Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Tuttu pariskunta teki noin. Käsittääkseni sujui muuten hyvin, mutta uusille tapailukumppaneille asumisjärjestely, jossa asuivat vuoroviikoin samaa kämppää exän kanssa vaikkakin eri aikaan, oli ollut hankalaa niellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, omien vanhempien kohdalla sama juttu. Silloinkin kun itseä hyväksikäytettiin isä alkoi puhumaan omasta avioerostaan ja itsestään. Kyllä aikamoista sairautta. Minä ja muutkin lapset olimme osa hänen avioeroaan ja omassa hyväksikäyttötapauksessakaan ei ollut kyse hänestä. Mutta selittää myös toisaalta sen miksi eroon on ylipäätään päädytty: sairaalloisen narsismin vuoksi. Eihän sellainen liitto voi kestää, missä yksi tai kaksi näkee kaiken vain oman napansa ja elimensä kautta. Sitten molempien uudet puolisot olivat myös aktiivisen väkivaltaisia meitä lapsia kohtaan. Niin pahasti, että meidät olisi pitänyt huostaanottaa. Toinen näistä väkivallantekijöistä oli itse töissä lastensuojelussa. Mutta tärkeintä oli vanhemman uusi onni, ei haitannut vaikka lapset lentelivät seinille.
On sairasta, käsittämättömän sairasta.
Nykyään itse uskossa ja olen antanut anteeksi vanhemmilleni. Mutta käytös tuntuu vaan pahenevan mitä vanhemmaksi tulevat, joten ei oikein voi muuta kuin pitää etäisyyttä, jotta saa elää itse edes kohtuullista suvutonta elämää. Suvuttomassa elämässä ei sentään kukaan paisko seinille tai tee muita hirviötekoja itseä kohtaan... Kaikkea hyvää heille mahdollisimman kaukana minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Tuttu pariskunta teki noin. Käsittääkseni sujui muuten hyvin, mutta uusille tapailukumppaneille asumisjärjestely, jossa asuivat vuoroviikoin samaa kämppää exän kanssa vaikkakin eri aikaan, oli ollut hankalaa niellä.
Tuollaisessa kuviossa ei ole mitään tervettä, missä yritetään hoitaa samaan aikaan vanhoja keskenkasvuisia lapsia ja paritella uuden kumppanin kanssa. Sairaampaa kuin apinalaumoissa.
Avioliitto ei ole asia mihin mennään oman himon tai romanttisen pääoman vuoksi vaan se on tavallaan yhdenlainen työleiri. Jos avioliittokumppani on mukava ja molemmilla selvät sävelet, eikä se sisällä esim. seksuaalista tai erityistä taloudellista hyväksikäyttöä (tietysti perheellä on enemmän tai vähemmän yhteinen talous), se voi olla ihan mukava duuni, jopa erittäin mukava, niinkuin oikeastaan mikä tahansa duuni. Jos individualismi kukkii perheessä niin se tulee olemaan helvetti lähes kaikille. Näin ei saisi olla.
Itse elänyt vuosia selibaatissa ja useampi mies pyytänyt minulta lapsia. Itsekkäistä syistä, vailla kykyjä ja resursseja huolehtia minusta, lapsista, tai kykyä oikein selviytyä edes itse yhteiskunnassa ja elämässä. Kohtelevat läheisiä naisiaan misogyynisesti ja huonosti. Tämä oli viimeinen niitti sinänsä. Nuorempana sitä ei oikein tajunnut varoa, varsinkin kun käytti ehkäisyä niin tuli seurusteltua puolikiinnostavien miesten kanssa. Nykyään vanhempana ja kun ei käytä ehkäisyä niin pitää reipasta hajurakoa kaikkiin järkijättöisiin munansatyrkyttäjiin. Myöskään tuo ei ole hyvä asia, että mies "haluaa lapsia". Halu on äärimmäisen typerä ja itsekäs syy hankkia lapsia. Jos haluaa uhrata elämänsä vaimolle ja lapsille ja omaa oikeasti myös kompetenssin siihen, ehkä sitten. Muussa tapauksessa miehet voivat jatkaa halujensa tyydyttämistä simuloimalla vaikka sims-vauvoja, niinkuin simuloivat pornoaankin. Ei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen näkökulmasta eron syissä on eroja. On ihan eri asia lasten näkökulmasta, laittavatko vanhemmat lusikat jakoon esim. perhev.kivallan vuoksi vai siksi, että toinen vanhemmista haluaa elää villiä sinkkuelämää irtosuhteita metsästäen. Ensimmäisessä kohdassa ero mahdollistaa lapsille turvallisen kodin ja jälkimmäisessä lapsilta voidaan rikkoa hyväkin koti vanhemman mielihalujen vuoksi.
