Olisiko lohduttavia sanoja ikisinkulle, en oikeasti jaksa enää

Briteissä oli kans naimaton ikisinkku, meni aasian maahan ja sai heti pilluu, mitä ukssa ei saanu. Eli väärä maa ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä haluaisin aidosti ymmärtää miksi naiset eivät löydä miehiä ellei kyse ole yliampuvista vaatimuksista?

Toki osasyynä ovat nimenomaan osan niiden asiallisten ja kunnollisten miessinkkujen eräänlainen luovuttaminen siinä, etteivät enää juuri puhu naisille saatika lähesty naisia joko pettymyksen tunteen pelossa tai friikiksi leimautumisen pelossa. Tällöin naisen pitäisi tehdä edes jonkinlainen aloite, vaikka tiedän kokemuksesta etteivät nämä miehet välttämättä lämpene heti kun pettymyksiä on takana.

Nämä miehet eivät myöskään osaa ottaa Tinderiin kunnon valokuvia ja osan kirjoitustaidot ovat niin ja näin. Toki joukossa on paljon jotka osaavat ihan oikeasti kirjoittaa hyvin vaikka valokuvat ja bio on mitä sattuu.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen että vain hulluimmat miehet lähestyvät esim. baarissa naisia ja saavat näitä mukaan ja suhteisiin ja sitten naiset valittavat miksi kaikki miehet ovat sellaisia kuin nämä miehet.

Itse en löydä sellaista miestä johon ihastun. Tiedostan hyvin että joku mies on komea, paperilla kaikki kunnossa, mutta jokin kemia ja vetovoima vaan puuttuu. Ja itselleni se on suhteen perusta. Saatan jäädä ikisinkuksi sen takia mutta ei voi mitään. Sitä voisi verrata vaikka siihen että joillekin läheisyys ja seksi on suhteen liima ja ilman sitä ei voi kuvitellakaan suhdetta. Itselleni tärkeintä on se että ihastun ja tunnen vetovoimaa ja se on monimutkaisempaa kuin että mies on komea ja hyvä tyyppi. Hassu juttu vielä sekin  että olen tuntenut sitä vetovoimaa myös tyyppeihin joita en ole pitänyt ensi näkemältä komeana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä haluaisin aidosti ymmärtää miksi naiset eivät löydä miehiä ellei kyse ole yliampuvista vaatimuksista?

Toki osasyynä ovat nimenomaan osan niiden asiallisten ja kunnollisten miessinkkujen eräänlainen luovuttaminen siinä, etteivät enää juuri puhu naisille saatika lähesty naisia joko pettymyksen tunteen pelossa tai friikiksi leimautumisen pelossa. Tällöin naisen pitäisi tehdä edes jonkinlainen aloite, vaikka tiedän kokemuksesta etteivät nämä miehet välttämättä lämpene heti kun pettymyksiä on takana.

Nämä miehet eivät myöskään osaa ottaa Tinderiin kunnon valokuvia ja osan kirjoitustaidot ovat niin ja näin. Toki joukossa on paljon jotka osaavat ihan oikeasti kirjoittaa hyvin vaikka valokuvat ja bio on mitä sattuu.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen että vain hulluimmat miehet lähestyvät esim. baarissa naisia ja saavat näitä mukaan ja suhteisiin ja sitten naiset valittavat miksi kaikki miehet ovat sellaisia kuin nämä miehet.

Itse en löydä sellaista miestä johon ihastun. Tiedostan hyvin että joku mies on komea, paperilla kaikki kunnossa, mutta jokin kemia ja vetovoima vaan puuttuu. Ja itselleni se on suhteen perusta. Saatan jäädä ikisinkuksi sen takia mutta ei voi mitään. Sitä voisi verrata vaikka siihen että joillekin läheisyys ja seksi on suhteen liima ja ilman sitä ei voi kuvitellakaan suhdetta. Itselleni tärkeintä on se että ihastun ja tunnen vetovoimaa ja se on monimutkaisempaa kuin että mies on komea ja hyvä tyyppi. Hassu juttu vielä sekin  että olen tuntenut sitä vetovoimaa myös tyyppeihin joita en ole pitänyt ensi näkemältä komeana. 

Ei se elämä parane sillä, että ottaa vaan jonkun, josta ei oikein välitä, vaikka tyyppi olisi kuinka hyvä tai vaikka parempi kuin kaikki muut yhteensä, komea, mukava, rikas ja vielä palvoisi sinua. Mutta eihän se välttämättä huononekaan, jos mies tarjoaa kaikenlaista tukea. Se vaan, että jos mitään rakkauden tunteita ei oikein ole ollut, niiden teeskentely vie energiaa. Usein siitäkin tulee sit riitoja ja ongelmia, kun toiset tunteet syvenevät ja samalla hän huomaa, ettei toinen välitä samalla tavalla. Olet itse sit siinä suhteessa se hyväksikäyttäjä ja pahis, peluri, vaikka välittäisitkin paljon siitä toisesta. Ajan myötä kiintyminen toiseen ei vaan koskaan korvaa sitä rakastumisen tunnetta, joten vaikka siihen suhteeseen jäisi, olisi se ikuisesti tyytymisvaihtoehto. Ja jos se suhde on kuitenkin ihan mukava sellaisella laimealla tavalla, siitä lähteminen voi olla tosi vaikeaa.

