Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat, jotka miettivät lasten sijaan vain omaa onneaan
23.07.2026 |
Tähän ilmiöön törmää ihan hirveästi keski-ikäisten eronneiden keskuudessa. Kun ero koittaa, osa vanhemmista ei tippaakaan mieti, miltä lapsista tuntuu. Vanhempi saattaa ryhtyä vimmalla deittailemaan heti eron jälkeen. Pahimmillaan kuvittelevat, että Mio-Aurorasta ja Elli-Oliverista on vain kiva saada joku Mikko isäpuoleksi/Jenni äitipuoleksi tai katsella, miten vanhempi käy viihteellä milloin kenenkin kanssa. Todellisuudessa iso osa lapsista toivoo, että vanhempi ei tuo kotiin eron jälkeen uutta puolisoa. Kurjimmissa tapauksissa vanhempi ryhtyy virittelemään uusperhekuviota lyhyen tuntemisen jälkeen ja siinä siten ollaan saman katon alla vieraan aikuisen (ja hänen lastensa kanssa). Vanhempi ei tietenkään näe tätä ikävänä, hän kuvittelee lastensa olevan yhtä haltioituneita uudesta kumppanista kuin vanhempi itse on. Eikä sekään tee lasten psyykkeelle hyvää, jos lapsi seuraa vierestä vanhemman vaihtuvia irtosuhteita. Kyllä kouluikäinenkin jo tajuaa, että tuo "yökylään tullut vanhemman kaveri" on tullut harrastamaan seksiä vanhemman kanssa. Ja tämäkös alakoululaista lasta ällöttää, eikä teinitkään halua kuunnella vanhempien seksielämän ääniä kotona.
Miten vaikea on vanhemmalla ajatella, että eronneenakin hänen ensisijainen tehtävänsä on lapsistaan huolehtiminen ja lasten parhaan ajatteleminen? Ei se, että vanhempi laittaa eroa prosessoivat lapset keskelle uusperhe-elämää. Vanhempi voi vallan hyvin seurustella, mutta yhteen ei tarvitse uuden kumppanin kanssa muuttaa eikä uusperhettä perustaa. Sitten ehtii muuttaa kumppanin kanssa yhteen, kun lapset ovat aikuisia ja lähteneet kotoa maailmalle.
Kommentit (268)
Ihmiset eroilevat nykyään heppoisin syin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se olisi varmaan hirveää, jos kotiin muuttaisi vanhemman kumppani, jonka lapset koulukiusaajatyyppisiä piinaajia. Kotonakaan ei saisi olla rauhassa kiusaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.
Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Miksi olet noin agressiivinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Monia painaa häpeä ja syyllisyys omista teoistaan. Se peitetään usein muita kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen tästä aiheesta puhuttaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi jäi leskeksi alle 40-vuotiaana, kolmen pojan äitinä. Ei huolinut uutta miestä vaan keskittyi kunnialla kasvattamaan pojat. Arvostan.
Varsinkin ennen todella moni äiti on keskittynyt lapsiinsa ja ollut sinkku äitinä sen muutaman vuoden. Varsinkin jos on ollut jonkun kelvottoman miehen kanssa niin ei ota sitä riskiä että kuvio toistuu. Lapsuus on lyhyt. Elämä on pitkä. Deittailla ehtii myöhemmin.
Miehillä tämä on ollut harvinaista. Eronneet miehet eivät käytännössä koskaan keskity lapsiinsa vaan uusiin naisiin ja ihan kaikkeen muuhun paitsi niihin lapsiin
Ja tekevät uusia lapsia heti uuden naisen kanssa. Meillä ilmoitti melko pian, että tulee uusi lapsi ja naimisiin meni heti, joten ei ole varaa maksaa elatusmaksuja. Elarit tuntui olevan syy nopeaan toimintaan. No, aloitti keski-ikäisenä uudelleen pikkulapsi vaiheen. Onnea vaan, nyt on joutunut lapsia hoitamaan. Meidän yhteisiä ei aikoinaan hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.
