Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako hankkia lapsi itsellisesti, vai ottaa joku ok tyyppi, jos ikä alkaa tulla vastaan?
22.07.2026 |
Olen jo vuosia yrittänyt etsiä itselleni puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe. Olisin halunnut useamman lapsen, mutta ikä tulee vastaan. Nuoruuden pitkä suhde loppui 28-vuotiaana ja uutta sopivaa ei vaan tule vastaan, ei vaikka olen ollut kuinka aktiivinen.
Olen kuullut täälläkin palstalla monta kertaa varoituksen, että älä vaan ota jotain ok tyyppiä. Mutta mitä tehdä, kun muita ei tule vastaan? Itsellinen äitiyskin on pitkä tie; jonot sukusoluihin voivat olla vuoden mittaisia, ja hoitoineen päivineen kestää helposti 1-2 vuotta ennen kuin mitään tapahtuisi. Kumppanuusvanhemmuutta en halua, koska olisi järjetöntä hankkia lapsi käytännössä tuntemattoman kanssa, ja lapsi pitäisi sitten luovuttaa isälleen joka viikko, vaikka toista ei juurikaan tunne.
Voisitteko vähän avata teidän näkemystä miksi ei kannata hankkia lapsia ok tyypin kanssa? Oikeasti kaipailisin näkemyksiä asiasta, koska olen jotenkin kallistumassa sille kannalle.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tätä itsellistä lisääntymistä voida järjestää joillain bordelleilla? Seinä välissä, ettei naamoja näe, mutta sukupuolielimet esillä. Kaikki käyvät sukupuolitesteissä ja ovat puhtaita. Miehet pääsevät nussimaan ja syöksemään spermansa pilluun ja naiset tulevat raskaaksi, jos tulevat. Nainen pitää lapsen, eikä tiedä kuka on isä.
Oletko kuullut koeputkihedelmöityksestä? Ei tarvita mitään tälläistä.
Ap
Sun ei kande lasta yrittää mitenkään päin kun sä oot pahassa kyselyiässä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin ok tyyppi. Näet millaiset geenit ja millainen suku lapselle tulossa. Voittehan onnistuakin, mutta erossakin kivempi erota tyypistä jonka suku on tasapainoinen ja kiva.
Se on vähän siinä ja siinä. Jos todellisia tunteita ei ole, saattaa olla ettei sellainen parisuhde pitkään kestä ja olet lapset saatuasi kuitenkin enemmän ja vähemmän itsellinen äiti. Kun et voi olla varma, olisiko se mies valmis minkä verran valmis osallistumaan lasten elämään, ellette yhdessä pysyisi. Se ok mies kannattaisi varmasti ainakin tuntea kunnolla ennen lasten hankintaa, jotta tietää hänen olevan luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy sijaisvanhemmaksi
En voi, ei ole sopivaa koulutusta. Tarvitsee jonkun sosiaalialan tutkinnon, ja sitä minulla ei ole.
Ap
Nyt sulla on kyllä väärää tietoa. Kyllä sijaisvanhemmaksi pääsee ilman sosiaalialan koulutusta! Pitää vaan käydä semmoinen kurssi ja ammattilaiset arvioi sopivuuden .
T. Sosiaalityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
niin mikä ettei*
Jos jostain spermapankista hankkii siementä niin se on vähän lottoa minkalaiset geenit lapsi saa. Tiedä minkälainen mikromuna tai pipipää on ollut luovuttamassa ja sitten lapsi saa taakakseen nämä geenit. Itse valitun kumppanin kanssa saa sentään jotain viiteitä että kannattaako tyypin geenejä jatkaa. Bonuksena saattaakin olla ihan hyvä tyyppi joka välittää lapsestaan ja haluaa viettää tämän kanssa aikaa. Lapsi saattaa saada myös isänpuoleisen suvun. Ehkä siellä on isovanhempi, setiä, tätejä ja serkkuja. Luovutetuilla siemenillä jää kaikesta tällaisesta paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
Tää olisikin se vaikein pala, jos mies olisi ihan rakastunut, ja itse en, ja pitäisi kestää huonoa omatuntoa koko ajan. Parasta olisi, jos molemmat olisivat samoilla sivuilla.
En ymmärrä miten tuttavapiirissäni monet miehet ovat pystyneet feikkaamaan vuosia, välillä menty naimisiinkin asti. Ja sitten pudotettu pommi, että oikein tunteita ei ole koskaan ollut, mutta kun muitakaan ei tullut vastaan.
