Lue keskustelun säännöt.
Mies petti vaimoaan eikä kerro vaimolle
24.07.2026 |
Hei,
Mitä mieltä olette tästä tapauksesta? Tuntemallani miehellä on ollut pitkän avioliiton aikana parikin kertaa avioliiton ulkopuolinen suhde. Mies on lupaillut toiselle naiselle jättävänsä vaimonsa avioliiton onnettoman tilan takia ja aloittavansa suhteen naisen kanssa. Mies on lopulta kuitenkin jänistänyt ja lopettanut sivusuhteen - jatkaen avioliitossaan. Vaimolla ei ole tietoakaan miehen pettämisistä.
Eikö tuossa ole kyse kaksinkertaisesta petoksesta vaimoa kohtaan? Ensin rikotaan avioliittolupausta pettämällä ja toisekseen pimitetään tämä tieto vaimolta eli ikään kuin valehdellaan vaimolle lisää. Vaimolta viedään mahdollisuus arvioida, haluaako hän jatkaa yhdessä pettäjän kanssa.
Haluaisitko sinä vaimona tietää pettämisestä, vaikka se tieto tulisikin ulkopuoliselta taholta?
Ja se, että mies ei kerro pettämisestä vaimolle on kyse ainoastaan miehen omasta itsekkyydestä, mm. taloudellisista syistä. Hän ei halua tai uskalla kohdata tekojensa seurauksia vaimonsa reaktioissa. Puhtaasti itekeskeinen ihminen ja syyt vaitonaisena pysymisestä sen mukaisia eli hän ei ajattele vaimonsa hyvinvointia päätöksensä taustalla.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Se toisen pettäminen on ihan itse tehty valinta eli poikkeaa monista muista elämän ikävistä karikoista.
Muttei se teko ole kohdistettu siihen petettyyn. Ei se ole varsinaisesti mitään millä halutaan hänelle pahaa. Ja varsinainen teko on kuitenkin vain fyysinen kosketus johonkin toiseen. Kulttuurimme saa tuon teon näyttäytymään jotenkin isompana kuin se todellisuudessa on.
Oletko narsisti? Empatiakyky nolla?.
Normaalia keski-iässä ilmenevää pragmaattisuutta ja odotusten pienenemistä ihmisiä kohtaan. Jossain vaiheessa sitä vaan alkaa hyväksymään epätäydellisyyttä elämässä vähän paremmin.
Saat toki elää noin, jos se sopii sinulle ja puolisollesi, mutta useimmat ihmiset pitävät laadukkaasta elämästä, jonka keskiössä ovat hyvät ihmissuhteet.
Aika monella se on kulissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Se toisen pettäminen on ihan itse tehty valinta eli poikkeaa monista muista elämän ikävistä karikoista.
Muttei se teko ole kohdistettu siihen petettyyn. Ei se ole varsinaisesti mitään millä halutaan hänelle pahaa. Ja varsinainen teko on kuitenkin vain fyysinen kosketus johonkin toiseen. Kulttuurimme saa tuon teon näyttäytymään jotenkin isompana kuin se todellisuudessa on.
Oletko narsisti? Empatiakyky nolla?.
Normaalia keski-iässä ilmenevää pragmaattisuutta ja odotusten pienenemistä ihmisiä kohtaan. Jossain vaiheessa sitä vaan alkaa hyväksymään epätäydellisyyttä elämässä vähän paremmin.
Minäkin olen keski-ikäinen enkä siltikään hyväksy ihmisiltä mitä tahansa käytöstä muita kohtaan. Ei kuulu mitenkään normaaliuteen. Vedät nyt hatusta noita määritelmiä normaaliudelle. Normaalit ihmiset eivät tee rikoksia, eivät ole uhkapeliriippuvaisia eivätkä ole sarjapettäjiä vaan elävät tasaisen turvallista arkea ja ovat luotettavia kumppaneita, työntekijöitä ja myös luotettavia kansalaisia.
Kunnes tulee jotain karua vastaan. Harvemmassa oikeasti ne, joilla on tasainen kelkkamäki hautaan. Ja ihan tavallisia ihmisiä päälle päin.
Ei se pettäminen "tule vastaan".
