Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Monia painaa häpeä ja syyllisyys omista teoistaan. Se peitetään usein muita kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen tästä aiheesta puhuttaessa.
Epäluotettava, epärehellinen ja valheellinen sarjaeroaja on tyyppiesimerkki vihamielisestä kommentoijasta aiheen tiimoilta.
Ai siis kuplivasta tunteesta ja sateenkaaren takana olevasta aartesta avioliitto ja perhe toisensa jälkeen fantasioiva ihminen tai sen muotoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun eräs tuttuni julkaisi tiedon somessa avioerostaan joitakin vuosia sitten elokuun puolivälissä. Tapasin pari päivää myöhemmin tämän äidin, joka oli liikkeellä poikansa (n. 10 v) kanssa. Poika oli aivan maansa myynyt ja todella surullinen. Äiti hymyili ja naureskeli iloisesti, että ei tässä mitään, kun otin osaa eron johdosta. Sittemmin selvisi, että äidillä oli ollut jo kesän ajan suhde uuden miehen kanssa aviomiehen selän takana. Sittemmin tämä nainen muutti yhteen uuden miehen kanssa, perustivat uusperheen ja tekivät vielä iltatähdenkin uuden miehen kanssa. Sääliksi kävi aiemman liiton lapsia ja entistä miestä.
Tämä on tosin tavallisempaa miesten tekemänä.
Sille ei kukaan korvaansa lopsauta. Useasti etitään vielä vikaa siintä ex-vaimosta, tyyliin että eipä ihme kun on päästänyt itsensä rupsahtamaan ja Paavohan on niin nuorekas.
Mutta kun miestä petetään ja sitten mies jätetään niin kyllä kylillä jaksetaan päivitellä asiaa.
Joo ja pettäminen nyt ei ole koskaan oikein. Itse erosin exästä kun jäi kiinni pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.
Että jotkut jaksaa esittää tietävänsä niin tarkkaan mitä muiden kodeissa tapahtuu. Meillä oli täydelliset kulissit. Oli autot, talot ja hyväpalkkaiset työt yms. Seinien sisällä ex joi käytännössä kaiken vapaa-ajan ja jätti kodin ja lasten asiat minulle. Ja ei, hän ei käyttäytynyt näin ennen lapsia. Exän suku ei edelleenkään usko Millaista elämämme oli kun kävihän mies sentään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Että jotkut jaksaa esittää tietävänsä niin tarkkaan mitä muiden kodeissa tapahtuu. Meillä oli täydelliset kulissit. Oli autot, talot ja hyväpalkkaiset työt yms. Seinien sisällä ex joi käytännössä kaiken vapaa-ajan ja jätti kodin ja lasten asiat minulle. Ja ei, hän ei käyttäytynyt näin ennen lapsia. Exän suku ei edelleenkään usko Millaista elämämme oli kun kävihän mies sentään töissä.
Missä oli sanottu että tiedettäisiin mitä muualla tapahtuu?
Älä ota asiaa henkilötasolla kun kommentti on yleisellä ja yhteiskunnan tasolla sekä sosiologisesta kulmaa vielä huomioiva.
Kannattaa sinunkin ohittaa vain tämä ketju jos noin tunteisiin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Että jotkut jaksaa esittää tietävänsä niin tarkkaan mitä muiden kodeissa tapahtuu. Meillä oli täydelliset kulissit. Oli autot, talot ja hyväpalkkaiset työt yms. Seinien sisällä ex joi käytännössä kaiken vapaa-ajan ja jätti kodin ja lasten asiat minulle. Ja ei, hän ei käyttäytynyt näin ennen lapsia. Exän suku ei edelleenkään usko Millaista elämämme oli kun kävihän mies sentään töissä.
No millaista se oli? Puhuitko koskaan kumppanillesi millaista elämää haluat?
Vai pimititkö tunteesi toiselta ja esitit valheellisesti jotain muuta kuin olit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ei tämä pätäkkää niin paljon vaadi. Voi hyvin olla, että perheellä säilyy vanha koti, vanhemmat vaihtavat vuoroa kotona ja se toinen vanhempi käy pienessä yksiössä lapsivapaansa.
