Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (1184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas sosiaalipuoli mokannut. Jos häneen olisi laitettu enemmän resursseja, hän olisi hengissä.
Ihan taloudelliseltakin kannalta menetettiin ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos mietitään vain rahaa. Menetettiin myös kaksi tulevaa veronmaksajaa. Isänkin työkyky todennäköisesti alentunut.
Mitä tässä tapauksessa olisi muka voinut enempää tehdä? Nainen lähetettiin hoitoon, sappikivet oli todettu, mutta kieltäytyi niiden hoidosta, koska ei uskonut kipujen syyn olevan siinä.
Mitä vielä voisi muka tehdä?
Hän ei kieltäytynyt niiden hoidosta. Lue juttu.
Hänet olisi pitänyt tutkia sappikivipotilaana siinä päivystyksessä, kun sappikivikohtauksessa marssi sisälle. Häntä ei tutkittu, vaan pistettiin sappikivuissa kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle.
Sinne psykiatriselle ei ketään pistetä kovinkaan helpolla. Tässä on jotain muutakin, miksi sinne psykiatriselle on päätynyt. Onko ollut jo tässä vaiheessa itsetuhoinen. Mikään foliohattuteoriakaan ei riitä kolmen viikon hoidon syyksi
Itsetuhoistakin sappikivipotilasta pitää hoitaa sappikivien takia! Miten tämä on monelle niin vaikea tajuta?
Missä logiikka? Haluatko itse, että sinulle lääkäri sanoo: "emme anna sinun tehdä itse*urhaa, koska haluamme tap*aa sinut hoitamattomiin sappikiviin"?
Miten häntä voidaan hoitaa, jos hän ei mene hänelle annetulla vastaanotto ajalle, jossa mietitään hoitopolku?
Miten voidaan hoitaa potilasta, jonka mielestä vaivan syy ei ole sappikivet,vaan erilaiset rokotussalaliitot ja myrkytykset.
Ei sellainen potilas ole hoitomyönteinen, ja jos hän ei itse hoitoon hakeudu, ei häntä voi kotoakaan pakolla hakea.
Jopa hänen aviomiehensä sanoi, että hän oli hyvin vakuuttava. Ilmeisesti jopa mies on ollut neuvoton vaimonsa sairauden edessä.
Ei tuossa tarvita mitään hoitopolkujen miettimistä. Vain sen että lääkäri kirjoittaa lähetteen leikkaukseen ja sairaala ilmoittaa kun voidaan leikata. Reseptin kipulääkkeelle voi kirjoittaa myös heti kun todetaan sappikivet. Kaikki muu on täysin turhaa.
No mutta kun niitä lähetteitä ei sieltä päivystyksestä kirjoiteta. Siksi oli se varattu lääkäri aika, minne hän ei mennyt. Se oli se "hoitopolku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas sosiaalipuoli mokannut. Jos häneen olisi laitettu enemmän resursseja, hän olisi hengissä.
Ihan taloudelliseltakin kannalta menetettiin ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos mietitään vain rahaa. Menetettiin myös kaksi tulevaa veronmaksajaa. Isänkin työkyky todennäköisesti alentunut.
Mitä tässä tapauksessa olisi muka voinut enempää tehdä? Nainen lähetettiin hoitoon, sappikivet oli todettu, mutta kieltäytyi niiden hoidosta, koska ei uskonut kipujen syyn olevan siinä.
Mitä vielä voisi muka tehdä?
Hän ei kieltäytynyt niiden hoidosta. Lue juttu.
Hänet olisi pitänyt tutkia sappikivipotilaana siinä päivystyksessä, kun sappikivikohtauksessa marssi sisälle. Häntä ei tutkittu, vaan pistettiin sappikivuissa kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle.
Sinne psykiatriselle ei ketään pistetä kovinkaan helpolla. Tässä on jotain muutakin, miksi sinne psykiatriselle on päätynyt. Onko ollut jo tässä vaiheessa itsetuhoinen. Mikään foliohattuteoriakaan ei riitä kolmen viikon hoidon syyksi
Itsetuhoistakin sappikivipotilasta pitää hoitaa sappikivien takia! Miten tämä on monelle niin vaikea tajuta?
