Lue keskustelun säännöt.
Olisiko lohduttavia sanoja ikisinkulle, en oikeasti jaksa enää
24.07.2026 |
Lyhyesti taustaa. Olen keski-ikänen sinkku, joka kärsii yksinäisyydestä ja kelpaamattomuuden tunteesta. Viimeiset vuodet ovat olleet tosi raskaita ihan joka elämän osa-alueella, työ, terveys, ystävyyssuhteet jne. Jatkuvia huonoja uutisia ja epäonnistumisia ja näiden vuoden olenkin masentunut ja sinnitellut jo kauan ihan jaksamiseni äärirajoilla.
Ajattelin, että yritän kesän ajan olla vähän sosiaalisempi, jos se piristäisi tai toisi jotain iloa elämään ja olenkin nähnyt nyt vanhoja kavereitani jonkun verran tässä kesän aikana erilaisissa juhlissa ja tilasuuksissa. Viimeksi kun istuttiin yhdessä iltaa ja kuuntelin muiden kertomuksia elämästään, aiheutti se minulle entistä pahemman olon, kun tajusin kuinka ihanaa elämää heistä suurin osa elää. Kaikilla fiksut ja kivat puolisot, lapset nauttii kesälomasta, yhteisiä matkoja ja se mikä erityisestä jäi mieleen on se taloudellinen etuoikeus. Yksi aloittanut opinnot, toisella päättynyt työsuhde, mutta ajatteli, että alkaa katsella uutta työtä vasta ens vuoden puolella, on hankittua mökkejä, veneitä, reissattu perheen kanssa, hienot autot pihassa yms. yms. Yksi sairaustui viime vuonna vakavasti, mutta on jo paranemaan päin ja kertoi kuinka ihanasti puoliso on tukenut häntä koko sairastamisen ajan. Suurin osa oli jo maksanut asuntolainan pois jne.
Näistä kaikista minuun iski aivan järjetön kateus. Tahtomattani olen sinkku ollut jo kauan, mutta nämä kavereiden kohtaamiset vain alleviivasi, millaista on elää yksin. Ei minulla ole varaa aloittaa opintoja tai pitää vähän taukoa työelämästä, lähinnä pelkään, että jos esim. sairastun niin joudun heti myymään asuntoni, koska ei ole ketään muuta, joka kannattelisi taloudellisesti yhtään.
Nyt kaduttaa, että edes yritin aktivoitua sosiaalisesti, koska mieli on entistä pahempi. En vaan kerta kaikkiaan jaksa enää elää yksin. Viimeisen lomaviikon olen lähinnä itkenyt kotona.
Eikä tarvitse tulla sanomaan, että olisin jonkun miehen rahojen perässä. Koska oikeasti haluaisin vain elämänkumppanin, jonka kanssa nauttia elämästä ja jakaa taakkaa. Elämä olisi täysin erilaista, kun sen saisi jakaa jonkun kanssa hyvässä ja pahassa, kuten kavereideni tapaamiset minulle muistuttivat.
Anteeksi pitkä sepustus, piti vaan saada kirjoittaa tämä ulos.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, osaan remontoida ja rakentaa. Osaa leipoo korvapuusteja ja teen kotitöitä. Silti naiset ottaa sellaisen miehen joka ei kotitöitä tee ja sellaisen joka ei osaa remontoida.
Minä remontoin meillä jos tarvetta on. Yleensä kyllä ollaan maksettu ammattilaiselle remonteista.
En ymmärrä, mikä kriteeri joku remontoimistaito on parisuhteen kannalta. 😄
Sama kuin sanoisi, että osaa lakata kynsiä on tärkeää parisuhteelle.
Maksatko jollekkin firmalle remontista vaikka 8000 euroa kun oma mies tekee sen parilla tonnilla jossa vain remonttitarvikkeet maksaa.
Voi elämän kevät! Niinkö vähän kuvittelet naisten ajattelevan miehistä että valkkaavat remonttitaitoisen miehen joka tekee hommat ilmaiseksi???
Minä arvostan ammattitaitoa ja olen valmis maksamaan siitä, miehelle tai naiselle. En hyväksikäytä miestä siihen että saan ilmaisen remontin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen todennut, että olen aina onneton, ihan riippumatta parisuhdestatuksestani.
Parisuhteessa ollessani olin jotenkin neuroottinen ja helposti ärtyvä, mutta toisaalta en kokenut yksinäisyyttä kovin usein.
Sinkkuna eläessä arjessa ei ole kumppanista johtuvia ärsytystekijöitä, mutta toisaalta olen aivan hirvittävän yksinäinen ja kosketuksen kaipuinen.
Eli oli niin tai näin, niin aina on huonosti (ja voin huonosti).
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todennut, että olen aina onneton, ihan riippumatta parisuhdestatuksestani.
Parisuhteessa ollessani olin jotenkin neuroottinen ja helposti ärtyvä, mutta toisaalta en kokenut yksinäisyyttä kovin usein.
Sinkkuna eläessä arjessa ei ole kumppanista johtuvia ärsytystekijöitä, mutta toisaalta olen aivan hirvittävän yksinäinen ja kosketuksen kaipuinen.
Eli oli niin tai näin, niin aina on huonosti (ja voin huonosti).
Olet harvinaisen rehellinen, yleensä onnettomat syyttävät muita :)
Syö terveellisesti ja liiku, suolisto on toiset aivot ja liikunta tuottaa mielihyvä hormoneja.
En tiedä otatko tämän tukena, mutta mikä oikeasti auttaa on se, että lasket illalla siunauksesi. Jos voit kävellä, sinulla on työ ja ystäviä, koti, ruokaa jne...
Monilla ei ole ja he olisivat kiitollisia yhdestäkin asiasta, mitä Sinulta löytyy.
Jos keskityt negatiivisiin asioihin, et huomaa, kuinka paljon hyvää elämässäsi myös on.
On sellainen vanha tyhmä ajatus, että ihmisellä olisi maailmassa vain yksi juuri se oikea kumppani.
Tosiasia on, että laitetaan jonoon vaikka 10 miestä tai naista suunnilleen samasta ikäryhmästä, niin siinä porukassa on 2 sellaista, jonka kanssa voisi ihan hyvän liiton perustaa.
"Naiset....".
Siis kelpaako sulle kuka nainen tahansa? Et ole koskaan ihastunut/rakastunut yhteen tiettyyn ihmiseen? Nainen, nainen, joku mukiinmenevä random nainen nyt vaan pitäisi löytää.
Tuolla tavalla harvoin ketään naista hurmaa. Tai miestä. Jokainen varmasti haluaisi että potentiaalinen kumppani pitäisi erityisesti juuri hänestä.