Ap
Lapsen voi vieraannuuttaa isästään ja pitää itsellä 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
Tää olisikin se vaikein pala, jos mies olisi ihan rakastunut, ja itse en, ja pitäisi kestää huonoa omatuntoa koko ajan. Parasta olisi, jos molemmat olisivat samoilla sivuilla.
En ymmärrä miten tuttavapiirissäni monet miehet ovat pystyneet feikkaamaan vuosia, välillä menty naimisiinkin asti. Ja sitten pudotettu pommi, että oikein tunteita ei ole koskaan ollut, mutta kun muitakaan ei tullut vastaan.Ap
Ihmisillä on puutteita ja ihmiset muuttuvat. Ei ole mitään takeita siitä, että intohimoisesta rakkaudesta perustettu perhe pysyisi kasassa.
Toisaalta todella monet ovat sellaisissa parisuhteissa, jotka ovat ok ja ovat ihan ok onnellisia.
Sun pitää vain päättää mitkä ovat sinun omat arvot ja toimia niiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi vieraannuuttaa isästään ja pitää itsellä 🤗
Juu ei voi. Jos lapsen isä on tasapainoinen, niin lapselle on pahempi se, että isä on pakotettu pois kuvioista kuin se, että isä on kuollut. Ja kun lapsi olisi aikuinen, varmaan katkaisisi välit äitiinsä, joka toimi väärin.
Uskokaan nyt palstahemmot, ei tätä naiset halua kuin ääritapauksissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi vieraannuuttaa isästään ja pitää itsellä 🤗
Jos isä on hyvä isä, kukaan ei tee niin.
Ei lapsi ole mikään elukka, joka hankitaan hetken mielijohteesta. Kammottava aloitus!
-ihanan lapsen onnellinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele Areenasta 'Yksin tehty lapsi'. Siinä Emma Taulo kertoo matkastaan itselliseksi äidiksi. Melkoinen tarina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
Tää olisikin se vaikein pala, jos mies olisi ihan rakastunut, ja itse en, ja pitäisi kestää huonoa omatuntoa koko ajan. Parasta olisi, jos molemmat olisivat samoilla sivuilla.
En ymmärrä miten tuttavapiirissäni monet miehet ovat pystyneet feikkaamaan vuosia, välillä menty naimisiinkin asti. Ja sitten pudotettu pommi, että oikein tunteita ei ole koskaan ollut, mutta kun muitakaan ei tullut vastaan.Ap
Ihmisillä on puutteita ja ihmiset muuttuvat. Ei ole mitään takeita siitä, että intohimoisesta rakkaudesta perustettu perhe pysyisi kasassa.
Toisaalta todella monet ovat sellaisissa parisuhteissa, jotka ovat ok ja ovat ihan ok onnellisia.
Sun pitää vain päättää mitkä ovat sinun omat arvot ja toimia niiden mukaan.
Ei ehkä rakkaudentäytteinen suhdekkaan pysy kasassa, mutta ainakin alussa on vahva olo, että tämä on oikein ja se mitä haluan. Ok tyypin kanssa olisi epävarma olo, ja tieto siitä, että halusin jotain enemmän, mutta jouduin tyytymään vähempään. Mutta täytyy myös olla realistinen: ei kaikkea mitä haluaa voi saada. Ja se on tässä se dilemma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi ole mikään elukka, joka hankitaan hetken mielijohteesta. Kammottava aloitus!
-ihanan lapsen onnellinen äiti
Tuskin olet, jos noin sairasta arvomaailmaa lapsellesi opetat.
Mistä tuo käsityksesi 1-2 vuoden hoitojen kestoon lahjasolulla? Ja jos 1-2 vuotta on liian pitkä aika lapsen syntymiseen, aiotko todella yrittää raskaaksi tuloa vielä tätäkin nopeammin tällä hetkellä vielä tuntemattoman kumppanin kanssa?
Riippuu paljon siitä, mitä tarkoitat ok tyypillä. Kukaan ihminen ei ole täydellinen, eikä yksikään pari täydellisesti yhteensopiva, vaan kaikilla on myös huonoja puolia. Siksi sitoutuneeseen parisuhteeseen kuuluu aina tietty osuus sitä paljon kauhisteltua tyytymistä. Sitä, että on tietoinen puolison epätäydellisyydestä, mutta haluaa silti jakaa elämänsä juuri hänen kanssaan. Täydellistä etsivä jää herkästi yksin.
Riippuu paljon myös siitä, mitä tarkoitat kemialla ja sen puuttumisella. Rakkaudessa ja yhteensopivuudessa on monta elementtiä, joista jokin voi olla vahvempi ja toinen heikompi. Tunteen palo ja vahva seksuaalinen vetovoima ovat yksiä näistä elementeistä, mutta eivät ainoita ja kokonaisuus voi olla erittäinkin hyvä, vaikka nämä osa-alueet eivät olisikaan ihan täysien pisteiden arvoisia.