Kun on riittävän tunteeton puoliso, niin se saattaa tulla jopa kaiken muun karun ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Ei todellakaan tule talousrikoksia normaaleille ihmisille. Ollaanko me rehelliset ihmiset ketä ei kiinosta rikokset ja ketkä haluaa elää kunnolla rikoksetonta elämää sittenkin vähemmistössä? Järkyttävää. Mutta kaikki nuo sun kuvailemat asiat eli peliriippuvuus ja rikokset liittyy aika monesti persoonallisuushäiriöisten elämään eli heille on tyypillistä myös sarjapettäminen ja kaksoielämän eläminen, holtittomuus kun eivät kykene tasaiseen arkeen. Kenenkään ei tarvitse alistua tuollaisen ihmisen kannattelijaksi, siinä sitten se kuka on turvallinen joutuu kantamaan arkea yksin toisen rällästäessä. Ei mitenkään reilu eikä oikeudenmukainen tilanne. Jokaisen ihmisen vastuulla on pyrkiä parempaan päin eikä rällästää koko elämäänsä muista piittaamatta ja sitten vähätellä niitä kenellä on joku moraali.
Kaikkien ihmisten elämää koskettaa jonkunlainen isompi kriisi jossain kohtaa. En tunne ketään, jolla ei olisi näin. Jollakin se on pettäminen, jollakin jotain muuta.
Tottakai jokaisen elämää joku kriisi koskettaa, mutta nuo sun kuvailemat asiat liittyy yleensä persoonallisuushäiriöihin kuten rikokset ja kaksoiselämä. Turha selitellä asiaa, koska ei se ole normaalia. Normaali ihminen, terve persoona ei todellakaan tee rikoksia kun on omatuntoa ja sisäinen eettinen ja moraalinen kompassi joka säätelee ja jarruttaa käytöstä. Rikollisuutta ei missään nimessä pidä normalisoida. Toki siitä saa ja pitääkin väitellä mikä on lainsäädäntö ja onko joitakin lakeja tarpeellista muuttaa. Tämä koko helahoito pysyy pystyssä tasaisen turvallisten ihmisten ansiosta, jotka elää arkeaan ilman rällästämistä. Mutta me ollaan kyllästytty siivoamaan rällääjien jälkiä ja sotkuja varsinkin jos ei ole edes mitään kunnon katumusta ja pohdintaa siitä miten oma käytös vaikuttaa muihin.
Meillä on talousrikollisia eduskunnassakin. Ei se vaikuta oikeasti häiritsevän niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Se toisen pettäminen on ihan itse tehty valinta eli poikkeaa monista muista elämän ikävistä karikoista.
Muttei se teko ole kohdistettu siihen petettyyn. Ei se ole varsinaisesti mitään millä halutaan hänelle pahaa. Ja varsinainen teko on kuitenkin vain fyysinen kosketus johonkin toiseen. Kulttuurimme saa tuon teon näyttäytymään jotenkin isompana kuin se todellisuudessa on.
Oletko narsisti? Empatiakyky nolla?.
Normaalia keski-iässä ilmenevää pragmaattisuutta ja odotusten pienenemistä ihmisiä kohtaan. Jossain vaiheessa sitä vaan alkaa hyväksymään epätäydellisyyttä elämässä vähän paremmin.
Saat toki elää noin, jos se sopii sinulle ja puolisollesi, mutta useimmat ihmiset pitävät laadukkaasta elämästä, jonka keskiössä ovat hyvät ihmissuhteet.
Aika monella se on kulissia.
Kuten sanottu, saat elää niin.
Mitähän sellainen karu asia voisi olla, jolla yrität oikeuttaa kaksosielämän elämisen? Kyllä mullekin on tullut karuja asioita vastaan, mutta olen säilyttänyt moraalin, ei karujen asioiden tapahtuminen oikeuta rikosten tekemiseen ja sarjapettämiseen. Tälläkin hetkellä kannan erittäin isoa ristiä ja vastuita enkä käytä päihteitä selviytymiskeinona enkä pettämistä. Sen kyllä huomaa, että jotkut ei olleenkaan kykene reflektoimaan eikä asettumaan sen petetyn asemaan. Kyllä on henkisessä kasvussa jotakin pielessä jos ei pysty ajattelemaan, ettei kaikki tunne samoin tai ole tunteettomasti toiseen suhtautuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vähän joka toisella miehellä on syrjähyppyjä tai sivusuhteita, joillakin useampia samaan aikaan.
Miksai uskot että vaimo olisi edes kiinnostunut tiedosta ?
Jos mies haluaa pysyä vaimoinsa kanssa niin mitä se asia sinulle kuuluu ?
Asia on siis muka ok, koska kaikki muutkin tekevät samaa? Tuskin kukaan petetty noin ajattelee.
Useimmiten petetty kokee parisuhteen ehtojen muuttuneen ja ottaa itsekin sivusiteen - näin ainakin itse tein. Kaikki eivät masennu tms. vaan ovat aktiivisia toimijoita.
