäedullisia. Jotkut toiset katsovat että uskonnoilla on ollut adaptiivinen rooli, ts. yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus voi johtaa altruismiin ilman huijareita. Tämä on siis samantapaista ryhmävalintaa kuin mistä Darwin puhui aikanaan.

Palatakseni perisyntiin: ihmisyksilö ei tavallisesti ole geneettisesti identtinen kenenkään kanssa, mutta on eri tavoin sukua monille ympärillään. Resursseista on useimmiten pulaa ja niistä kamppaillaan. Vanhemmat usein auttavat lapsiaan, mutta kaukaisempi suku ja sisaruksetkaan eivät välttämättä.  Kamppailussa kovuus palkitaan ja pehmeämmät pettyvät.  Rikkaat ja ehkäpä nimenomaan vanha raha (joka on saatu perimällä ilman omaa taistelua) ovat usein onnellisempia ja altruistisempia kuin köyhät.

"Kamppailussa kovuus palkitaan ja pehmeämmät pettyvät."

Ehkä materialistisesti mutta ihmisen kaltaisella sosiaalisella eläimellä myös ihmissuhteet ja niiden läheisyys on samanlaista pääomaa kuin raha ja omaisuus. Pehmeämmillä ihmisillä on usein läheisemmät, pysyvämmät ja tyydyttävämmät ihmissuhteet kuin kovilla ja kilpailullisilla ihmisillä.

"Jotkut toiset katsovat että uskonnoilla on ollut adaptiivinen rooli, ts. yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus voi johtaa altruismiin ilman huijareita. "

Kyllä mutta samalla siitä uskonnosta on tullut se huijari joka kontrolloi ihmisiä ja saa nämä tekemään tahtonsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

"Kohtuullinen voi olla täydellinen "

 

Ei voi. Ne ovat kaksi eri asiaa eivätkä tarkoita samaa asiaa. Kohtuullinen ja riittävä eivät ole täydellisen synonyymejä. 

Kohtuulline ja riittävä on tietenkin elämässä yleensä se jolla pärjätään. Täydellinen on kuitenkin edelleen jotain ihan muuta.

En oikein ymmärrä miksi näissä uskonnollisissa keskusteluissa niin usein pyritään muuttamaan sanojen merkityksiä.

Sanojen merkityksiä pyritään muuttamaan, koska täsmällisyys osoittaa aina kerta toisensa jälkeen virheitä. Kun pitää tulkintoja mahdollisimman lavealla, on aina kiertotie vaikeista paikoista. Vie toki kaiken uskottavuuden kriittisesti katsovan silmissä, mutta voi toimia keskiverroille ja sen alapuolella olevilla, joita uskovat yleensä ovat.

Se menee samaan sarjaan kuin vähäisen tiedon pohjalta sepitetyt kuvitelmat vaikkapa luonnon täydellisyydestä ja tarkoituksellisuudesta. Vähäisellä ymmärryksellä on helppo ihastella, kuinka vesi on asettunut juuri oikeaan muotoon lätäkköön, kun ei ymmärretä järjestystä, että lätäkön pohja eli olosuhde on se muovaaja. Luonto ja maapallo ovat tietynlaisia ja elämä on sopeutunut siihen, eikä niin, että maapallo olisi tehty juuri tällaiselle elämälle. Olosuhteet ovat muuttuneet monta kertaa ja elämä sen mukana. Jokainen laji pyrkii lisääntymään, ja koska elintilaa ja ravintoa on rajallisesti, pitää erikoistua löytämään niitä itselleen. Siksi lajit muuttuvat kaiken aikaa, ja syntyy uusia lajeja ja vanhoja katoaa. Joskus täällä tallusti isoja liskoja, kymmeniä tuhansia vuosia sitten oli valtavan kokoisia nisäkkäitä, nyt on tällaista ja tulevaisuudessa sitten erilaista.