Eivät olleet muuta kuin älyttömän riitaisia. Ihan kyllin raskasta oli sekin. Paljon mieluummin olin kummankin kanssa erikseen kuin katsomassa sitä jatkuvaa naljaamista ja kinaamista.
Ihan se normaalin mutta jatkuva huono ilmapiiri riittää kyllä monelle toivomaan että osaisivat siirtyä erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
Juuri tuosta syystä jotkut sepittelevät someen ”erotarinoitaan” jossa lapset aina toivovat vanhempiensa eroa.
Minä toivoin vanhempien eroa ja olin onnellinen, kun se tapahtui. Mutta sen jälkeinen uusperhesäätö olisi voinut jäädä tapahtumatta. Äitini ei osannut olla hetkeäkään yksin ja meille muutti uusi ukko lapsinensa muutama kuukausi eron jälkeen. Siinä ei tosiaan auttanut pullikoida vastaan, kun äiti oli päättänyt, että hänen onnensa on tärkeintä.
Meillä lasten isä muutti suoraan uuden naisen luokse jolla myös lapsia. Kertoi asiasta jo minulle aiemmin että on uusi. Sanoin että heippa, senkun menet. Mutta ei voinut heti muuttaa, kun edellinen mies ei ollut vielä muuttanut pois. Saman tien muutti, kun onnistui. Säälin kyllä naisenkin lapsia. Meidän lapset itkivät isän perään ja kysyy miksi isä muutti. Illat olivat pitkään todella vaikeita. Kyllä lapset tuosta erosta kärsivät, aikuiset vain haluavat ummistaa siltä silmänsä. Liian usein kuulee että lapset sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
Juuri tuosta syystä jotkut sepittelevät someen ”erotarinoitaan” jossa lapset aina toivovat vanhempiensa eroa.
Minä toivoin vanhempien eroa ja olin onnellinen, kun se tapahtui. Mutta sen jälkeinen uusperhesäätö olisi voinut jäädä tapahtumatta. Äitini ei osannut olla hetkeäkään yksin ja meille muutti uusi ukko lapsinensa muutama kuukausi eron jälkeen. Siinä ei tosiaan auttanut pullikoida vastaan, kun äiti oli päättänyt, että hänen onnensa on tärkeintä.
Meillä lasten isä muutti suoraan uuden naisen luokse jolla myös lapsia. Kertoi asiasta jo minulle aiemmin että on uusi. Sanoin että heippa, senkun menet. Mutta ei voinut heti muuttaa, kun edellinen mies ei ollut vielä muuttanut pois. Saman tien muutti, kun onnistui. Säälin kyllä naisenkin lapsia. Meidän lapset itkivät isän perään ja kysyy miksi isä muutti. Illat olivat pitkään todella vaikeita. Kyllä lapset tuosta erosta kärsivät, aikuiset vain haluavat ummistaa siltä silmänsä. Liian usein kuulee että lapset sopeutuu.
Tuollaisissa kuvioissa missä rikotaan useita perheitä kerralla lapset ovat suurimmat kärsijät.
Mutta sehän ei näitä itsekeskeisiä vanhempia kiinnostele millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Monia painaa häpeä ja syyllisyys omista teoistaan. Se peitetään usein muita kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen tästä aiheesta puhuttaessa.
Epäluotettava, epärehellinen ja valheellinen sarjaeroaja on tyyppiesimerkki vihamielisestä kommentoijasta aiheen tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä perusteella ydinperhe olisi paras vain perhemuotonsa vuoksi? Kuulostaa ihan jonkun sellaisen sepitykseltä joka ei ole koskaan voinut ihan vaan periaatteesta hyväksyä vanhempiensa eroa ja maalailee jotain ihannekuvaa siitä ydinperheestä jankuttamalla, että se nyt vaan on paras.