Jaa. Itse heitin miehen niska-perseotteella ulos suhteesta. En missään nimessä alentuisi pettämään. Kaikki eivät ole moraaliltaan lapamatoja.
Tulitko tästä paljonkin onnellisemmaksi ?
Tulin. Heti tuli valot päälle. Tottakai oli raskasta käydä läpi niitä suhteen keskeisiä kohtia, joissa olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten jättää pettäjä. Ja raskasta nähdä, mitä hän lapsilleen aiheutti.
Sekin oli jotenkin surullista, kun hyvin pian tapasi sellaisen ihmisen, joka ihan aidosti halusi olla antava ja hyvä osapuoli parisuhteessa. Että tällaista elämäni olisi voinut olla, jos olisin valinnut toisin.
Paljon surutyötä, mutta ehdottomasti paljon hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Se toisen pettäminen on ihan itse tehty valinta eli poikkeaa monista muista elämän ikävistä karikoista.
Muttei se teko ole kohdistettu siihen petettyyn. Ei se ole varsinaisesti mitään millä halutaan hänelle pahaa. Ja varsinainen teko on kuitenkin vain fyysinen kosketus johonkin toiseen. Kulttuurimme saa tuon teon näyttäytymään jotenkin isompana kuin se todellisuudessa on.
Kyllä se on kohdistettu siihen petettyyn. Aikuinen ihminen ymmärtää, mitä petos tarkoittaa.
Ei se ole, vaikka petetystä varmasti siltä tuntuukin. Ei hän ole ajatuksissa millään tavalla siinä hetkessä kun puolisonsa haluaakin jotain toista. Ellei nyt kyse sitten jostain kostosta, kun on itse ensin tullut petetyksi.
Joo, se on selvää, että ei ole ajatuksissa. Luonnollisesti pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Ei todellakaan tule talousrikoksia normaaleille ihmisille. Ollaanko me rehelliset ihmiset ketä ei kiinosta rikokset ja ketkä haluaa elää kunnolla rikoksetonta elämää sittenkin vähemmistössä? Järkyttävää. Mutta kaikki nuo sun kuvailemat asiat eli peliriippuvuus ja rikokset liittyy aika monesti persoonallisuushäiriöisten elämään eli heille on tyypillistä myös sarjapettäminen ja kaksoielämän eläminen, holtittomuus kun eivät kykene tasaiseen arkeen. Kenenkään ei tarvitse alistua tuollaisen ihmisen kannattelijaksi, siinä sitten se kuka on turvallinen joutuu kantamaan arkea yksin toisen rällästäessä. Ei mitenkään reilu eikä oikeudenmukainen tilanne. Jokaisen ihmisen vastuulla on pyrkiä parempaan päin eikä rällästää koko elämäänsä muista piittaamatta ja sitten vähätellä niitä kenellä on joku moraali.
Kaikkien ihmisten elämää koskettaa jonkunlainen isompi kriisi jossain kohtaa. En tunne ketään, jolla ei olisi näin. Jollakin se on pettäminen, jollakin jotain muuta.
Tottakai jokaisen elämää joku kriisi koskettaa, mutta nuo sun kuvailemat asiat liittyy yleensä persoonallisuushäiriöihin kuten rikokset ja kaksoiselämä. Turha selitellä asiaa, koska ei se ole normaalia. Normaali ihminen, terve persoona ei todellakaan tee rikoksia kun on omatuntoa ja sisäinen eettinen ja moraalinen kompassi joka säätelee ja jarruttaa käytöstä. Rikollisuutta ei missään nimessä pidä normalisoida. Toki siitä saa ja pitääkin väitellä mikä on lainsäädäntö ja onko joitakin lakeja tarpeellista muuttaa. Tämä koko helahoito pysyy pystyssä tasaisen turvallisten ihmisten ansiosta, jotka elää arkeaan ilman rällästämistä. Mutta me ollaan kyllästytty siivoamaan rällääjien jälkiä ja sotkuja varsinkin jos ei ole edes mitään kunnon katumusta ja pohdintaa siitä miten oma käytös vaikuttaa muihin.
Höpöhöpö. Miten aikuinen ihminen voi olla noin naivi.
Ihmiset pettää jos tulee tilaisuus ja viehättäville ihmisille niitä tilaisuuksia tulee enemmän kuin muille.
Tai sitten työ on sen luonteista että töissä tai työmatkoilla tulee tavanneeksi ihmisiä.
