Onko suomalainen identiteetti syntynyt muka vasta 1800-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

SInä Kainuun vähättelijä: sanon vain, että surullista, että suhtaudut omiin juuriisi tuolla tavoin. Ehkä asian merkitys valkenee sinulle joskus.

Tai sitten hänen juurensa ovat muualta ja siksi hän ei tunne oikeastaan kehenkään suomalaiseen mitään tunnetta. Kamalaa ajatella, että tuollaisten määrä lisääntyy kaiken aikaa ja päälle vielä se halveksunta "alempiarvoisia" kohtaan 

Minun on vaikea samaistua tai joskus jopa ymmärtää ihmisiä jotka ajattelevat asioista kovin eri tavalla kuin minä tai joille hyvät käytöstavat eivät merkitse mitään, tuntevat voimakasta antipatiaa opiskelua ja "herroja" kohtaan etc etc - mutta kyllä minä heitä samaan kansaan kuuluvina pidän kuin itseänikin. Asuinpaikastakin riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Se on sitten jotain muuta yhteenkuuluvuudentunnetta. Et voi tuntea kansallistunnetta joidenkin muiden valtioiden pääkaupunkilaisiin.

Miksi ei voisi? Kai ihminen voi tuntea melkein mitä vain? 

Kun luen kreikkalaisten ja persialaisten välisestä sodasta melkein 2500 vuotta sitten, samaistun kreikkalaisiin.

Eurooppalaisena sinun kuuluukin samaistua kreikkalaisiin ;-)

Pitäisi päästä aikakoneella ajassa taaksepäin kysymään 1400-luvun tavallisilta suomalaisilta, kokevatko he olevansa jotenkin erillisiä suomalaisia ja asuvansa eri alueella kuin ruotsalaiset. Että pitäisikö Suomella olla oma kuningas ja Ruotsilla omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Se on sitten jotain muuta yhteenkuuluvuudentunnetta. Et voi tuntea kansallistunnetta joidenkin muiden valtioiden pääkaupunkilaisiin.

Miksi ei voisi? Kai ihminen voi tuntea melkein mitä vain? 

Kun luen kreikkalaisten ja persialaisten välisestä sodasta melkein 2500 vuotta sitten, samaistun kreikkalaisiin.

Eurooppalaisena sinun kuuluukin samaistua kreikkalaisiin ;-)

Tai sitten mielenterveyspotilaana 

Jos kirjakin pysyy kädessä niin lukekaa Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_suvun_pakanallinen_jumalanpalvelus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Kirjoittajasta ei tosin tiedä,  että hän välttämättä itse olisi arrogantti akateeminen helsinkiläinen, vaan hän heitti ilmoille tällaisen stereotypian.

No, kyllä hän kertoi olevansa akateeminen stadilainen. Mitä se nyt sitten kenellekin tarkoittaakaan. Yleisesti sen ymmärretään tarkoittavan yliopistoon vähintään opiskelijaksi päässyttä helsinkiläistä. Stadilaisuus ei perinteisessä merkityksessä viittaa mitenkään korkeaan sosioekonomiseen perhetaustaan.

Niin, aina voi väittää kaikenlaista, ja totuus olla jotakin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Se on sitten jotain muuta yhteenkuuluvuudentunnetta. Et voi tuntea kansallistunnetta joidenkin muiden valtioiden pääkaupunkilaisiin.

Miksi ei voisi? Kai ihminen voi tuntea melkein mitä vain? 

Kun luen kreikkalaisten ja persialaisten välisestä sodasta melkein 2500 vuotta sitten, samaistun kreikkalaisiin.

Eurooppalaisena sinun kuuluukin samaistua kreikkalaisiin ;-)

Tai sitten mielenterveyspotilaana 

Mielenterveyspotilas olisin, jos luulisin olevani antiikin ajan kreikkalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

 

Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.

Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".

Kuten toki oli tämä aloituskin.