Missä logiikka? Haluatko itse, että sinulle lääkäri sanoo: "emme anna sinun tehdä itse*urhaa, koska haluamme tap*aa sinut hoitamattomiin sappikiviin"?
Miten häntä voidaan hoitaa, jos hän ei mene hänelle annetulla vastaanotto ajalle, jossa mietitään hoitopolku?
Miten voidaan hoitaa potilasta, jonka mielestä vaivan syy ei ole sappikivet,vaan erilaiset rokotussalaliitot ja myrkytykset.
Ei sellainen potilas ole hoitomyönteinen, ja jos hän ei itse hoitoon hakeudu, ei häntä voi kotoakaan pakolla hakea.
Jopa hänen aviomiehensä sanoi, että hän oli hyvin vakuuttava. Ilmeisesti jopa mies on ollut neuvoton vaimonsa sairauden edessä.
Ai miten voidaan hoitaa? No siinä päivystyksessä oltaisiin otettu tämä sappikipuinen potilas sisään ja oltaisiin ultrattu vatsa ja todettu, että oho, täällähän on kiviä. Ja ois pitäny ottaa verikokeet, että onko arvot koholla.
Tämä potilas ITSE HAKEUTUI SAPPIKIVUISSAAN PÄIVYSTYKSEEN HOITOON, EIKÄ HÄNTÄ SUOSTUTTU OTTAMAAN SISÄÄN JA TUTKIMAAN VATSAA. Miten vaikeaa tämä on nyt ymmmärtää!
Itse sinä et ymmärrä!!! Ne sappikivet löytyivät lopulta! Mutta hän ei enää mennyt lääkäriin. Häntä oli myös niillä aiemmilla käynneillä tutkittu laajasti, mutta syytä kivulle ei ollut löytynyt. On hyvin todennäköistä,että vatsa on ultrattu aiemminkin, mutta sappikiviä ei ole näkynyt. On vaikea hoitaa, jos mitään hoidettavaa ei löydy.
Se on turhauttavaa potilaalle.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vakavat traumat ja olen siksi joutunut perehtymään aiheeseen olematta ammattilainen.
Henkilön keho ja hermosto oli tuossa vaiheessa jo täysin uhattu ja loppuu ajettu.
"Hankala" potilas on taistele /pakene tilassa, joka on ensimmäinen reaktio uhkaan. Kun uhka jatkuu, jopa pahenee ja käy ilmeiseksi, ettei puolustautuminen tai pakeneminen ole vaihtoehto (koska jos yrität, sinut suljetaan osastolle), jää hermostolle enää viimeinen vaihtoehto, freeze. Eli henkilö eri tasoisesti jähmettyy / valekuolee. Hermosto pakottaa sinut kuin nurmikolle jääneen kanin eleettömäksi ja ulkopuolisten silmin lannistuneeksi. Silti sisäpuolella voi olla valtava hätä tai sitten ei, riippuu dissosiaation määrästä.
Ihminen ei voi ylittää hermostoaan tahdolla, kun ollaan riittävän uhkaavassa tilanteessa. Se tekee juuri sen, mihin se on luotu, ottaa johdon vaarallisessa tilanteessa.
>Komppaan tätä.
Samaistun. Voi ymmärtää vasta kun itse kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt hoitaa kunnolla tuo sappikivi-tilanne. Iso, kohtalokas moka. Toisella kipuja ja annettiin vain olla ja kärsiä kivuista tutkimatta ja hoitamatta.
Hän itse tuli siihen tulokseen että kyse on rokotusmyrkytyksestä. Vaikea harhaluuloista on väkisin hoitaa.
Käsittääkseni hän olisi ollut valmis ottamaan hoitoa vastaan rokotusmyrkytykseen, esitti sen vaihtoehtona, kun mitään ei havaita. Muutenhan hän ei olisi edes mennyt lääkäriin.