Haluaisitko itse seurustella itsesi kaltaisen henkilön kanssa, jota joutuisit "nostamaan pinnalle"?

Lohduttavia sanoja ikisinkuille: joku perheellinen voi ajatella, että tuo sinkku voi käyttää asuntonsa ainoaa vessaa ja kylpyhuonetta milloin tahtoo, ilman että tarvitsee jonottaa ja odottaa sen vapautumista. Jos kylppärissä on vain yksi sähköpistoke sähköhammasharjan lataamista varten, hän on vapaa kiinnittämään siihen oman sähköhammasharjansa neuvottelematta asiasta perheenjäsentensä kanssa. Hän voi lukea sängyssä yöllä ennen mukahtamista ilman että se häiritsee kumppania. Vapaapäivinä hän voi nukahtaa ja herätä oman tahtinsa mukaan. Omia ratkaisuja ei tarvitse selittää perheenjäsenille. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko itse seurustella itsesi kaltaisen henkilön kanssa, jota joutuisit "nostamaan pinnalle"?

Kahdestaan voi olla helpompi löytää asioista huumoria ja pitää hauskaa. Käydä vaikka elokuvissa ja keskustella näkemästään.

Sen toki ymmärrän, että joku kaipaa parisuhdetta, mutta ap tuntuu kadehtivan jonkun lapsiperheen taloudellista tilannetta. Silloin voisi kyllä katsoa peiliin. Ap on kuitenkin ollut tähän asti itse vastuussa omasta taloudestaan ja on ollut täysin omissa käsissä, onko halunnut esim. maksaa asuntolainan pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, joka on vähän samassa tilanteessa. 

On se kumma, ettei kukaan järjestä jotain sinkkujen patikka retkiä, joissa voisi nuotiotulella jutustella tms. On kai niitä sinkkuristeilyjä, mutta ei kaikkia kiinnosta, minua ei ainakaan, mutta olenkin siinä karehdittavassa parisuhteessa. 

Ihan sydäntä särkee, että jotkut jäävät ilman lasta tai puolisoa, vaikka niitä kaipaavat. Suomi tarvitsee lisää lapsia ja varmaan nämä ihmiset olisivat lapsiaan rakastavia vanhempia. 

Mitähän voisimme tehdä asialle?

Parisuhteessa on kyllä kivaa. Valitsin sen kunnollisen ja fiksun, ihana mies on, toki meissä kaikissa on omat vikamme ja jokaisessa parisuhteessa myös haasteelliset ajat. Lapsistakin kasvoi ihanat täyspäiset ja nyt on jo lasten lapsiakin. Tsemppiä kaikille! Puhalletaan Amorit matkaan!

On niitä huokeita sosiaalisia harrasteita olemassa muitakin kuin kävelyretket. Pitää lähteä mukaan ja kohdata uusia ihmisiä.

Sinkkuus ei kyllä ole mikään este elämästä nauttimisille. Suomessa on edelleen hyvä sosiaaliturva, joten tuskinpa joudut myymään asuntoa, jos sairastut. Ja vaikka joutuisitkin, miksi murehdit asiaa nyt kun olet terve? Etsi vaikka joku yksityinen sairausvakuutus, jos niin pelottaa. Itse maksan 20€/kk vakuutuksesta, josta saan 75t, mikäli sairastun vakavasti, esimerkiksi syöpään.

80% miehistä muuten jättää tai vähintään pettää naista, kun nainen sairastuu. Et voi tietää, missä ystäväsi mies on paneskellut. Et muutenkaan voi tietää, mikä osa jutuista on kulissia ja mikä totta. Porukalla on ihan uskomattomia perhehelvelttejä käynnissä, vaikka ulospäin näyttää täydelliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä tarvitsisit kyllä asennemuutoksen jos ystäväsi vakava sairastuminenkaan ei saa sinua tuntemaan kiitollisuutta omasta elämästäsi.

Vahingonilo ei ole kiitollisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä haluaisin aidosti ymmärtää miksi naiset eivät löydä miehiä ellei kyse ole yliampuvista vaatimuksista?

Toki osasyynä ovat nimenomaan osan niiden asiallisten ja kunnollisten miessinkkujen eräänlainen luovuttaminen siinä, etteivät enää juuri puhu naisille saatika lähesty naisia joko pettymyksen tunteen pelossa tai friikiksi leimautumisen pelossa. Tällöin naisen pitäisi tehdä edes jonkinlainen aloite, vaikka tiedän kokemuksesta etteivät nämä miehet välttämättä lämpene heti kun pettymyksiä on takana.

Nämä miehet eivät myöskään osaa ottaa Tinderiin kunnon valokuvia ja osan kirjoitustaidot ovat niin ja näin. Toki joukossa on paljon jotka osaavat ihan oikeasti kirjoittaa hyvin vaikka valokuvat ja bio on mitä sattuu.