Lapsille ei myöskään välity kaikki vanhempien väliset ongelmat, tai ne eivät ole vielä eskaloituneet. Vanhempien välillä voi olla henkistä, taloudellista, seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä ei näy lapsille. Silti voi olla parempi ottaa ero ja lähteä. Kyllä meidänkin 11v, joka oli eron hetkellä 3v, toivoo että isi ja äiti palaisi yhteen. Mutta eihän hän tiedä, mitä kaikkea isi teki äitille, suljettujen ovien takana.
Ihan oikeasti. Älkää arvostelko toisten eroja tai luulko, että te tiedätte mitä toisten kodeissa tai suhteissa tapahtuu.
Kirkko hyväksyy asumuseron juurikin väkivaltatapauksissa tai jos elämä on muuten mahdotonta yhdessä. Mutta tällöinkin pitäisi elää yksin ja keskittyä rukoukseen puolison puolesta, eikä lähteä etsimään uutta puolisoa.
Jenkeissä tuota on tutkittu, että uusperheissä todennäköisyys väkivaltaan lapsia kohtaan monisatakertaistuu. Ei siis kaksinkertaistu eli 200% vaan monisatakertaistuu. Eroboomereilla on tietysti tuhat ja yksi selitystä ja loukkaantumista miksi kieltävät tämän tai vähättelevät sitä ja uhriutuvat siitä, että heidän sukuelimensä oli tärkeämpää, mutta ei se vaan niin mene.
Silti, suosittelen kaikille tällaista tai muuta vääryyttä kokeneille kääntymään jumalan armon puoleen. Jos liiaksi miettii näitä ja kokee vääryyttä jostakin joka on jo kaukana menneisyydessä, myrkyttää vain nykyisyytensä. Toisten virheistä voi oppia, mutta jos omalta osalta tuo touhu on takana päin, niin se kannattaa jättääkin sinne. Kohti uutta onnea ja omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Polygamia ei ole mitään kehittynyttä sosiaalisuutta vaan elukkamaista sekoilua. Ja se että sinä olet tyytyväinen tilanteeseen ei tarkoita sitä, että lapset olisivat. Kyllähän ne uuskumppanit jotka pistelivät lapsia seinillekin siinä suhteessa pysyivät ja lapset alistuivat, vasta aikuisiällä sitten tullut heille pelko perseeseen teoistaan kun tajuavat etteivät ne lapset olekaan alistuvaisia pikkulapsia ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Niin että eron jälkeen vanhemmat asuisivat edelleen samassa asunnossa? Viikon kuluttua edessä toisen sotkut, pyykit jne. Toimiiko tuollainen? Eri asia jos asuntoja kolme kuten tuossa esimerkissä.
....Niin että vain joka toinen viikko on edessä exän sotkut ja pyykit ja kamat siellä yhteisessä (lasten) kodissa.
En ole eroamassa, mutta jos eroaisin, niin ehdottomasti suurin (ja ehkä ainoa) hyvä puoli siinä olisi, että sotku ja roina lähtisi hänen mukanaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Pitää olla aidosti hyvät välit ja työasiat sopivassa kunnossa, että pystyy tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en myöskään koskaan suostuisi uusperhekuvioon miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Ihan tarpeeksi monta kertaa nähnyt miten homma toimii tai siis ei toimi. Eikä mies joka olisi siihen kypsä edes mitään uutta pimpukkaa jahtaisi, vaan todellakin kypsästi omistautuisi työlleen, yhteiskunnalle, lapsille ja jumalalle selibaatissa eron jälkeen, sillä jumalan silmissä eroa ei ole.