Mutta sitä en pidä hyvänä lähtökohtana, jos lähtee hankkimaan lasta sillä ajatuksella, että tämä ei ole loppuelämän suhde. Lapsi kuitenkin sitoo loppuelämäksi jollain tapaa siihen ihmiseen, ja ero on lapselle aina jonkun kokoinen kriisi. Kyllä pitää olla sellainen ajatus, että tosissaan pyrkii siihen että suhde kestäisi loppuelämän. Niin ei välttämättä käy, eikä sille välttämättä itse mitään voi, mutta asenne pitää olla kohdallaan. Se kantaa monessa tilanteessa jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä moni varmaan hankkii ihan ok tyypin kanssa. Osa pienten lasten vanhempien eroista johtunee siitä että sitouduttiin ennen kun kunnolla edes tunnettiin toista. En sano, että olisi paha asia hankkia lapsi ihan ok tyypin kanssa. Varmaan itsekin tekisin niin jos olisin halunnut välttämättä lapsia kun itselliseksi äidiksi en ainakaan olisi halunnut.
No juuri tämä: omassa lähipiirissä tuntuu olevan monia tälläisiä. Ja eihän se nyt ruusuilla tanssimista ole, kun puoliso ei ole sitä mitä toivoi, mutta onko sitten jatkuva sinkkuuskaan yhtään parempi. Lisäksi heillä on nyt lapset, joita mulla ei ole. Olen alkanut vakavasti harkita asiaa, vaikka jotenkin se tuntuu väärältä, kun edellisessä suhteessa oli kemiaa ja halua olla toisen kanssa, mutta toiveet elämältä eivät olleet riittävän samankaltaiset lopulta.
Ap
Siis etsikö kumppania, etkä pelkästään miestä, joka suostuu tekemään lapsen kanssasi?
Eniten ehkä isää lapselle, joka voisi olla jollain lailla puoliso myös minulle. Toimeen täytyy tulla, mutta lähinnä sitä kemiaa ja syvää halua olla yhdessä ei olisi; olisi vaan kevyt halu olla yhdessä toistaiseksi.
Ap
Tuo pitäisi kertoa myös sille miehelle. Jos olette asioista yhtämieltä ja hänellekin sopii se, että hankitte lapsia, vaikka parisuhde onkin vain ihan ok, niin ei mikä ettei.
Niissä sitoutuneissa ja rakkaudenpaloisissakin parisuhteessa on ongelmia. Mikään ei ole oikeasti varmaa.
Pääasia on se, että olette sitoutuneet toimimaan aina lapsien ne parhaaksi. Tuli mitä tuli.
Tää olisikin se vaikein pala, jos mies olisi ihan rakastunut, ja itse en, ja pitäisi kestää huonoa omatuntoa koko ajan. Parasta olisi, jos molemmat olisivat samoilla sivuilla.
En ymmärrä miten tuttavapiirissäni monet miehet ovat pystyneet feikkaamaan vuosia, välillä menty naimisiinkin asti. Ja sitten pudotettu pommi, että oikein tunteita ei ole koskaan ollut, mutta kun muitakaan ei tullut vastaan.Ap
Ihmisillä on puutteita ja ihmiset muuttuvat. Ei ole mitään takeita siitä, että intohimoisesta rakkaudesta perustettu perhe pysyisi kasassa.
Toisaalta todella monet ovat sellaisissa parisuhteissa, jotka ovat ok ja ovat ihan ok onnellisia.
Sun pitää vain päättää mitkä ovat sinun omat arvot ja toimia niiden mukaan.
Ei ehkä rakkaudentäytteinen suhdekkaan pysy kasassa, mutta ainakin alussa on vahva olo, että tämä on oikein ja se mitä haluan. Ok tyypin kanssa olisi epävarma olo, ja tieto siitä, että halusin jotain enemmän, mutta jouduin tyytymään vähempään. Mutta täytyy myös olla realistinen: ei kaikkea mitä haluaa voi saada. Ja se on tässä se dilemma.
Ap
Eli olet tyytymätön parisuhteeseen. Silloin ei kannata hankkia lapsia.
Laita oma elämä ensin kuosiin, niin sen jälkeen asiat selkeytyy.
En voi, ei ole sopivaa koulutusta. Tarvitsee jonkun sosiaalialan tutkinnon, ja sitä minulla ei ole.
Ap