Pahimmillaan tämä johtaa siihen että vain hulluimmat miehet lähestyvät esim. baarissa naisia ja saavat näitä mukaan ja suhteisiin ja sitten naiset valittavat miksi kaikki miehet ovat sellaisia kuin nämä miehet.

Itse en löydä sellaista miestä johon ihastun. Tiedostan hyvin että joku mies on komea, paperilla kaikki kunnossa, mutta jokin kemia ja vetovoima vaan puuttuu. Ja itselleni se on suhteen perusta. Saatan jäädä ikisinkuksi sen takia mutta ei voi mitään. Sitä voisi verrata vaikka siihen että joillekin läheisyys ja seksi on suhteen liima ja ilman sitä ei voi kuvitellakaan suhdetta. Itselleni tärkeintä on se että ihastun ja tunnen vetovoimaa ja se on monimutkaisempaa kuin että mies on komea ja hyvä tyyppi. Hassu juttu vielä sekin  että olen tuntenut sitä vetovoimaa myös tyyppeihin joita en ole pitänyt ensi näkemältä komeana. 

Mä en voisi koskaan lähteä seurustelemaan ihmisen kanssa, johon en koe mitään ihastumisen tunnetta.

Eli jos olisin sinun tilanteessasi, enkä koskaan ihastuisi keneenkään, niin olisin täysin umpikujassa, ja jäisin 100% varmuudella yksin. 

Parisuhteessakin voi olla yksinäinen. Ja se tuntuu vielä pahemmalta kuin ”pelkkä” yksinäisyys. Mä olen kaikissa parisuhteissani kärsinyt siitä, että ei ole voinut keskustella syvällisiä. Toinen vain katsoo hiljaa telkkaria tai osoittaa tyhjän katseen kohti mua jos yritän keskustella jostain muusta kuin konkretiasta. Voisin ryhtyä ehkä avioliiton perustamiseen perheen perustamisen vuoksi, mutta se vaatisi niin isoa työtä, että en tiedä jaksanko siihen ryhtyä. Sinkkuna on paljon helpompi olla ja saa keskittyä niihin asioihin, jotka itseä kiinnostaa.

up

Tismalleen kuin omalta näppikseltäni. Yritetään jaksaa 💜

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät yleensä kiinnostu sellaisesta ihmisestä, joka ei osaa olla onnellinen ja tyytyväinen itsekseen. 

Jos haluat kumppanin, sinun tulee ensin opetella rakastamaan itseäsi ja olemaan onnellinen itsesi kanssa. Se nostattaa itswtuntoakin. 

Sitten kun oma elämäsi on onnellista ja tasapainoista niin on paljon helpompaa löytää se kumppani. Onnellinen ihminen vetää toisia puoleensa. 

Höpö höpö. Tosi monilla tasapainottomilla ihmisillä ja sellaisilla joilla on huono itsetunto on kumminkin parisuhde. Joitakin vetää oikein puoleensa sellainen ressukka joka koko ajan tarvitsee tukea ja pönkittämistä. 

Eipä tuohon muuta voi sanoa, että hae, hae, hae kumppania. Ei se mahdotonta ole löytää, vaikka sinusta niin tuntuisi. Oletkohan liian nirso? Tiedän kyllä nirsouden, itsekin olen valikoiva nainen eikä minulla ole ollut tarve aina olla suhteessa vain siksi, että olisi joku. Terve nirsous pitääkin olla, mutta kuulostaa että sinulla on mennyt se yli. En tiedä, vaikutat ihan fiksulta ja sosiaaliseltakin tekstisi perusteella, luulisi löytyvän, jos ei liian valikoiva ole(?). Don't stop believing. 💪🏻🌞

Olen keski-ikäinen mies. Olen köyhä; kelpaanko silti sinulle?

Ainoa todellinen vapaus on mielikuvien vapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus ei kyllä ole mikään este elämästä nauttimisille. Suomessa on edelleen hyvä sosiaaliturva, joten tuskinpa joudut myymään asuntoa, jos sairastut. Ja vaikka joutuisitkin, miksi murehdit asiaa nyt kun olet terve? Etsi vaikka joku yksityinen sairausvakuutus, jos niin pelottaa. Itse maksan 20€/kk vakuutuksesta, josta saan 75t, mikäli sairastun vakavasti, esimerkiksi syöpään.

 

80% miehistä muuten jättää tai vähintään pettää naista, kun nainen sairastuu. Et voi tietää, missä ystäväsi mies on paneskellut. Et muutenkaan voi tietää, mikä osa jutuista on kulissia ja mikä totta. Porukalla on ihan uskomattomia perhehelvelttejä käynnissä, vaikka ulospäin näyttää täydelliseltä.

Mistä saat noin halvan sairastumisvakuutuksen?

Jos vain annat mahdollisuuden, löydät kyllä vielä suloisen miehen joka haluaa esim. prinsessakantaa sinua, mutta vertailu kaverien suhteisiin ja elämään kannattaa jättää pois, se vain myrkyttää.