Lue keskustelun säännöt.
Sappikivipotilasta ei suostuttu uudelleen tutkimaan, vaan pistettiin psykiatriselle. Päätyi laajennettuun itsemurhaan
26.07.2026 |
Siis mikä Suomen terveydenhoitoa vaivaa? Ihmistä ei suostuta tutkimaan ja jälkikäteen vähätellään, että kun potilas ei ollut keltainen. Ei siinä heti tule keltaisuutta ja sappikivikohtausten luonne onkin just sitä, että kovat kivut tulee ja menee, niinkuin tällä naisella. Ne kivut on tosi kovat oikeasti! Hänellä oli jo todettu sappikivet 10 päivää aiemmin, kun hakeutui taas päivystykseen ja hänet pistetään psykiatriselle!
https://www.is.fi/perhe/art-2000011991561.html
"Joulukuun 14. päivä vuonna 2018 vatsan ultraäänitutkimuksessa Kaisalla todettiin kolme sappikiveä, mutta ei muita poikkeavuuksia. Sappikiviä ei operoitu. Kaisalle varattiin kontrolliaika, jonka hän itse perui.
Kivut yltyivät niin sietämättömän koviksi, että Kaisa piti viedä sairaalaan. Sinne jouduttiin lähtemään myös perheen viimeisen yhteisen jouluaaton iltana.
Kaisan vastaanotti psykiatrinen sairaanhoitaja, päivystävänä lääkärinä oli lääketieteen kandidaatti. Papereihin on kirjattu, että Kaisa tuli hoitoon voimakkaan vatsakivun vuoksi, mutta uusia vatsan alueen tutkimuksia ei tarvita.
”Keskustelussa potilaasta syntyi voimakkaan ahdistunut vaikutelma. Varsinaista psykoottisuutta ei todettu, mutta kivun voimakas kokemus ja myös oma vahva epäily raskasmetallimyrkytyksestä viittasivat realiteetintajun häiriintymiseen.”
Kaisa lähetettiin kolmeksi viikoksi psykiatriselle osastolle diagnooseilla vaikea-asteinen masennustila ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Vasta kuolonkolarin jälkeen tehdyssä ruumiinavauksessa paljastui, että yksi Kaisan sappikivistä oli kiilautunut sappitiehyeeseen.
– Olin vihainen. Tämä asia olisi ollut hoidettavissa, Antti sanoo.
Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
"Seitsemän vuotta sitten suomalainen perheenisä menetti hetkessä kaiken. Hänen vaimonsa surmasi itsensä ja parin kaksi pientä poikaa. Kun mies sai vaimonsa puhelimen auki, paljastuivat musertavat päiväkirjamerkinnät ja hirmuteon lohduton motiivi. Nyt perheensä menettänyt mies kertoo koko tarinan. Hän uskoo, että äidin ja lasten kuolema olisi voitu estää."
Kommentit (1183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hannu Karpo ei päässyt lääkäriin – lataa suorat sanat hälyttävästä tilanteesta: ”Olisi kirveellä töitä”
Hannu Karpo nähdään pitkästä aikaa tv-ruudussa. Hän kertoo Raha-Suomi-ohjelmassa sairastuneensa pahasti. Toimittajalegenda ei saanut apua julkisesta terveydenhuollosta, jonka tilaa hän arvostelee kiertelemättä.
Vuosikymmenten ajan toimittaja Hannu Karpo, 83, puolusti ohjelmassaan tavallisia ihmisiä, jotka olivat joutuneet byrokratian rattaisiin tai muiden epäkohtien uhriksi. Siksi onkin osuvaa, että Raha-Suomi-dokumenttisarjan kahdeksannessa jaksossa Kestääkö kassa Karpo on mukana puimassa terveydenhuollon kriisiä.
Karpolla on asiaa -legenda jakaa tuoreessa sarjassa hälyttävän esimerkkinsä terveyspalvelujen toimimattomuudesta.
– Sairastuin aika pahasti muutama viikko sitten. Ja sitten on tämä sote-järjestelmä, josta mä en ymmärrä p*rkele mitään, Karpo lataa jaksossa kiertelemättömään tyyliinsä
– Soitin tämmöiseen hätänumeroon, ja siellä oli puhelinvastaaja joka sanoi, että otamme teihin välittömästi yhteyttä. Siitä on viisi viikkoa nyt aikaa, kun mä olen jättänyt useita kertoja sen soittopyynnön. Vielä ei ole tullut sitä yhteydenottoa.