Oma kokemus on se, että olen taipunut pariksi vuodeksi mt-potilaaksi, koska muuten ei saanut mitään hoitoa tai tukia. No, ei sitä hoitoa saa vieläkään, tappelen asiasta edelleen. Olen ollut jo vuosia työkyvytön ja tk käsittelee asiaa oirekoodilla kahdennettatoista vuotta. Kivut onnistuin hoitamaan itse vaihtoehtoisin hoidoin (rasitus vähennetty sopivaksi, magnesium kalsium jne) , kun ei ollut fyysistä kiveä painamassa tiehyttä.
Hänellä lopulta löydettiin ne sappikivet, mutta hän oli jo päätynyt tähän rokotusmyrkytykseen ja siihen, ettei luota terveydenhoitoon. Siksi hän jätti menemättä kontrollikäynnille.
Hänelle ei sitten se tarjottu hoito kelvannut, vaan oli jo tehnyt päätöksensä ja oli syvällä harhoissaan
Höpö höpö!
Lääkärit vastasivat valitukseen, että häntä ei tutkittu päivystyksessä, koska eivät osanneet epäillä vatsakipujen johtuvan sappikivistä eikä potilas edes ollut keltainen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valoja tauluun. Kukaan ei tapa itseään ja lapsia sappikivien takia. Mieleltään oli järkkynyt, ja sappikivipölinä osoittaa lähinnä ap:n realiteetin tajun puutteen.
Miten voit sanoa, ettei kukaan tapa itseään kroonisen kivan kivun, etenkin hoitamattoman, vuoksi. Ihan taatusti tappaa ja vielä useamman tekisi mieli, vaikkei olisi ollut itsetuhoinen ikinä ennen.
Ja mielenterveydestä. Jo siitä, että käy hakemassa apua vakavaan sairauteen, eikä saa sitä, monelle tulee trauma. Eli toimimaton terveydenhuolto luo sen mt-ongelman ihan itse.
Juuri näin se on. Jännästi nuo mt ongelmat sitten paranee, jos ja kun fyysiseen sairauteen löytää apua.
Kipu häviää = mt ongelma häviää. Ei tuolloin ole mistään oikeasta mt ongelmasta kyse.
Niin no pharmakologia ja psykiatria ovat rahantekokoneita, miten tämä voi tulla vieläkin teille tateille yllätyksenä. He myyvät asioita, palveluita ja lääkkeitä. Tekniikkaa, rakennuksia, kaikkia mahdollisia oheispalveluita mitä nyt vaan saa suhmuroitua valtion maksettavaksi ja mitä kansa on tarpeeksi typerä pyytämään ja vaatimaan.
Kansalaisen on niin vaikea uskoa että muutaman päivän syömättömyys ja kävelylenkit parantaisivat paremmin kuin 500 000 tonnin operaatiot. On niin paljon coolimpaa mennä johonkin vempeleeseen ja että hohtavan valkoisissa takeissa olevat nörtit ja ilkimykset parveilevat ympärillä.
Sairasta.
On sairauksia ja on sairauksia. Sinä et noilla metodeilla hoida sappikiviä tai vuotavaa sydämen läppää tai ykköstyypin diabetesta tai struumaa tai sepsistä jne jne.
Omassa sairaudessani sekä paasto että liikunta ovat molemmat vaarallisia ja pitkään jatkettuna vievät todella toimintakyvyttömäksi.
Liike on lääke vain, jos se toteutetaan fyysisen kehon ehtojen rajoissa. Jollain se on nilkan pyöritys ja koukistus. Jollain 5 km kävely ja jollain paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas sosiaalipuoli mokannut. Jos häneen olisi laitettu enemmän resursseja, hän olisi hengissä.
Ihan taloudelliseltakin kannalta menetettiin ahkera ja tunnollinen työntekijä. Jos mietitään vain rahaa. Menetettiin myös kaksi tulevaa veronmaksajaa. Isänkin työkyky todennäköisesti alentunut.
Mitä tässä tapauksessa olisi muka voinut enempää tehdä? Nainen lähetettiin hoitoon, sappikivet oli todettu, mutta kieltäytyi niiden hoidosta, koska ei uskonut kipujen syyn olevan siinä.
Mitä vielä voisi muka tehdä?
Hän ei kieltäytynyt niiden hoidosta. Lue juttu.