Ihmisillä on hyvin ideologisia ja naiiveja ajatuksia tämän suhteen. Jos parisuhde olisi alunperinkin toiminut niin hyvin ja riidattomasti, että eron jälkeen yhteisasumista voidaan jtkaa sulassa sovussa vuoroviikkoasunnoissa (niin että vanhemmat vaihtavat keskenään vuoroviikoin asuntoa), niin en oikeastaan edes ymmärrä mitä järkeä olisi erota? Äärimmäisen harva lapsiperheen ero tapahtuu hyvässä yhteistyössä, toinen toisiaan kunnioittaen, vaan suurimmaksi osaksi jompi kumpi tai molemmat käyttävät monenlaista väkivaltaa ja etenkin lapsia välilappaleena kostolle ja kontrollille. Lasten näkökulmasta ero ei toisi näissä tapauksissa minkäänlaista muutosta, vaan perhe-helvetti jatkuisi hamaan tappiin saakka. Tosin kyllä se monilla jatkuu eri asunnoista huolimattakin, varsinkin jos ei uskalla tai pysty laittamaan selkeitä rajoja entiselle puolisolleen.
Frendivanhemmuus on laitimmaista paskaa.
On oltava isä ja on oltava äiti. Laitettava omat tarpeet sivuun ja lapsi ykköseksi vaikka ero tulisi. Aikuislapsi ei pidä olla.
Tämän toki tietää kaikki vastuulliset aikuiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
No usein jos on pakko erota, on taustalla syitä, ettei se yhteinen elo onnistu. Voi olla mahdotonta esim. saada sovittua yhteinen linja kodin hoidosta. Takana on epäluottamusta, katkeruutta, kunnioituksen puutetta ym. Usein myös päihteitä ja/tai parisuhdeväkivaltaa, mielenterveyden ongelmia, riippuvuuksia.
Toi voi toimia, jos ollaan riittävästi samalla linjalla, ei riitaisia, on siihen varaa, eikä kummallakaan ole uutta, tiivistä suhdetta. Jos yksikin näistä puuttuu, asiat menee nopeasti hankalaksi.
Kaksi selkeää, erillistä kotia on usein lopulta kuitenkin parempi, kuin yksi koti johon liittyen vanhemmilla on edelleen niitä riitoja, kuin mitä oli yhdessä asuessakin. Eron lopullinen työstäminen ja eteenpäin meneminen voi myös olla vaikeaa noissa olosuhteissa, mikä ei sekään ole lasten etu, jos eletään vuosikausia epämääräisessä tilanteessa, missä vanhemmat eikä lapset pysty käsittelemään eroa loppuun.
Meillä erosta on jo niin kauan aikaa, että heille se kaksi kotia on jo kauan ollut uusi normaali. Täytyy ymmärtää, että ihmiset sopeutuu erilaisiin elämäntilanteisiin, eikä se sun terve ydinperhemalli ole toisille sellainen, mitä ne olisi välttämättä edes koskaan kokenut.Ei se parane pitkällä sepustuksellasikaan - lapset kärsii eniten kun pompottelevat kahden kodin välillä. Vanhemmat tietysti koittavat selitellä asian omaksi edukseen, kuten sinä siinä.
Vai niin. No eipä siinä, turha keskustella sitten kun sinä tiedät asiat paljon paremmin kuin esim. ammattilaiset.
"Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää erolasten vuoroasumisen: "Naurettava, mekanistinen lähestymistapa"Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien olisi hyvä ensin itse kokeilla vuoroviikkoasumista. Jos tuntuu, että koskaan ei ole ollut yhtä kivaa kuin koko ajan laukkuja pakatessa, silloin samaa mallia voi ajatella lapsellekin."
Suora lainaus lastenpsykiatrin toteamuksesta.
Sinnonen on harvoja ihisiä jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä ja vastustaa nykyajan aikuisten ja vanhempien hedonistista menoa. Nykyään kun kaikki pitää vain hyväksyä ja kehua kuinka rohkeaa ja voimaannuttavaa henkilökohtaiset ratkaisut ovat, vaikka taakse jäisi vain savuavia raunioita.
Sinkkonen ei välitä vuoroviikkoasumiseen liittyvistä tutkimustuloksista vaan menee tunteella, jota kutsuu maalaisjärjeksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Niin, luulet, et tiedä. Kaikki eivät kerro eronsa todellista syytä ulkopuolisille vaan sanovat jotain ympäripyöreää, koska ne syyt ovat henkilökohtaisia. Omalla kohdalla ekan eron syy oli se että haluttiinkin sitten lopulta tulevaisuudelta ihan eri asioita eikä nämä asiat menneet yksiin, toinen halusi asua ihan eri tavalla kuin toinen, ja toinen halusi lapsi ja toinen ei. Ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Toisen eron syy oli toisen aiheuttamat taloussotkut.
Nuo ovatkin eri asioista.
Itse näen että se helposti eroilemisen kritiikin kärki kohdistuu juuri niihin jotka vain hakevat huumaa ja kuplivaa tunnetta. Mutta eivät kykene itse tekemään mitään sen eteen.