Kaikissa perheissä, oli kyseessä sitten ydinperhe tai ei, vaikuttaa perhedynamiikat, olosuhteet ja henkilökemiat, ihan perhemuodosta riippumatta. Sekin pitää ymmärtää, että kukaan perheen ulkopuolinen ihminen, ei voi koskaan ihan varmuudella tietää, eträ mitä perheessä todellisuudessa tapahtuu. Perheeseen kuuluvillakaan ei välttämättä ole aina samoja näkemyksiä siitä miten yhteinen elämä toimii, esimerkiksi perheen lapsilla ei välttämättä ole tietoa kaikista vanhempien suhteeseen vaikuttavista asioista. Siksi ei voida yelistää että ydinperhe nyt vaan on parempi
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella ydinperhe olisi paras vain perhemuotonsa vuoksi? Kuulostaa ihan jonkun sellaisen sepitykseltä joka ei ole koskaan voinut ihan vaan periaatteesta hyväksyä vanhempiensa eroa ja maalailee jotain ihannekuvaa siitä ydinperheestä jankuttamalla, että se nyt vaan on paras.
Kaikissa perheissä, oli kyseessä sitten ydinperhe tai ei, vaikuttaa perhedynamiikat, olosuhteet ja henkilökemiat, ihan perhemuodosta riippumatta. Sekin pitää ymmärtää, että kukaan perheen ulkopuolinen ihminen, ei voi koskaan ihan varmuudella tietää, eträ mitä perheessä todellisuudessa tapahtuu. Perheeseen kuuluvillakaan ei välttämättä ole aina samoja näkemyksiä siitä miten yhteinen elämä toimii, esimerkiksi perheen lapsilla ei välttämättä ole tietoa kaikista vanhempien suhteeseen vaikuttavista asioista. Siksi ei voida yelistää että ydinperhe nyt vaan on parempi
Ja vaihteeksi höttöä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eronneet vanhemmat eivät näytä tajuavan, millaista henkistä kidutusta lapsille on katsoa sivusta vanhempansa hempeilyä uuden puolison kanssa.
Pelkät rakastuneet silmäilyt, pussaamisesta puhumattakaan, voi tuntua lapsesta kuin puukkoa kierrettäisiin sydämessä. Lapsethan toivovat sisimmässään vanhempiensa vielä palaavan yhteen.
Kun erovanhempi kysyy lapsen mielipidettä, ei lapsi välttämättä sano sitä, koska ei halua pahoittaa tämän mieltä.
En ikinä toivonut vanhempien palaavan yhteen. Joillakin puuttuu ilmeisesti täysin käsitys siitä, millaisista suhteista erotaan, ei se ydinperhe ole auvoa ollut sen enempää.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.Sä et tiedä mitä toisten liitoissa tapahtuu. Senkin typerys.
Monia painaa häpeä ja syyllisyys omista teoistaan. Se peitetään usein muita kohtaan suunnattuun vihamielisyyteen tästä aiheesta puhuttaessa.
Epäluotettava, epärehellinen ja valheellinen sarjaeroaja on tyyppiesimerkki vihamielisestä kommentoijasta aiheen tiimoilta.
Kun ei kestä totuutta. Itsestään,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Niin, luulet, et tiedä. Kaikki eivät kerro eronsa todellista syytä ulkopuolisille vaan sanovat jotain ympäripyöreää, koska ne syyt ovat henkilökohtaisia. Omalla kohdalla ekan eron syy oli se että haluttiinkin sitten lopulta tulevaisuudelta ihan eri asioita eikä nämä asiat menneet yksiin, toinen halusi asua ihan eri tavalla kuin toinen, ja toinen halusi lapsi ja toinen ei. Ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Toisen eron syy oli toisen aiheuttamat taloussotkut.
En näe kahta kotia pahana. Tai ainakin se on minusta pienempi paha kuin vanhemmat huonossa liitossa, ja vaikka se, että vanhemmat vaihtavat kotia kuulostaa teoriassa hyvältä niin en ole varma onko se käytännössä lapsille parempi, lapset voi kokea että kumpikaan vanhempi ei ole lasten kodin "huolehtiva aikuinen". Ja jos on suuri eroja siisteyskäsityksissä niin samojen asuntojen pyörittäminen voi viedä eron kaikki "edut".