Hyvinvoinnin kalliista hinnasta puhuvat myös muiden muassa THL:n pääjohtaja Mika Salminen, psykiatri Ilkka Taipale ja valtiovarainministeri Riikka Purra. Ohjelmassa kysytään, miten olemme möhlineet näin pahasti. Karpokin pohtii silmin nähden turhautuneena, kenen ansiota on, että kansanterveyden tilanne on tällä hetkellä niin huono.
– Kyllä siinä olisi, niin kuin mummo sanoi, kirveellä töitä.
Koska Karpo ei saanut vastausta soittopyyntöönsä, hänen täytyi lopulta turvautua yksityisen lääkäriaseman palveluihin.
– Sanoin sille mun lääkärille, että on tämä p*rkeleen kummallinen järjestelmä, että siellä kyllä puhelinvastaaja sanoo, että otamme yhteyttä ja välittömästi. Se sanoi, että joo, tämmöiseksi tämä on mennyt. Piste.
Samoilla linjoilla on terveydenhuollon professori Kristiina Patja, joka kuvailee ohjelmassa nykyistä järjestelmää yhdeksi koko Euroopan sekavimmista.
– Itsekään emme osaa selittää edes itsellemme, miten tämä toimii.
Karpo sai omien sanojensa mukaan ”viikkojen rimpuilun” jälkeen yksityiseltä puolelta lääkkeet vaivaansa. Ohjelmassa hän kiroilee hiljaa tietokoneensa ääressä ja tuijottaa Keusoten verkkosivuja. Syyttävän sormensa Karpo osoittaa kuitenkin jonnekin muualle kuin sairaalan henkilöstöön.
– Lääkäreitä en kivitä. Sairas tilanne, että tarvitsisit apua nyt, niin siihen ei löydy mitään. [--] Sanotaan, että nauhoitamme teidän puhelunne palvelun edistämiseksi. Ja siihen se loppui.
Karpo teki komean uran reportterina Yleisradiossa vuosina 1961–1981 ja MTV:ssä 1983–2007. Seuran päätoimittajana hän työskenteli 1980-luvun alkupuolella. Karposta tuli tavallisten kansalaisten puolustaja vähitellen. Yhteiskunnan epäkohtien kaivelu ei ollut suinkaan helppoa, mistä kertovat Karpon aikoinaan saamat lukuisat tappouhkaukset.
– Ne olivat yleensä liikemiehiä, joiden bisneksiä olin haitannut. Yksi autoliikkeen johtaja etsi palkkatappajaa, soitin ja kysyin, oletko mies vai hiiri, täällä puhuu tapettu, tavataan, kun tulen Tampereelle, Karpo muisteli Ilta-Sanomille hänestä kertovan Karpo-dokumentin ensi-illan aikaan vuonna 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sappikivi kohtaus on yksi pahimmista kivuista, kokemusta on.
Samaa mieltä, aivan järkyttävät kivut. Itsekin kävin useita kertoja päivystyksessä kipujen takia, kunnes vihdoin sappirakko tulehtuu niin pahasti, että päädyin päivystysleikkaukseen. Tai no päivystys ja päivystys, odotin leikkausta sairaalassa 2 vrk, kun aina tuli kiireellisempiä potilaita. Ei siinä mitään, ymmärrän se hyvin, mutta aika ankeaa oli syömisen ja juomisen kanssa.
Kaisan tarina on todella surullinen, miten tuollainen voi olla mahdollista Suomessa?
Karsea tapaus ja karsea on lääkäreiden vastine valitukseen:
"Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
Todellakin tehtiin virheitä kun ei edes tutkittu kunnolla.
Valviraahan ei kiinnosta potilaat. Yksi esimerkki on kilpirauhashoidot, kun potilaalle ei saa määrätä eri lääkettä, vaikka peruslääke ei toimisi kunnolla, muuten lähtee lääkäriltä luvat. Osa lääkäreistä pelkää tätä niin paljon, että potilaan voinnista välittämättä tuijottaa enemmän labra - arvoja ja yrittää runnoa ne viitealueelle. Ja kun kyseessä on kaksi eri arvoa, toinen voi olla ok ja potilas ok, mutta lääkitystä on muutettava ja romautettava vointi, jotta saataisiin toinen arvo viitealueelle.