Miksi koet asiaksesi pohtia toisten erojen syitä ensinkään? Tai esittää omasta mielestäsi kritiikkiä toisten ihmisten eropäätöksiä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Niin, luulet, et tiedä. Kaikki eivät kerro eronsa todellista syytä ulkopuolisille vaan sanovat jotain ympäripyöreää, koska ne syyt ovat henkilökohtaisia. Omalla kohdalla ekan eron syy oli se että haluttiinkin sitten lopulta tulevaisuudelta ihan eri asioita eikä nämä asiat menneet yksiin, toinen halusi asua ihan eri tavalla kuin toinen, ja toinen halusi lapsi ja toinen ei. Ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Toisen eron syy oli toisen aiheuttamat taloussotkut.
Nuo ovatkin eri asioista.
Itse näen että se helposti eroilemisen kritiikin kärki kohdistuu juuri niihin jotka vain hakevat huumaa ja kuplivaa tunnetta. Mutta eivät kykene itse tekemään mitään sen eteen.Miksi koet asiaksesi pohtia toisten erojen syitä ensinkään? Tai esittää omasta mielestäsi kritiikkiä toisten ihmisten eropäätöksiä kohtaan?
Miksi asiasta pitäisi vaieta?
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ydinperhe olisi paras vain perhemuotonsa vuoksi? Kuulostaa ihan jonkun sellaisen sepitykseltä joka ei ole koskaan voinut ihan vaan periaatteesta hyväksyä vanhempiensa eroa ja maalailee jotain ihannekuvaa siitä ydinperheestä jankuttamalla, että se nyt vaan on paras.
Kaikissa perheissä, oli kyseessä sitten ydinperhe tai ei, vaikuttaa perhedynamiikat, olosuhteet ja henkilökemiat, ihan perhemuodosta riippumatta. Sekin pitää ymmärtää, että kukaan perheen ulkopuolinen ihminen, ei voi koskaan ihan varmuudella tietää, eträ mitä perheessä todellisuudessa tapahtuu. Perheeseen kuuluvillakaan ei välttämättä ole aina samoja näkemyksiä siitä miten yhteinen elämä toimii, esimerkiksi perheen lapsilla ei välttämättä ole tietoa kaikista vanhempien suhteeseen vaikuttavista asioista. Siksi ei voida yelistää että ydinperhe nyt vaan on parempi
Niinpä, tärkeintä on se että lapsella on kotona turvallista je elämässään luotettavia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa minkälaisen maailmankuvan lapsi saa kun vanhemmat eroaa ja alkaa heti deittailla uudestaan. Siinä lapsi miettii aikuisena että kannattaako tuota nyt sitten sitoutua kun lasten teon jälkeen erotaan kuitenkin ja se toinen saa uuden kumppanin hetkessä. Aika kyyninen rakkauskäsi syntyy näille erolapsille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Eikös tuo tulisi halvemmaksi, kun ei tarvitse etsiä kahta isompaa kotia, jotta molemmat lapset mahtuvat, vaan pidetään vanha ja vanhemmat voivat vaikka vuokrata yksiön, jossa asuvat vuoroviikoin?
Me tehtiin eksän kanssa näin, toimi hyvin 3 vuotta, kunnes nuorinkin lapsi oli jo riittävän vanha että vaihtoi kotia kuukauden välein ja tarvittaessa kävi toisen vanhemman luona, jos halusi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa minkälaisen maailmankuvan lapsi saa kun vanhemmat eroaa ja alkaa heti deittailla uudestaan. Siinä lapsi miettii aikuisena että kannattaako tuota nyt sitten sitoutua kun lasten teon jälkeen erotaan kuitenkin ja se toinen saa uuden kumppanin hetkessä. Aika kyyninen rakkauskäsi syntyy näille erolapsille
Juuri näin. Eroilevat opettavat mallillaan että ihmisiin ei voi luottaa.
Ja tuo ei koske väkivalta ja päihde tms suhteita tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ydinperhe olisi paras vain perhemuotonsa vuoksi? Kuulostaa ihan jonkun sellaisen sepitykseltä joka ei ole koskaan voinut ihan vaan periaatteesta hyväksyä vanhempiensa eroa ja maalailee jotain ihannekuvaa siitä ydinperheestä jankuttamalla, että se nyt vaan on paras.