Avioliittoja ja pitkiä suhteita joissa ihan oikeasti ollaan oltu täysin uskollisia kymmeniä vuosia on vähän. Itselle ei nyt heti tule mieleen yhtään varmaa tällaista tapausta. Sen sijaan niitä joista tavalla tai toisella tiedän että ollaan petetty on valtaosa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto, tuo papistosäädyn räätälöimä kaksoispakkopaita, ei ole vapaan sielun mieleen. Mikä toimi ennen liimana on nykyisin piinana. Rakkaus ei katso aikaa, eikä paikkaa. Ei rakkaus katoa, se vaihtaa kohdetta. Ja aina ei edes rakkautta kaivata kun himo saa vallan.
Pappeja ei kuule ihmisten parisuhteet kiinnosta. Avioliitto on juridinen sopimus, kannatta tutustua Suomen avioliittolainsäädäntöön.
Lisäksi, jos haluaa saada asuntolainan 0,3% marginaalilla, kannattaa olla naimisissa. Avoliitossa oleva lainan hakija on pankille riski, kts. avioliittolaki.Kyllä niitä pappeja kiinnostaa. Se on vähän niinkuin papin työtä, ihmissuhteet.
En ymmärrä miksi jankkaat tuota, että avioliitto on juridinen sopimus. Mitä se sinulle tarkoittaa?
Onko sinusta avioliiton pääasiallinen merkitys juridinen?
Avioliitto on muuten sellainen juridinen sopimus, että siitä on hyvin helppoa kumman tahansa osapuolen irtisanoutua. Sitten sitä ei enää ole.
Olen itse pappi, joten tiedän, ettei kiinnosta.
Ei kiron työntekijöitä oikeasti kiinnosta, oletko jäsen, noita vai hindu.Puhumattakaan nyt siitä, että myös papit pettävät ja eroavat.
-ohis
Juuri näin.
Pappia ei kosketa paskaakaan kenenkään kirkosta eroamiset, avoliitot, irtosuhteet jne.
Ihme oletus, että jokin ammattikunta tuntisi jotain maansurua kanssaihmisten päätöksistä, aikuisia ovat.
T.PappiPappeja on todella monenlaisia. Lapsuuden ystäväni puoliso on pappi, joka suhtautuu niin kriittisesti naispappeuteen ja samaa sukupuolta olevien vihkimiseen että se hankaloittaa jo hänen työllistymistään. En ymmärrä tuota hänen ajatusmaailmaansa.
No minä olen nainen itsekin.
En suhtaudu kielteisesti naispappeihin enkä samaa sukupuolta olevien vihkimiseen.
T. Pappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni on lupa käydä vieraissa niin kauan kuin ei huutele luvasta ja tee lupauksia, joita ei aio pitää. Koko vieraissa juoksemisen ideahan on se, että vähintään toinen osapuoli ajattelee tekevänsä jotain luvatonta ilman sitoumuksia tai lupauksia. Älkää kysykö, mistä tiedän.
Onko se APn rooli tässä edelleenkään selvinnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni pettää. Niin pettää myös minunkin rakkaani, eikä hänen vaimonsa tiedä mitään. Heillä on kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni pettää. Niin pettää myös minunkin rakkaani, eikä hänen vaimonsa tiedä mitään. Heillä on kolme lasta.
Jos han rakastaisi sinua, hän olisi jo eronnut.
Meillä on kolme lasta ja jos minun mieheni pettäisi, eroaisimme ja miehestä tulisi lastemme yksinhuoltaja. Työni luonteen vuoksi näin.
Pienet lapset leikkivät ja levittävät tavaroita, tuovat hiekkaa sisälle ja lääppivät ikkunoita. Joskus tulee pissa sänkyyn.
Syövät paljon ja makaroneja löytyy milloin mistäkin. Koskevat rasvaisilla käsillä kaikikille pinnoille, mutistavat ja usein kaatuu maitolaituri pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja jos minun mieheni pettäisi, eroaisimme ja miehestä tulisi lastemme yksinhuoltaja. Työni luonteen vuoksi näin.
Pienet lapset leikkivät ja levittävät tavaroita, tuovat hiekkaa sisälle ja lääppivät ikkunoita. Joskus tulee pissa sänkyyn.
Syövät paljon ja makaroneja löytyy milloin mistäkin. Koskevat rasvaisilla käsillä kaikikille pinnoille, mutistavat ja usein kaatuu maitolaituri pöydälle.
* murustavat ja maitolasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä ajatus pettämisestä tuntui kammottavalta ja suurelta vääryydeltä. Keski-ikäisenä alkaa ymmärtämään, että suurimmalla osalla elämässä on jotain karikoita. Ihmiset sairastuu mieleltään, alkoholisoituu, tulee peliriippuvuuksia, talousrikoksia, lapset alkaakin käyttää huumeita, talo osoittautuu hometaloksi, sairastuu syöpään jne. jne. Pettäminen on asia josta voi vielä selvitä. Ei se ole edes pahimmasta päästä kriisejä, vaikka siinä hetkellä vetääkin maton jalkojen alta.