En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin

-ap

Tämä muinaisrunous ei ole suomalaista vaan sitä esiintyy ylipäänsä Itämeren ympärillä. On sattuma, että juuri suomalainen keräsi runot ja nimesi ne kalevalaisiksi. Oikeasti kyse on suomalais-ugrilaisesta perinteestä, jota löytyi esimerkiksi Vironkin alueelta. Ja merkittävin osa Lönnrotin runonlaulajista ei itse asiassa ollut suomalaisia vaan Venäjän alueella asuneita karjalankielisiä. Suomalaiset omivat nelipolvisen trokeen ja tarinat omiin nimiinsä, vaikka ne kuuluivat myös muille. 

Ei se nyt ihan sattumaa ole. Noita Kalevalan runoja on laulettu Suomen alueella, vaikka runonlauluperinne oli täältä jo pitkälti kadonnut Lönnrotin aikana.

Hämehessä härkä kasvoi, sonni Suomessa sikesi. Alkaa runo "Iso härkä".

Kaikkia kerättyjä runoja ei ole Kalevalassa eikä Kantelettaressa. Onhan näitä esim. Annikaisen virsi. En nyt muisra sanatarkkaan, mutta siihen päin että Annikainen Turusen tyttö istui Turun korolla. Kaitsi kaupungin kanoja, neuvoi Turun neitosia. Älkää tehkö kuin tein minä, kuin tein minä poloinen. Noudatelko miehen mieltä, miehen mieltä, miehen kieltä. Jo mun kerran kesti petti, söi mun syötetyt sikani, joi mun juhlaolueni. (Annika oli ottanut ulkomaisen kauppiaan luokseen talveksi ja ollut kai avioaikeissakin, mutta keväällä mies aikoi purjehtia pois. No Annika loitsi myrskyn ja petollinen mies hukkui. )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Muutama sata vuotta sitten turkulaiset ymmärsivät paremmin virolaisten puhetta kuin esimerkiksi kainuulaisten. Vasta kirjakielen kehittymisen ja lukutaidon yleistymisen myötä alkoi muodostua yhtenäinen suomen kieli. 

Mutta Suomen kirjakieli alkoi kehittyä jo Agricolan aikoihin 1500-luvulla. Eikö suomalaisuuden identiteetin syntymisen voi ajatella alkaneen viimeistään silloin.

Miten se voisi olla kun kansallinen identiteetti konseptina syntyi vasta 1800-luvulla nationalismin myötä? Sitä ennen täällä oli lauma heimoja: karjalaiset, savolaiset yms. 

Joo, mutta ei se kansallisen identiteetin muodostuminen tapahtunut tyhjästä, vaan taustalla oli kuitenkin jo jonkinasteinen identiteetin rakentuminen.

Ihmisillä on tietenkin aina ollut jonkinlainen identiteetti. Mutta suomalaisten osalta ennen 1800-lukua identiteetti koostui ennen kaikkea paikallisidentiteetistä (pitäjä, kylä, suku), evankelis-luterilaisesta uskonnosta ja Ruotsin kuninkaan alamaisuudesta. Ylipaikallisista identiteettiä määrittävistä asioista uskonto oli ehdoton ykkönen, ja tärkein erottava tekijä "meidän" ja "muiden" välillä. Näiden lisäksi tulivat tietenkin esim. säätyerot ja (kaupunkilaisilla käsityöläisillä tärkeä) ammatti-identiteetti.

Itse asiassa se kylä, heimo, perhe on kyllä ulottunut aika laajalle, koska Suomesta löytyy paljon todisteita siitä kuinka kylät ovat kommunikoineet ja varoittaneet vaaroista toisiaan merkkitulien avulla 

Myös samat kuppikivet ynnä muut muinaiseen kulttuuriin ja muinaisiin jumaliin liittyneet asiat ovat säilyneet jälkipolville ihmeteltäviksi ympäri maan. Suomi on pitkään ollut alistettuna ja siitä varmaan kumpuaa tämä itsensä vähättely   

Oliko Suomi alistettu? Ruotsin vallan aikaan tuskin. Veroja maksettiin, toisaalta linnanherrojen tehtäviin kuului myös suojata rahvasta. Ei ollut vertailumahdollisuutta, koska yhteiskunta, johon ruotsinkieliset tulivat, ei ollut mitenkään järjestäytynyt yhdeksi. Venäjän vallan aikana alistuneisuutta tunsivat lähinnä entiset vallanpitäjät, jotka olivat ruotsinkielisiä. Rahvaan asema ei muuttunut juuri miksikään. 