Sitä paitsi jokainen tällainen mies jonka olen tavannut on ollut aivan käsittämättömän itsekäs ja lapsellinen sekä suhteessa itseensä, lapsiinsa että minuun mahdollisena uuskumppanina. Siis täysin 5-vuotiaan tasolla. Ei jatkoon. Suosittelen myös naisille jotka tällaista harkitsevat harkitsemaan uudestaan ja hakemaan itselle oppia ja kokemusta ihan muualta kuin varatun miehen munasta. Vaikka jostain kirjasta jos ei ole tarjolla kuin varattuja miehiä.
Tuo, että vanhemmat vaihtavat koteja on kaunis ajatus. Harvala vain on varaa pitää yllä kahta kotia. Jos taas vanhemmat laittavat kodin, jossa vuorotellen asuvat ja pitävät sen alkuperäisen kodin lasten takia, niin ainakin meidän kodalla minulle olisi tullut kahden huushollin siivous. Tiedän tämän satavarmasti, koska yhteisen elämämme aikana toinen osapuoli ei laittanut tikkua ristiin kotitöiden suhteen. En jaksa enää sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai? Kaksi kotia joka tapauksessa täytyy olla. Silloin kun toinen asuisi lasten kodissa, toinen voisi asua siinä vanhempien kämpässä. Sitten taas vaihto kun viikko kulunut. Kyllä se on vaan se oma "minä ja minun tarpeet" ideologia joka estää ajattelemasta lasten parasta.
Lapsen paras ei ole eroperhe jossa vaihtuu koko ajan huoltaja. Kahden aikuisen pitäisi pystyä elämään sopuisasti kämppiksinäkin jos romantiikka on kuollut. Syy miksi tämä ei onnistu on impulsiivisuus, himo, elukkamaisuus. Ylipäätään jos ihmisellä on tällaisia piirteitä kovasti niin perheen perustaminen tai yhteen muuttaminen ei ole kannattavaa, sillä yksikään liitto joka on rakennettu esimerkiksi himon päälle, ei tule kestämään lapsiaikaa. Monogamiset avioliitot rakentuvat moraalille ja rakkaudelle, kunnioitukselle, huolenpidolle, järjestykselle. Eivät elukkamaiselle himolle. Eikä se ole hyvä malli lapsillekaan miten lisäännytään ja pariudutaan, sen perusteella että kun muna alkaa seisomaan nii pitää mennä yhteen tai vaihtaa kumppania. Jos käytös on tätä tasoa niin sama elää kuin apina laumassa eikä koskaan muuttaakaan yhteen, niin välttyy siltä erodraamalta ja kotiväkivallalta.
Ap kirjoittelee tästä mielipiteestään jo toisessa ketjussa viikon sisään. Ilmeisesti hän on eronnut ja mies ei jäänytkään itkemään vaan alkoi etsiä naiaseuraa. Nyt ap:ta harmittaa, kun miehellä olikin vientiä ja hän on kehittänyt tällaisen ylevän kuuloisen periaatteen, miksi ei saisi olla.
N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että vanhemmat vaihtavat koteja on kaunis ajatus. Harvala vain on varaa pitää yllä kahta kotia. Jos taas vanhemmat laittavat kodin, jossa vuorotellen asuvat ja pitävät sen alkuperäisen kodin lasten takia, niin ainakin meidän kodalla minulle olisi tullut kahden huushollin siivous. Tiedän tämän satavarmasti, koska yhteisen elämämme aikana toinen osapuoli ei laittanut tikkua ristiin kotitöiden suhteen. En jaksa enää sellaista.