Vierailija kirjoitti:
Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu.
Jutun perusteella kuitenkin vain yhden kerran. Sen ei todellakaan pitäisi johtaa siihen, että potilasta ei sen jälkeen oteta enää lainkaan vakavasti. Olen vahvasti sitä mieltä, että hoitotoimista päättävät ihmiset ovat jatkuvasti päihtyneitä tai muuten vain v*tun sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sappikivi kohtaus on yksi pahimmista kivuista, kokemusta on.
Samaa mieltä, aivan järkyttävät kivut. Itsekin kävin useita kertoja päivystyksessä kipujen takia, kunnes vihdoin sappirakko tulehtuu niin pahasti, että päädyin päivystysleikkaukseen. Tai no päivystys ja päivystys, odotin leikkausta sairaalassa 2 vrk, kun aina tuli kiireellisempiä potilaita. Ei siinä mitään, ymmärrän se hyvin, mutta aika ankeaa oli syömisen ja juomisen kanssa.
Kaisan tarina on todella surullinen, miten tuollainen voi olla mahdollista Suomessa?
Karsea tapaus ja karsea on lääkäreiden vastine valitukseen:
"Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
Todellakin tehtiin virheitä kun ei edes tutkittu kunnolla.
Eikä keltaisuus ole ollenkaan tyypillinen oire. Tiedän monia sairastuneita eikä yhdelläkään ole ollut keltaisuutta.
Suomen terveydenhuolto on mennyt siihen pisteeseen, että ihmisten oireita ei enää oteta vakavasti. Ainostaan lasten ja vanhusten oireet tutkitaan usein hyvin mutta jos ei kuulu kumpaankaan niin silloin on oman onnensa nojassa. Ei siihen oikeastaan voi olla kuin neljä mahdollista syytä:
- huonot lääkärit/hoitajat
JA/TAI
- välinpitämättömyys
JA/TAI
- kiire
JA/TAI
- resurssien puute (liittyy aika pitkälti kiireeseen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaisan puhelimen muistiinpanoista löytyy 36 merkintää otsikolla En kestä enää kipuja. Hän koki, ettei kukaan ymmärtänyt, millaista niiden kanssa oli elää.
Kokonaisvaltaista, kuin kyljet olisi sisältä valettu bensalla ja sytytetty hitaalle liekille, kipu kun sydän yrittää pelastaa kehon ja sen kipu ylettää vihlovana kaulalle ja alaleukaan kohtausta enteillen, kun kaikki päivän energia menee sietämisen ja keho on niiiin väsynyt, että tekisi mieli kävellä silmät kiinni pelkästään luomien väsymyksestä. Selkäfileissä juilii ja liekehtii, sekin on kuin joku pensselöisi happoliuoksella; ei terävää vaan valelevaa kipua. Tunne, että kaikki sisäelimet vuorotellen särkevät. Kieli on turvonnut ja suussa on jatkuva pistävä metallin tai asetonin maku, mikä on jo yksistään hirveää. Kun yritän pysyä arjen syrjässä, mutta muiden päivittäisistä tapahtumista on tullut kivun kanssa täysin merkityksettömiä. Sieluni huutaa apua, mutta kukaan ei kuitenkaan ymmärrä kivun määrää.
Lääkärit eivät kyenneet auttamaan Kaisaa, joka haki heiltä epätoivoisesti apua. Antti uskoo, että uupumustausta painoi vaakakupissa paljon, liikaa.
"Potilaan kivuissa vaikutti olevan vahva psyykkinen komponentti", papereissa luki ja suositeltiin kasvattamaan mielialalääkkeiden määrä.
Kivuttomiakin päiviä oli. Silloin Kaisa omistautui perheelleen."
Ihan tyypillistä sappikivikipua! Ja potilas leimataan mt-potilaaksi.
Tämä on käsittääkseni aika yleinenkin ongelma, että jos on psyykkisen sairauden diagnoosi, on vaikeampi saada hoitoa somaattiseen sairauteen. Kyllä, mm. kipuoireilu voi olla psykosomaattista, mutta ei niin saisi olettaa ilman tutkimuksia. Hyvä, että tästä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää ja kolahti todella syvälle. Joitakin vuosia sitten kärsin todella rajuista kipukohtauksista ja jouduin käymään päivystyksessä muutaman kerran. Sain asiallista kohtelua ja koen, että minut otettiin tosissaan, vaikka sapesta ei löytynyt lopulta kuin nelisen kiveä. Myös muut vaihtoehdot suljettiin pois. Eli olin suunnilleen samassa tilanteessa, kuin Kaisa, mutta sain apua, koska olin ns. normaali, sopivien raamien sisälle soveltuva tavallinen potilas.