Oltiin. Ruotsi keräsi suomalaisista kylistä väkeä omiin sotiinsa joita käytiin sitten niinkin kaukana kuin nykyisen Ukrainan alueella. Lisäksi veroa maksettiin tervanpoltolla, millä sitten nykyään syyllistetään suomalaiset koska orjalaivat sillä kuulemma oli voideltu. Hyöty tietenkin meni ruotsalaisille 

Ruotsi ei kohdellut kantasuomalaisia yhtään sen paremmin kuin venäjäkään. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuijasota

Väkeä kerättiin myös Ruotsin omista kylistä. Perustettiin ruotulaitos. Sotilaita tarvittiin sotia varten paljon.

 

Agricola painatti ensimmäisen suomenkielisen aapisen 1500-luvulla ja seuraavaksi käänsi Raamatun suomeksi.

Ruotsin kylät olivat aivan yhtä omia kyliä niin Savossa kuin Götsnmaalla.

Ilmeisesti akateeminen eli kriittinen ajattelu tarkoittaakin joillekuille sitä että on hyvin kriittinen ja asenteellinen, väheksyvä toiseutta kohtaan ja pidättäytyy tiukasti pienessä kuppikunnassa, muut ovat jotain totaalisen muuta vaikka passissa sama Suomi kaikilla lukisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Suomen kansa, Suomessa asuva, suomea/ruotsia/saamea äidinkielenään puhuva joukko ei ole mikään kuviteltu yhteisö. Vaan suomen kansa. Miksi hoet "joku ei ole itsesi kanssa samanlaista"? Viitisenmiljoonaa ei ole suuri määrä maailman mittakaavassa mutta siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Ei missään ole maata jonka kansalaiset olisivat kopioita toisistaan. Miten oikeasti voi akateeminen ihminen ajatella noin tökerösti? Vai onko akateeminen ensinkään, haluaa vain provota?

Akateemisessa tutkimuksessa puhutaan kuvitelluista yhteisöistä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuviteltu_yhteis%C3%B6

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

 

Tällaista väittävät ainoastaan venäläiset ja ryssssssssien kätyrit.

Tälläkin palstalla on jatkuvasti ollut Igorin liikuttavia "ajattele, miten paljon suomen kielessä on venäläisperäisiä sanoja", "ei Kalevala ole mitään oikeaa kansanrunoutta", "ruotsinvallan aika oli kolonialismia".

Kuten toki oli tämä aloituskin.

En todellakaan ole mikään Igor vaan aidosti ihmeissäni väitteestä, että suomalaisilla ei olisi ollut omaa identiteettiä ennen 1800-lukua. Miten sitten kaikki muinaisrunous yms.? Kyllähän senkin voi nähdä muodostavan tietyn kansallisen identiteetin

-ap

Tämä muinaisrunous ei ole suomalaista vaan sitä esiintyy ylipäänsä Itämeren ympärillä. On sattuma, että juuri suomalainen keräsi runot ja nimesi ne kalevalaisiksi. Oikeasti kyse on suomalais-ugrilaisesta perinteestä, jota löytyi esimerkiksi Vironkin alueelta. Ja merkittävin osa Lönnrotin runonlaulajista ei itse asiassa ollut suomalaisia vaan Venäjän alueella asuneita karjalankielisiä. Suomalaiset omivat nelipolvisen trokeen ja tarinat omiin nimiinsä, vaikka ne kuuluivat myös muille. 

Itse en osaa nähdä että suomalaiset olisivat "omineet" mitään. Tekivät itse asiassa palveluksen koko suomalais-ugrilaiselle kieliryhmälle kootessaan runot kasaan. Olisivat jo tähän mennessä unohtuneet muuten.