Tuollaisesa ei ole mitään kaunista vaan ihan yhtä ruma eroräpellys kuin kaikki muutkin. Sitten isä käy tumputtamassa joka toinen viikko pornolle ja hyväksikäyttämässä jotain toisia naisia jossain toisessa luukussa. Luuletteko, etteivät lapset aisti ja vaistoa tätä? Tai äiti, samapa se. Kiva olla lapsi tuollaisessa jälkiliukasteluasunnossa missä vuorotellen seksiaddiktit ja elukkamaiset vanhemmat käyvät larppaamassa ihmistä joka toinen viikko. Ei lapsia pysty huijaamaan niin. He oppivat inhoamaan molempia vanhempiaan tuollaisessa. Ellei toinen heistä tietty ole sivistynyt ja ero on tullut vain toisen elukkamaisuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli erotessaan juuri tuollainen "minäminä" ja lapsen tarpeet jäi äidin uuden rakkauden jalkoihin. Ero tuli kesällä, lapselle erosta kerrottiin 2vko ennen kuin isä muutti pois, ja jouluna taloon muutti äidin uusi mies.
Sitten siskoni kehtasi ihmetellä, kun lapsesta oli tullut hankala, kiukutteleva ja vaativa. No ehkä kun heitit 6-vuotiaan elämän ympäri puolessa vuodessa? Suuttui minulle ja laittoi estot kun sanoin, että ehkä olisi sen yhteenmuuton kanssa vähän himmata, niin olisi ollut lapselle helpompaa.
Tämä. Tuttavani erosi lastensa ollessa alakoulussa. Ja sitten olenkin saanut kuulla, kuinka 10 v tytär on muuttunut niin hankalaksi ja kiukuttelevaksi ja milloin mitäkin, että on iiiiiihanaa kun on vuoroviikot, ei sitä ipanaa koko ajan jaksaisikaan. Täysin tuttavani itse aiheuttama tilanne tuo, lasta käy sääliksi. Ja hänkin käytti eron aikoihin klassikkolausetta "kyllä lapset sopeutuu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä lapselle/nuorelle aika ulkopuolinen ole tulee vaikkapa kolmannessa uusperhehimmelissä ennen omilleen muuttoa.
Ei ihme että on asenteella ”kunpa pääsisi helvetin nopeasti pois omilleen”
Ylisukupolviset ongelmat tuppaavat jatkumaan lapsissa kun vanhempi jättää omat lapsuutensa vaillejäämisensä tietoisesti ja tahallaan hoitamatta kuplivan tunteen jahtaamisessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittelee tästä mielipiteestään jo toisessa ketjussa viikon sisään. Ilmeisesti hän on eronnut ja mies ei jäänytkään itkemään vaan alkoi etsiä naiaseuraa. Nyt ap:ta harmittaa, kun miehellä olikin vientiä ja hän on kehittänyt tällaisen ylevän kuuloisen periaatteen, miksi ei saisi olla.
N50+
Noh monogamia on kyllä ihan jonkun muun kuin tämän ap:n keksimä periaate. Katolisissa maissa eron jälkeen ei saa uudelleenavioitua. Suomalaiset promiskuiteettiapinat ovat tässä asiassa jopa muslimeita alkeellisempia, kun eivät elätä vaimojaan tai rajoita niiden määrää, vaan saa sekoilla ihan miten sattuu. Suomen kristinuskokin on täysin harhautunut näistä periaatteista ja täällä jyllää elukkamainen "rakkaus (eli himo) on rakkautta" ajatusmalli, jonka jalkoihin lapset sitten jäävät. Olisi varmaan katulapsiakin kuin afrikassa jos niitä ei noukittaisi laitoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittelee tästä mielipiteestään jo toisessa ketjussa viikon sisään. Ilmeisesti hän on eronnut ja mies ei jäänytkään itkemään vaan alkoi etsiä naiaseuraa. Nyt ap:ta harmittaa, kun miehellä olikin vientiä ja hän on kehittänyt tällaisen ylevän kuuloisen periaatteen, miksi ei saisi olla.
N50+
Noh monogamia on kyllä ihan jonkun muun kuin tämän ap:n keksimä periaate. Katolisissa maissa eron jälkeen ei saa uudelleenavioitua. Suomalaiset promiskuiteettiapinat ovat tässä asiassa jopa muslimeita alkeellisempia, kun eivät elätä vaimojaan tai rajoita niiden määrää, vaan saa sekoilla ihan miten sattuu. Suomen kristinuskokin on täysin harhautunut näistä periaatteista ja täällä jyllää elukkamainen "rakkaus (eli himo) on rakkautta" ajatusmalli, jonka jalkoihin lapset sitten jäävät. Olisi varmaan katulapsiakin kuin afrikassa jos niitä ei noukittaisi laitoksiin.