Kaikissa perheissä, oli kyseessä sitten ydinperhe tai ei, vaikuttaa perhedynamiikat, olosuhteet ja henkilökemiat, ihan perhemuodosta riippumatta. Sekin pitää ymmärtää, että kukaan perheen ulkopuolinen ihminen, ei voi koskaan ihan varmuudella tietää, eträ mitä perheessä todellisuudessa tapahtuu. Perheeseen kuuluvillakaan ei välttämättä ole aina samoja näkemyksiä siitä miten yhteinen elämä toimii, esimerkiksi perheen lapsilla ei välttämättä ole tietoa kaikista vanhempien suhteeseen vaikuttavista asioista. Siksi ei voida yelistää että ydinperhe nyt vaan on parempi
Jos ydinperheessä on asiat kunnossa, niin ydinperhe on aina eroperhettä parempi. En tiedä yhtään lasta, joka toivoisi hyvinvoivan ydinperheen vanhempien eroavan ja kokisi olonsa onnellisemmaksi kahdessa kodissa. Sen sijaan tiedän monia eroperheiden lapsia, jotka olisivat toivoneet vanhempiensa jatkavat yhdessä, vaikkei 100 % upeaa olisi ollutkaan.
Lapsen näkökulmasta eron syissä on eroja. On ihan eri asia lasten näkökulmasta, laittavatko vanhemmat lusikat jakoon esim. perhev.kivallan vuoksi vai siksi, että toinen vanhemmista haluaa elää villiä sinkkuelämää irtosuhteita metsästäen. Ensimmäisessä kohdassa ero mahdollistaa lapsille turvallisen kodin ja jälkimmäisessä lapsilta voidaan rikkoa hyväkin koti vanhemman mielihalujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen näkökulmasta eron syissä on eroja. On ihan eri asia lasten näkökulmasta, laittavatko vanhemmat lusikat jakoon esim. perhev.kivallan vuoksi vai siksi, että toinen vanhemmista haluaa elää villiä sinkkuelämää irtosuhteita metsästäen. Ensimmäisessä kohdassa ero mahdollistaa lapsille turvallisen kodin ja jälkimmäisessä lapsilta voidaan rikkoa hyväkin koti vanhemman mielihalujen vuoksi.
Kommentissasi on asian ydin hyvin tiivistettynä.
Usein vaan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa tehneet hyökkäävät hyeenamaisesti kaikkien kimppuun jotka uskaltavat kritisoida tuollaista toimintaa.
Tai sitten sepittävät tarinoita omasta päästään jolla oikeuttavat toimintansa. Mutta vastuuta. Sitä he kaihtavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Niin, luulet, et tiedä. Kaikki eivät kerro eronsa todellista syytä ulkopuolisille vaan sanovat jotain ympäripyöreää, koska ne syyt ovat henkilökohtaisia. Omalla kohdalla ekan eron syy oli se että haluttiinkin sitten lopulta tulevaisuudelta ihan eri asioita eikä nämä asiat menneet yksiin, toinen halusi asua ihan eri tavalla kuin toinen, ja toinen halusi lapsi ja toinen ei. Ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Toisen eron syy oli toisen aiheuttamat taloussotkut.
Nuo ovatkin eri asioista.
Itse näen että se helposti eroilemisen kritiikin kärki kohdistuu juuri niihin jotka vain hakevat huumaa ja kuplivaa tunnetta. Mutta eivät kykene itse tekemään mitään sen eteen.Miksi koet asiaksesi pohtia toisten erojen syitä ensinkään? Tai esittää omasta mielestäsi kritiikkiä toisten ihmisten eropäätöksiä kohtaan?
Miksi asiasta pitäisi vaieta?
No saahan sitä esitellä vaikka ydinfysiikan teorioita peruskoulupohjalta, mutta harvoin antaa fiksua kuvaa itsestään jos jorisee asioita, joista ei mitään oikeasti tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Eikös tuo tulisi halvemmaksi, kun ei tarvitse etsiä kahta isompaa kotia, jotta molemmat lapset mahtuvat, vaan pidetään vanha ja vanhemmat voivat vaikka vuokrata yksiön, jossa asuvat vuoroviikoin?
Me tehtiin eksän kanssa näin, toimi hyvin 3 vuotta, kunnes nuorinkin lapsi oli jo riittävän vanha että vaihtoi kotia kuukauden välein ja tarvittaessa kävi toisen vanhemman luona, jos halusi
Miksi ihmeessä erositte? Lapsille ydinperhe on parempi kuin eroperhe ihan huolimatta siitä millaiset asumisjärjestelyt ovat. Ellei sitten suhteessa ole väkivaltaa tai jatkuvia, repiviä riitoja, päihteitä ja muuta äärimmäistä. Rakkauden loppumisen takia ei kannata erota niin pitkään kun lapset asuvat kotona.
Sinnonen on harvoja ihisiä jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä ja vastustaa nykyajan aikuisten ja vanhempien hedonistista menoa. Nykyään kun kaikki pitää vain hyväksyä ja kehua kuinka rohkeaa ja voimaannuttavaa henkilökohtaiset ratkaisut ovat, vaikka taakse jäisi vain savuavia raunioita.