Hänet olisi pitänyt tutkia sappikivipotilaana siinä päivystyksessä, kun sappikivikohtauksessa marssi sisälle. Häntä ei tutkittu, vaan pistettiin sappikivuissa kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle.
Sinne psykiatriselle ei ketään pistetä kovinkaan helpolla. Tässä on jotain muutakin, miksi sinne psykiatriselle on päätynyt. Onko ollut jo tässä vaiheessa itsetuhoinen. Mikään foliohattuteoriakaan ei riitä kolmen viikon hoidon syyksi
Itsetuhoistakin sappikivipotilasta pitää hoitaa sappikivien takia! Miten tämä on monelle niin vaikea tajuta?
Missä logiikka? Haluatko itse, että sinulle lääkäri sanoo: "emme anna sinun tehdä itse*urhaa, koska haluamme tap*aa sinut hoitamattomiin sappikiviin"?
Miten häntä voidaan hoitaa, jos hän ei mene hänelle annetulla vastaanotto ajalle, jossa mietitään hoitopolku?
Miten voidaan hoitaa potilasta, jonka mielestä vaivan syy ei ole sappikivet,vaan erilaiset rokotussalaliitot ja myrkytykset.
Ei sellainen potilas ole hoitomyönteinen, ja jos hän ei itse hoitoon hakeudu, ei häntä voi kotoakaan pakolla hakea.
Jopa hänen aviomiehensä sanoi, että hän oli hyvin vakuuttava. Ilmeisesti jopa mies on ollut neuvoton vaimonsa sairauden edessä.
Ai miten voidaan hoitaa? No siinä päivystyksessä oltaisiin otettu tämä sappikipuinen potilas sisään ja oltaisiin ultrattu vatsa ja todettu, että oho, täällähän on kiviä. Ja ois pitäny ottaa verikokeet, että onko arvot koholla.
Tämä potilas ITSE HAKEUTUI SAPPIKIVUISSAAN PÄIVYSTYKSEEN HOITOON, EIKÄ HÄNTÄ SUOSTUTTU OTTAMAAN SISÄÄN JA TUTKIMAAN VATSAA. Miten vaikeaa tämä on nyt ymmmärtää!
Itse sinä et ymmärrä!!! Ne sappikivet löytyivät lopulta! Mutta hän ei enää mennyt lääkäriin. Häntä oli myös niillä aiemmilla käynneillä tutkittu laajasti, mutta syytä kivulle ei ollut löytynyt. On hyvin todennäköistä,että vatsa on ultrattu aiemminkin, mutta sappikiviä ei ole näkynyt. On vaikea hoitaa, jos mitään hoidettavaa ei löydy.
Se on turhauttavaa potilaalle.
Sinä et ymmärrä!
Sappikivet vihdoin löytyivät 8 kk kärsimyksen jälkeen. Tuli kontrolliaika sille, johon ei mennyt.
Hakeutui kuitenkin 10 päivän kuluttua päivystykseen sappikivikivuissa ja hänen vaivojensa ei uskottu johtuvan sappikivistä eikä häntä suostuttu tutkimaan siinä päivystyksessä uudelleen!!!! Kun potilas ei edes ollut keltainen.
Väität pokkana että "On vaikea hoitaa, jos mitään hoidettavaa ei löydy. "
He eivät päivystyksessä tutkineet tätä vatsakipuista sappikivipotilasta, vaan pistivät psykiatriselle!
Lukekaa tämä nyt huolella, te, jotka väitätte, että on vaikeaa hoitaa potilasta, joka ei hakeudu hoitoon.
"Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Ystävä on tässä lähimenneisyydessä lähetetty terveyskeskuksesta ensin kotiin ja sitten seuraavalla kerralla hätäleikkaukseen sappirakon ja - kivien vuoksi. Kahdesti. Molemmilla kerroilla oli hengenvaarassa sillä toisella käynnillä. Ensimmäisetät tyyliin ota Somacia. Tulehdusarvot olivat yli sata.