Ajatellaan, että lapsi on onnistunut jos menee läpi laitosputken koulusta työhön ja se on ainoa millään tavalla merkittävä ja mitattava asia siinä, oliko lisääntyminen menestyksekäs. Traumat, täysin leväperäinen moraalikasvatus, ym. ei mitään väliä. Täysin sairas kulttuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittelee tästä mielipiteestään jo toisessa ketjussa viikon sisään. Ilmeisesti hän on eronnut ja mies ei jäänytkään itkemään vaan alkoi etsiä naiaseuraa. Nyt ap:ta harmittaa, kun miehellä olikin vientiä ja hän on kehittänyt tällaisen ylevän kuuloisen periaatteen, miksi ei saisi olla.
N50+
Noh monogamia on kyllä ihan jonkun muun kuin tämän ap:n keksimä periaate. Katolisissa maissa eron jälkeen ei saa uudelleenavioitua. Suomalaiset promiskuiteettiapinat ovat tässä asiassa jopa muslimeita alkeellisempia, kun eivät elätä vaimojaan tai rajoita niiden määrää, vaan saa sekoilla ihan miten sattuu. Suomen kristinuskokin on täysin harhautunut näistä periaatteista ja täällä jyllää elukkamainen "rakkaus (eli himo) on rakkautta" ajatusmalli, jonka jalkoihin lapset sitten jäävät. Olisi varmaan katulapsiakin kuin afrikassa jos niitä ei noukittaisi laitoksiin.
Päälle vielä aakkossekoilu niin soppa on valmiina täynnä myrkkyä lapsille,
Vierailija kirjoitti:
Itse en myöskään koskaan suostuisi uusperhekuvioon miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Ihan tarpeeksi monta kertaa nähnyt miten homma toimii tai siis ei toimi. Eikä mies joka olisi siihen kypsä edes mitään uutta pimpukkaa jahtaisi, vaan todellakin kypsästi omistautuisi työlleen, yhteiskunnalle, lapsille ja jumalalle selibaatissa eron jälkeen, sillä jumalan silmissä eroa ei ole.
Sitä paitsi jokainen tällainen mies jonka olen tavannut on ollut aivan käsittämättömän itsekäs ja lapsellinen sekä suhteessa itseensä, lapsiinsa että minuun mahdollisena uuskumppanina. Siis täysin 5-vuotiaan tasolla. Ei jatkoon. Suosittelen myös naisille jotka tällaista harkitsevat harkitsemaan uudestaan ja hakemaan itselle oppia ja kokemusta ihan muualta kuin varatun miehen munasta. Vaikka jostain kirjasta jos ei ole tarjolla kuin varattuja miehiä.
Ok.
Minä taas nappasin yh:na lapsia omaavan miehen, jonka vaimo oli jättänyt toisen miehen takia ja olivat siis eronneet. Oli oikein hyvä mies, se ex vaimonsa on eronnut eri miehistä jo useamman kerran sen jälkeen, me olemme yhä naimisissa, hyvää seksiäkin on. Ap:n säännön mukaan minun kuten myös miehen olisi pitänyt pysytellä sinkkuina selibaatissa 15 vuotta, eli melkein varhaiseläkeläisiksi asti...
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittelee tästä mielipiteestään jo toisessa ketjussa viikon sisään. Ilmeisesti hän on eronnut ja mies ei jäänytkään itkemään vaan alkoi etsiä naiaseuraa. Nyt ap:ta harmittaa, kun miehellä olikin vientiä ja hän on kehittänyt tällaisen ylevän kuuloisen periaatteen, miksi ei saisi olla.
N50+
Kuulehan harppu. Se mies on niin itsekeskeinen ja itseään rakastava sika, että kaiket illat se juoksee pihalla lipputankoa ympäri ja panee itseään perseeseen.
Minuun hän ei koskenut viimeiseen viiteen vuoteen edes tukkisaksilla.
"Mutku sit ei oo omaa kotia missään....." Mutta lasten täytyy sietää juurikin samaa pahimmillaan vuosikausia.