Ei vaan koska osuit lääkärille, joka halusi hoitaa sinut.
Voi olla, mutta asioin muutaman lääkärin kanssa ja kaikki olivat yhtä asiallisia. Pääsin leikkaukseen suhteellisen nopeasti ja kivut loppuivat siihen.
Tiedätkö, että minäkin olen ollut ystävällinen ja tapaamiset lääkärien kanssa miellyttäviä. Käytökseni ja yhteuskuntaluoksn osalta olen unelmapotilas. Mutta ei se silti ole auttanut siihen, että sairautta olisi hoidettu tai tutkittu. Olen saanut empatiaa ja tyhjää tukea jne. Ja labroja, joissa ei ole mitään vikaa. Mutta se on jäänyt siihen. Olen liian asiallinen ja vahvan oloinen ollakseni oikeasti vakavasti sairas.
Sitä ollaan taas kateellisia sairaille?
Aina muistuu mieleen se kun menin hakemasn flunssasaikkua kaverin jälkeen niin en saanut, vaikka meillä ijan samat piteet. Mulla vähän pahemmat.
Siihen kaveti että: En mä tiedä miksi et saanut saikkua. . Olit ehkä niin elinvoimaisen näköinen.
Wtf.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se on.
Mun aivokasvain, joka oli jo löytynyt, oli alkanut kasvaa. Oireet: kognitiiviset toiminnot häilyi. Puhe- ja kirjoituskyky hävisi välillä kokonaan. Siis selvä neurologinen oirekuva, etenkin kun kasvaimen olemassaolo jo TIEDETTIIN!
Mitä Jorvin päivystys teki? Sijoitti mut psyk.osastolle 2 vrk.ksi!
Puolen vuoden päästä kasvain oireili niin selvästi, että se leikattiin.
Vierailija kirjoitti:
Valviraahan ei kiinnosta potilaat. Yksi esimerkki on kilpirauhashoidot, kun potilaalle ei saa määrätä eri lääkettä, vaikka peruslääke ei toimisi kunnolla, muuten lähtee lääkäriltä luvat. Osa lääkäreistä pelkää tätä niin paljon, että potilaan voinnista välittämättä tuijottaa enemmän labra - arvoja ja yrittää runnoa ne viitealueelle. Ja kun kyseessä on kaksi eri arvoa, toinen voi olla ok ja potilas ok, mutta lääkitystä on muutettava ja romautettava vointi, jotta saataisiin toinen arvo viitealueelle.
Samanlainen homma Kelan kanssa. Kelan ihmeparantajat (eli "lääkärit") eivät katso lainkaan kokonaisuutta vaan he tuijottavat vain yksittäisiä diagnooseja ja arvoja. Jos yksikään niistä ei oikeuta jatkotoimenpiteisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeeseen, niin sitten Kela ei tee yhtään mitään vaikka asiakas olisikin hoitavan lääkärin arvion mukaan työkyvytön. Tämä on suurin syy sille miksi Suomessa on niin paljon työkyvyttömiä työnhakijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai ihminen on ahdistunut, jos kärsii kivuista. Kovat kivut jo itsessään vaikuttavat. Saati siihen vielä päälle, että kipujen aiheuttajaa ei tutkita ja kunnollista hoitoa ei saa. Luoja sentään näitä lääkäreitä ja hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää ja kolahti todella syvälle. Joitakin vuosia sitten kärsin todella rajuista kipukohtauksista ja jouduin käymään päivystyksessä muutaman kerran. Sain asiallista kohtelua ja koen, että minut otettiin tosissaan, vaikka sapesta ei löytynyt lopulta kuin nelisen kiveä. Myös muut vaihtoehdot suljettiin pois. Eli olin suunnilleen samassa tilanteessa, kuin Kaisa, mutta sain apua, koska olin ns. normaali, sopivien raamien sisälle soveltuva tavallinen potilas.
Ei vaan koska osuit lääkärille, joka halusi hoitaa sinut.