Ei todellakaan tule talousrikoksia normaaleille ihmisille. Ollaanko me rehelliset ihmiset ketä ei kiinosta rikokset ja ketkä haluaa elää kunnolla rikoksetonta elämää sittenkin vähemmistössä? Järkyttävää. Mutta kaikki nuo sun kuvailemat asiat eli peliriippuvuus ja rikokset liittyy aika monesti persoonallisuushäiriöisten elämään eli heille on tyypillistä myös sarjapettäminen ja kaksoielämän eläminen, holtittomuus kun eivät kykene tasaiseen arkeen. Kenenkään ei tarvitse alistua tuollaisen ihmisen kannattelijaksi, siinä sitten se kuka on turvallinen joutuu kantamaan arkea yksin toisen rällästäessä. Ei mitenkään reilu eikä oikeudenmukainen tilanne. Jokaisen ihmisen vastuulla on pyrkiä parempaan päin eikä rällästää koko elämäänsä muista piittaamatta ja sitten vähätellä niitä kenellä on joku moraali.
Kaikkien ihmisten elämää koskettaa jonkunlainen isompi kriisi jossain kohtaa. En tunne ketään, jolla ei olisi näin. Jollakin se on pettäminen, jollakin jotain muuta.
Tottakai jokaisen elämää joku kriisi koskettaa, mutta nuo sun kuvailemat asiat liittyy yleensä persoonallisuushäiriöihin kuten rikokset ja kaksoiselämä. Turha selitellä asiaa, koska ei se ole normaalia. Normaali ihminen, terve persoona ei todellakaan tee rikoksia kun on omatuntoa ja sisäinen eettinen ja moraalinen kompassi joka säätelee ja jarruttaa käytöstä. Rikollisuutta ei missään nimessä pidä normalisoida. Toki siitä saa ja pitääkin väitellä mikä on lainsäädäntö ja onko joitakin lakeja tarpeellista muuttaa. Tämä koko helahoito pysyy pystyssä tasaisen turvallisten ihmisten ansiosta, jotka elää arkeaan ilman rällästämistä. Mutta me ollaan kyllästytty siivoamaan rällääjien jälkiä ja sotkuja varsinkin jos ei ole edes mitään kunnon katumusta ja pohdintaa siitä miten oma käytös vaikuttaa muihin.
Voi apua. Elämäni on ollut pelkkää kriisiä.
On ollut uskottomuutta, eroamista, tappeluita, perheen hajoamista, löytänyt itseni kodittomana ulkomailla ilman mitään. Lapsuudenperhe ei sitten välittänyt minusta tai perheestäni paskan verta. Ollut kuolemia ja mitä ei.
Mutta ikinä en ole tehnyt mitään moraalisesti väärää. En pettänyt takaisin, en varastanut, en suhmuroinut.
Ihmissuhteet ovat vaikeita varsinkin, jos niissä on enemmän kuin 2 henkilöä. Mutta ei normaali ihminen sen takia toimimaan kyseenalaisesti. Ja mitä vanhemmaksi kasvaa sen enemmän ymmärtää, että omat toimet / ajatukset ovat se mitä meillä on, se mitä ei voi ottaa pois. Se on myös se mikä voi kaataa itsemme ja kaiken ympärillämme, jos arvopohja on mätä.
Kyllä mies eroaa nopeastikin, jos hän on oikeasti rakastunut toiseen.
Tottakai jokaisen elämää joku kriisi koskettaa, mutta nuo sun kuvailemat asiat liittyy yleensä persoonallisuushäiriöihin kuten rikokset ja kaksoiselämä. Turha selitellä asiaa, koska ei se ole normaalia. Normaali ihminen, terve persoona ei todellakaan tee rikoksia kun on omatuntoa ja sisäinen eettinen ja moraalinen kompassi joka säätelee ja jarruttaa käytöstä. Rikollisuutta ei missään nimessä pidä normalisoida. Toki siitä saa ja pitääkin väitellä mikä on lainsäädäntö ja onko joitakin lakeja tarpeellista muuttaa. Tämä koko helahoito pysyy pystyssä tasaisen turvallisten ihmisten ansiosta, jotka elää arkeaan ilman rällästämistä. Mutta me ollaan kyllästytty siivoamaan rällääjien jälkiä ja sotkuja varsinkin jos ei ole edes mitään kunnon katumusta ja pohdintaa siitä miten oma käytös vaikuttaa muihin.