Toki on totta, että ilman Lönnrotia perinne olisi saattanut jäädä keräämättä ja hänen työnsä on äärettömän arvokas. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että perinne ei ollut mitenkään yksiselitteisesti suomalaista. Mutta Kalevasta tehtiin nimenomaan suomalaisuuden symboli. Se olisi voinut olla yhtä hyvin virolainen tai karjalainen. 

Ilmeisesti tämä on ikävä tieto joillekuille, mutta on hyvä esimerkki siitä, että kansat ja kansallisvaltiot oikeasti ovat tietyllä tapaa fiktiota. 

Kalevalaa laulettiin kuitenkin jo Agricolan aikaan myös länsi-suomessa. Jollekin näyttää olevan hyvin vaikea asia ymmärtää, että suomalaiset ovat hyvin vanha kansa 

Kalevalaa Lönnrot alkoi keräämään 1820 luvun lopulla, eikä pelkästään Vienan Karjalasta ole ne runot, esim Oulujoen rannoilta alunperin olevia runoja siinä on. Lönnrot oli loppujen lopuksi lääkäri Kainuussa. Eli selvällä Suomella on kerännyt ympäriinsä näitä runoja, jotka eivät ole edes suora kopio kyseisistä runoista, vaan on itse omaan muotoonsa ne muuttanut ja "suomentanut" murteista

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi päästä aikakoneella ajassa taaksepäin kysymään 1400-luvun tavallisilta suomalaisilta, kokevatko he olevansa jotenkin erillisiä suomalaisia ja asuvansa eri alueella kuin ruotsalaiset. Että pitäisikö Suomella olla oma kuningas ja Ruotsilla omansa.

Arvelisin, että 1400-luvun suomalaisille hallintokoneisto on ollut lähinnä veroja keräävä riesa. Tukholmassa olevasta kuninkaasta tuskin tiedettiin edes nimeä, eikä sillä ollut mitään merkitystäkään.

Eniten elämässä merkitsi ja kiinnosti se, millainen sää ja sitä kautta sato oli. Elämä oli raskasta raatamista, ja vuoden kierto määritteli sen, mitä kulloinkin täytyi tehdä pysyäkseen hengissä. Karjalle kerättiin ruokaa talveksi, syksyllä teurastettiin ja säilöttiin ne eläimet joita ei tarvinnut elättää talven yli, vilja kylvettiin ja korjattiin ajallaan, kalojen kutuaikoina pyydystettiin kalaa pidemmäksikin tarpeeksi.

Ja pimeät iltapuhteet tarinoitiin sitten tuvissa, vanhoja kertomuksia ja mitä nyt uudempiakin kylään sattuneilta muualla käyneiltä kuuli.

Lie ollut samanlaista ihan puhutusta kielestä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt vähän puurot ja vellit sekaisin jos tunnetaan kansallistunnetta vain saman tason koulutettuihin tai samoissa olosuhteissa eläviin? Maan rajoilla, kielellä, kulttuurilla (Suomessa oli hyvin pitkälle yhtenäiskulttuuri eikä se elämä aivan valtavasti eronnut maalla ja kaupungissa joka paikassa vielä 1900-luvun alkupuolella/puolivälissä  ja historialla ei ole mitään merkitystä?

1800-luvulla aatelisia oli 1%, papistoa 7, porvareita 25 ja säädyttömiä loput. Aika samaa sakkia olemme olleet viime hetkiin saakka.

Siksikö akateeminen nyt niin koettaa erottautua rahvaasta, huono itsetunto ja häpeä suvun menneisyydestä?