Sen sijaan olen täysin samaa mieltä uusien kumppanien tuomisesta lasten elämään ja jopa kotiin asumaan nopeasti. Vaikka uusi kumppani olisi kuinka mukava, hän on vieras ja lasten pitäisi sitten vaan sopeutua kunhan äiti/isä on onnellinen. Lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin jossa voi olla rennosti oma itsensä eikä tarvitse jännittää mitä uusi tyyppi tekee tai sanoo lasten käytöksestä, saati että yhtäkkiä tungetaan samaan huoneeseen vieraiden lasten kanssa tai jopa muutetaan toiselle paikkakunnalle pois kaverien luota. Aikuiset ihmiset voivat hyvin seurustella eri asunnoista käsin ja lapsettomalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
En näe kahta kotia pahana. Tai ainakin se on minusta pienempi paha kuin vanhemmat huonossa liitossa, ja vaikka se, että vanhemmat vaihtavat kotia kuulostaa teoriassa hyvältä niin en ole varma onko se käytännössä lapsille parempi, lapset voi kokea että kumpikaan vanhempi ei ole lasten kodin "huolehtiva aikuinen". Ja jos on suuri eroja siisteyskäsityksissä niin samojen asuntojen pyörittäminen voi viedä eron kaikki "edut".
Sen sijaan olen täysin samaa mieltä uusien kumppanien tuomisesta lasten elämään ja jopa kotiin asumaan nopeasti. Vaikka uusi kumppani olisi kuinka mukava, hän on vieras ja lasten pitäisi sitten vaan sopeutua kunhan äiti/isä on onnellinen. Lapsilla on oikeus turvalliseen kotiin jossa voi olla rennosti oma itsensä eikä tarvitse jännittää mitä uusi tyyppi tekee tai sanoo lasten käytöksestä, saati että yhtäkkiä tungetaan samaan huoneeseen vieraiden lasten kanssa tai jopa muutetaan toiselle paikkakunnalle pois kaverien luota. Aikuiset ihmiset voivat hyvin seurustella eri asunnoista käsin ja lapsettomalla ajalla.
Nimenomaan. Mutta vain todella narsistinen ihminen tuo heti uuden kumppanin lapsen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lapset heittopusseina, seilaavat vuoroviikoin kahden kodin välillä. Olen aina ollut sitä mieltä että sen pitäisi olla niin päin että vanhemmat harrastaisivat kodin vaihtoa vuoroviikoin. Esimerkiksi Piritta ja Niklas Hagman toimivat eron jälkeen sillain. Siinä on todella ajateltu lasten parasta - jos on pakko erota. Mutta siinäpä se onkin - aikuiset eivät jaksa yleensä sellaista rumbaa mutta lapsien on sitten pakko jaksaa. Pahimmillaan molemmissa kodeissa tosiaan vaihtuvat kumppanit vanhemmalla. Lapset kaipaavat tasaista arkea, läsnäolevaa vanhempaa ja rakkautta.
Harvalla on siihen samalla tavalla pätäkkää.
Ei tämä pätäkkää niin paljon vaadi. Voi hyvin olla, että perheellä säilyy vanha koti, vanhemmat vaihtavat vuoroa kotona ja se toinen vanhempi käy pienessä yksiössä lapsivapaansa.
Tässä ohitetaan se, miksi ihmiset ylipäätään eroaa. Yleensä kun ei tule toimeen. Tuollainen yhteisen asunnon pitäminen eron jälkeenkin on monilla omiaan vain ylläpitämään kireyttä, kun lapsille olisi parasta olla mahdollisimman hyvissä väleissä olevien vanhempien kanssa. Jos välit on hyvin rauhalliset niin silloin varmaa än hyvä.
Ruotsissa on tutkittu vuoroviikkoja ja lapset voi niissä keskimäärin paremmin kuin yhden vanhemman luona asuvat. Toki asia erikseen järjestelyt, joissa välimatkat on liian pitkät ja lapsen ei itse ole mahdollista käydä toisessa kodissa ilman vanhemman kuskailua.
Mutta paras on silti ydinperhe.
Riippuen onko se ydinperhe turvallinen ja onnellinen. Itse en ainakaan nauttinut lapsuuden riitaisesta ydinperheestä ja olin tyytyväinen kun erosivat.