Myös tämä nainen olisi voitu leikata heti, ilman mitään viikkojen epätietoisuutta ja kipujen jatkumista vailla selvyyttä jatkosta ja mahdollisten jatkotutkimuksen odottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tässä sekä-että? Toisesta oli vahvempi näyttö kuin toisesta. Mainittiin myös että itse perui kontrollikäynnin, miksi?
Varmaan siksi, koska ei ymmärtänyt, että kipukohtaukset johtuivat niistä sappikivistä. Oli jo 8 kk ajan ehtinyt itse hakea apua netin syövereistä eksyen ties mille hörhösivustoille.
Hänelle olisi selkeästi pitänyt ohjeistaa, että nämä kivut johtuvat kivistä.
Sappikivut myös tulevat ja menevät, ne eivät ole jatkuvasti päällä. Ehkä kontrolliajan tultua totesi, ettei nyt ole kipuja, turha käynti olisi.
Hän oli jo menettänyt uskonsa ja toivonsa.
Kävin lääkäreillä vuosia. Laskin lähemmäs kymmenen lääkäriä, joista 3 erikoislääkäriä. Osa julkisella, osa yksityisellä. Sitten tuli ymmärrys, etten tule saamaan apua ja lopetin ja menetin uskoni lääketieteellisen avun saamiseen.
Jätin pari vuotta labrat ottamatta ja hakeuduin täydentäviin hoitoihin (ilman varsinaista hoitoa) ja sain tilaani paremmaksi ensimmäistä kertaa vuosiin.
Olen ollut vuoden ilman tuloja, kun työkyky ei ole riittänyt itsensä elättämiseen eikä ole saanut apua.
Onko sulla sähköallergia?
Ei. Mutta syvimmät empatiani heille, joilla on.
😂 syvät empatiat heidän luulosairaudelleen
Tämä juuri on ongelma monella lääkärilläkin. Pitäisi alkaa selvittää sen sähköallergian oireita. Ihan sama, nimeääkö potilas itse sairautensa keuhkopöhöksi tai syöväksi. Ei voi toimia niin että vaan lähetetään kotiin, tyyliin ei sinulla mitään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vakavat traumat ja olen siksi joutunut perehtymään aiheeseen olematta ammattilainen.
Henkilön keho ja hermosto oli tuossa vaiheessa jo täysin uhattu ja loppuu ajettu.
"Hankala" potilas on taistele /pakene tilassa, joka on ensimmäinen reaktio uhkaan. Kun uhka jatkuu, jopa pahenee ja käy ilmeiseksi, ettei puolustautuminen tai pakeneminen ole vaihtoehto (koska jos yrität, sinut suljetaan osastolle), jää hermostolle enää viimeinen vaihtoehto, freeze. Eli henkilö eri tasoisesti jähmettyy / valekuolee. Hermosto pakottaa sinut kuin nurmikolle jääneen kanin eleettömäksi ja ulkopuolisten silmin lannistuneeksi. Silti sisäpuolella voi olla valtava hätä tai sitten ei, riippuu dissosiaation määrästä.
Ihminen ei voi ylittää hermostoaan tahdolla, kun ollaan riittävän uhkaavassa tilanteessa. Se tekee juuri sen, mihin se on luotu, ottaa johdon vaarallisessa tilanteessa.
>Komppaan tätä.
Samaistun. Voi ymmärtää vasta kun itse kokee.
💀
"Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan.
Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi."
Jankatkaa toi nyt päähänne. Te, jotka sanotte, että eihän potilasta voi hoitaa, jos ei hakeudu hoitoon.
Kuvitellut aiemmat kipunsakin kun oli muutenkin sekaisin.
Vituttaa muuten lukea vastaavia kirjauksia, kun vuosia myöhemmin on mennyt työkyky ja säästöt ja normaali elämä. Näkee, miten on hakenut apua lukuisia kertoja ja lääkäri kirjaa, että nyt vaan sinnikkäästi tekee sen mitä pystyy niin ei syrjäydy. Nyt sitä vasta syrjäytynyt onkin, kun terveys on palasina, jotka tuskin ikinä enää korjautuvat. Talous on tuhoutunut, ystävyyssuhteita ei 8le jaksanut tai jotkut ystävät minun tilaani, siitä puhumattakaan, että voisi hankkia uusia suhteita, terveen ihmisen elämänkokemuksia, rahaa, kuntoilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellut aiemmat kipunsakin kun oli muutenkin sekaisin.