Sadassa vuodessa on maailma muuttunut paljon. Monilla meillä on perheenjäseninä, puolisoinakin muualla syntyneitä ihmisiä. Ystäviä ympäri maailmaa, työtovereita ties mistä. Kotona ruokapöytään kokataan intialaista tai vaikka meksikolaista eikä karjalanpiirakoita tai rössypottuja. Ei meillä ole enää yhtenäiskulttuuria. Vielä 80 -luvulla kaikki katsoivat uutislähetykset puoli yhdeksältä ja perjantaisin illalla Dallasin, mutta nykyisin kuka katsoo mitäkin, kuuluu mihinkin uskontokuntaan jne. Miksi helsinkiläisen akateemisen pitäisi tuntea kuuluvansa samaan kansaan kuin kainuulaisen duunarin? En minä välttämättä jaa moniakaan arvoja tai elämänpiiriin kuuluvia asioita hänen kanssaan. Tykkäävät kulkea kuulemma metässä metsästämässä ja lakkasoilla, minä en. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelee 1700- luvun tai aikaisempaa tavallista suomalaista, niin miten hän olisi osannut kauheasti samaistua osaksi yhtenäistä kansakuntaa

 

- Ei ollut suomenkielisiä tiedotusvälineitä. Eikä kirjallisuutta. Tieto liikkui kuulopuheena tai vähän paremmin jos sattui ostamaan lukea ruotsia. Kulkuyhteydet surkeat. Hämäläinen ei välttämättä ollut käynyt Hämeen ulkopuolella tai tiennyt, missä on esim. Oulu ja millaista siellä on. 

 

- Tiedettiin suunnilleen, että Suomi oli tietty hallintoalue, jota hallitsee kuningas Tukholmassa ja paikallisesti maaherrat ja muu ruotsinkielinen aatelisto ja papisto

 

- Hämäläinen saattoi myös tietää, että tämän alueen rannikolla maalaisväestökin puhuu enimmäkseen ruotsia, joka teki Ruotsi/Suomi jaosta vieläkin häilyvämpää

Tärkein virallinen tietolähde oli kotiseurakunnan pappi, jonka yksi tehtävä oli lukea kansalle virallisia tiedotteita ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suomalaisuutta enää samalla tavalla kuin ennen? En ainakaan itse akateemisena stadilaisena koe yhteenkuuluvuutta kainuulaisen kouluttautumattoman työttömän kanssa.

Kuinka monta kainuulaista kouluttamatonta työtöntä tunnet? Voidaksesi varmuudella sanoa ettei ole mitään yhteenkuuluvuutta jota voisit tuntea. Akateeminen koulutus ei näemmä kaikille takaa viisautta, ymmärrystä ja ajattelukykyä jos kokee että ainoastaan asuinpaikka, opinnot ja sosioekonominen status luo yhteenkuuluvuuden, mistään muista ominaisuuksista viis veisaamatta.

Miksi se loukkaa sinua niin, että helsinkiläinen koulutettu ei katso juurikaan kuuluvansa samaan sakkiin kainuulaisen kouluttamattoman ihmisen kanssa?

Ei se loukkaakaan, vaan on vain osoitus helsinkiläisen "akateemikon" ennakkoluuloista ja sivistymättömyydestä 

Nythän puhutaan kansallistunnosta. Ei ihmisten tuntemisesta. Kirjoittaja kertoi, että hänen kansallistuntonsa ei kata enää kainuulaisia kouluttamattomia. Että hänellä olisi jotenkin mystinen tunne siitä, että suomalaisuuden kautta he olisivat samaa sakkia. Ei se minullakaan kata. Minulle kainuulaiset ovat vierasta kansaa. 

Miksi? Tunnetko heitä? Jos et niin miten katsot että ovat vierasta kansaa? Missä menee asuinpaikan raja niin että sen takana asuvat eivät olekaan sinulle enää suomalaisia? Ja jos noin on niin mitä ajattelet maahan tulijoista?

Meillä on esim. hyvin erilaiset arvot, joka näkyy mm. äänestymiskäyttäytymisessä. En usko, että myöskään elintapamme ja elämänpiirimme ovat juurikaan yhteneväiset. 

Vaikutat kovin ennakkoluuloiselta ja -asenteelliselta. Luulin että akateemiset opinnot auttavat ajattelemaan asioita monelta kannalta ja tasolta. Olen näköjään erehtynyt.