Voi olla, mutta asioin muutaman lääkärin kanssa ja kaikki olivat yhtä asiallisia. Pääsin leikkaukseen suhteellisen nopeasti ja kivut loppuivat siihen.
Tiedätkö, että minäkin olen ollut ystävällinen ja tapaamiset lääkärien kanssa miellyttäviä. Käytökseni ja yhteuskuntaluoksn osalta olen unelmapotilas. Mutta ei se silti ole auttanut siihen, että sairautta olisi hoidettu tai tutkittu. Olen saanut empatiaa ja tyhjää tukea jne. Ja labroja, joissa ei ole mitään vikaa. Mutta se on jäänyt siihen. Olen liian asiallinen ja vahvan oloinen ollakseni oikeasti vakavasti sairas.
Sitä ollaan taas kateellisia sairaille?
Aina muistuu mieleen se kun menin hakemasn flunssasaikkua kaverin jälkeen niin en saanut, vaikka meillä ijan samat piteet. Mulla vähän pahemmat.Siihen kaveti että: En mä tiedä miksi et saanut saikkua. . Olit ehkä niin elinvoimaisen näköinen.
Wtf.
Hä? Olen niin sairas, että eiköhän sitä ole kateellinen lääkäreille ja heidän työkyvylleen, kun he vasurilla tuhoavat omasi. Jos nyt ylipäätään olisi kateellinen jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se on.
Mun aivokasvain, joka oli jo löytynyt, oli alkanut kasvaa. Oireet: kognitiiviset toiminnot häilyi. Puhe- ja kirjoituskyky hävisi välillä kokonaan. Siis selvä neurologinen oirekuva, etenkin kun kasvaimen olemassaolo jo TIEDETTIIN!
Mitä Jorvin päivystys teki? Sijoitti mut psyk.osastolle 2 vrk.ksi!
Puolen vuoden päästä kasvain oireili niin selvästi, että se leikattiin.
Juuri näin. Jännä, että osalle tuntuu olevan mahdoton uskoa tällaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviraahan ei kiinnosta potilaat. Yksi esimerkki on kilpirauhashoidot, kun potilaalle ei saa määrätä eri lääkettä, vaikka peruslääke ei toimisi kunnolla, muuten lähtee lääkäriltä luvat. Osa lääkäreistä pelkää tätä niin paljon, että potilaan voinnista välittämättä tuijottaa enemmän labra - arvoja ja yrittää runnoa ne viitealueelle. Ja kun kyseessä on kaksi eri arvoa, toinen voi olla ok ja potilas ok, mutta lääkitystä on muutettava ja romautettava vointi, jotta saataisiin toinen arvo viitealueelle.
Samanlainen homma Kelan kanssa. Kelan ihmeparantajat (eli "lääkärit") eivät katso lainkaan kokonaisuutta vaan he tuijottavat vain yksittäisiä diagnooseja ja arvoja. Jos yksikään niistä ei oikeuta jatkotoimenpiteisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeeseen, niin sitten Kela ei tee yhtään mitään vaikka asiakas olisikin hoitavan lääkärin arvion mukaan työkyvytön. Tämä on suurin syy sille miksi Suomessa on niin paljon työkyvyttömiä työnhakijoita.
Ja tuo on se kohta, jossa otat vastaan sen masennusdiagnoosin tai sitten elätät itse itsesi. Suo siellä, vetelä täällä.
" Jätti menemättä kontrolliajalle. Silloin tipahtaa pois hoidon piiristä. Ihmisellä itselläänkin on vastuu. "
Eihän se näin mene. Jos potilas hakeutuu päivystykseen kivut tulee tutkia, eikä lässyttää, että mitäs et mennyt kontrolliajalle, nyt tipahdit pois hoidon piiristä, emmekä suostu hoitamaan sinua täällä päivystyksessä akuutissa kipukohtauksessa.
Eivätkä lääkärit tuohon edes vedonneetkaan, vaan siihen, että eivät tunnistaneet, että kyseessä olisi sappikivikohtaus. Päättelivät sen potilasta tutkimatta. Kun eihän se ollut keltainenkaan, katsos. Horisikin vielä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviraahan ei kiinnosta potilaat. Yksi esimerkki on kilpirauhashoidot, kun potilaalle ei saa määrätä eri lääkettä, vaikka peruslääke ei toimisi kunnolla, muuten lähtee lääkäriltä luvat. Osa lääkäreistä pelkää tätä niin paljon, että potilaan voinnista välittämättä tuijottaa enemmän labra - arvoja ja yrittää runnoa ne viitealueelle. Ja kun kyseessä on kaksi eri arvoa, toinen voi olla ok ja potilas ok, mutta lääkitystä on muutettava ja romautettava vointi, jotta saataisiin toinen arvo viitealueelle.