Kuvitteli ne sappikivetkin?
Minulla on ME/CFS. Varmaan ainoat ilman masennusdiagnoosia selvinneet ovat ne, jotka saivat rajun long covidin ja tila syntyi sitten siitä. Järjestään jokaista on pidetty joko masentuneena tai terveenä, vaikka kyseessä on vakava ja invalidisoiva, hoitamattomana (monesti hoidettunakin) elämän tuhoava sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa tämä nyt huolella, te, jotka väitätte, että on vaikeaa hoitaa potilasta, joka ei hakeudu hoitoon.
"Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Lääkärit toimii laajasti epäpätevästi, jos tuota pidetään vieläkin relevanttina perusteena. Omat vakavat terveydelliset vastoinkäymiset, niin yhdessäkään tapauksessa minä en kuulunut riskiryhmään, eikä oireet olleet "ominaisia". Vakavia vastoinkäymisiä, ja puhtaita onnenkantamoisia (=sattumuksia), että olen vieläkin hengissä. Niin, olen nainen. Hänen kohdallaan on toimittu ammattitaidottomasti. Asiat ei pitäisi olla onnesta kiinni. Minun onneni päinvastoin oli, että olin "sappi-diagnosoitu" aiemmin, kun menin samaan päivystykseen pari vuotta myöhemmin vatsakivun takia. Jos ei olisi ollut, niin ehkä olisin minäkin saanut närästyslääkesuosituksen kotiin viemisiksi. Mutta siksi pääsin lääkärille asti. Minulla olikin sydänkohtaus. Ei olisi rennie auttanut. Olin 49v. Ja en minäkään ollut/ole lihava.
Ei mitään tekemistä millään ulkoisilla seikoilla, päästään vialla ja tappoi kaksi pientä lasta.
Ihme lässytystä kaikki muu.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään tekemistä millään ulkoisilla seikoilla, päästään vialla ja tappoi kaksi pientä lasta.
Ihme lässytystä kaikki muu.
Perustaisitko aiheelle oman ketjun niin pääsisit keskustelemaan siitä, kun me muut tässä ketjussa keskustelemme eri aiheesta.
Järkyttävää ja kolahti todella syvälle. Joitakin vuosia sitten kärsin todella rajuista kipukohtauksista ja jouduin käymään päivystyksessä muutaman kerran. Sain asiallista kohtelua ja koen, että minut otettiin tosissaan, vaikka sapesta ei löytynyt lopulta kuin nelisen kiveä. Myös muut vaihtoehdot suljettiin pois. Eli olin suunnilleen samassa tilanteessa, kuin Kaisa, mutta sain apua, koska olin ns. normaali, sopivien raamien sisälle soveltuva tavallinen potilas.
Itselläni on vakavat traumat ja olen siksi joutunut perehtymään aiheeseen olematta ammattilainen.
Henkilön keho ja hermosto oli tuossa vaiheessa jo täysin uhattu ja loppuu ajettu.
"Hankala" potilas on taistele /pakene tilassa, joka on ensimmäinen reaktio uhkaan. Kun uhka jatkuu, jopa pahenee ja käy ilmeiseksi, ettei puolustautuminen tai pakeneminen ole vaihtoehto (koska jos yrität, sinut suljetaan osastolle), jää hermostolle enää viimeinen vaihtoehto, freeze. Eli henkilö eri tasoisesti jähmettyy / valekuolee. Hermosto pakottaa sinut kuin nurmikolle jääneen kanin eleettömäksi ja ulkopuolisten silmin lannistuneeksi. Silti sisäpuolella voi olla valtava hätä tai sitten ei, riippuu dissosiaation määrästä.
Ihminen ei voi ylittää hermostoaan tahdolla, kun ollaan riittävän uhkaavassa tilanteessa. Se tekee juuri sen, mihin se on luotu, ottaa johdon vaarallisessa tilanteessa.
>Komppaan tätä.