Kannattaako hankkia lapsi itsellisesti, vai ottaa joku ok tyyppi, jos ikä alkaa tulla vastaan?

Kirjoitin jo aiemmin itsestäni, mutta jatkan vielä, kun luin muita kommentteja. 
Ehkä meillä on kaikilla hieman eri määritelmä OK-miehelle. Itse siis olen ollut omani kanssa yhdessä 15 vuotta, ja viihdymme ihan hyvin yhdessä, arki on ihan kivaa, käymme kahdestaankin tekemässä asioita ja sekin on ihan mukavaa. En kuitenkaan ole palavasti rakastunut oikein missään vaiheessa ja esim. seksi on ihan jees, mutta ei mitään tajuntaaräjäyttävää. Toisaalta en kaipaa sitä muiltakaan. Ehkä kyse on enemmän siitä, millainen ihminen itse olen. 
En usko siihen, mitä joku täällä kirjoitti, että toiseen hullaantuminen kertoo siitä miten hyvin geeninne sopivat yhteen. Se voi luoda sitä liimaa välillenne joka sitten myöhemmin kantaa vaikeiden asioiden yli, kyllä. Toisaalta se voi myös johtaa harhaan ja pahimmillaan tekemään vääriä ja hätiköityjä päätöksiä jättämällä huomioimatta ns. red flageja suhteessa. Järjestetyt avioliitot toimivat keskimäärin hyvin ja uskoisin sen perustuvan nimenomaan sille että ne muodostetaan järkiperustein sekä niiden onnistumisen eteen tehdään tietoista työtä. 
Minulla on yksi ystävä, joka on aina halunnut lapsia, monta. Etsi pitkään sitä täydellistä parisuhdetta. Sitten kun sitä ei löytynyt, rupesi miettimään itsellistä äitiyttä. Edelleen halusi kuitenkin useita lapsia ja ajatteli, että parempi kuitenkin odottaa puolison löytymistä kun ruveta yrittämään monta lasta itsekseen. Lopulta aikaa oli kulunut niin paljon, että alkoi tehdä tiukkaa saada yhtäkään lasta, mutta päätti ruveta yrittämään yksin kuitenkin. No, ei sitä lasta sitten kuulunut, eikä ole kyllä suhdettakaan. Nyt on jo lähempänä 50v, joten tuskin tuleekaan (lasta). Tämä ei ole mikään pelottelutarina vaan ehkä vaan kertomus siitä, että elämässä täytyy tehdä valintoja ja joskus käy niin, että kaikkea ei saakaan mitä toivoo. Se on sitten jokaisen oma pohdinta, että mitkä asiat ovat niitä tärkeimpiä ja mistä voi tarvittaessa luopua. 

Minä hankkisin yksin. Seksi ok tyypin kanssa ilman tunneyhteyttä olisi vaivaannuttavaa.

Yksin, rakkautta ei voi pakottaa ja on järkevää erottaa rakkaus ja lapsenteko toisitaan. Antaa myös mahdollisuuden rakkaudelle myöhemmin elämässä. Mikään ei oo hirveempää kuin väärän ihmisen kanssa vääntää parisuhdetta vääristä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Äänestäisin ok-miestä. Itse olin vähän samassa tilanteessa aikanaan, tosin en oikein koskaan ollut kokenut mitään varsinaista sielujen sympatiaa parisuhteessa kenenkään kanssa ja lapsiasian kanssakaan ei vielä ollut mikään tosi kova hoppu, mutta kuitenkin kello jo tikitti ja se oli selkeä päämäärä itselle. Tapailin paljon tyyppejä, joista suurimmasta osasta en ollut kiinnostunut ja sitten oli pari, joista olisin ollut, mutta he eivät minusta. Puolisoni kanssa jatkoin tapailua koska vaikutti ihan jees tyypiltä, ja oli hyvin kiinnostunut minusta. Siitä se suhde vaan sitten jotenkin jatkui eikä koskaan loppunut, vaikka en missään välissä kokenut mitään todella syvää ihastumisen tai rakastumisen tunnetta. 
Meillä on kaksi lasta ja ollaan nyt oltu 15 vuotta yhdessä. Olen tullut siihen tulokseen että en välttämättä ole sellainen ihminen joka koskaan syvästi rakastuisikaan. Mieheni kanssa meillä on ihan ok menoa, tosin hänellä on tiettyjä ongelmia esim tunteiden ilmaisun ja rakentavan riitelyn kanssa, jotka ovat ruvenneet rasittamaan suhdettamme aika lailla. Eroakin olen siksi miettinyt, mutta jos elämä olisi vaan sellaista tappavan tylsää ja ihan ok, olisin enemmän kuin tyytyväinen. Isän roolin hän hoitaa hyvin ja oikeastaan ainoa mitä olen huomannut ajattelevani tästä asetelmasta negatiivista on se, että kun näitä haasteita tulee, on vaikeampi palauttaa itseään sinne "miksi rakastuin häneen alunperin" tms kysymykseen jonka siis olisi tarkoitus kantaa läpi hyvien ja huonojen aikojen, kun tätä rakastumista ei koskaan tullut. Silti olen aivan ikuisen kiitollinen näistä lapsista ja tekisin saman uudestaan jos pitäisi valita. 

Ja sitten yks kaunis päivä tuleekin vastaan se tyyppi, joka todella vie jalat alta... Mitäs sitten?

Toivon että sanot sille mahdolliselle miehellekin että en sinua edes oikeasti halua vaan haluan sinulta vain siittiöt ja elarit

Vierailija kirjoitti:

Oikean miehen kannalla! Siinä pääsee kuitenkin näkemään ja ”haistamaan” sen lapsensa isän. Luonto osaa ohjata sopivia geenejä yhteen. Se on se kuuluisa kemia, jota joko on tai ei. 

Jos luonto osaisi ohjata niin suolella ei menisi näin huonosti.

Aika moni nainen kelpuuttaa ok-miehen, tekee 2 lasta ja eroaa.