Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen näkökulmasta eron syissä on eroja. On ihan eri asia lasten näkökulmasta, laittavatko vanhemmat lusikat jakoon esim. perhev.kivallan vuoksi vai siksi, että toinen vanhemmista haluaa elää villiä sinkkuelämää irtosuhteita metsästäen. Ensimmäisessä kohdassa ero mahdollistaa lapsille turvallisen kodin ja jälkimmäisessä lapsilta voidaan rikkoa hyväkin koti vanhemman mielihalujen vuoksi.
Lapsille ei myöskään välity kaikki vanhempien väliset ongelmat, tai ne eivät ole vielä eskaloituneet. Vanhempien välillä voi olla henkistä, taloudellista, seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä ei näy lapsille. Silti voi olla parempi ottaa ero ja lähteä. Kyllä meidänkin 11v, joka oli eron hetkellä 3v, toivoo että isi ja äiti palaisi yhteen. Mutta eihän hän tiedä, mitä kaikkea isi teki äitille, suljettujen ovien takana.
Ihan oikeasti. Älkää arvostelko toisten eroja tai luulko, että te tiedätte mitä toisten kodeissa tai suhteissa tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi eron jälkeen pitäisi ylläpitää jotain kulisseja?
Totuuden voi kertoa ikätasoisesti eron syistä.
Mutta tämä on monelle todella punainen vaate.
Entisenä avioerolapsena voin sanoa, että olisi ollut parempi, jos vanhemmat olisivat eronneet aikaisemmin eikä olleet yhdessä vaa meidän lapsien takia (riitelivät kovaa jatkuvasti suhteen 3 viimeistä vuotta) ja toisaalta sitä, etteivät molemmat olisi mustamaalanneet tai puhuneet pahaa toistuvasti toisistaan minulle tai sisarukselleni. Jatkuvasti jouduin muistuttamaan, että hei tää ihminen on mun isä/äiti, et voitko laittaa suun kiinni tai vaihtaa aihetta. Ja toisaalta olisin toivonut, etteivät heidän uudet suhteensa olisi alkaneet tyyliin pettämisestä. Varsinkin äitini parisuhde ällötti minua isäpuolen takia, koska isäpuolella oli tavoitteena muutakin kuin äitini. Äitini olisi pitänyt ajatella meitä teinejä (oli ne sit omat tai isäpuolen teinit) ja suojella meitä sellaisilta setämies ukoilta eikä tuoda niitä kotiin. Ja näin vanhempana isä yrittää työntää minulle ei ollenkaan läheisen muistiongelmaisen hoitonsa hoitamisen, oli kyse tekniikkajutuista, pankki, asumus ja muista elämän perus jutuista.
Joo, sitä todella toivoisi, että vanhemmiksi ryhtyisi epäitsekkäitä ihmisiä, jotka ajattelevat lapsen parasta.
No, ei kaikki todellakaan deittaile vimmalla tai perusta uusperheitä, itsellä tuttavissa tai työkavereissa monia tällaisia. Itsekin erosin 2019 enkä ole kertaakaan ollut edes minkäännäköisilä treffeillä. En tiedä onko sekään hyvä, lapset, pari jo aikuista, on jo vähän kyselleet että etkö sä meinaa enää ketään tavata🤔😅. Ex löysi vuoden päästä uuden, ja se olikin lasten onni, todella mukava ihminen joka kohtelee lapsiani todella kivasti ja ollaan oltu samoissa juhlissa yms.
Pettämisestä alkaneet uusperheet antavat sairaan kuvan ihmissuhteista.
Mutta joillekin tämä on tapa toimia ja vaativat muita ihannoimaan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen hyvin aggressiivisesti puolusti sitä, miten lapset ovat paljon onnellisempia eroperheessä. Ja miten heidän eroperheensä on ehjempi ja kokonaisempi kuin onneton ydinperhe. Oman kokemuksensa perusteella oletti, että kaikki ydinperheet ovat onnettomia.
Minäkin olen törmännyt tähän oletukseen, että ydinperhe ja pitkä parisuhde on onnettomia ja ollaan yhdessä vain lasten vuoksi. Lähinnä kyllä vaan naurattaa ja säälittää tällainen. Näillä ihmisillä on pakko olla joku trauma, jota projisoivat kaikkiin muihin.
Tämä. Eräs työkaverini jaksaa hokea, miten kaikki perheet ovat yhtä arvokkaita ja hyviä. Ja miten eroperheet eivät ole rikkinäisiä.