Samanlainen homma Kelan kanssa. Kelan ihmeparantajat (eli "lääkärit") eivät katso lainkaan kokonaisuutta vaan he tuijottavat vain yksittäisiä diagnooseja ja arvoja. Jos yksikään niistä ei oikeuta jatkotoimenpiteisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeeseen, niin sitten Kela ei tee yhtään mitään vaikka asiakas olisikin hoitavan lääkärin arvion mukaan työkyvytön. Tämä on suurin syy sille miksi Suomessa on niin paljon työkyvyttömiä työnhakijoita.
Lääkäri kirjoitti lausuntoon, että potilas on pitkäkestoisesti sairas ja tarvitsee vuoden tai kahden toipumisajan. Haki puolen vuoden jaksoa Kelalta, kun ei voi kerralla hakea koko vuotta. Mitä tekee Kela. Myöntää vain 3 kk, jotta saa kuulla, onko potilas parantunut sinä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sappikivi kohtaus on yksi pahimmista kivuista, kokemusta on.
Samaa mieltä, aivan järkyttävät kivut. Itsekin kävin useita kertoja päivystyksessä kipujen takia, kunnes vihdoin sappirakko tulehtuu niin pahasti, että päädyin päivystysleikkaukseen. Tai no päivystys ja päivystys, odotin leikkausta sairaalassa 2 vrk, kun aina tuli kiireellisempiä potilaita. Ei siinä mitään, ymmärrän se hyvin, mutta aika ankeaa oli syömisen ja juomisen kanssa.
Kaisan tarina on todella surullinen, miten tuollainen voi olla mahdollista Suomessa?
Karsea tapaus ja karsea on lääkäreiden vastine valitukseen:
"Kaisan isä laati valituksen Valviraan. Kaisaa hoitaneet lääkärit selittivät, etteivät he osanneet epäillä tiehyen ongelmia, sillä Kaisa ei kuulunut tyypilliseen riskiryhmään ja häneltä puuttui ominainen oire, keltaisuus. Lääkärit kuvailivat Kaisaa ”haastavaksi” potilaaksi.
Valviran mukaan Kaisan hoidossa ei tehty virheitä."
Eli lääkärit tekevät työtään vain tilastollisen analyysin perusteella? Uskon, että Kaisa on voinut hyvinkin olla "haastava" potilas ja käytös irrationaalista, mutta olisi kai vatsan voinut ultrata, kun kivet oli jo aiemmin löydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valviraahan ei kiinnosta potilaat. Yksi esimerkki on kilpirauhashoidot, kun potilaalle ei saa määrätä eri lääkettä, vaikka peruslääke ei toimisi kunnolla, muuten lähtee lääkäriltä luvat. Osa lääkäreistä pelkää tätä niin paljon, että potilaan voinnista välittämättä tuijottaa enemmän labra - arvoja ja yrittää runnoa ne viitealueelle. Ja kun kyseessä on kaksi eri arvoa, toinen voi olla ok ja potilas ok, mutta lääkitystä on muutettava ja romautettava vointi, jotta saataisiin toinen arvo viitealueelle.
Samanlainen homma Kelan kanssa. Kelan ihmeparantajat (eli "lääkärit") eivät katso lainkaan kokonaisuutta vaan he tuijottavat vain yksittäisiä diagnooseja ja arvoja. Jos yksikään niistä ei oikeuta jatkotoimenpiteisiin, kuten työkyvyttömyyseläkkeeseen, niin sitten Kela ei tee yhtään mitään vaikka asiakas olisikin hoitavan lääkärin arvion mukaan työkyvytön. Tämä on suurin syy sille miksi Suomessa on niin paljon työkyvyttömiä työnhakijoita.
Ja tuo on se kohta, jossa otat vastaan sen masennusdiagnoosin tai sitten elätät itse itsesi. Suo siellä, vetelä täällä.
Ja jos otat edes unilääkkeitä, saat mt leiman loppuelämäksi.
Ja Hannu Karpon.