Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mentori puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä
23.07.2026 |
Uran alussa olin sellaisissa toksisissa työpaikoissa, joissa asenne oli ettei ketään ruveta perehdyttämään. Ei voinut muuta kuin itsekseen yrittää opetella ja kuunnella kuittailua osaamattomuudesta.
Nyt uraa on paljon takana, mutta ongelmana on edelleen se, että monissa jutuissa ne perustaidot puuttuvat, kun missään ei kukaan ole jaksanut opastaa. Ja sitten sitä samaa kuittailua kuulee edelleen, säestyksellä "odotimme enemmän".
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko ainoa vaihtoehto tehdä uranvaihto?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Juu, vässyköitä ja lumihiutaleita löytyy joka sukupolvesta. Ajatella, että 1980-luvulla syntynyt eli nelikymppinen katsoo työuran pannukakkuuden syyksi sen, ettei joskus aikanaan saanut perehdytystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Juu, vässyköitä ja lumihiutaleita löytyy joka sukupolvesta. Ajatella, että 1980-luvulla syntynyt eli nelikymppinen katsoo työuran pannukakkuuden syyksi sen, ettei joskus aikanaan saanut perehdytystä...
Oletpa ilkeä. Miksi? Mitä sinulla on tarve purkaa tällä tavalla kun rakentavammat käsittelykeinot pahan olon purkamiseen selvästi puuttuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Juu, vässyköitä ja lumihiutaleita löytyy joka sukupolvesta. Ajatella, että 1980-luvulla syntynyt eli nelikymppinen katsoo työuran pannukakkuuden syyksi sen, ettei joskus aikanaan saanut perehdytystä...
Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että sen ei pitäisi heijastua työelämään millään tavalla, jos missään ei työuran aikana vaivaannuta perehdyttämään? Ihmisellä on kuitenkin vain rajallinen määrä voimavaroja ja niiden pitäisi riittää myös muuhun elämään työn lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossei sitä.työtä itsekseen tekemällä pysty oppimaan vuosienkaan jälkeen niin ehkä alan vaihto johonkin selkeästi helpompaan olisi aiheellista
Asiantuntijatyössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa. Monesti asiantuntijatyö on teoreettista, mutta hyvästäkin koulutuksesta huolimatta työ opitaan työtä tekemällä ja silloin mentorointi on todellakin avainasemassa. Mikäli tämä jää uupumaan, työntekijä oppii pahimmillaan mallintamalla teknisen perussuorituksen, mutta ei ymmärrä kokonaisuutta ja osaa soveltaa sitä. Tästä seuraa juurikin tuo, että työvuosia kertyy, mutta osaaminen pysyy aloittelijatasolla. Työnantaja tuijottaa kokemusvuosia ja pettyy kun luulee saavansa kokemusvuosien perusteella ammattilaisen, mutta saakin juuri ja juuri peruspalikan pyörittämiseen kykenevän aloittelijan.
Teen itse paljon mentorointeja, eikä ole lainkaan tavatonta, että meille tulee esim. yrityskauppojen myötä työntekijöitä joiden osaaminen ei vastaa millaan tavalla kokemusvuosia. Poikkeuksetta tämä johtuu siitä, että alun perehdytys on jäänyt tekemättä tai hoidettu jopa osaamista haittaavalla tavalla. Tälloin ammattitaitoa aletaan rakentamaan uudelleen aivan perusasioista. Monella asiantuntija-alalla kun sellainen muutaman viikon teknisen suorituksen opettaminen ei riitä, vaan aloittelevan työntekijän mukana on kuljettava kokonainen vuosi. Laajoja kokonaisuuksia ja pitkiä projekteja pyörittäessä ensimmäinen vuosi kun menee helposti opetteluun.
14: kiitos viestistäsi. Olisi hienoa jos tämä ymmärrettäisiin työpaikoilla paremmin. Toivottavasti vielä jonakin päivänä itsekin pääsen sellaiseen työpaikkaan, jossa jollain on kärsivällisyyttä opastaa työhön eikä pelkästään moittia.
Kokemukseni mukaan tämä asia ymmärretään koko ajan huonommin. Jopa odotetaan, että koulunpenkiltä tulee täysin valmiita ammattilaisia.
Minulla on käynyt valtava tuuri, että päädyin heti alussa todella hyvälle työnantajalle, joka on aina panostanut henkilön kunnan osaamiseen ja hyvinvointiin. Meillä on myös suhtauduttu aina positiivisesti harjoittelijoihin ja oma työnkuvani onkin nykyään noin 50 % mentorointitehtäviä. Jännästi tästä asenteesta näyttää olevan hyötyä, koska vaikka talous sakkaa jo meidänkin alalla menee monella huonosti, meidän firma kasvaa ja työntekijöiden vaihtuvuus on olematonta.
Jopa odotetaan, että koulunpenkiltä tulee perehdyttäjä kokeneemmille. Odotat itse perehdytystä mutta niin vielä muutkin ja yrittävät sinusta saada sellaisen.
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Juu, vässyköitä ja lumihiutaleita löytyy joka sukupolvesta. Ajatella, että 1980-luvulla syntynyt eli nelikymppinen katsoo työuran pannukakkuuden syyksi sen, ettei joskus aikanaan saanut perehdytystä...
Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että sen ei pitäisi heijastua työelämään millään tavalla, jos missään ei työuran aikana vaivaannuta perehdyttämään? Ihmisellä on kuitenkin vain rajallinen määrä voimavaroja ja niiden pitäisi riittää myös muuhun elämään työn lisäksi.
Olen sitä mieltä että jokainen työelämässä oleva on ihan itse vastuussa perehtymisestään ja voimavaroistaan. Kuvaavaa, että näitä hätähuutoja tullaan raportoimaan jonnekin vauvapalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Juu, vässyköitä ja lumihiutaleita löytyy joka sukupolvesta. Ajatella, että 1980-luvulla syntynyt eli nelikymppinen katsoo työuran pannukakkuuden syyksi sen, ettei joskus aikanaan saanut perehdytystä...
Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että sen ei pitäisi heijastua työelämään millään tavalla, jos missään ei työuran aikana vaivaannuta perehdyttämään? Ihmisellä on kuitenkin vain rajallinen määrä voimavaroja ja niiden pitäisi riittää myös muuhun elämään työn lisäksi.
Olen sitä mieltä että jokainen työelämässä oleva on ihan itse vastuussa perehtymisestään ja voimavaroistaan. Kuvaavaa, että näitä hätähuutoja tullaan raportoimaan jonnekin vauvapalstalle.
Kertoo aika paljon sinusta, että noin paljon ärsyttää se, että joku muu käsittelee asioita. Ihminen ei ole saari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Ilmeisesti et kyennyt sisäistämään ajatuksella lukemaasi. Ihmisillä on samanlaisia käyttäytymismalleja sekä vapaalla että töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Höpsis. Kyse on ennen kaikkea huonosta johtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Ilmeisesti et kyennyt sisäistämään ajatuksella lukemaasi. Ihmisillä on samanlaisia käyttäytymismalleja sekä vapaalla että töissä.
Sanotaanko vaikka näin, että alan ymmärtää miksi työurastasi on tullut pannukakku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Ilmeisesti et kyennyt sisäistämään ajatuksella lukemaasi. Ihmisillä on samanlaisia käyttäytymismalleja sekä vapaalla että töissä.
Sanotaanko vaikka näin, että alan ymmärtää miksi työurastasi on tullut pannukakku.
Eli tämä osui nyt sinussa johonkin, kun triggeröidyit. Ehkä ajan saatossa asiat mielessäsi kirkastuvat etkä tarvitse enää tällaisia defenssejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Höpsis. Kyse on ennen kaikkea huonosta johtamisesta.
Huonon johtamisen taustalla voi olla kaikenlaisia selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaan jätin hakematta uusia paikkoja ja apurahoja. Pääsin eroon koko roskasta. Pitäkää tunkkinne!
Vierailija kirjoitti:
Itse vaan jätin hakematta uusia paikkoja ja apurahoja. Pääsin eroon koko roskasta. Pitäkää tunkkinne!
Minulla ei ole pääomatuloja, joten pakko kai vielä yrittää jotain.
Monelle työpaikka on aikuisten päivähoitopaikka jossa tarvitsee jonkun kaitsemaan itseään. Hilkka Ahteen mielestä toimitusjohtajalle sopiva koulutus olikin lastentarhanopettaja
Kertoo että organisaatio ja sen työntekijät jääneet lapsen asteelle eivätkä ikinä aikuistuneet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Sivusta kysyn, että miksi siitä tuli pannukakku, jos olet kehujakin saanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Höpsis. Kyse on ennen kaikkea huonosta johtamisesta.
Organisaatiorakenteellakin on hirveä merkitys. Tietenkin, jos esimiehen pitäisi osata kuusta taivaaseen kaikki, niin ei hyvä heilu. Perehdytys huonoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta huomaa hyvin selvästi ketkä on syntynyt 2000 luvulla ja ketkä aikaisemmin.
Toden totta. Ihme vässyköitä ja lumihiutaleita. Työnantajan pitäisi varmaan lusikalla syöttää.
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap
Sivusta kysyn, että miksi siitä tuli pannukakku, jos olet kehujakin saanut?
Ihmismieli pyrkii aina hakemaan asioille selityksen. Minä sanoisin, että huonoa onnea ja huono ajoitus.
Mutta joku vieras trolli täällä tietysti sanoo, että huono lopputulos tulee sen takia, että joku vain yksinkertaisesti on huono.
Ei siinä mitään. Jos joku tarvitsee tällaisen ajattelutavan kokeakseen itsensä hyväksi, mikä minä olen siihen mitään sanomaan.
Alue: Aihe vapaa
Aloitus on 1980-luvulla syntyneen henkilön ja monet kommenteista myös. En ymmärrä miksi tätä tässä väännetään joksikin sukupolvikysymykseksi. 2000-luvulla syntynyt ei yhtä todennäköisesti kuin minä ole vielä tässä vaiheessa yhtä kauhuissaan siitä, että urasta tulikin kaikista ponnisteluista huolimatta silkka pannukakku.
-Ap