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä se eroperhe on rikkinäinen perhe. Jos ei olisi, niin perhe olisi yhä yhdessä.
Tästä olisin kyllä hieman miedompaa mieltä, tuo on aika leimaavasti sanottu koska eihän tilanne kaikkien eroperheiden kohdalla ole tuo. Rikkinäisyyttä jos ajatellaan niin sitä on kaikkialla, myös ydinperheissä. Eroperheessä haasteet on omanlaisensa ja ydinperheessä omansa. Joskus ydinperheen lapset voivat kärsiä paljonkin ja sairastua jos vanhemmat eivät osaa tilannettaan korjata mutta eivät myöskään suostu eroon ennen kuin oli mennyt vuosia todella huonossa tilanteessa. Olen tällaisten lasten vanhempi ja puhunut monen muun erolapsen kanssa ja ollaan oltu sitä mieltä että meille se ero ei olisi ollut ikävä asia, ennemmin oli se että väkisin asuttiin yhdessä ja oli henkistä väkivaltaa. Tiedän eroperheiden lapsia jotka ovat selvinneet hyvin eroista, ero ei ole ollut mikään ylitsepääsemättömän traumaattinen vaan vanhemmat ovat laittaneet lasten tarpeet kaiken edelle ja kyenneet tukemaan lasta ja ovat myös olleet tavallaan edelleen perhettä myös exiensä kanssa, ja välit ovat hyvät. Eri parisuhteen päätös ole aina perheen hajoaminen, se voi olla sen muuttuminen erilaiseksi. Mitä ilmeisimmin suurin osa ei siihen kai sitten kykene.
Sellainen. Tarina. Sitten. Tällä. Kertaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä alkaneet uusperheet antavat sairaan kuvan ihmissuhteista.
Mutta joillekin tämä on tapa toimia ja vaativat muita ihannoimaan sellaista.
Lapsi oppii näistä suhteista mallin petä tai tule petetetyksi.
Ei luottamusta koskaan.
Sairas on se vanhempi joka omalla toiminnallaan tuon mallin lapseensa iskostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Todennäköisesti suku ei vain halua pahoittaa mieltäsi ja esittävät kuin bonuslapset olisivat heille yhtä tärkeitä. Veri on kuitenkin usein vettä sakeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Todennäköisesti suku ei vain halua pahoittaa mieltäsi ja esittävät kuin bonuslapset olisivat heille yhtä tärkeitä. Veri on kuitenkin usein vettä sakeampaa.
Toistan edelleen, ehkä niissä heikkolahjaisten suvuissa. Omassa suvussani on jo koettu ja nähty, miten brutaaliksi bonuslasten eriarvoistaminen voikaan mennä. Kukaan sukulaiseni ei halua kenenkään lapsen kokevan mitään samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Todennäköisesti suku ei vain halua pahoittaa mieltäsi ja esittävät kuin bonuslapset olisivat heille yhtä tärkeitä. Veri on kuitenkin usein vettä sakeampaa.
Toistan edelleen, ehkä niissä heikkolahjaisten suvuissa. Omassa suvussani on jo koettu ja nähty, miten brutaaliksi bonuslasten eriarvoistaminen voikaan mennä. Kukaan sukulaiseni ei halua kenenkään lapsen kokevan mitään samaa.
Sukulaiset eivät uskalla sanoa suoraan. Meilläkin sukulaiset olivat oikein mielinkielin, mutta selän takana puhuttiin, miten ärsyttäviä ne bonuslapset ovat. Jopa äitini puhui meille omille lapsilleen, kuinka ärsyttäviä miesystävän lapset ovat.
Kyllähän sitä lapselle/nuorelle aika ulkopuolinen ole tulee vaikkapa kolmannessa uusperhehimmelissä ennen omilleen muuttoa.
Ei ihme että on asenteella ”kunpa pääsisi helvetin nopeasti pois omilleen”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään heppoisin syin.
Vai menevätkö naimisiin ja tekemään lapsia heppoisin syin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta Bonusperhe sarja kuvaa hyvin sitä paskaa mitä tuo uusperhehomma on muille paitsi kyseiselle pariskunnalle. Toki tuo on kepeä versio, mutta hyvin tuo esiin sen miten ne ratkaisut ei ole ollenkaan niin mahetsuja lapsille tai muulle suvulle.
Onhan noita eroperheitä lähipiirissä useita. Sukulaisten kohdalla suvulta tuntuu vain ne lapset jotka on tulleet eka liitosta. Bonuslapset ovat ei kiinnostavia vieraita joita ei haluaisi edes kylään. Eikä haittaisi vaikkei koskaan näkisi heitä. Voivat olla kivoja ihmisiä, mutta ovat ylimääräisiä. Vähän niin kuin loiset tai syöpäkasvaimet.