Elämän luonne on sopeutua, ei sille ole annettu mitään lokeroa olla. Monessa lokerossa kilpailu on kovaa.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ei oikeastaan ole kovinkaan epäselvä ydinsanomastaan, eikä synnin olemuksesta. Jumalan sanat ovat selkeitä, suoria ja puhtaita. Ihminen sen sijaan tekee suorastakin mutkaista omien halujensa mukaan. Niistä useimmat riidat oppiin liittyen johtuvat. Fariseukset kiistelivät pikkuseikoista, eivätkä suostuneet uskomaan Jeesukseen. Kun hän heidän nähtensä paransi ihmisen, he alkoivat kiistellä siitä saako ihmisen parantaa sapattina (pyhäpäivänä), koska se on lepopäivä. Keskittyivät siis epäolennaiseen. Heille riitti, että ulkokuori oli jotenkin edustuskelpoinen, vaikka sydämensä olivat täynnä kateutta, katkeruutta, murhanhimoa, ylpeyttä, ahneutta ja muuta vääryyttä.

 

Raamatussa on lause, joka on avain totuuden ja myös siihen Raamatun sanan ymmärtämiseen. Se on halu noudattaa Jumalan tahtoa ja halu oppia tuntemaan Jumalan tahto. Joka haluaa tehdä Jumalan tahdon mukaan, tulee tietämään onko tämä oppi Jumalasta vai ei. Avain ymmärtämiseen on siis kuuliaisuus siinä minkä jo ymmärtää, Ymmärrys tosin vaatii sitä, että kuulee tai lukee Jumalan sanaa, että saisi selville mitä siellä sanotaan. Uudesta testamentista on hyvä aloittaa, koska sieltä se kristinuskon ydinsanoma löytyy. Vanha testamentti on johdantoa ja kontekstia Jeesukseen ja hänen tulemiseensa.  

Olisi mielenkiintoista, jos pystyisit ymmärtämään toisen kappaleesi luonteen todella. Sehän on suorastaan hävytön ja typeryydessään naurettava esimerkki, mikä on uskomisen perusta ja tae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta kai kohtuullinen on täydellinen."

 

Voin toki väittää että tästä lähtien sana "mansikka" tarkoittaakin rakkautta mutta se muuttaa maailman aika sekavaksi jos muutkin alkavat keksiä sanoille ihan uusia merkityksiä.

Täydellinen siis tarkoittaa edelleen asiaa jota ei enää voi mitenkään parantaa.  

Kyseessä on kaksi adjektiivia. Kaunis voi olla ihana. Vaikutat aika rajoittuneelta yksilöltä, kannattaisi varmaan koittaa vähän laajentaa elinpiiriään ja horisonttejaan.

Vastaan sivusta, että olet väärässä. Toki ymmärrän, että tarkoitat kohtuullisen olevan usein sopiva ja riittävä, mutta silti sillä ei ole mitään tekemistä täydellisen kanssa. Sanoilla on merkityksiä, eikä ne muuksi muutu ja vaikka on kaunis ajatus, että vaatimattomalle kohtuullinen on hyvä, täydellinen on aina se kaikkein paras ja täsmällisesti osuva ilman mitään heikkoutta.

"Luonto ja maapallo ovat tietynlaisia ja elämä on sopeutunut siihen, eikä niin, että maapallo olisi tehty juuri tällaiselle elämälle."

Kyllä. Näissä "maailma on niin täydellinen että sen on pakko olla luotu" ajatuksissa on tosiaan aina se virhe että ne lähtevät toteutuneesta lopputuloksesta ja pitävät sitä ainoana mahdollisena vahtoehtona. Se on sama kuin ihminen pitää ihmeenä sitä jos hän voittaa lotossa mutta ei sitä että muut ihmiset voittavat lotossa ihan koko ajan.

Kun katsoo sitä nyt totutunutta asiantilaa ainoana vaihtoehtona niin se toki tuntuu ihmeeltä ja tarkoitukselliselta. Jos taas tajuaa että olisi voinut tapahtua myös miljoonia muita asioita sen sijaan, ihmeen tuntu katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulle asia on päivänselvä, käytän aivojani ja tiedän olevani oikeassa. Olen ateisti eikä kukaan saa minulta lisäarvostusta uskonnon vuoksi."

 

Olet siis se "ateisti" joka uskoo silti jumalan olevan olemassa. Olet kyllä erikoinen tapaus.

En sinuna tuhlaisi aikaasi hänen kanssaan keskusteluun.

Mustamaalaaminen vain jatkuu. 

Oletko avohoidossa vai osastolla?

Katsopas sieltä tietokoneeltasi tai kilauta kaverille, eiköhän nimellä selviä nopeasti.