Heidän ei olisi koskaan pitäny hankkia perhettä. Olivat vääriä toisilleen.
No shit Sherlock. Kun meitä lapsia nyt kuitenkin siunaantui niin miten olisi mielestäsi pitänyt toimia? Jotenkin vaan taikoa meidät pois?
Jälkiviisaus sanan on täysi oksymoroni, ei se ole viisautta että jälkikäteen toteaa päivänselvän asian, eikä millään tavoin hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on, että nämä eronneet vanhemmat hokevat, ettei asialla ole mitään vaikutusta lapsiin. Sitten kun kysyy, että mitenkäs oma lapsuudenperheesi, niin vanhemmat ovat eronneet hänen lapsuudessaan ja risaista on ollut sielläkin. Tilastojen valossa erot periytyvät, turha sitä on kiistää.
Erot ei periydy. Sen sijaan esim. rikkinäiset kiintymyssuhdemallit periytyy. Ne altistaa sille, että on vaikeuksia ihmissuhteissa aikuisena. Monet niistä vaikeuksista myös aktivoituu vasta kun saa omia lapsia.
Toisaalta ihmisten yksiavioisuus ja ydinperheet on ihmiskunnan historiassa melko uusi asia.Käypä katsomassa tilastoja avioeroista, kyllä ne vain periytyvät. Ja näkeehän sen ihan tosielämässäkin. Teen töitä perheiden parissa ja kummasti voi nähdä, miten eroperheissä sitä rikkonaisuutta on jo isovanhempien sukupolvella. Pahimmillaan voi olla, että lapsella on kahdeksan isovanhempaa/isovanhempipuolta, kun jokainen on eronnut ja ottanut uuden kumppanin.
Olen huolissani jos teet töitä eroperheiden takia, mutta sulla ei ole ton vertaa ymmärrystä erojen syistä.
Aika monet erot olisi vältettävissä seuraavilla keinoilla:
-ei oteta kumppaniksi ihmistä, jolla on isoja arjen haasteita, esim. päihdeongelma
-opetellaan käsittelemään omat tunteet, eikä pureta niitä toisiin tai vastuuteta toisia omista tunteista
-ollaan pariskuntana valmiita selvittämään riidat yhdessä
-sitoudutaan siihen, että ollaan yhdessä myös vaikeina aikoina, tehdään töitä suhteen eteen
-asetetaan perheen etu oman edun edelle
Ei mikään noista. Kaikki sujui hyvin ja arki rullasi, mutta kumpikin alkoi olla lähinnä kaveri toiselle. Pariterapiassakin käytiin muttei siitä ollut mitään apua. Sitä huumaa ja ihastusta ei vaan enää löytynyt joka nuorena tavatessa oli.
Pitkässä suhteessa turha edes alkaa etsiä sitä alkuhuumaa. Tässä taas esimerkki yhdestä turhasta erosta.
Luulen, että tämä on nykyisin aika monen syy eroon. Kun elämä pitäisi olka pelkkää huumaa ja säihkettä. Liian helposti erotaan ja vaihdetaan lennossa uuteen, kun saa taas sen huuman tunteen.
Niin, luulet, et tiedä. Kaikki eivät kerro eronsa todellista syytä ulkopuolisille vaan sanovat jotain ympäripyöreää, koska ne syyt ovat henkilökohtaisia. Omalla kohdalla ekan eron syy oli se että haluttiinkin sitten lopulta tulevaisuudelta ihan eri asioita eikä nämä asiat menneet yksiin, toinen halusi asua ihan eri tavalla kuin toinen, ja toinen halusi lapsi ja toinen ei. Ei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Toisen eron syy oli toisen aiheuttamat taloussotkut.
Nuo ovatkin eri asioista.
Itse näen että se helposti eroilemisen kritiikin kärki kohdistuu juuri niihin jotka vain hakevat huumaa ja kuplivaa tunnetta. Mutta eivät kykene itse tekemään mitään sen eteen.
Tietenkin väkivaltaisista ja päihdeongelma liitoista pitääkin erota.
Mutta nyt ei ole kyse sellaisista millään tavalla.