Kansallistunne perustuu kuviteltuihin yhteisöihin. Ajatellaan, että niitä itsensä kanssa samanlaisia täytyy olla iso joukko muitakin. Kuviteltu yhteisö ei perustu todelliseen kanssakäymiseen tai ihmisten tuntemiseen. Tämä on peruste nationalismille. Minulla helsinkiläisenä akateemisena, niitä kuviteltuja itseni kaltaisia ihmisiä ei ole suuressa osassa Suomea. En koe heidän kanssaan kansallistunnetta. Sen sijaan voin hyvin samaistua muissa pääkaupungeissa asuviin korkeasti kouluttautuneisiin liberaaleihin ihmisiin. Ilmeisesti en edes ole ainoa kaltaiseni, koska en ole ainoa, joka tästä on tässäkin ketjussa kirjoittanut. 

Suomen kansa, Suomessa asuva, suomea/ruotsia/saamea äidinkielenään puhuva joukko ei ole mikään kuviteltu yhteisö. Vaan suomen kansa. Miksi hoet "joku ei ole itsesi kanssa samanlaista"? Viitisenmiljoonaa ei ole suuri määrä maailman mittakaavassa mutta siihen joukkoon mahtuu jos jonkinlaista. Ei missään ole maata jonka kansalaiset olisivat kopioita toisistaan. Miten oikeasti voi akateeminen ihminen ajatella noin tökerösti? Vai onko akateeminen ensinkään, haluaa vain provota?

Lue Benedict Andersonia niin ymmärrät mistä me muut puhumme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielellä ei päässyt opiskelemaan ennen kuin vasta 1900 luvulla ja suomenkielistä kantaväestöä pidettiin miehittäjän puolelta muutenkin alempiarvoisina ihmisinä. Siitä kertovat ne pääkallot, jotka oli raahattu ruotsiin mitattavaksi ja luokiteltaviksi ilman omaisten lupaa. Nyt ne vihdoin pääsivät takaisin kotiin ja sekin pitkäaikaisen anelun tuloksena 

Tuo kallonmittailu keksittiin vasta 1800-luvulla, kuten koko rotumystiikka muutenkin.

Eikä se edes ollut ihan niin arvottavaa hommaa kuin myöhemmin on selitelty.

Ja suomalaisethan tutkivat itsekin esim. saamelaisten kalloja ja olivat innolla mittailutouhussa mukana silloin, kun sen saattoi ajatella auttavan pesäeron tekemisessä saamelaisiin tai aasialaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus siis siksi, koska eräs tuttu väitti että suomalaisilla ei ole ennen 1800-lukua ollut kansallista identiteettiä. 

-ap

Ei ollut.  Niin sanottu suomalainen identiteetti kyhättiin keinotekoisesti kasaan häthätää. Suomi perustettiin vasta 1917 ja piti käyttää mielikuvitusta. Identiteetin kyhäämiseen osallistuivat mm

 yliopiston eliitti ja ja taiteilijat. Suunnilleen kaikilla näillä on ruotsalaiset juuret.

En ole koskaan kyennyt eläytymään suomalaiseen identiteettiin.

Kertokaa mikä se on?

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea samaistua tai joskus jopa ymmärtää ihmisiä jotka ajattelevat asioista kovin eri tavalla kuin minä tai joille hyvät käytöstavat eivät merkitse mitään, tuntevat voimakasta antipatiaa opiskelua ja "herroja" kohtaan etc etc - mutta kyllä minä heitä samaan kansaan kuuluvina pidän kuin itseänikin. Asuinpaikastakin riippumatta.

Ihmisellä on tietenkin useita eri identiteettejä (kansallinen, paikallinen, sukupuoli jnejne.). Jankuttaja ei ehkä erota niitä toisistaan tai sitten tosiaan on jonkin sortin akateeminen kosmopoliitti. Itse koen olevani samaa kansaa helsinkiläisen aatelismiehen ja närpiölaisen umpiruotsinkielisen maajussin kanssa. Muilla tasoilla meillä ei välttämättä ole paljon yhteistä.