Ehkä jossain sosiaalisesti heikkolahjaisempien piireissä noin. Meillä lapset kuuluvat perheeseen, myös oman sukuni puolella. Onneksi sukulaiseni ovat tunneälykkäitä.T. bonusäiti
Todennäköisesti suku ei vain halua pahoittaa mieltäsi ja esittävät kuin bonuslapset olisivat heille yhtä tärkeitä. Veri on kuitenkin usein vettä sakeampaa.
Toistan edelleen, ehkä niissä heikkolahjaisten suvuissa. Omassa suvussani on jo koettu ja nähty, miten brutaaliksi bonuslasten eriarvoistaminen voikaan mennä. Kukaan sukulaiseni ei halua kenenkään lapsen kokevan mitään samaa.
Ainoastaan heikkolahjaisten suvussa harrastetaan uusperhesäätöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Aikuisen väistöyksiö tulee halvemmaksi vuokrata kuin molempien hankkia erilliset perheasunnot. Vaatii toki kohtuullista luottoa toiseen vanhempaan ja sitä, ettei yhteiseen kotiin roudata uusia heiloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Aikuisen väistöyksiö tulee halvemmaksi vuokrata kuin molempien hankkia erilliset perheasunnot. Vaatii toki kohtuullista luottoa toiseen vanhempaan ja sitä, ettei yhteiseen kotiin roudata uusia heiloja.
Ei se toimi myöskään jos toinen ei hoida kotitöitä ollenkaan. Kamala sille toiselle tulla likaiseen kotiin ja joutua siivoussavottaan joka ikinen viikko. Lapsillekin parempi että jotkut eivät enää ole samassa taloudessa ja on omat paikat lähellä toisiaan. Minusta se on ihan järkevästi jos on hyvin lyhyt ajomatka ja lapsen ei tarvitse vaihtaa koulua tai paikkakuntaa vähän väliä, ja vanhemmat eivät enää riitele kun ei ole syytä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eroilevat nykyään heppoisin syin.
Vai menevätkö naimisiin ja tekemään lapsia heppoisin syin?
Tuo on varmaan se juurisyy.
Siskoni oli erotessaan juuri tuollainen "minäminä" ja lapsen tarpeet jäi äidin uuden rakkauden jalkoihin. Ero tuli kesällä, lapselle erosta kerrottiin 2vko ennen kuin isä muutti pois, ja jouluna taloon muutti äidin uusi mies.
Sitten siskoni kehtasi ihmetellä, kun lapsesta oli tullut hankala, kiukutteleva ja vaativa. No ehkä kun heitit 6-vuotiaan elämän ympäri puolessa vuodessa? Suuttui minulle ja laittoi estot kun sanoin, että ehkä olisi sen yhteenmuuton kanssa vähän himmata, niin olisi ollut lapselle helpompaa.
Tästä olisin kyllä hieman miedompaa mieltä, tuo on aika leimaavasti sanottu koska eihän tilanne kaikkien eroperheiden kohdalla ole tuo. Rikkinäisyyttä jos ajatellaan niin sitä on kaikkialla, myös ydinperheissä. Eroperheessä haasteet on omanlaisensa ja ydinperheessä omansa. Joskus ydinperheen lapset voivat kärsiä paljonkin ja sairastua jos vanhemmat eivät osaa tilannettaan korjata mutta eivät myöskään suostu eroon ennen kuin oli mennyt vuosia todella huonossa tilanteessa. Olen tällaisten lasten vanhempi ja puhunut monen muun erolapsen kanssa ja ollaan oltu sitä mieltä että meille se ero ei olisi ollut ikävä asia, ennemmin oli se että väkisin asuttiin yhdessä ja oli henkistä väkivaltaa. Tiedän eroperheiden lapsia jotka ovat selvinneet hyvin eroista, ero ei ole ollut mikään ylitsepääsemättömän traumaattinen vaan vanhemmat ovat laittaneet lasten tarpeet kaiken edelle ja kyenneet tukemaan lasta ja ovat myös olleet tavallaan edelleen perhettä myös exiensä kanssa, ja välit ovat hyvät. Eri parisuhteen päätös ole aina perheen hajoaminen, se voi olla sen muuttuminen erilaiseksi. Mitä ilmeisimmin suurin osa ei siihen kai sitten kykene.